Huonon onnen konsepti

Mä en tajua, miten meidän perheellä on taas niin huono tuuri. Kaikilla on tällä hetkellä jotain ongelmia, terveydellisiä ja muita. Olette varmaan ihmetelleetkin kun taas on pari päivää ollut hiljaista, enkä halunnut sanoa mitään ennen tämän päivän TYKS -keikkaa, mutta joo. Meillä on ollut nyt aika rankkaa aikaa perheen kesken, kun molemmat lapset sairastavat. Tai no eivät sairasta, vaan kyse on isommasta vaivasta, mutta en oikein tiedä mitä muutakaan sanoa. Ollaan oltu tosi stressaantuneita ja arki on vaikeaa, mutta nyt siintää jotain helpotusta tulevaisuudessa. Maanantaina vietettiin iltapäivä Nompun kanssa TYKSin lasten kirurgisella polilla ja tänään vietettiin aamupäivä Avan kanssa lasten polin opetussairaalassa. Ja nyt on sellainen tilanne, että meidän molemmilla lapsilla on ensi kuussa leikkaus TYKSissä, kummallakin eri ongelmaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuntuu niin absurdilta, että ylipäätänsä näin pieniä lapsia pitää lähteä leikkaamaan, Avaa jo toista kertaa, ja nyt vielä molempien leikkaus osuu samaan ajankohtaan. Leikkausaikoja emme siis vielä ole saaneet, mutta maanantaina kuultiin, että Nompun leikkaus toteutetaan ensi kuussa ja nyt tuli Avalle sama ”tuomio”.

Leikkauksessa pelottaa eniten se lapsen jättäminen sinne. Viimeksi kun Avan risat leikattiin niin sain kyllä mennä sinne saliin asti mukaan ja lähdin vasta kun Ava nukahti, mutta se lähteminen oli ihan hirveää ja itkin vaan. Luulen, että siitä tulee nyt vielä vaikeampaa. Avaa piti pidellä sillon paikoillaan  siinä pöydällä ja se tuntui ihan hirveältä. Tällä kertaa tahtoisinkin kysyä molempien lasten leikkauksissa, että saisinko pitää heitä sylissä siihen asti, että he nukahtavat.

Toinen pelottava asia on toipumisaika. Nompulla se on pidempi ja rankempi ja siitä tulee mulle myös henkisesti tosi raskasta. Ei ole mitään pahempaa kuin katsoa oman lapsen kärsimystä, mutta toivotaan, että molemmat toipuvat nopeasti ja kaikki menee hyvin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Avan leikkauksessa siis on kyse näistä mahavaivoista. Ollaan käyty Turun mehiläisessä lastenlääkärillä, joka määräsi labrat ja kuudensadan euron labrat kertoivat, että kaikki on täydellisesti. Kokeiltiin kaikkea mahdollista, mitä itse voi tehdä, mutta ongelma vain pahenee ja viime viikonloppuna käytiin Tampereen Mehiläisessä lastengastroenterologilla, joka antoi lähetteen TYKSiin koepalaan, koska Turun Mehiläinen ei niitä tee. TYKSistä oltiin antamassa meille arviointiaikaa ensi kuuhun, mutta soitin sinne ja ilmoitin, että minähän en katsele neljävuotiaan lapsen kärsimystä yhtään kauempaa, joten tänään päästiin sitten lääkärille ja siellä vierähtikin muutama tunti. Nyt on vielä tässä välissä yhdet labrat, joissa päätetään, että otetaanko koepala yhdestä vai kahdesta paikasta. Mutta joka tapauksessa koepala otetaan ensi kuussa ja jos se sattuukin olemaan negatiivinen, eli keliakiaa ei ole, niin seuraavaksi lähdetään sitten allergiapuolelle testaamaan vilja-allergiaa. Jos vilja-allergiaakaan ei löydy niin katsotaan uudestaan sitä keliakiaa, koska sehän ei usein näy ensimmäisessä koepalassa. Meidän suvussa siis on pahimman laatuista keliakiaa, joka ei näy ikinä missään testeissä, ainoastaan koepalassa. Avan operaatio on pieni ja tehdään tähystyksessä, joten toipuminen on nopea, mutta silti leikkaus konseptina pelottaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nompun leikkaus sitten taas on suurempi, koska ongelma on todella harvinainen ja vaatii enemmän. En halua kuitenkaan kertoa tästä enempää, koska se on Nompun päätös sitten isompana, että miten hän siihen haluaa suhtautua. Sairaus kuitenkin on harvinainen, joten en koe olevani oikeutettu levittelemään siitä tietoa. Avan keliakiepäily sen sijaan on sen verran yleinen ja muuttaa paljon koko perheen ruokavaliota, joten siitä pystyy eri tavalla puhumaan. Nompulle tämä leikkaus tulee olemaan raskas ja toipuminen vaikeaa, joten toivon, että ymmärrätte tässä loppuvuodesta, että postaamiseen ei taas ole ehkä samalla tavalla aikaa…

Vaikka ne leikkaukset tosiaan pelottavat niin olen silti onnellinen, että vihdoin sinne ollaan menossa. On ihan hirveää katsoa molempien lasten kipua päivittäin, tunnen oloni niin avuttomaksi. Molemmat lapset siis kärsivät jatkuvasti kipukohtauksista, joten tottakai haluan leikkaukset mahdollisimman pian. Etenkin Nomppu on kärsinyt jo aivan tarpeeksi, nimittäin meidän kauan kestänyt koliikki ei nyt ilmeisesti ollutkaan todellisuudessa koliikkia, vaan tätä jatkuvan kivun huutamista…. Voin sanoa, että tunnen kyllä olevani maailman paskin äiti ja monet itkut olen jo tämän takia itkenyt, tuntuu ihan hirveältä. Lääkäritkään eivät ikinä tulleet ajatelleeksikaan mitään tällaista ongelmaa, kun koliikin mahdollisia aiheuttajia tutkittiin. Onneksi sitten vihdoin kuitenkin itse keksittiin kivun syy. Ei ihme, että Nomppu kaipaa niin paljon syliä ja aikuisen turvaa. En voi olla itkemättä joka kerta kun ajattelen, kuinka katkera olen ollut kaikesta huudosta ja valvomisesta. Nyt tunnen vain oloni niin paskaksi, ei sille muuta sanaa keksi. Minulle onkin tässä kehkeytynyt nollatoleranssi lasten itkulle, enkä pysty yhtään enää kuuntelemaan sitä, koska tulee niin hirveä olo. Haluan vain pitää koko ajan molempia sylissä ja halailla ja lohduttaa ikuisesti, vaikka se itku johtuisikin vain kiukuttelusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tietääkö kukaan, onko mahdollista nukuttaessa pitää lapsia sylissä, vai onko siinä joku protokolla, että pitää olla pöydällä? Entä mitäköhän ruokia kannattaisi ostaa kotiin leikkauksen jälkeen mussutettavaksi?

Ihanat paidat saatu Aarrekidiltä ja leggarit on Lindexistä <3

Kommentit

55 kommenttia
Avatar

Ai kamala, todella surullista, itku pääsi. 🙁
Muista, että et ole huono äiti, et todellakaan! Et olisi voinut tietää, että jotain vakavampaa on Nompulla jos lääkäritkään ei tätä osannut diagnosoida, voi Nomppua!

Olet täydellinen äiti ja te olette täydellinen perhe. Te olette todella vahvoja ja selviätte mistä vaan! Todella paljon jaksamista ja toivon todella, että kaikki menee hyvin!

<3

Avatar

Olen ollut monissa lapseni nukutuksissa mukana, mitkä on tehty myös TYKSissä. Ensimmäinen tehtiin lapseni ollessa 1,5-vuotias. Silloin lapseni sai nukahtaa syliini, josta sitten nukahtamisen jälkeen samantien nostettiin pöydälle. Ollaan koettu myös se pöydälle nukahtaminen. Jos olen oikein ymmärtänyt, syliin voidaan nukuttaa, jos käytetään kanyylin kautta laitettavaa nukutusainetta. Maskilla nukutettuna on siis ollut pöydällä. Tämä käytäntö ollut TYKSissä, mutta esimerkiksi Seinäjoella ei huoltajaa päästetty kuin ovelle asti, missä piti heipat sanoa.

Nukutuksen jälkeen lapselle on melko heti annettu mehua ja jos se pysyy hyvin sisällä on annettu ihan normaalia ruokaa. Pari tuntia on riittänyt seurantaa ja ollaan aina päästy todella nopeasti kotiin. Kotiin pääsy toki riippuu ihan hoidettavasta vaivasta, mikä meillä oli nivelten paikallistoimenpide (kortisonia). Nukutus ei itsessään vaadi mitään erityisiä valmistautumisia muuta kuin se paasto ( noin 8-10h).

Avatar

Mä ainakin pidin meidän kolmevuotiasta sylissä nukutuksen aikana, kun hän kävi magneettikuvauksessa. En keksi syytä miksei se onnistuisi teilläkin. Outoa muutenkin, ettei Ava oo saanut olla sylissä viime kerralla :/

Avatar

Luulen, että ei saa pitää sylissä, jotta vältytään esim kieleen tukehtuminen ja että lapsi on hyvässä asennossa. Kuitenkin ilmatie halutaan varmistaa mahd pian nukahtamisen jälkeen laittamalla hengitysputki. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta näin luulisin. -ensihoitaja

Avatar

Meijän 3-vuotias nukutettu neljästi. Kaksi kertaa syliin ja kaksi kertaa ei. Viime kerralla ei ja anestesialääkäri perusteli sillä, että kun lapsi nukahtaa suoraan tutkimuspöydälle niin nukutusaika on lyhyempi kun ei tarvi alkaa siirrellä lasta sylistä vaan se on jo valmiina oikeassa paikassa. Lapsillahan tietty pyritään mahd. lyhyeen anestesiaan.

Avatar

Voi että, voin kuvitella ton fiiliksen. Meillä 4v:llä oli pitkään mahakipuja ja kaikkea kokeiltiin, mutta tyttö vaan huusi päivittäin aamusta iltaan, kun kipu oli niin kova. Lääkäreissä ravattiin edes takaisin ja tuntui niin lohduttomalta, kun ei voinut auttaa mitenkään. 1-vuotiaalla leikattiin kesällä nivustyrä ja sain pitää sylissä, kun poika nukutettiin. Uskoisin siis, että teilläkin onnistuu, jos sitä pyytää. Se huoneesta lähteminen oli todellakin ihan hirveää. Tsemppiä!<3

Avatar

Kyllä minä ainakin sain pitää sylissä.
Tsemppiä hirmuisesti!
Leikkauksen jälkeen kevyttä ruokaa. Jugurttia mehuja jäätelöä smoothie keitot…

Avatar

Kurjaa että elämä koettelee, mutta hienoa että tunnelin päässä kuitenkin on valoa näkyvissä ja toivotaan että se valo jaksaisi valaista teidän elämää tästä lähtien pitkän aikaa! ❤️

Nukutuksesta, en tiedä kaikkien paikkakuntien käytännöistä. Mutta ainakin meillä (Helsingissä) kun 1v3kk tyttö nukutettiin korvien putkitusta varten niin sain pitää tytön sylissä siihen asti että nukahti, nostin itse (muutaman hoitsun tukemana) tytön toimenpide pöydälle, annoin suukon ja poistuin huoneesta. Joten toivon että tämä myös teillä onnistuisi.

Tsemppiä koko perheelle ja varsinkin lapsille ❤️

Avatar

Todella paljon voimia koko perheelle! Kyllä teitä taas koetellaan 🙁 Toivottavasti saatte pian helpotusta kaikkiin kipuihin ja vaivoihin! Vaikkei itsellä lapsia ole, haluan silti lohduttaa, et todellakaan ole huono äiti! Kaikkea ei vain voi tietää, älä turhaan syytä itseäsi, se kun ei auta. Hienoa, että syyt on nyt selvillä ja niille on ratkaisu, ei muuta kuin eteenpäin. Halit sinne <3

Avatar

Kovasti tsemppiä ja jaksuhaleja teille kaikille!

Avatar

Jopa teidän perhettä koetellaan, vähempikin riittäisi!
Kuitenkin varmaan onnellisessa tilanteessa olette siinä mielessä että lapset ovat vielä pieniä, eikä tuskaa ole joutunut kärsimään pitempään. Ja nyt kun asialle tehdään vihdoin jotain niin varsinkaan teidän poika ei myöhemmin paljoa muista sairastamisesta, eikä toipumisajasta, vaikka se aivan kamalaa juuri sillä hetkellä onkin.

Tsemppiä koko perheelle ja varsinkin pienille potilaille!

Avatar

Hei,

Kovasti tsemppiä koko perheelle! Pienten lasten sairastaminen on niin vaikeaa, kun eivät osaa sanoa mistä kipu johtuu. Enkä voi tietää miltä sinusta tuntuu, mutta älä ole liian ankara itsellesi. Pääasia että pienet saavat nyt apua.

Silloin kun lapseni korvat putkitettiin, niin sain pitää häntä sylissäni nukutuksen aikana.

Avatar

Voi nukuttaa sylissä 🙂
Leikkauksen jälkeen jotain hyvää pientä, ei kuitenkaan punaista (mehu, mehujää, marjat) koska tällöin oksennuksesta ja ulosteesta ei nää mikäli on verta.
t. anehoitaja

Avatar

Moi!

Mulla ei niinkään oma kohtaista kokemusta ole, koska itse olen ollut se potilas. Lapsena mua nukutettiin ainekin kerran viikossa sairauteni vuoksi ja mun äiti kantoi mut kirjaimellisesti 12-vuotiaaksi asti leikkaussaliin ja jälkikäteen on sanonut että se oli oikeasti raskasta, ei ehkä fyysisesti mutta henkisesti. Äiti oli kyllä vieressä aina siihenasti kunnes nukahin ja silloin hänet ohjattiin pois. Sylissä ei mun mielestäni saa pitää, koska nukahtaminen tapahtuu yllättävän nopeasti, niin saadaan kaikki homma toimimaan sitä kautta nopeammin. Varmasti ainekin leikkaussalin ovelle asti pääset mukaan, mutta voi olla että itse saliin ei pääse, näistäkin varmasti kannattaa kysellä etukäteen! 🙂 Hirveästi tsemppiä, toivottavasti olot helpottavat nyt kummallakin lapsella!

Avatar

Tsemppiä! Meidän parivuotias purkitettua toistamiseen kesällä ja tuolloin poika oli sylissä kunnes oli taju pois. Siinä kun tajunta alkoi hälvenemässä aloin hiljalleen siirtää häntä pöydälle, yhtäkkinen vartalon täysi rentous kun tekee lapsesta melko painavan ja esimerkiksi pään kannattaminen oli pienellä täysi nolla. Tämä oli siis Turun Mehiläisessä. Porissa ensimmäisessä putkituksessa huutava poika vietiin ilman minua jo odotustilasta.

Meillä kun on ollut niin pieni lapsi niin eväinä ovat toimineet hedelmäsoseet ja banaani. Jäätelöä ja mehua ovat talon puolesta tarjonneet. Mutta meillä on kyllä syönyt ihan normaalisti leikkauspäivänä, noilla sanomillani asioilla ollaan vaan paikattu väliin jäänyttä aamupalaa.

Avatar

Voi ei, ihan kamalaa. Hirmusti tsemppiä ja voimia koko perheelle.

Avatar

Tyksissä 5/14 sain ainakin pitää sylissä poikaani kun hänet nukutettiin. Enkä sitä erikseen kysynyt vaan minut istutettiin tuoliin, poika sylissä ja sitten nukutettiin. 🙂

Avatar

Hei.Ite oon ainakin saanut pitää lapsiani sylissä kun nukutettu. Tsemppiä

Avatar

Meillä on ainakin saanut (yksityisellä puolella) jokaisen nukutuksen ajan (8 kpl) pitää sylissä <3

Avatar

Kun meidän lasta nukutettiin, saatiin pitää hänet sylissä kunnes nukahti. Ne pisti ensin kanyylin jalkaan, johon ne sitten laittoi sitä nukutusainetta. Tyttö oli silloin yksi vuotias. Aivan kauhea kokemus se oli, mutta kaikki meni hyvin, kuten varmasti teillekkin. Tsemppiä! ❤️

Avatar

Tsemppiä! Oon kuullut että saa pitää sylissä ja kun nukahtanut niin lasketaan pöydälle. Sitä täytyy varmaan vain itse pyytää ja luulis sit onnistuvan 🙂

Avatar

Meillä poika on nukutettu kaksi kertaa korvien putkituksen takia ja molemmilla kerroilla nukutettiin mun syliin.

Avatar

Ikävä kuulla tämmöisiä uutisia. Lasten sairaudet ovat aina ikäviä tapauksia ja varsinkin kovien kipujen kanssa eläminen. Olimme tyttäremme kanssa (4v.) viime viikolla isossa leikkauksessa Töölön mehiläisessä ja siellä ainakin sai tai piti olla sylissä siihen asti kunnes nukahti. Se on ihan kamalaa jättää se oma pieni hauras lapsi muiden hoiviin ja lähteä itse pois ja luottaa vaan ammattilaisiin. Tsemppiä kovasti tulevaan ja paljon paranemisia!

Avatar

Moi!
Meillä poika on nukutettu TYKSissä, ja sain pitää häntä sylissä. Kyse tosin oli hieman alle vuoden ikäisestä, mutta kannattaa ainakin koittaa kysyä.
Tsemppiä paljon!

Avatar

Ensiksi, hurjasti tsemppiä teidän perheelle ja sulle. Lapsen kipu ja sairaudet ja niistä johtuva kärsimys on kamalaa. Sydän itkee sina verta itselläkin ja ne kivut kun vain saisi lapselta pois <3 Meillä poika nukutettu kolme kertaa. Ensimmäisellä kertaa 1,5v yksityisellä napatyräleikkauksen vuoksi maskilla. Oli mun sylissä kunnes nukahti. Toisen kerran 2 vuotiaana magneettikuvausta varten, sai olla isän sylissä, kanyylin kautta meni aineet. Ja kolmannella kerralla taas maskilla ja sai olla sylissä.

Tsemppiä! <3

Avatar

Kuulostaa hurjalta! 🙁 Tsemppiä ihan hirveesti <3

Avatar

Moikka!
Mitä mieltä olet karoliinan..kolmistaan blogin vastineesta.
Luitko kommentit ja mitä ne herätti ajatuksia? 🙂

Avatar

Voi olla että leikkauksen jälkeen ei kauheasti ole ruokahalua, varsinkin jos on kipuja :/ Mutta kannattaa ostaa varmasti sellaisia ruokia joista lapset satavarmasti tykkää, jotain mikä on suht nopea valmistaa jos vaikka yhtäkkiä tekeekin mieli syödä. Ja varaa paljon herkkuja 😀 Tsemppiä lapsille leikkauksiin 🙂

Avatar

Maaliskuussa olin leikkurissa harkassa ja ainaki siellä pikkumuksut nukutettiin vanhemman sylissä ( ainakin risa/putkitusleikkauksissa ).

Avatar

Ihanan avoimesti kirjoitettu teksti! Tää on sitä vanhaa Emiliaa, vaik en sanokaan ettei blogitekstit saisi muuttua. Oli kuitenki kivaa luettavaa, vaik asia negatiivisempaa 🙁 Onneks lapset saa nyt apua!

On muute söpöt kuvat!

Avatar

Mä sain pitää sylissä kun nukutuslääke annettiin 🙂

Avatar

Voi murhe <3 tsemppiä.

Mun tyttö oli just pari viikkoa sitten leikkauksessa, ja pidin sylissä kunnes nukahti. Kanyylit ym laitettiin etukäteen ja salissa uneen. Vaikutti että se oli myös nukutustiimille helpompi noin, lapsi oli paljon rauhallisempi varmasti kun jos olisi tarvinnut makoilla.

Avatar

Heippa 🙂 opiskelen sairaanhoitajaksi ja ainakin teoriassa on kerrottu, että saa ja olisi suotavaa että lapsi nukahtaisi syliin! Tsemppiä paljon ❤️

Avatar

Huhhuh, kaikkea sitä elämä sun eteen heittää. 🙁 Voimia ja superiso tsemppihali sinne ❤️

Avatar

Meillä ihan niinkin rutiinileikkaus kuin korvien tuubitus ja nielurisojen poisto tehtiin pojalle vuosi sitten (2,5vuotiaana) ja leikkihuoneesta haettiin enkä päässyt edes leikkurihuoneeseen, vaikka pyysin päästä edes kädestä pitämään nukutuksen ajaksi! Olen ollut surullinen tapauksen vuoksi, sillä poika kyselee edelleen lääkäriin mentäessä tuleeko äiti mukaan..

Avatar

Hei, mun läheisillä oli pienenä hirveesti kaikkee vaivaa. Ei näkyny keliakiaa tms mut sit ku tähystettii nii yhdellä oli ruokatorvi ihan verinen ja toisella ei löytyny vieläkää mtn. Lopulta ekalla vehnäallergia selvisi +keliakia oireita ilman keliakiaa ja toisella myös vilja allergia + maito allergia. Tsemppiä!

Mua jäi hirveesti kiinnostaa mikä nomppuu vaivaa, anteeks. Ku meillä nuorin vaan huutaa ja huutaa ja ei se nyt hitto vie koliikkia enää 2v iässä voi olla 🙁

Avatar

On mahdollista nukuttaa lapsi vanhemman syliin ja siirtää siitä sitten sänkyyn tai toimenpidepöydälle. Mä kysyisin lapsilta millaisia ruokia ja muita he toivovat. Teilläkin Ava on jo niin iso että osaa ehkä toivoa jo jotain mieli syömistä. Tarjoaisin sellaista syömistä mikä maistuu parhaiten lapsille ja siihen niitä lapsen toivomia lisiä, että toipumisestakin jäisi hyvät mielikuvat. Tietysti huomioon ottaen sen kieltääkö tehty toimenpide joidenkin ruoka-aineiden syömisen tai juomisen.

Avatar

Ei varmaan lohduta yhtään ja tiedätkin tämän varmaan jo, mutta jos ei keliakia- yms muiden epäilyjen jälkeen löydy Avalta mitään niin oletteko huomioineet ärtyneen suolen oireyhtymän mahdollisuuden? Itse olen kamppaillut todella rajujen mahakipujen kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti nyt nelisen vuota, ja _ikinä_ lääkärit eivät löytäneet mitään ja labrat aina puhtaat.
Eräänä päivänä kuitenkin löysin tällaisen ”mahdollisuuden” mikä voisi olla tuon sairauteni takana. Mulla on nyt tarkka ruokavalio ruoka-aineista mitä saan syödä ja mitä en saa syödä. Ja suoli on nyt toistaiseksi pysynyt rauhallisena, ilman mahakipuja.

Paljon tsemppiä Emilia

Avatar

Moi! Ja tosi paljon tsemppiä 🙂
Mut on nukutettu pienenä äitin syliin kun olin menossa korvien putkitukseen! Parempaa syksyä 🙂

Avatar

TYKSissä saa pitää lasta sylissä vaikka maskillakin nukutettaisiin. Pointtina lähellä että on tarperksi tukeva ote ja että jaksaa pidellä kiinni sillä osa lapsista riehuu kovasti maskinukutuksen yhteydessä ja itse nukutusaine voi aiheuttaa levottomuutta entistä enemmän.

Avatar

Toivottavasti kipuilut alkaa hellittämään pian! Itse olen pienenä jo keliakiaan sairastunut ja luojalle lykky, vanhemmat jaksoi kannustaa ja tukea mua silloin. Tästä jo kohta 15 vuotta ja silloin tarjontaa glut ruuista oli vain muutama jauhopussi, riisikakkuja ja yksi leipälajike.. Kyllä vaati mielikuvitusta vanhemmilta keksiä mitä voi syödä. Saati kun kukaan talon ulkopuolella ei käsittänyt, että en voi ronkkia lihanpaloja kastikkeesta joka on suurustettu jauhoilla.

Tarkoitukseni oli vain sanoa, että jos keliakia tai vilja-allergia sieltä pamahtaa, niin turha stressi pois! Kaikkea ei tarvitse tehdä gluteenittomana. Kalliksi tulisi. Toki jos muutkin saa herkkuja, löytyy glut herkkujakin tosi hyvin! Ettei kokonaan jää ilman. Pastaa ei kaikille kannata tehdä samaa, vaan ne on helppo keittää kahta eri. Kastikkeen kuitenkin suurustaa helpostikin kokonaan gluteenittomasti.

Onneksi teilläkin sairastubeita on, joten varmaan käytäntöä jo tiedätkin. Itse olen kiitollinen siihen työhön, minnkä vanhemmat teki eteeni. Ja omille muuttaessani olin saanut valtavasti avaimia siihen, miten voin syödä oikein. Kotona ei koskaan asiasta tehty isoa haloota. En siis harmitellut omaa erilaisuuttani liiaksi.

Avatar

Olen sairaanhoitajana TYKS:n lastenklinikalla. Ymmärrän siis varsin hyvin tämän teidän rankan elämänvaiheen ja huolen omasta lapsesta… Pakko kuitenkin heti tsempata että lapset ovat ihan mahtavia- toipuminen on yleensä uskomattoman nopeaa ja hienoa! Sairaalassa osastoilla myös toinen vanhemmista voi yöpyä. Ja leikkuriin mennessä toinen vanhemmista pääsee saattamaan, juuri tähän nukutukseen asti. Se, voitko pitää sylissä nukahtamisen asti, riippuu pitkälti myös siitä minkälainen leikkaus kyseessä. Ja näin ollen minkälainen anestesia kyseessä. Suurimmassa osassa leikkauksista tämä varmasti onnistuu!:)
Paljon tsemppiä teille tulevaan! Kaikki menee varmasti oikein hyvin!!:) äläkä missään nimessä syytä itseäsi mistään!

Avatar

Voi ei 🙁 Toivottavasti molemmat leikkaukset menevät hyvin ja Avan vaivaan löytyy syy. Mikä ikinä Noahilla on, toivon todella että toipuminen sujuu mallikkaasti ja nopeasti, eikä hänellä sen jälkeen ole kipuja. Tsemppiä sulle ja Topiakselle!

Avatar

Hei!

Meän tyttö (nyt 1,5 vuotias) syntyi rakennepoikkeavuuden kanssa ja hän kävi ensimmäisten kahden elinviikkonsa aikana 5 leikkausta läpi. Vastasyntyneen kanssa en päässyt saliin mukaan, vaan saattelin vauvan leikkaussalin oville. Oltiin sairaalassa vähän alle kuukausi, vaikka ennuste oli 8-12 viikkoa. Lapset on tosi nopeia toipumaan ja jotenki ne on sikeämpiä ku aikuiset. Meidän neidin viimeisin leikkaus oli 1 vuoden iässä ja silloinkaan en saanut kuin saatella tytö leikkaussalin ovelle. ihan hysteerinen itkuhan siinä tuli ja huoli. Ja ennenkaikkea se paska mutsi fiilis kun tuntuu että sen oman lapsen jättää heitteille sinne ja siellä se on salilla ilman tukea turvaa, ihan kamalaa. Tähän jälkimmäiseen leikkaukseen lähdettiin itse taas vähän naiivilla asenteella että ollaan alle viikossa kotona. Ja oltaisiin oltukin, mutta hoitaja unohti putsata haavan, josta seurasi muutama lisäpäivä tulehtuneen haavan vuoksi 🙁 Neiti nyt terve ja iloinen!

Leikkauksen jälkeen tytölle maistui kaakao, kaupasta saatavat ella smoothiet, mustikkakeitto ja marjat 🙂

Tsemppiä hulluna leikkauksiin ja vaikka yksi tökerö hoitsu sano että ”vanhemmat ei saa näyttää omaa huolta ja pahaa mieltä” niin kyllä mun mielestä on oikeus olla huolissaan, eikä sitä pelkoa pysty kovin hyvin ees piilottaan. Paras tuki itselleni oli ainakin mies, joten toivottavasti teilläkin topias pääse mukaan, koska yksin on rankkaa. Sillä asenteelle meette, että kaikki sujuu hyvin ja vaikka jotain takapakki tuliski niin varmasti se hyvin silti menee 🙂

Parempaa loppusyksyä teille ja sulla on huippu blogi! Ja tämä uus kommentointisuodatus on just hyvä, eipä valu se turha pa#*a tänne blogin kommentiosioon enää!

Avatar

Voi kun kuulostaa sydäntäsärkevältä tää sun teksti 🙁 mullakin on pienenä tehty avosydänleikkaus, ja äiti kertookin edelleen kuinka hirveimpiä hetkiä hänen ja isän elämässä oli kun he eivät saaneet tulla enää mukaan hissiin joka vei minut leikkaushuoneeseen…muistan vieläkin kun aikoivat yhtäkkiä itkeä ja itse siinä sitten häkellyin että miksi äiti ja isi itkee kun minulle on kerrottu ettei tässä ole mitään hätää! Alkoi itseäkin sitten pelottaa ja vieläkin muistan sen epävarmuuden siinä tilanteessa. Että rauhallinen käytös on tärkeää vanhemmilta vaikka kuinka itseä kauhistuttaisi! 😀 Pidän peukkuja teidän pienten operaatiohin, kyllä se vielä iloksi muuttuu♡

Avatar

Voi kurjuus, mikä tilanne 🙁 Toivottavasti lapset voidaan nukuttaa syliin.

Halusin vaan sanoa, että älä missään nimessä syytä itseäsi tästä! Jos useat lääketieteen ammattilaiset eivät asiaa aikaisemmin keksineet, niin sinun lääketiedettä opiskelemattomana olisi ollut täysin mahdotonta alkaa diagnoosia kehittämään. Ole ennemminkin iloinen, että jaksoit vaatia hoitoa ja tutkimista, sillä nyt kun mysteerit alkavat ratketa, ne voidaan myös hoitaa. Eli valoa on todellakin näkyvissä tunnelin päässä. 🙂

Pikkuisille hurjasti tsemppiä! Ruokahalun mukaan vaan jotakin herkullista syötävää ja hyviä piirrettyjä taustalle, niin varmasti selviävät hyvin 🙂 Lapset ovat mainioita selviytymään.

Avatar

1,3v tyttöni Diagnosoitu: aivosyöpä, leikattu 4 kertaa, sytistaattihoitoja 10 kertaa ja jatkuu.. ja munuaistenvajaatoiminta.
4,3v poikani Diagnosoitu: Astma, laaja-alainen allergia, B-12 vitamiinin puutostauti, kilpirauhasen puuttuminen ja sydämmen vajaatoiminta. Pistoshoito ja lääkitys

Vanhin on ollut magneettikuvilla 3 kertaa, 4 kertaa röngtenissä, nukutetu yht. 5 kertaa
Nuorin on ollut 9 kertaa magneetissa, 21 kertaa röngtenissä ja kerran pet kuvauksissa. Nukutetu yht. 23krt
Nukutus on meille arki päivää, lapsi sylissä tai ei pakko se on silti tehdä.

Olen oppinut lasteni aikana että jokaiselle meille voi käydä ihan mitä vaan, emme voi tietää milloin joku sairastuu.
Teidän kohdalla sanoisin vielä lieväksi huonoksi tuuriksi, meitä ja teitä huono tuurisempia on paljon enemmä kuin Luuletkaan, mitenkäs pikku potilaat jotka ihan taistelevat hengestään joille leikkaukset on arkea?
En toki vähättele asiaa mutta tuo keliakia on hoidettavissa oleva, parantumaton kyllä mutta voi elää normaalia elämää, ei tule esteeksi mm. Opiskeluille tms.

Avatar

Voi itku. Itsellä samanikäiset lapset ja itku tuli lukiessa. Raskasta.

Avatar

Ensiksi, paljon voimia teidän perheelle!

Kyllä meillä ainakin nukutettiin lapsi sylissä, kun meni n.2-vuotiaana kielijänteen leikkaukseen. Oli sylissäni ja laitettiin vaan maski naamalle, hoitajat oli valmiina koppaamaan heti kun simahti, etten ´´joutunut” itse tuntemaan sitä lapsen velttoutta (jotkut voivat säikähtää sitä ja siksi olivat valmiina, kun huomasi että kohta mennään)
Siitä sitten nostivat vasta pöydälle.

Tsemppiä leikkauksiin!

Avatar

Hei,
pystyn (valitettavasti) samastumaan tuohon tunteeseen mitä kuvailit Nompun kohdalla. Kun lapseni syntyi hän huusi ympärivuorokauden ja useat lääkärit sanoivat että kyseessä on selkeä koliikki. Olin katkera, miksi juuri meidän lapsi? jossain vaiheessa äidinvaistoni kuitenkin sanoi ettei tämä ole koliikkia ja tutkimuksissa selvisikin että hänellä oli refluksi. Koin huonoa omatuntoa siitä että olin ollut katkera ja sitä että hänellä oli jatkuvasti ollut kipua enkä aikaisemmin ollut tajunnut sitä. Ylä- ja alamäkiä tulee, niin vauvaiässä kuin teini-iässä. Vanhemmasta ne tuntuvat raskailta mutta lohtua minulle tuo hetket jolloin lapseni hymyilee ja tajuan että hän on niin pieni eikä kiputiloja tulee muistamaan. Tsemppiä koko perheelle!

Avatar

1,5 vuotiaana poikani nukutettiin ensimmäisen kerran ja se oli pöydällä. Seuraavat n. 7 nukutusta on tapahtunut mun sylissä ja siitä olen nostanut pöydälle. Itsekkin olen joka nukutuksen jälkeen itkeny hysteerisesti, tiistaina en ollenkaan. Siihenkin näköjään tottuu. Ollaan oltu pojan kanssa (5) maanantaista asti Tyksissä, lasten kirurgisella osastolla myös. Tiistaina oli toinen suuri leikkaus ja toipuminen on ollut raskasta ja hidasta. Näinkin teidän täällä Tyksissä pariin kertaan. Paljon paljon tsemppiä. Lasten sairastaminen on aina erittäin rankkaa aikaa koko perheelle.

Avatar

Meidän tyttö leikattiin pari kuukautta sitten ja ikää oli 1,5v, sain pitää sylissä siihen asti että nukkui melkein kokonaan. 🙂 Sitten vasta siirrettiin leikkauspöydälle.

Avatar

Hurjasti tsemppiä. En oikein muuta osaa sanoa! Muutakuin sen, että onneks Suomessa on loistavaa terveydenhuoltoa. Itsekin olen joutunut/päässyt leikkaukseen ja olen ikuisesti kiitollinen Suomen terveydenhuollolle. Ja ylipäänsä sairaanhoidolle VAIKKA oikeesti oli todella raivostuttavaa, että joutui ite kyllä vaatimaan aika paljon. Toisaalta jälkeenpäin ymmärrän, että mun ei ois ees tarvinnut vaatia niin paljoa, koska mitään vakavaa ei löytynyt. Mutta silti se mielenrauha, jonka sain niin oli yks suurimpia asioita mitä mun elämässä tähän asti tapahtunut.

Avatar

Hei. Olin 2 viikkoa sitten tyksissä lapseni kanssa kun hänet nukutettiin. Sain pitää häntä sylissä niin kauan kun nukahti. Sitten lähdin pois itkien ja hoitajat kyllä lohdutti. He ilmoittavat heti kun lapsi on siirretty heräämöön niin saat olla hänen vierellään kun hän herää. Tsemppihalirutistus teille kaikille!

Avatar

Voimia ja tsemppiä molempien leikkauksiin! ♡ Olen itse ollut juurikin 3-4 vuotiaana myös harvinaisessa ja suuressa leikkauksessa ja olen varsinkin viime aikoina miettinyt paljon, miten kamalalta ja huolestuttavalta se varmasti äidistäni aikoinaan tuntui. Itselleni siitä on kuitenkin lohduttavasti jäänyt lähinnä vain mieluisia muistoja kilteistä sairaanhoitajista, jotka askartelivat minulle nuken sidetarpeista, siellä katsotuista lastenohjelmista, sairaalan lasten leikkihuoneesta ja vanhempien vierailuista. Näin uskon ja toivon, että teidänkin lapsille, ehkä nyt puhun erityisesti Nompusta vointi saattaa vaatia Avaa enemmän sairaalahoitoa, jäisi yhtä positiiviset muistot näistä leikkauksista ja sairaalassa vietetyistä öistä. Äläkä turhaan moiti itseäsi siitä, ettette aikaisemmin saaneet tietoa näistä tai ettet ole osannut tehdä ’oikeita asioita’. Olet ihan ilmiselvästi rakastava äiti ja tehnyt varmasti kaiken mitä olet voinut ♡. Nyt asiat alkavat mennä eteenpäin ja saatte molemmille lapsille hyvää hoitoa ja toivottavasti vihdoin varmoja vastauksia. Voimia vielä koko perheelle!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä