Getting to know Ava

Pitkästä aikaa kirjoitellaan lapsista enemmän asiaa! Koska siitä on jo tovi, kun viimeksi olen kirjoitellut näitä pikkuapinoista niin ajattelin omistaa kummallekin muksulle oman postauksensa, lähtien tietenkin siitä vanhemmasta. Torstaina tuli muuten tasan neljä vuotta siitä, kun kastettiin Ava Vendla Josefina <3

Avan postaus3

Ava on nyt neljä vuotta ja kolme kuukautta vanha pikkuräpätäti. Hän on iloinen, rauhallinen, ujo, kiltti, avulias, rakastava ja lämmin persoona. Ava on selkeästi jo persoonallinen pieni ihminen, jonka kuulumiset eivät liity enää kehitykseen ja uusiin sanoihin. On todella hämmentävää ajatella, että me ollaan itse kasvatettu tämä ihmisenalku ja hämmästyn joka päivä siitä, kuinka iso tyttö Ava jo on.

Avan postaus5

Jos palataan hetkeksi vauvapäivityksistä tuttuihin kuulumisiin niin Avallakin on toki niitä. Viime vuonna synttäreiden jälkeen oltiin tietenkin neuvolassa ja useaan otteeseen TYKSissä mitattavana niihin keliakiepäilyksiin liittyen ja 4 -vuotiaalla Avalla oli tuolloin pituutta 110 senttiä ja paino oli vähän aikaa sitten punnittaessa 17 kiloa. Ava on pitkä tyttö ja usein häntä luullaankin 5 -vuotiaaksi ja häneltä tunnutaan odotettavan ikäänsä nähden enemmän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ava on puhelias ja pirteä, mutta todella ujo. Hän ei juttele vieraille, eikä edes useimmille tutuille. Jos häntä ei ole hetkeen nähnyt niin siinä kestää taas tovi, että ne suojamuurit laskevat. Täysin varaukseton hän on vain niiden ihmisten kanssa, joita hän eniten näkee, eli tietenkin meidän, sekä sitten isovanhempien ja muiden läheisten sukulaisten kanssa. Päiväkodin tädit ja kaverit luonnollisesti menevät samaan kategoriaan, vaikkakaan Ava ei ole nyt ollut päiväkodissa kuin reilun viikon viimeisen kahden kuukauden sisällä. Mutta silti taas tänään hoitoon palatessa hän meni sinne tuttuun tapaan riemusta kiljuen.

Avan postaus1

Ava aloitti päiväkodin ollessaan kaksi vuotta ja 3 kuukautta vanha. Syy hoidon aloittamiselle oli se, etten saanut enää yhtään töitä tehtyä kotona kahden lapsen kanssa, enkä pystynyt tarjoamaan Avalle mitään virikkeitä. Nompun koliikki oli niin pahaa, että päätettiin päiväkodin olevan paras ratkaisu ja sen jälkeen koko perheen arki muuttui huomattavasti paremmaksi. Ava muuttui päiväkodin aloittaessaan paljon sosiaalisemmaksi ja ulospäinsuuntautuneemmaksi ja hän on aina rakastanut päiväkotia. Tiesin, että Ava tulee siellä viihtymään, koska hän on aina ollut todella itsenäinen lapsi, toisin kuin veljensä. Meillä kävi kuitenkin ihan hirveän hyvä tuuri, sillä saatiin paikka parhaasta mahdollisesta päiväkodista samantien ja Avalla on ollut aina aivan ihania hoitajia, eikä ikinä ole ollut mitään sanottavaa. Monella ystävälläni on paljon kauhutarinoita päiväkodeista, mutta meidän päiväkotimme on kyllä aivan täydellinen. Jo päiväkodinkin takia ollaankin päätetty, ettei muuteta pois tämän alueen läheisyydestä ennen kuin päiväkoti on ohi, koska en osaa kuvitellakaan vaihtavani lapsia mihinkään toiseen paikkaan. Ava jää joka päivä onnellisena hoitoon ja kyselee aina vapaapäivinä ja viikonloppuina koko ajan, että koska päiväkotiin taas pääsee. Pitkän aikaa Avaa oli todella hankala hakea päiväkodista, koska hän suuttui aina kotiinlähdöstä ja olisi halunnut jäädä päiväkotiin leikkimään. Sen jälkeen kun mulla meni selkä sököksi, en voinut enää ollenkaan hakea Avaa, koska en pystynyt kantamaan sitä kiukuttelevaa ja heittelehtivää lasta yksin 😀 Onneksi siitä päästiin yli sitten jossain kohtaa. Otettiin tavaksi tehdä jotain hauskaa aina suoraan päiväkodin jälkeen ja houkuteltiin sen turvin Ava lähtemään sopuisasti.

Avan postaus4

Päiväkodin lisäksi Ava tapaa kavereita sitten harrastuksissa. Avalla on kaksi harrastusta, voimistelu ja uinti. Ava aloitti vähän alle 3 -vuotiaana tanssin ja harrasti sitä vuoden verran, mutta sen jälkeen alkoi tuntua siltä, että Avalle sopisi joku vähän tavoitteellisempi juttu. Harrastuksen valintaa meillä rajoittaa paljon sijainti, koska meidän aikatauluihin ei vain sovi kauas kuljettaminen, eikä tanssista ollut lähistöllä sopivaa vaihtoehtoa. Vähän asiaa pohdittuani päädyttiin sitten voimisteluun ja Ava on tykännyt siitä hirveästi. Ava aloitti siis tanssin lopettamisen jälkeen voimistelun ja uinnin viime syksynä ja nyt on ensimmäinen kausi takana. Torstaina jatkuu taas voimistelu, mutta Ava siirtyi nyt 3-4 -vuotiaiden 45 minuutin harjoituksista 5-6 -vuotiaiden tunnin treeneihin. Jännittää vähän tuo torstai, mutta uskon että se menee kyllä hyvin. Ava on tosi innoissaan siirrosta, hän kun on välillä vähän pikkuvanha persoona ja valitteli aina treenien jälkeen sitä, kun tuolla pienempien ryhmässä on myös poikia, jotka osaavat olla aika virkeitä ja usein tönivät ja häiritsevät Avaa. Nyt hän sitten pääsi isompien ryhmään, jossa tosiaan on vain tyttöjä ja uskon, että hän edistyy siellä hienosti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On ollut ihana seurata, kuinka paljon Ava on jo oppinut tämän yhden kauden aikana. Etenkin sillat sujuvat muksulta niin upeasti ja Ava rakastaa kaikenmaailman hyppyjä ja kuperkeikkoja. Nyt kun Ava oikein innostui tästä kunnolla niin ruvetaan sitten katsomaan hänelle kunnollisia varusteita. Joulunäytöksessä jo haaveilin silmät kimaltaen tulevista näytöksistä, kun iän ja taitojen lisääntyessä Ava nousee ryhmissä ja pääsee seuraamaan niiden isompien tyttöjen jalanjäljissä.

Avan postaus2

Uinti tuli meille mieleen kesällä kun Ava oli niin innostunut uimisesta. Topias vähän mietti, että onko kahdessa harrastuksessa kuitenkin liikaa neljävuotiaalle, mutta meille tämä on kyllä sopinut hyvin ja Ava nauttii. He kuitenkin ovat päiväkodissakin maksimissaan 16 päivää kuussa ja uintitreenit kestävät aina vain puoli tuntia, vaikkakin pukkariosuuksiin menee sitten se toinen puoli tuntia. Ava aloitti syksyllä 4-5 -vuotiaiden uimaryhmässä, joka on tarkoitettu vettä arastaville lapsille, eikä osallistujilta vaadita minkäänlaista uimataitoa. Ava on ryhmän nuorin, mutta on edistynyt niin hienosti, että hän sai nyt jo suosituksen siirtyä 5-6 -vuotiaiden ryhmään. Ollaan tosi ylpeitä Avasta! Vaikkakin nämä harrastukset on otettu lähinnä siksi, että Ava nauttii niistä, niin olen iloinen, että hän on innostunut molemmista niin paljon, että hän oikeasti panostaa niihin (sen verran kuin nyt neljävuotias voi ”panostaa” siis).

Avan postaus6

Uskon ja toivon, että etenkin voimistelusta jää Avalle se loppuelämän harrastus. Itselläni oli kaksi vakavampaa harrastusta, jalkapallo ja ratsastus. Niiden lisäksi harrastin sitten tanssia ehkä 5-6 vuotta, mutta se sai jäädä, kun aikataulut alkoivat mennä liian ristiin ja valitsin mieluummin jalkapallon ja ratsastuksen. Meillä oli se systeemi, että liikuntaharrastuksen lisäksi piti olla myös joku muu harrastus ja minä vaihtelin sitten kitara-, piano- ja laulutuntien välillä. Uintia Ava saa tietenkin myös jatkaa, jos haluaa, mutta uinti aloitettiin lähinnä ihan uimakoulumielessä, eli sitten kun on uimataito kunnossa niin voi ruveta käymään ihan vain itsenäisesti uimassa. Olen ajatellut, että sitten kouluikäisenä kokeiltaisiin myös musiikkiharrastusta. Tosin jos liikuntaharrastukset vievät ihan hirveästi aikaa niin antaa sitten olla. Kunhan harrastaa jotain tosissaan! Mulle harrastukset on tärkeitä, koska niistä saa hyvää aktiviteettia koulun ulkopuolelle ja löytää hyviä ystäviä. En missään nimessä halua, että meidän lapsista tulee niitä teinejä, jotka hengaavat vaan joka päivä mopoautoihin nojaillen ja röökiä polttaen jossain parkkipaikoilla. Haluan, että lapseni treenaavat, kilpailevat, käyvät joukkueilloissa ja saavat kaikki ne ihanat muistot, joita itsekin olen harrastuksistani saanut. Tavoitteellinen harrastus tekee mielestäni lapselle ja etenkin nuorelle hyvää ja opettaa itsekuria, kunnioitusta ja muita tarvittavia taitoja päämäärien saavuttamiseen. Pakokauhulta välttyäkseni yritän vakaasti uskoa, että aktiivisesti harrastavat lapset eivät ole niin alttiita ajautumaan huonoon seuraan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ava rakastaa tällä hetkellä edelleen Frozenia lähestulkoon yli kaiken ja leikkii paljon barbeilla, pikkulegoilla, junaradalla ja kotileikkiin liittyvillä leluilla. Ava on hulluna kaikenlaiseen askarteluun, piirtämiseen ja maalaamiseen. Hän askartelee lähes päivittäin kortteja sukulaisille ja ystäville ja koristelee niitä tarroilla ja piirustuksilla. Ava on jo taitava leikkaamaan saksilla ja piirtää pääjalkaisia. Me ei olla Topiaksen kanssa kumpikaan tippaakaan taiteellisia, joten en ota yhtään stressiä siitä, ettei Avan piirustuksilta vielä löydy sitä useiden ikätovereiden monipuolisuutta. Joulun alla Ava alkoi piirtää extempore pääjalkaisille korvia, joten ihan kivasti tästä edistytään. Ja hienosti hän kuitenkin neuvolassa piirsi kaiken pyydetyn! Häntä pyydettiin piirtämään kuva ihmisestä ja hetken raapustettuaan hän näytti ylpeänä paperia neuvolatädille. Paperista ei kuitenkaan löytynyt ihmistä sitten millään ilveellä ja neuvolatäti vähän huolestuneen näköisenä pyysi Ava näyttämään, että missä tässä on sen ihmisen kädet ja jalat. Ava tokaisi kulmat rutussa, että siinähän on talo ja karhu 😀 Kyllä hän sitten sen jälkeen piirsi pyydettäessä hienon kuvan äitistä 😀

Avan postaus7

Nyt Ava on alkanut vihdoin kiinnostua enemmän kirjaimista ja numeroista ja ollaan ruvettu harjoittelemaan niitä paremmin. Hänellä ei aiemmin ole ollut niihin oikein kärsivällisyyttä. Vaikka Ava on lempeä ja rauhallinen luonne niin hän osaa kuitenkin olla äkkipikainen ja tietää tarkkaan, mitä haluaa. Jos häntä ei kiinnosta joku juttu juuri sillä hetkellä niin sitä on turha yrittää tuputtaa. Avasta on kasvanut upea pieni tyttö ja ollaan hänestä tosi ylpeitä. Ei mene päivääkään ohi niin, etten miettisi, miten minusta oikein on tullut näin onnnekas!

Avan postaus8

Kommentit

11 kommenttia

Ihana postaus, mukava oli lukea Avasta ja hänen ikäisensä harrastamisesta. Harrastuksia ollaan alettu tälläkin suunnalla miettiä, lasta kiinnostaisi tanssi eniten tällä hetkellä. 🙂

Ihana ja kaunis tyttö <3

Ihana Ava ja kaunis teksti, ei ollut itku kaukana ❤️ Ehkä siksi, että niin kauniisti puhuit tyttärestäsi

Otsikosta tuli ihan mieleen It’s all about Ava, ihanaa! Tosi kiva postaus, mukava kuulla Avan kuulumisia. Teillä asustelee sulonen ja reipas tyttönen! 🙂

Moi!

Ihana tyttö sulla ja tosiaan on kiva kun lapsella on harrastuksia, itselläni ei oikein ollut nuorempana ja jälkikäteen harmittanut tämä :/

Pakko kysyä, mikä on pääjalkainen? 😀

Vastaan Emilian puolesta, mutta se on ensi askeleita ihmisen piirtämiseen. Eli siinä on yleensä pallo, josta lähtee kaksi viivaa alaspäin jaloiksi, pallon sisällä on jotain naamaan kuuluvaa 😀 Seuraavaksi siihen tulee lisäksi just vaikka ne korvat, tai toiset kaks viivaa käsiksi jne. pikku hiljaa enempi ja enempi ihmisen näkönen tyyppi 🙂

Ja Emilialle: Tosi kiva postaus, tämmösiä olen kaivannut!

Tosi mielenkiintoinen postaus! Ihana lukea lasten kuulumisia ihan vaan yleisesti, että millasessa vaiheessa ovat kehityksessä ja mitä kaikkea kivaa heidän elämäänsä nykyään kuuluu 🙂 voimistelu on kyllä sairaan hyvä harrastus ja varsinkin kun pääsi aloittamaan in nuorena jo, vanhempana on kuitenkin vähän vaikeampi sitten päästä niihin porukoihin.

Miultakin meinas tulla itku! <3 Tosi kauniisti kirjoitettu! Ihana ja suloinen tytär sinulla! 🙂

-Laura-

Kiva että on noin selviä kiinnostuksen kohteita! Mun neljävuotias ei harrasta mitään, pitää sitten miettiä jos itse ehdottaa jotain, jotenkin menee tän normiarjen pyörittämiseen aika niin etten oo kerinnyt edes ajatella että pitäiskö sen harrastaa jotain kun monesti olen illat töissä sitten kun ne mahdolliset harrastukset olis. Isommat muksut pelaa kesäisin jalkapalloa ja talvella laskettelee, jääkiekkoakin kokeilivat pari kautta mutta ei ollut kummankaan juttu – onneksi, aika vanhempiakin sitova harrastus kaikkine harjoituksineen, peleineen ja varusteineen.

Oi miten kaunis Ava on, äitiinsä tullut! <3

Voi kuinka kaunis tyttö teillä on! <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä