Baby number three

What to expect when you’re expecting?

528430_10200617960270374_794207979_n

Tässä on tähän mennessä käyty jo läpi kaksi raskautta, kaksi synnytystä ja kaksi vauva-aikaa. Valittu kaksi nimeä, otettu kahdet masukuvat, ostettu tyttöjen ja poikien vaatteita, vertailtu sekä normi-, että tuplarattaita ja kokeiltu erilaisia kantovälineitä. Kokemusta on kertynyt kiitettävästi, mutta mitä seuraavaksi? Kolmas vauva? Ehkä, mutta ei ihan vielä.

Olen avoimesti kertonutkin, että tahtoisin vielä kolmannen lapsen. Olen aina nähnyt itseni useamman lapsen äitinä ja vaikka rakastan lapsiani älyttömästi ja olen kyllä onnellinen, jos lapsiluku jää tähän niin sydämessäni olisi sijaa vielä kolmannelle pienelle ihmeelle. Mutta vielä ei elämäntilanne ole siihen valmis. Haluan koulutuksen, haluan omakotitalon, haluan keskittyä myös itseeni nyt, kun se alkaa lasten varttumisen myötä olla koko ajan enemmän mahdollista. Ottaisinko tähän mahdollisen uuden koliikkitapauksen vetämään vähänkin mielenterveyteni vessasta alas? En. En nyt. Mutta ehkäpä 10 vuoden päästä. Olen silloin vasta 33 -vuotias ja hyvin ehtii vielä tehdä yhden iltatähden. Ei se olisi maailmanloppu, jos tulisinkin aiemmin raskaaksi, onhan se jo nähty Avan kanssa, että vahingot ovat yleensä siunauksia valeasussa 😉 Mutta jos elämä sujuisi aina ihan suunnitelmien mukaan niin tämä olisi täydellinen suunnitelma.

Näiden kokemusteni perusteella sanoisin kuitenkin olevani jo melko kokenut odottaja, synnyttäjä ja kasvattaja ja ajattelinkin tehdä tällaisen hauskan hypoteettisen vauvapostauksen. Miltä näyttäisi elämä, jos tikku näyttäisi nyt kahta viivaa? Mikä tulisi pienokaisen nimeksi, mistä ostaisin vauvanvaatteet, mitkä ovat tärkeimmät speksit odotukseen? Ne kaikki selviävät tästä postauksesta!

4+0 alkio on alle millin pituinen

Istun vessassa kädessäni positiivinen raskaustesti. Altaan vieressä on kolme positiivista testiä lisää, en ikinä usko vain yhteen. Kädet tärisevät, olen kauhistunut, mutta samalla hymyilyttää. Vauva! Apua. Mitä nyt kuuluu tehdä? Ensin kerron Topiakselle. Sitten soitan neuvolaan. Haluan aina saada jotain konkreettista käteen, se ensimmäinen askel on ensimmäinen ajanvaraus, jota jään odottamaan kuin kuuta nousevaa. Sitten nettiin!

Ilmoittaudun heti odottajaksi Kaksplussan odotusryhmään. En uskalla kertoa mitään oikeaa infoa itsestäni, kuten lasten määrää tai sukupuolta, koska pelkään jonkun tunnistavan minut. Googlettelen samalla odotusajan ruokavaliota, mitäs kaikkea nyt sitten ei saanutkaan syödä…. Otan myös heti ensimmäisen masukuvan ja otan sen joka viikko.

6+0 alkio on 4-8 millin pituinen 

Joudun ostamaan ensimmäiset äitiyshousut. En voi ostaa niitä livenä, koska joku voi nähdä minut ja sitten kaikki kuulevat raskaudesta. Tilaan siis netistä muutaman kokovaihtoehdon ja sovittelen niitä sitten kotona. Kerään aina alkuraskaudessa herkästi turvotuksia, joten maha pullahtaa alussa pyöreäksi, pienenee sitten keskivaiheessa ja suurenee taas lopussa.

8+0 sormet ja varpaat alkavat kasvaa

Ensimmäinen neuvolakäynti! Vaikka täällä ei mitään hirmuisen oleellista tapahdukaan niin on se silti jännää. Saan käteen upouuden neuvolavihon, jossa komeilee laskettu aikani. Vilkuilen haikaillen nurkassa näkyvää doppleria, muutaman viikon päästä sitten! Paha olo on vaivannut jo muutaman viikon, mutta oksentelu rajoittuu aamuihin ja selviän siitä kyllä, se ei ole mitään verrattuna Avan raskauteen ja hyperemeesiin, josta kirjoitin postauksen täällä.

9+0 alkio painaa 1-2 grammaa

Mitkäs vaunut sitä pitäisi sitten hankkia? Nomppu on juuri siinä iässä, etten osaa päättää, pitäisikö ostaa tuplat vai ei. Nompun syntyessä hankittiin Easywalker Duo Plussat, esittely löytyy täältä. Ava ei jaksa vielä hirveän pitkiä matkoja myöskään kävellä. Mutta en minä kyllä ihan hirveästi pitkiä matkoja kävelekään kun on niin hyvät bussiyhteydet ja autokin vielä. Joten ehkä ne vaunut riittäisivät. Mutta entäs sitten kun mennään vaikka Skanssiin tai Myllyyn shoppailemaan ja lapset kiukuttelevat ja aaaargh. Olisi niin ihanaa saada kaikki köytettyä kiinni rattaisiin, tai no siis ainakin Nomppu, itse herra temperamentti. Minua ei haittaa kuunnella kiukuttelevan kakaran huutoa, sen kun huutaa siinä rattaissa, mutta en jaksa sitä perässä juoksemista ja maahan heittäytymistä. Olen tykännyt hirveästi näistä meidän Babyjoggerin City Elite -rattaista (esittely täällä), mutta vauvalle tahtoisin vanhanaikaisen korkeat vaunut, joissa saan tuijottaa nukkuvaa pienokaista vaunuja lykkiessäni. Emmaljungat meillä oli Avan syntyessä ja ne on kyllä ihan huiput, mutta nyt olen tottunut Babyjoggerien käytännöllisyyteen, enkä jaksaisi enää lähteä kasaamaan ja purkamaan massiivisia Emmaljungia. Stokken vaunut ovat myös ihania, mutta pienet renkaat eivät riitä Turun seudulla.

11+0 sikiö painaa 5-10 grammaa

Vihdoin on vuorossa np-ultra! Tätä on odotettu ja nyt raskaudesta tulee isällekin konkreettisempaa. Kerromme lapsille vauvasta ja paljastamme ilouutisen Facebookissa ja blogissa. Ultrassa on kaikki hyvin ja laskettu aika pysyy samana. Lapset ovat innoissaan tulevasta pienokaisesta, mutta Avaa huolettaa, kumpi sieltä nyt sitten tulee. Nomppu ei ehkä ihan täysin tajua asiaa.

12+0 sikiö on 52mm pitkä

Nyt ensimmäisen ultran jälkeen uskaltaa jo miettiä enemmän nimiä. Olen salaa kirjoitellut ylös mieleisiä nimiä jo Nompun syntymästä asti, mutta valinnanvaikeus on suuri. Nyt kun ei vielä tiedä sukupuolta niin valitseminen on vielä vaikeampaa, kun ei ole vielä sellaista konkreettista tuntua vauvaan. Muutamia nimiehdotuksia tytölle olisivat Amelia, Cecilia, Violet ja My. Pojalle eräitä lemppareita puolestaan ovat Calvin, Aldo, Emmett ja Lennox.

13+0 sikiöllä on jo hiuksia ja kulmakarvat

Ultran jälkeen innostun tekemään muitakin hankintoja, kuin pakolliset äitiysvaatteet. Ensimmäisenä ostoslistallani on hoitolaukku, sillä se tekee vauvantulosta jotenkin jännittävää, kun voit pikkuhiljaa uudestaan ja uudestaan ihailla sitä laukkua, miettiä sinne tulevia juttuja ja pakkailla sinne vauvan ensimmäisiä tarvikkeita. Hyvä hoitolaukku hoitaa hienosti sairaalakassin virkaa. Käyn läpi hoitolaukkuja netissä, mutta tajuan, että minulta löytyy jo täydellinen hoitolaukku, joten miksi turhaan ostamaan uutta. Kaivan siis esiin pitkästä aikaa Storsakin Elizabethin ja tuoksuu edelleen ihan uudelle. Voi mikä vauvaflashback. Täydellisen hoitolaukun 2,5 vuoden takaiset esittelyt löydät täältä ja 3,5 vuoden takaisin esittelyn Avan hoitolaukun sisällöstä voit lukea täältä.

rv28 009

15+0 sikiö painaa 100 grammaa

En millään malttaisi odottaa jokaista neuvolakäyntiä ja huolestun jatkuvasti vauvasta, kun aina välillä tulee jotain vuotoa. Nompun raskaudessa minulle tuli puoliväliin asti kuukautiset normaalisti. Päätän tilata lisää ultraäänigeeliä, kaapista löytyy vanha dopplerini, jota jo Avan raskaudessa käytin ja rauhoitin mieltäni. Vauvan sydänäänien kuunteleminen on maailman parasta musiikkia. Sydänäänien löytäminen on välillä vähän vaikeaa, mutta helpottuu viikko viikon jälkeen. En olisi kyllä yhdestäkään raskaudesta selvinnyt ilman doppleria, olen oikea maailmanluokan stressaaja.

17+0 sikiö on 17 cm pitkä

Tunnen ensimmäiset varmat liikkeet! Pieniä aavistuksia on jo ollut, mutta nyt olen varma liikkeistä ja ne tuntuvat jo yllättävän selkeiltä. On niin ihanaa tuntea uusi elämä sisällään, aivan korvaamatonta. Tiedän että loppuraskaudessa tulen valittamaan kipeistä potkuista kylkiluihin ja rakkoon, joten yritän nauttia nyt näistä ihanista elonmerkeistä.

20+0 sikiöllä on jo univaiheita

Rakenneultra!! Tätä on odotettu niin paljon. Kätilö ultraa ja ultraa, kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Lääkäri käy samalla ultraamassa munuaiseni, koska minulla on taipumusta munuaislaajentumiin raskausaikana. Vauvalla on kaikki hyvin ja jalatkin ovat yhtä isot kuin sisaruksilla, Topiaksella on kuitenkin 46-47 -kokoinen jalka. Kätilö yrittää kurkkia jalkoväliin ja kääntelee vauvaa… Ja se on poika! Yhtä selkeästi kuin isoveljensä. Olemme innoissamme sukupuolen selviämisestä ja laitamme ilouutisen heti eteenpäin isovanhemmille ja muille läheisille.

22+0 sikiö painaa 450 grammaa

Pahoinvointi alkaa jo vähän helpottaa. Tässä raskaudessa se on onneksi pysynyt sen verran kurissa, etten ole joutunut viettämään aikaa osastolla tippaan sidottuna. Poikalupauksen saatuamme olen innostunut ostelemaan lastenvaatteita. Toisaalta sukupuolella ei kyllä ole ollut ostoksiin vaikutusta, sillä ostan vauvalle paljon valkoista, sekä harmaan ja beigen sävyjä. Vähän myös laivastonsinistä, mustaa, punaista ja keltaista. En ole kovin innostunut kuvioista ja kuvista, vaan pidän yksinkertaisista ja maanläheisistä vaatteista. Niitä on kiva sitten säästää kummalle tahansa sukupuolelle ja helppo myydä eteenpäin. Ostan suurimman osan lastenvaatteista Lindexistä ja Kappahlista, koska niissä on niin hyvä hinta-laatusuhde. Satsaan vähän myös Polarn o Pyretiin, Me&I:hin ja Stockalta löytyviin satunnaisiin kalliimpiin merkkeihin.

iphone topias 031

24+0 sikiön hengitysjärjestelmä kehittyy

Aletaan miettiä kaukalon ostamista. Lapsilla on molemmilla Cybex Pallas Fix -istuimet ja Nompulla oli vauvana Cybex Aton 3, joka oli aivan huippu. Se oli niin paljon kevyempi kantaa kuin mikään muu vastaavilla ominaisuuksilla varusteltu kokeilemamme kaukalo. Päädymme siis ostamaan samasta kaukalosta uusimman version.

27+0 sikiö avaa silmänsä ensimmäistä kertaa

Otan taas masukuvia ja vertailen niitä ihmetellen aiempiin kuviin. Vatsa kasvaa hurjaa vauhtia! Juuri se vasta oli pullahtanut ulos… Masukuvien ottaminen on minulle todella tärkeää, koska Avan raskaudessa en niitä ottanut ja kadun sitä ihan hirveästi. Ei sitä teininä tajunnut, kuinka tärkeää raskauden ikuistaminen on. Jälkikäteen masukuvia on ihana katsella ja muistella raskausaikaa.

30+0 sikiö painaa 1600 grammaa

Viikkoja on jo sen verran, että nyt on hyvä aika pakata sairaalakassi! Etenkin kun mulla on taipumusta ennenaikaisiin supistuksiin ja molemmat lapset ovat syntyneet ajoissa. Nompun synnytys käynnistyi jo viikolla 36 ja Ava käynnistettiin viikolla 37. Pakkaan kassiin itselleni vaihtovaatteita ja jättialkkareita. Sairaalan verkkohousut ovat ihan käytännöllisiä, mutta mulla on niin muhkut reidet, että ne hankaavat vähän inhottavasti! Nompun synnytyksen jälkeen jälkivuoto oli niin minimaalista, että pärjäsin pikkuhousunsuojilla, joten välttämättä ei ole edes tarvetta millekään supersiteille ja jättihousuille. Avan jälkeen olisin tarvinnut vaipan… Pakkaan mukaan myös hygieniatuotteet ja ihonhoitohommat, toivon pääseväni pian kotiin, joten en ota turhia mukaan. Vauvalle pakkaan muutaman vaatekerran, harsoja, ulkovaatteet ja Pentikin pupun, joka on kaikilla lapsillamme perinteinen ensimmäinen unilelu. Pakkaan myös siteitä, liivinsuojia, imetysliivit ja oman yökkärin.

32+0 sikiö alkaa saada vastasyntyneen pullean ulkonäön

Missäs se vauva sitten nukkuu? Vauva tulee kyllä nukkumaan suurimmaksi osaksi perhepedissä, mutta kaipaan välillä myös sitä omaa tilaa, joten pinnasänky on oltava. Mieleni tekisi hankkia ihana uusi pinnis uudelle tulokkaalle, mutta toisaalta tahtoisin pysyä perinteissä. Molemmat aiemmat muksut ovat nukkuneet Topiaksen vanhassa pinnasängyssä, Muuramen hyvin säilynyt klassinen malli, joten ehkä pitäisimme sen sitten vielä tälläkin vauvalla? Mutta mihin se pinnasänky menee? Myöhemmin sitten lastenhuoneeseen, mutta alkuun joko meidän makkariin tai työhuoneeseen. Alkuun vauva kuitenkin nukkuu yöt meidän sängyssä ja päikkärit varmaan rattaissa, joten pinnis on aika vähällä käytöllä, joten ehkä se työhuone on paras paikka. Meidän pinnasängyssä on kuitenkin onneksi pyörät, joten sen paikkaa on myös helppo vaihdella. Työhuoneessa voisin näppärästi sitten päivisin näpytellä samalla töitä, kun vauva nukkuu pinnasängyssä. Nomppu ei ikinä nukkunut päikkäreitä parvekkeella vaunuissa, koska oli niin meluherkkä, joten jotenkin oletan tämän vauvan samanlaiseksi. Mutta voihan se olla, että pinnis jää jopa käyttämättä ainakin ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi. En aio pitää ollenkaan äitiyslomaa (taaskaan), vaan teen töitä siinä tahdissa, kun vauvan kanssa onnistuu. Mutta en tiedä vielä, miten teen Avan ja Nompun kanssa. En ota heitä kotiin, koska en tosiaan pidä äitiyslomaa. He ovat tällä hetkellä 16 päivää kuussa päiväkodissa, mutta kun kotona on vauva niin ehkä pitäisi vähentää päivät siihen 12 päivään kuussa. Tulee jotenkin huono omatunto, kun nuorin on kotona, vaikka teenkin töitä samalla. Mutta 12 päivää tarkoittaa jo paljon pienempää panostusta töihin… Melkein alkaa sittenkin houkuttaa se äitiysloman pitäminen, ehkä muutama kuukausi ilman blogia ei tekisi ollenkaan pahaa…?

34+0 sikiö painaa 2300 grammaa

Minulla on jo paljon supistuksia ja jännitän vähän synnytyksen käynnistymistä. Vielä muutama viikko saisi mennä! Vaikka en malttaisikaan odottaa uuden tulokkaan saapumista. Lähestyvä synnytys saa minut ajattelemaan paljon imetystä, toivon hirveästi, että se tällä kertaa onnistuu paremmin. Nompun kanssa koliikki johti imetyksen päättymiseen kolmen kuukauden jälkeen. Tahtoisin täysi-imettää puoli vuotta ja sen jälkeen jatkaa osittaisimetystä niin kauan, kun tuntuu hyvältä.

kuva 2(1)

35+0 sikiö on 42,5 cm pitkä

Olen raskausaikana liikkunut aika vähän, koska oloni ei ole ollut paras mahdollinen. Kilojakin on kertynyt, mutta se ei haittaa, niitä on hyvä pudotella sitten vauva-aikana lenkkeilemällä päikkäriaikaan. Elixian vauvaparkkiin saa viedä pienenkin vauvan ja lisäksi siellä järjestetään vauvajumppaa. Voin hyvin lenkkeillä kerran viikossa Elixialle vauvajumppaan ja takaisin, ja käydä vaikka lisäksi sitten salilla niin, että kaikki lapset ovat lapsiparkissa. Hurjaa, kolme lasta, ihan pian…

36+0 sikiö painaa 2700 grammaa

Otan taas masukuvia ja mietin, että jääköhän tämä jo viimeiseksi kuvaksi. Vatsani on valtava! Mutta ei kuitenkaan yhtä iso kun Nompun aikana, Nomppu oli laskeutunut niin ajoissa niin alas, että vatsani roikkui polvissa. Vauva tuntuu olevan jo laskeutunut ja kiinnittynyt, joten synnytys ei varmaan ole enää kaukana. Lähden vielä viimeisinä viikkoina kantoliinaostoksille! Minulla on kotona Stokke MyCarrier, joka on aivan ihana, mutta haluan sittenkin lisäksi vielä kantoliinan. Olen kantoliinojen kanssa ihan aloittelija, joten nyt kaipaan auttavaista myyjää, joka osaa neuvoa minua kunnolla… Olisi kiva saada kantoliina mukaan jo synnärille. Jos en pääse heti kotiin niin liinan kanssa on mukava kävellä käytävillä!

37+0 sikiö on täysiaikainen

Olen edelleen yhdessä koossa! Tässä kohtaa Nomppu oli jo saapunut maailmaan, joten tuntuu hassulta selvitä näille viikoille. Supistelee kyllä ahkerasti, mutta en yritä mitenkään edistää synnytyksen käynnistämistä, oloni ei ole erityisen epämukava, enkä ole erityisen malttamaton vaan yritän nauttia näistä viimeisistä metreistä ja huomioida erityisen paljon Avaa ja Nomppua, koska pian vauva tulee viemään niin paljon huomiota.

synnytys 038

37+3

Vauva on valmis ja niin olen minäkin. Supistukset alkavat tuttuun tapaan aamulla, mutta tällä kertaa ne ovat säännöllisempiä. Välit ovat kuitenkin vielä pitkiä ja kestän kivut. Iltapäivällä laitan Topiakselle viestiä, että tulee sitten varmasti töistä suoraan kotiin. Kun Topias neljältä tulee ovesta sisään, on minun jo päästävä kylpyyn. Topias täyttää jumppapallon ja makaan kylpyammeessa mahaa ja selkää lämmitellen ja yritän päättää, pitäisikö nousta pallon päälle vai pysyä kylvyssä. Vesi tekee hyvää ja otan lisäksi panadolia. Pian alkaa tuntua, että kaipaan liikettä ja helpotusta lantion kipuun, joten nousen ammeesta ja keinuttelen pallolla edestakaisin ja keskityn hengittämiseen. Kivut käyvät koko ajan pahemmiksi ja Topias lähtee viemään lapsia mukkilaan. Minä istun pallolla ja nousen supistusten välillä pukemaan, pakkaamaan laturin ja hammasharjan mukaan ja laittamaan hiukset tiukalle nutturalle päälaelle, jotta ne eivät ole tiellä synnytyksessä. Nyt alkaa tuntua siltä. että automatkasta tulee tuskaa, joten päätän olevan aika lähteä sairaalaan. Soitan tukihenkilölleni, sillä haluan ehdottomasti Topiaksen lisäksi myös tukihenkilön mukaan, kuten Nompunkin synnytyksessä. Siitä oli niin paljon apua ja lisäksi saatiin paljon ihania kuvia muistoksi. Saavumme TYKSiin ja olen 6 senttiä auki! Mahtavaa. Päästään suoraan saliin ja hengittelen ilokaasua. Haluan ensin odotella, miten avautuminen edistyy, ennen kuin päätän puudutuksista. Parin tunnin päästä olen 8 senttiä aukia ja päätän haluavani epiduraalin. Anestesialääkäri saa kutsun, mutta hänen saapuessaan olen jo 10 senttiä auki ja tunnen valtavaa ponnistuksen tarvetta. Epiduraalia ei ehditä laittamaan, kun minun on pakko ponnistaa. Kokeilen kontillaan oloa, mutta puoli-istuva asento tuntuu kuitenkin parhaalta. Ponnistaminen ei ole minulle tuttua puuhaa. Ava vedettiin imukupilla ja kiidätettiin elvytettäväksi ja Nomppu sitten taas tuli itsestään, hädin tuskin ehdin edes ponnistamaan (molempien lasten synnytystarinat täällä). Ponnistaminen sattuu, mutta tuntuu luonnolliselta. Muutamaa ponnistusta myöhemmin kuulen kätilön ilmoittavan, että poika tuli! Ollaan Topiaksen kanssa niin onnellisia, vauva on täydellinen. 3100 grammaa ja 50 senttiä, 9/10/10 pistettä.

Seuraavana päivänä päästään kotiin, koska lapsi on jo kolmas, tullaan sitten takaisin käymään punnituksessa ja tarkastuksessa. Kädet tärisevät kun pitelen sairaalakassia ja Topias kantaa kaukaloa autoon, muistetaanko me enää, miten vauvaa hoidetaan? Vauva nukkuu koko matkan ja pian ollaankin kotona. Kotona odottaa tyhjä ja siisti asunto, varpajaisten sijaan Topias on käyttänyt ylimääräiset pari tuntia siivoamiseen. Istun sohvalle ja imetän vauvaa, jotta hän on tyytyväinen kun Ava ja Nomppu pian saapuvat isovanhempien kanssa ovelle. Ihastellaan Topiaksen kanssa pojan tuuheaa tukkaa ja mietitään, kumpaa hän muistuttaa enemmän. Vauva on tosi paljon Nompun näköinen, mutta samalla kuitenkin ihan oma itsensä. Selvästi äidin nenä ja isin hiusraja, niin kuin muillakin. Ovikello soi. Oven takaa löytyvät innostunut Ava ja ihmettelevä Nomppu. Hitaasti he riisuvat vaatteet ja tulevat silittelemään vauvaa. Tulitko sinä äitin masusta? Moooooi pikkuveli! Onpa se ihana!

Perheemme on täydellinen <3

Mitäs tykkäsitte tällaisesta erilaisesta postauksesta? Pakko myöntää, että tässähän iskee vauvakuume! 😀 

Kommentit

24 kommenttia
Avatar

Mulla ei ole ollut koskaan mitään tulevaisuuden suunnitelmia, muuta ”kuin” että haluan perheen ja lapsia. Ja ne sitten sainkin heti 19v ja 21v. vaikka on kipeää tehnyt kasvaa äidiksi ja aikuiseksi ja etsiä itesä yhtä aikaa, niin en koskaan ole ajatellut että sain lapseni väärään aikaan. Ei minua silloin kiinosatnut koulunkäynti yms. se oli juuri oikea hetki. Sitten olen jälkeenpäin miettinyt että tarvinko sen kummempaa ”lapsuuden” haavetta kuin oma perhe. ?

Joku joskus kysy että miten päätitte lapsi luvun – en kyllä tiedä itsekään? Se on vaan ollut luonnollista että meillä on kaksi lasta. En kyllä muista milloin päätettiin että toinen saa tulla jos tulee 😀 . Jotenkin meidän perhe on niin super tiivis tiimi että tuntuu ettei tähän porukkaa mahdu ketään muita. Mutta vielä kerkeää 😀 Mun vauva on jo 6v eikä vieläkään ole vauvakuume – hetken fiilistelee kunnes taas muistaa muutakin kuin suloisen 1v 😀

Avatar

Jännitin koko tekstin lukemisen aikana jos lopussa oliski vauva uutisia 😀

Avatar

Aivan mahtava, tykkäsin tositosi paljon!

Avatar

Tosi kiva postaus ja mukavaa vaihtelua tällainen ajatusleikki, näihin ei kyllä kovin paljoa blogeissa törmää. 🙂 Mut tykkäsin kovasti ja tuli kyllä niin osuvaan saumaan, kun itse odotan nyt perheemme toista lasta vk 9+.

Esikosta mulla vähän sama tilanne, kun sullakin, et kunnon masukuvia ei ole. Vain muutamat satunnaiskuvat joistain juhlista tms viikoilta 20+ ja 34+. Nyt kyllä houkuttelisi oikea raskausajan kuvaus elokuun hämärtyvässä illassa…. 🙂

Avatar

Haha ihan huippu postaus! 😀

Avatar

En oikein tiedä miten pukisin ajatukseni postauksesta sanoisiksi, mutta yritetäänpä kuitenkin! 🙂
Postaus oli eri tyyppinen, mutta jotenkin silti aivan sinun tyyliäsi: kekseliäs, pohdiskeleva, thinking out side of the box. Blogista vaikeuksistasi lukeneena, kirjoituksesta tuntui paistavan läpi toivo ja auringonsäteet. Kirjoitus oli niin sinun tyyliä ja laatua, että tuntui ruudun toiselle puolelle, kuin joku osa vaikeuksista olisi ohitettu onnistuneesti ja matka kohti sitä ”normaalia perhearkea” (mikä ikinä teidän tavoitteena onkaan) on löydetty navigaattorista!
Kaikkea hyvää! 🙂

Avatar

Ooooi.. Pääsi itku! Meidän kuopus (yllätysvauva) täytti just vuoden, ja on meidän viimeinen lapsi. Kaksi prinsessaa riittää lasten isälle kuulemma. Itselläni on krooninen vauvakuume, ja pakko myöntää, että välillä itken tuskaani, koska lasten lukumäärästä päättäminen ei ole minun käsissäni. Tuntuu pahalta, että 26-vuotiaana olen jo lapseni hankkinut, mitä vielä siis odottaisin elämältä?

Avatar

I feel you! Tuntuu kamalalta että miehen mielestä saimme viimeisen lapsemme minun ollessa vasta 25… Mitäs nyt sitten loppuelämällä teen?! Itellä kyllä elää pieni ajatus kolmannesta, katsotaan 😀

Avatar

Ava, Noah ja Emmett
Ava, Noah ja Violet
Täydelliset nimet <3 aivan ihanat!
Mahtava postaus, ihanan aidon kuuloinen 🙂

Avatar

Hauska postaus!
Aivan ihanasti sanottu tuo että vahinko on siunaus valeasussa <3

Avatar

Haha voi ei luen tekstiä täällä tippalinssissä raskaushormoneissa ja siis vaikka tiedän tämän olevan vain tarina 😀
Muistuttaa kun aloin seuraamaan blogiasi nompun odotus aikoina että kyllä se mama osaa vaan kirjottaa :*

Avatar

Tosi kiva postaus! Tällaista en oo muistakaan blogeista ennen lukenut ja selvästi huomasi että olit oikeasti nähnyt vaivaa pohtiessasi näitä juttuja! Oli kyllä super mielenkiintoinen 🙂

Avatar

Aivan superihana postaus!! ❤️

Avatar

Aivan ihana postaus!! itsellä kamala vauvakuume, harmittaa vain kun taloudellinen tilanne ei ole se maailman paras.. moni tuttu kyllä kertoo selvinneensä vaikka opiskelut olisivatkin vielä kesken, ollaan kuitenkin jo yli parikymppisiä kummatkin:-) onko mitään neuvoja tämmöiselle haaveilijalle ja ”äidinalulle”
Ps. Aivan ihana blogi sinulla, oot yberihana tyyppi, rehellinen ja aito oma itsesi!:)<3

Avatar

Ihana postaus! Täällä vaan vauvakuume nousee! Todella erilainen ja aito teksti. Tuli ihan tippa linssiin kun alkoi muistella omaa raskausaikaa. Oli kyllä jännittäävä odottaa että tuleeko sieltä lopusta ne vauvauutiset

Avatar

Ensi odottajalle ihana teksti, jotenkin selkeyttää asioide kulkua jollain tavalla. 🙂

Avatar

Ihana <3 Toivottavasti teille vielä joskus vauva tulee. Kuulostat myös tosi järkevältä, kun haluat ensin selvitä hankalista ajoista - täällä vähän sama tilanne, vauvakuume vaivaa, mutta elämäntilanne ei salli.

Avatar

Ihana postaus! 🙂 piti lukiessa oikein takoa päähän että ”tämä on fiktiivistä, tämä on fiktiivistä” haha! Ihanaa kun sun persoona pilkahtelee jo tekstin läpi, on ollut ikävä <3

Emilia Huttunen

Siis tunnustan suoraan, etten jaksa vastata kaikkiin kommentteihin erikseen, mutta haluan vastata, joten kirjoitan tähän yhteisesti! Kiitos hurjasti teille kaikille <3 Tätä postausta oli tosi ihana kirjoittaa ja oon samaa mieltä, että se mun persoona alkaa taas pikkuhiljaa vilkkua läpi kun alan voida koko ajan paremmin ja paremmin! 🙂 En malta odottaa, että olen taas entiseni <3

Avatar

Ihan kuin teinitytön kouluainekirjoitus. Sori, en tykönnyt, sitähän sä kysyit!

Avatar

Oli todella hyvä postaus! Varsinkin kun suunnitelmissa saada kevätvauva 2017 🙂 Olisi tosi hauska lukea vastaava postaus miehen, eli Topiaksen näkökulmasta! 😀 Voisin laittaa myös oman mieheni sen lukemaan 😉

Avatar

Meillä odotellaan kolmatta, pian 14 viikkoa täynnä.
Esikoinen on melkein 5 ja kuopus melkein 3 kun vauva saapuu, hieman jännittää että millaiseen hullunmyllyyn itsensä on pistänyt 😀
Toisaalta hän on todennäköisesti meidän viimeinen niin jaksaisiko sitä sen voimalla paremmin. Tähän mennessä väsymyksen ja pahoinvoinnin velloessa en koe olevani onneni huipulla, mutta eiköhän tämä iloksi muutu jos ja kun olo helpottaa.

Avatar

Apua miten ihana teksti! Komppaan edellisiä, vauvakuumehan tällaisista tulee vaikka just oon uhonnut blogia myöten että meidän lapsiluku on nyt täynnä 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä