Kupittaan kauhujen sairaala

Oijjoi, pitkästä aikaa kaksi postausta yhteen päivään! Kai olette jo lukeneet aamuisen postauksen lastensuojeluun ja perhetyöntekijöihin liittyen?

Juttu jatkuu tänään lievästi aiheen parissa, sillä päivän kulku on selkeästi noudattanut tiettyä teemaa. Aamulla herätessäni otin puhelimen käteen ja aloin tuttuun tapaan selailla somevirtaa, kun silmiini osui juttu Kupittaan sairaalasta ja heti perään toinen ja kolmaskin. Ennen kun aloitin tämän lääkityksen, olin tosi huonossa kunnossa. Niin huonossa, että harkitsin vakavasti pyytäväni osastolle pääsyä, koska en vaan meinannut jaksaa enää yhtäkään päivää. Olen varma, että muutama osastolla vietetty viikko ilman stressiä, oikeaa lääkitystä hakien, olisi varmasti tehnyt hyvää parantumisen alussa ja antanut tavallaan kick startin ylämäkeen. Mutta ei Kupittaan sairaalan osastolla. Ei, ei, ei. Pelkkä sanakin antaa kauheat väristykset, niin paljon pahaa olen siitä kuullut ja paikasta on tullut todellinen peikko turkulaisten mielessä… Avun hakemisessa pelotti kertoa, kuinka huonosti asiat ovat, koska olen kuullut niin paljon juttuja ihmisiltä, jotka on kiidätetty ilman kunnon perusteita Kupittaan sairaalaan, lukittu sinne viikkokausiksi ja lääkitetty kamalaan kuntoon. Sitten sanaakaan valituksista ei uskota, koska jokaiselle lytätään joku skitsofrenia -diagnoosi käteen. Olinkin niiiiin onnellinen lukiessani tuota juttua tulevista sisäisistä tarkistuksista.

Iltapäivällä istuin sairaalan vieressä omassa terapiasessiossani ja vilkuilin hermostuneesti välillä ikkunasta kohti sairaalaa. Ahdisti ajatella niitä ihmisiä siellä, heidän olojaan. Mitä jos olisin lykännyt masennuksen myöntämistä vielä pidemmälle ja mennyt niin pahaan kuntoon, että olisin joutunut sinne? Mitä jos olisin jäänyt sinne, enkä enää ikinä palannut omaksi itsekseni? Kuinka monta ihmistä on menettänyt toivonsa Kupittaan seinien sisällä? Toivottavasti tämä tarkastus oikeasti on muutakin kuin nimellinen.

Jotain iloisempaakin nyt tähän pieneen pohdintaan, vaihdoin nimittäin blogiin uuden bannerin! Mitäs tykkäätte?

Ps. Project Bootyssa olisi nyt postausta niistä kuuluisista kulmakarvoista 😉 

Kommentit

18 kommenttia
Avatar

Itse olen ollut suljetulla osastolla Kellokoskella 14-15 vuotiaana ja aluksi meinasivat laittaa mut jopa aikuisten puolelle. Olin osastolla puoli vuotta ilman terapiaa ja ulkoilua – pääsin ulos silloin kun vanhemmat tulivat käymään, muuten en, sillä hoitajilla ”ei ollut aikaa”. Minua hoidettiin syömishäiriön ja masennuksen takia, joten ateriatahtini oli tarkkaan vahdittu : aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Annoskoot valmiiksi minulle määritelty. Kyllä, näin se kuuluisikin hoitaa, mutta ilman terapiia tämä menettelytapa ei toiminut eikä vatsalaukkuni antanut myöten. Mitään ei saanut jättää syömättä ja jos en jaksanut, siitä sakotettiin – en päässyt viikonloppulomille tai edes soittaa omalle äidilleni. Hoitajien käytös oli mielivaltaista eikä osastonlääkäri välittänyt menettelytavoista. Minulle myös väkisin tuputettiin lääkitystä vaikka olin ilmaissut hyvin selkeästi etten sitä halua vaan haluan terapiaa, tämän saman oli myös äitini ilmaissut. Kuitenkin hillittömän pahan olon tullessa minulle tarjottiin terapian ja tuen sijasta ”tarvittavaa” – rauhoittavaa lääkettä, jota en kuitenkaan suostunut. Tähän hirvittävään kokemukseeni romahti ainakin kotimaan mielenterveyshuolto. Totta kai, osastoja on monenlaisia ja varmasti tai ainakin toivottavasti monissa saa oikeasti apua ja tukea. Oma kokemukseni taas on aivan kauhea enkä toivo sitä kenellekään.

Avatar

Voimia ja paranemista! Pidän suorasta kirjoittamistyylistäsi ja ammattimaisesta otteesta. Kiva blogi. Selviät tästä ja kaikesta mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Avatar

Itse olen olut Kupittaan A2-osastolla monia

Avatar

Eka kommentti lähti vähän ajoissa 😀 mutta siis itse olen ollut Kupittaan A2 osastolla monia monia kertoja.. ei pysy edes laskuissa mukana. Itselleni ainakin siitä on ollut apua tosi paljon. Siellä pystyi rauhoittumaan ja sai apua, joskus vaihdettiin lääkitystä. Sehän ei kuitenkaan ole suljettu osasto, että siellä ei ehkä sen takia ole noin raju meininki kuin noissa mitä on lukenut.. mutta ei niin kauhea paikka kun monet kuvittelee, ainakaan tuo osasto 🙂 nyt en ole ollut pitkään aikaan, kun olo on niin paljon parantunut.

Avatar

Joo! Tyylikäs banneri, tykkään!

Avatar

Pienemmästä kaupungista kotoisin olevana sosiaalialan opiskelijana mä suoraan sanoen ahdistuin järjettömästi tämän moottorisahajonglöörin kirjoittamasta tarinastaan. Vieläkin alan oikeasti voimaan huonosti, kun ajattelen, mitä kaikkea hän on kokenut. Tässä linkki Kurvisen kirjoitukseen. http://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/ Pienen hetken mä ajattelin, että eihän tuo voi olla totta. Meidän laadukas sosiaali- ja terveydenhuolto. Mutta ei helvetti…

Avatar

Kauheee!!! DDD:::: Miten tällästä tapahtuu??? Onneks mies pääs pois ja sai asian julkisuuteen. Todennäkösesti tälläsii tapauksii on enemmänki, mut niist ei puhuta tai potilasta ei uskota…

Avatar

On kyllä makee banneri! Simppelin iskevä ja asenteet kohdillaan. \o/

Avatar

Kaunis banneri! ❤️

Avatar

Moi Emilia! Olin ihan järkyttynyt kun klikkasin auki noi linkit uutisiin, ja luin joka sanan. En voi käsittää että tollasta on nykysuomessa, vaikka eihän tuo välttämättä edes ole ainut ’kauhujen sairaala’ suomessa. Lukemistani uutisista ei tuli välittömästi fiilis että toi sairaalahan on täsmälleen kuin american horror story-sarjasta! Ihan järkyttävää. Onneksi sun ei tarvinnut sinne mennä, ja kuulostat nyt jo paljon virkeämmältä, itseltäsi:) ihanaa jatkoa Emilia:) PS. Näytät bannerissa aika hot mamalta;D

Avatar

Varmasti näissä jutuissa on jonkinlaista perää, jos monia valituksia on tullut samasta sairaalasta ja vielä saman osaston toimintaa koskien, väistämättä tekee kuitenkin mieli muistuttaa ihmisiä lähdekriittisyydestä 🙂

Näin psykiatrisella osastolla työskennelleenä voin hyvin uskoa että potilailla voi olla erilaiset muistikuvat asioista mitä todellisuus on ollut. Kukaan ei joudu sairaalahoitoon syyttä.

Avatar

Varmasti

Avatar

tykkään!

Avatar

Sofiaa komppaan, eli lähdekriittisyys on hyvä muistaa. Lisäksi on sanottava, ettei sairaalalla tietenkään ole mitään oikeutta ottaa julkisesti kantaa yksittäisen potilaan hoitoon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että potilaan on mahdollista levittää väärää tietoa ilman, että hoitohenkilökunta voi korjata vääristyneitä tai värittyneitä näkemyksiä julkisuudessa. En tarkoita, että tässä nimenomaisessa tapauksessa niin olisi käynyt, mutta kannattaa yleensä muistaa se toinen puoli näistä tarinoista ennen kuin asiaa X väittää totuutena. 🙂

Itse en koskaan ota tästä syystä tämän tyyppisiin tapauksiin kantaa ennen kun tilanne on tutkittu. Syytön kunnes toisin tuomitaan siis! Ja sanon tämän siis ihan herättääkseni keskustelua, en arvostellen tms. vaan aivan ystävällisesti. 🙂

Ps. Ihana uusi banneri! 🙂 näytät itsevarmalta ja kauniilta!

Avatar

Aivan kamalaa!!
Onneksi vihdoin asiat tuli julkisuuteen. Lääkörit ja hoitajat pitäisi itse laittaa kärsimään..

Olen sosiaali ja terveysalalla itse hoitajana töissä. Skitsofreenikkoja ja harhoja näkeviä olen nähnyt. He varmasti kokevat hoidon ja kohtelun osittain erilailla etenkin akuuteissa vaiheissa, jos diagnoosi on oikea, mutta tuollaisissa tilanteissa mitä lehdet kirjoittavat niin hoito on ollut järkyttävää!!

Avatar

Olet ihana ja kaunis nuori nainen mutta bannerin kuvasta se ei välity. Itse olisin valinnut toisen kuvan. peace n love :^*

Avatar

Terapia auttaa. Itse olen ollut masentunut (lääkärit todennut, mutta olen kaikista lääkkeistä kieltätynyt), mutta minulla on taito jolla olen voinut hoitaa paljon itseä. Sitä taitoa voi ehkä lahjaksikin kutsua. Olen hyvin selvitellyt itselleni miksi tunnen näin ja miksi maa katoaa välillä jalkojen alta. Ne hetkethän on ihan kauheita. Sisällä oli möykky joka otti minusta vallan säännöllisesti.

Sitten tuli se päivä kun mieheni sanoi ”en enään jaksa sinun huonoja olotiloja, mene oikeasti hakemaan apua”. Silloin tajusin että niin käytönnän ihminen kuin mieheni voi olla, eikä mikä suuri tunteilija niin hänkin alkoi jo kärsiä. Hain itselleni hyvän terapeutin – oikasin suoraan itse vastaaotolle ilman tk käyntejä. Äitini maksoi koko terapian. Olen onnekas että terapeuttini oli hyvä ja ihana.

(Vinkki terapiaan kaikille – älä koskaan anna terapeutin laittaa suuhusi sanoja/vääriä ajatuksia – älä koskaan valehtele terapeutille – jos terapeutti tulkitsee jotain väärin mikä sinusta ei ole niin oikase se heti (minun ihanakin terapeutti pari kertaa sanoi mulle että ”niin olet joutunut olla äidin pikku apulainen” – ja ei en koskaan ikinä – me tehtiin erittäin vähä kotitöitä kotona) – terapeuttikin voi tulkita väärin).

Kävin vain 10 kertaa vuoden sisällä. Mutta se auttoi. Terapeuttini huomasi että miten olin itselle asiat selvittänyt. Mutta ne piti kuitenkin saada purkaa jollekin ulkopuoliselle.

Nyt olen tasapainosempi. Osaan hallita tunteitani paremmin. En jää vellomaan tunteisiin päiviksi. Tiedän rajallisuuteni. En hanki itselle aikataulu menoja, sillä se saa minut ahdistumaan heti. Haluan pitää elämässä tietyn vapauden mitä nyt yrittäjä ja 2 lapsen äiti voi saada 😀 . Voin viettää vapaapäivän kun haluan. Sanoudun irti ruuhkavuosista – jos alkaa tuntua siltä, se ei saa kestää kuin viikon. En haali itselleni mitään ressaavia juttuja.

Musta möykky sisältäni on pois. Mutta pelkkä ajatus niistä kauheista tunteista ja hetkistä tuntuu kyllä pahalta. Se on kauhea tunne kun jopa kuolema houkuttelee……….

Onneksi mieheni on niin järki ihminen. Vaikka joskus niin raivostuttaa että kun toinen ei tajua, mutta olen kertonut hänelle monella tavalla miltä minusta tuntuu. Ei mieheni koskaa voi ymmärtää ja tuntea samoin kuin minä, mutta riittää että hyväksyy.

Mieheni on ankkurini joka vetää minut takaisin rantaa, kun ajelehdin aalloilla muissa maailmoissa.

IHANAA AURINKOISTA KEVÄTTÄ TEILLE! NAUTI JOKAISESTA TAVALLISESTA HETKESTÄ! <3

p.s en edes lue noita linkkejä sillä pelkkä ajatus tekee pahaa.

Avatar

Tosiaan kyse oli lähinnä vanhuspsykiatriasta. Lisäksi a2 on nykyään suljettu osasto. Olen ollut ko. paikassa töissä ja tuttujakin siellä on joten on sitten kyllä osastokohtaista tuo juttu. Älkää uskoko sokeasti kaikkea..

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä