Mutta suurin on rakkaus

nimetön

Viisi vuotta sitten tähän aikaan olin täysin tietämätön siitä, että illalla elämäni tulisi muuttumaan kertaheitolla, enkä enää ikinä palaisi vanhaan. Viisi vuotta sitten naureskeltiin ruokakaupassa, kun oltiin läpällä ostamassa raskaustestiä. Kotona ei enää naurattanut, kun siihen testiin piirtyi kaksi viivaa.

Viisi vuotta sitten tein raskaustestin 7. raskausviikolla ja tajusin e-pillereiden pettäneen. Lukio kesken, kirjoitukset edessä, mitä nyt tapahtuu? Aikani itkin ja huusin elämäni olevan pilalla, mietin adoptiota ja tunsin olevani umpikujassa. 18 -vuotias, poikaystävän kanssa oltu vuosi yhdessä, tämä ei todellakaan sopinut suunnitelmiin. Jossain ensimmäisen neuvolan ja ensimmäisen ambulanssikyydin välillä tajusin, että rakastan tätä vauvaa jo nyt, enkä voisi ikinä luopua siitä. Viisi vuotta sitten elämäämme antoi ensimerkin tulostaan Ava. Meidän täydellinen pieni tyttö, jota rakastetaan enemmän kuin sanat voi kuvailla. Tuntuu niin hassulta, että siitä hetkestä on jo viisi vuotta, puolikas vuosikymmen. Tästä alkaisi 9 kuukauden hyperemeesi, omassa huoneessa oksentaen suoritetut kirjoitukset ja monen monta epätoivoin hetkeä. Mutta voi, niin paljon rakkautta.

Viisi vuotta sitten minut valtasi paniikki, nyt minut valtaa rakkaus. En voisi kuvitella elämääni ilman lapsia, toivon vain, että olisin viisi vuotta sitten tiennyt, että tulen olemaan uskomattoman onnellinen, kaikki menee kyllä hyvin. Tahtoisin vain silittää 18 -vuotiaan Emilian hiuksia ja lohduttaa, tsempata, sanoa, että tämä oli tarkoitettu tapahtuvaksi.

Kiitos Ava kun olet olemassa <3

Kommentit

7 kommenttia
Avatar

Ystävä välillä jakaa sun blogikirjoituksia facessa ja sitä kautta aina välillä eksyn tänne sivuille. Mutta nyt mä tajusin ketä te ootte. Ettekö ollukin Kaksplussan vauvaperhe, jonka elämää ja vauvan kasvua seurattiin joka lehdessä vuoden ajan. Meille tuli toi lehti silloin ja luin joka stoorin Avan alkutaipaleelta.

Avatar

Voin niin samaistua tuohon. Minulla ikää oli jo enemmän ja suhdettakin takana jo useita vuosia, mutta suunnittelematon raskaus sai kuitenkin aikaa monenlaisia tunteita. Olen jälkeenpäin niin kiitollinen, että asiat meni niin kuin meni, koska raskauden tulos on jotain sanoin kuvaamattoman ihanaa. <3

Avatar

Ai että kuin siisti teksti, tosi liikuttava <3

Avatar

Ihanasti kirjoitettu :’)

Avatar

Ihana postaus ♡ 🙂 itsekin mietin aikoinani aborttia, mutta onneksi päädyin lapsen pitämiseen.

Tuskin oot koskaan lukenu mun blogia, mutta kirjoitin viikko sitten lähes samalla otsikolla alkavan tekstin avioliittohaaveista. ”Mutta suurin niistä on rakkaus”. Jännä sattuma, vaikka uskon ettei sattumaa olekaan 🙂 ♡

Avatar

Tarkoitus ei oo kyseenalaistaa sun e-pillereiden käyttöä, mutta niistä kun joka puolella puhutaan niin varmana ehkäisykeinona, niin mietityttää miten ne on päässeet pettämään. Otitko silloin ihan jokaisena päivänä ja samoihin aikoihin? Hirvittää vain kun itse käytän niitä, jos ne eivät olekaan niin luotettavia. Ihanasti kirjoitettu postaus!

Avatar

Voi apua miten ihana teksti! Olis mukava kuulla lisää Avan vauvavuodesta ja miten selvisit abivuoden raskaana? Miten koulussa suhtautuivat? Entä perheenne sillä olitte vielä kuitenkin niin nuoria?

JOS sua milloinkaan painostettiin aborttiin/adoptioon, mistä sait rohkeutta pitää pääsi?

Terveisin vauvakuumeileva pian 20v, jonka anoppi on täysin vauvaa vastaan…en tiedä mitä tehdä :[

Vastaa käyttäjälle invisible // mustelmia puuterin alla Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä