Minä uskon parempaan

Tämä postaus on osa #vanhemmatrasismiavastaan –kampanjaa 

12896445_10156693120910652_580539647_o

Minä olen feministi. Eli olen tasa-arvon kannattaja. Uskon, että jokaisen ihmisen pitäisi olla tasa-arvoinen ja kaikilla tulisi olla samat mahdollisuudet tulla kohdelluksi tasavertaisena. Ja miten voisin uskoa sukupuolten väliseen tasa-arvoon, jos en uskoisi myös tasa-arvoon ihonväristä riippumatta?

Jollain on siniset silmät, jollain vihreät. Jollain on punainen tukka, jollain ruskea. Jollain on vaalea iho, jollain tumma. Jollain on pisamia, jollain on tasainen rusketus. Me kaikki olemme eri näköisiä ja ihonväri on vain yksi piirre muiden joukossa. Ihonväri ei vaikuta älykkyyteen tai luonteeseen. Voi kun kaikki vain ymmärtäisivät sen.

Muistan kun olin pari vuotta sitten Avan kanssa vaateostoksilla ja huomasin Avan tuijottavan koko ajan viereisellä hyllyllä vaatteita selailevaa tummaihoista miestä. Ava tuijotti miestä pitkään ja hartaasti, kulmat rutussa. Sitten Ava aukaisi suunsa ja minä pelästyin. Toivottavasti Ava ei sano nyt mitään ajattelematonta, hän kun ei ollut ikinä kysynyt meiltä mitään siitä, miksi ihmiset ovat niin eri näköisiä ja olin kuullut paljon tarinoita lapsista, jotka eivät ymmärrä kaikkea näkemäänsä. Mutta huolehdin turhaan.

Ava avasi suunsa ja sanoi kovaan ääneen: ”Äiti tolla miehellä on ihan hassu hattu”. Mies hymyili leveästi Avalle ja Ava hymyili takaisin, minä pidättelin naurua ja olin ylpeä. Ava ei näe erilaisuutta. Hänelle se on itsestäänselvää, että me kaikki olemme erilaisia. Vielä tänä päivänäkään Ava ei ole mitenkään osoittanut huomanneensa, että ihmiset ovat erilaisia. Tottakai ihmiset ovat erilaisia! Avan ystävistä löytyy paljon erilaisia kulttuuritaustoja, ihonvärejä ja nimiä, joita hänen on vaikea lausua. Hänellä on myös hänelle kovin rakas ystävä, jolla on Downin syndrooma. Ava ei ole kertaakaan erotellut näitä ystäviä mitenkään muista. Hän ei ajattele heidän olevan erilaisia, sillä eiväthän he olekaan. Tai toki ovat, mutta niin on Avakin. Niin olemme me kaikki. Minulla on ruskean vihreät silmät, Avalla siniset. Minulla on maantienvärinen tukka, Avalla vaalea, Nompulla ruskea ja isillä ei ole tukkaa ollenkaan. Jokainen ihminen on yksilö. Jokainen ihminen on omanlaisensa. Mutta jokainen meistä on ihminen. Samanarvoinen. Todellinen henkilö, jolla on tunteet. Joka ajattelee, luo, kyseenalaistaa, tavoittelee, elää, tuntee ja rakastaa.

Miten pahalta minusta tuntuukaan, kun kuulen jonkun joutuvan rasismin kohteeksi. Kun näen bussissa vanhan rouvan laittavan laukun viereiselle paikalle, kun kyytiin astu maahanmuuttaja. Kun kukaan ei avaa ovea tummaihoiselle äidille rattaiden kanssa. Kun pieni tyttö silmät loistaen hymyilee ihanan afronsa alta vastaantulijoille, jotka kääntävät katseen pois.

Minä uskon tasa-arvoon. Minä uskon valinnanvapauteen. Minä uskon lähimmäisenrakkauteen. Minä uskon meihin suomalaisiin. Minä uskon, että meistä on parempaan.

Usko sinäkin. Taistele rasismia vastaan! 

Kommentit

4 kommenttia

Kun lapselle annetaan rauha tutustua kaikkiin ihmisiin, niin eivät he tuomitse muita. Kun viime keväänä tyttöni oli vielä pienten ryhmässä, niin ryhmässä oli (on edelleen) liikuntarajoitteinen tyttö, joka ei osannut silloin vielä kävellä, vaikka oli siinä iässä, ”että kuuluisi jo”, liikuntavamman takia. Kun meidän tyttö siirtyi isompien ryhmään, niin meidän tyttö oli tosi vihainen tämän toisen tytön takia, kun toista tyttöä ei siirretty isompien ryhmään. Tyttö on nimittäin saman ikäinen kuin meidän ja meidän tyttö ajatteli, että tämä toinen on myös iso tyttö kuten hän ja hänenkin kuuluisi siirtyä isojen ryhmään. 🙂 Olen niin ylpeä tytöstä, että näki tämän toisen tytön vamman taakse ja laski hänet isoksi ja samanlaiseksi kuin itse. 🙂

Hieno teksti 🙂

hyvä teksti ja tärkeä aihe ♡

Amen! Yes!! Voi kun kaikki ajattelisivat näin <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä