Oletko olemassa, oletko?

Mitäs mulle oikein kuuluu? Näin niin kuin ihan oikeasti. Aika paljon on tullut nyt höpistyä pinnallisempia juttuja, kun voimat eivät ole riittäneet syvällisempien asioiden puimiseen ja omien fiilisten kirjoittaminen on tuntunut välillä ihan ylitsepääsemättömältä. Ei niissä pinnallisissa jutuissa mitään vikaa ole, tykkään kirjoittaa myös niitä, mutta ei MUTSIS ON ole MUTSIS ON, jos täällä ei ole niitä ihmisen syvimpiä tuntoja mukana. Sitä tuskaa, katkeruutta, synkkyyttä ja syyllisyyttä, mitä on murunen jokaisessa ihmisessä. Olen aina halunnut näyttää teille kaiken ja niin haluan tehdä jatkossakin, vaikka se välillä onkin ollut vaikeampaa, kun tuntuu, etten itsekään enää tiedä, mitä näytettävää minulla on jäljellä.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Viime kuukaudet ovat olleet hulluja. Ruokavalionmuutos ei auttanut mitään ja painoa on 16 kiloa enemmän, kuin joulukuun alussa kun aloitin mielialalääkityksen. Nyt minulla on siinä myös uudet lääkkeet rinnalla. Ja aika paljon on tapahtunut tällä puolella. Kerroin aikalailla KAIKEN tässä videossa, jonka postasin eilen Project Bootyn puolelle, kannattaa katsoa, jos kiinnostaa kuulla mm, miten lääkäri päätyi ehdottamaan mulle osastohoitoa. En vain jaksanut lähteä kirjoittamaan mitään romaania pitkästä tauosta ja blaablaablaa, joten vuodatin kaiken videolle. Nyt on paljon helpompi lähteä taas kerran liikkeelle puhtaalta paperilta. Ilman varjoja ja tarkkailevia silmäpareja. Yhden jutun unohdin muuten tuosta videosta. Mulle kävi aika hurjat tossa alkuvuodesta, kun mielialalääkitystäni nostettiin. Korkeampi annostus yhdistettynä kipulääkkeisiin, joita joudun syömään nivelkipujeni takia aiheutti aika hurjat sivuoireet. Aloin nähdä hallusinaatioita.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Miltä kuulostaisi, että nukkumaan mennessäsi huomaat yhtäkkiä, että makuuhuoneen verhon takana seisoo viisi hahmoa, jota heiluttelevat vihaisina veitsiä suuntaasi ja huutavat haluavasi tappaa sinut? Miltä tuntuisi tyynen rauhallisesti istua sängyllä, kun näet edessäsi ihan konkreettisesti viisi ihmistä, joita ei oikeasti olekaan olemassa? Puhua niille ihmisille, pelätä niitä. Miltä tuntuisi, kun avopuolisosi saa sinut vakuuttumaan, etteivät hahmot ole oikeita, mutta kun painat pääsi tyynyyn, näet ne viisi ihmistä edelleen koko ajan edessäsi ja yrität löytää jostain sisäistä voimaa sulkeaksesi silmäsi? Useimpina iltoina onneksi näin aina ”vain” vieraan miehen käden pyrkimässä kimppuuni ikkunan läpi. Se käsi ei kuitenkaan ikinä päässyt verhojen ohi, vaan se jäi silittelemään sitä verhoa uhkaavasti, kunnes nukahdin. Aika creepyä. Kaikki hallusinaatiot eivät kuitenkaan olleet pelottavia! Kerran näin aivan järjettömän kauniita karusellihevosia, ne laukkasivat ympäri kasvojani ja menin esittelemään niitä Topiakselle, joka luonnollisesti ei nähnyt mitään.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Hallusinaatiot olivat tosi pelottava kokemus ihmiselle, joka ei ole ikinä elämänsä aika kokeillut mitään huumausaineita, tai juonut itseään niin humalaan, etten tiedä mitä teen. Elämäni huumaavin kokemus on ollut munuaisleikkauksen alla saamani morfiini. Onneksi hallusinaatiot katosivat heti, kun mielialalääkityksen annostusta laskettiin ja nyt olen saanut painua iltaisin untenmaille ilman uhkaavien hahmojen vierailuja.

Viime kuukaudet ovat olleet aika rankkoja, mutta toivoni tulevaisuuteen säilyy. Uskon vakaasti, että parempaa on tulossa. Ja uskon voimin minä jaksan.

Kommentit

11 kommenttia

Huh, kuulostaa niin kauheelta noi hallusinaatiot!!
Voimia! ❤️

Jokunen vuosi sitten aloitin uuden lääkityksen, ja samoihin aikoihin olin muuttanut uuteen kerrostaloon. Ihmettelin kun talo on täynnä kissoja. Takapiha vilisi niitä ja ne käveli kaiteita pitkin parvekkeelta toiselle En epäillyt mitään edes silloin, kun kolmannen kerroksen asunnon ikkunan tasolla käveli kaunis kirjava kissa. Sitten avasin suuni, ja mainitsin ihmetykseni poikaystävälleni, joka ei ollut nähnyt pihassa koskaan yhtään kissaa…
Vaikka näyt olivat harmittomia, lääke päätettiin vaihtaa toiseen =)

Jokapäiväistä paskaa nuo hallut. Kuumottavia ja helvetin pelottavia mut oikeella lääkityksellä neki alkaa häviämään. Tsemppiä!

Huh, olen ollut työharjoittelussa tuolla Helsingin Auroran psykiatrisella osastolla, joten tämä postaus kyllä nostattaa muistoja. Moni sai stella-lääkkeestä noita samoja vaikutuksia, joka päivä sai yrittää rauhoitella panikoivia potilaita kun kuollut Ritva-täti on tullut käynnille haudan takaa.

Kovasti tsemppiä! Hyvä kuulla että lääkitystä on säädelty sinulle sopivaksi 🙂

Kirjoitat melko vähän lapsistasi tai siis voisitko kirjoittaa postauksen siitä miten tämä elämäntilanne on vaikuttanut avaan ja noah:iin? Kuitenkin äidin masennus ym ja lastensuojelu jne ovat todella isoja asioita lasten elämässä ja väkisinkin siihen vaikuttaa.. Tsemppiä teille!

Moikka, en tiedä oletko maininnut blogissasi mitä lääkkeitä sinulla tällä hetkellä on, mutta saako udella mitä lääkkeitä käytät? Itsekin syön myös erilaisia lääkkeitä ja välillä kun pidän välipäiviä, tulee aika outoja pelkotiloja. Paljon voimia sulle! Asiat ottaa aikaa parantuakseen, ei kannatta yrittää kiirehtiä. 🙂

hei mä tiedän miltä tuntuu nähdä hallusinaatioita, mä tiedän kuin kamalaa vaikea masennus ja ahdistus on. Itselläni ei ois tullut ikinä vaikeimpina aikoina sanoakkaan kenellekkään mitään. Oon niin ylpee että olet hakenut ajoissa apua ja saanut sitä!! <3

Minkä nimisiä lääkkeitä syöt ? Etkö pelkää että jäät niihin koukkuun ?

Olet upea nainen! Kiitos rohkeudestasi <3

Pakko sanoa että olet kyllä mielettömän kaunis! Ja ennenkaikkea rohkea! Iso kiitos tästä raadollisen totuudenmukaisesta ja upeasta blogista mitä jaksat pitää kaikesta huolimatta! ❤

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä