Au pairina Saksassa – Miten, miksi, mitä?

Saksa

Vuonna 2009 sain idean. Kotona oleminen ahdisti sinä kesänä koetun tuhopolttosarjan takia ja vaikean syksyn keskellä aloin miettiä seuraavaa kesää, Päätin, että kotoa on pakko päästä pois. Mietin ensin kesätöitä jostain tallilta, jossa voisin asua sen kesän ajan, mutta yhtäkkiä löysin itseni tekemästä au pair -profiilia. Aupairworld.com tuli seuraavien viikkojen aikana tutuksi, kun loin profiilin, selasin perheitä ja etsin suosikkejani. Kolme perhettä erottui muista, yksi Iso-Britanniasta ja kaksi Saksasta. Keskustelin perheiden kanssa, selvitin kaiken mahdollisen asuinalueesta, lapsista, asuintiloista, palkasta ja kaikesta mieleen tulevasta. Koko prosessin ajan, mulla oli yhdestä perheestä sellainen olo, että tässä se on. Siitä asti kun näin ensimmäisen kuvan heistä. Keskustelujemme jälkeen oloni oli koko ajan varmempi, mutta halusin vielä pyytää meidän vanhaa au pairiamme, Avan kummitätiä, joka siis on saksalainen, soittamaan tämän perheen äidille ja kertomaan oman mielipiteensä, miltä hän puhuessa vaikuttaa. Olinhan kuitenkin lähdössä aivan vieraaseen maahan, ihan yksin. Tämän puhelun jälkeen olin varma, ilmoitin päätöksestäni perheelle ja maksoin lentoliput säästötililtäni. Olin lähdössä Saksaan au pairiksi!

Saksa3

Kerroin tulevasti kesästä innoissani ystäville ja kaikki olivat iloisia puolestani, mutta ikävä tietenkin tulisi olemaan kova! Pian päätökseni jälkeen tapasin Topiaksen ja kaksi kuukautta erossa oli kyllä vaikeaa, mutta teki loppujen lopuksi suhteelle vain hyvää. Talvi ja kevät menivät nopeasti ja pian koitti viimeinen koulupäivä, jolloin juhlimisen sijaan käytin aikani pakaten. Äiti itki vuolaasti ja itseltäkin pääsi muutama kyynel hyvästellessä. Sukulaiset olivat huolissaan, mutta uskoivat kaikki minun pärjäävän hyvin. 18 -vuotias Emilia oli lähdössä ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille ja vielä kokonaiseksi kahdeksi kuukaudeksi, aivan vieraiden ihmisten pariin. Eräänä aamuna sitten isä ajoi minut lentokentälle ja kädet täristen pitelin passiani turvatarkastusjonossa. Jono lyheni ja jännitys kasvoi. Iskä oli selvästi huolestunut, mutta toivotti hyvää matkaa ja halasi. Muistan sen hetken vieläkin niin hyvin. Siinä turvatarkastuksen läpi kävellessäni tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että olen aikuinen.

Saksa5

Lentokoneessa minulla oli mukanani Saksan kielioppikirja. Olin opiskellut saksaa tässä kohtaa viisi vuotta, mutta onhan se nyt ihan eri juttu kirjoittaa kaikessa rauhassa lauseita kokeisiin, joten kympin arvosanoista huolimatta pelkäsin kielen puhumista. Lentokentällä puhelimen avatessani sain viestin tulevalta au pair -perheeltäni, että he ovat vähän myöhässä. He olivat tulossa noutamaan minua Munchenin lentokentältä ja samalla toivat edellisen au pairinsa kentälle, sillä tämä oli lähdössä takaisin kotiin. Suuntasin aurinkoiselle sisäpihalle ja istahdin hengittämään. Aurinko porotti ja lämpöä oli yli 30 astetta. Nautin ihmisvilinästä ja uudesta kulttuurista, tunsin rentoutuvani koko ajan enemmän. Pian tuli tekstari, että auto on kentällä ja suuntasin ulko-oville tapaamaan uutta perhettäni. Se oli oikeaa rakkautta ensisilmäyksellä, tiesin heti ensimmäisistä sanoista, että tässä on minulle täydellinen perhe!

Saksa1

Munchenin lentokentältä matka jatkui etelään, pieneen kylään lähellä Augsburgia. Alue oli vahvasti katolista, kuten eteläinen Saksa usein on. Perheeseeni kuului vanhempien lisäksi tuolloin 6 -vuotiaat kaksoset, tyttö ja poika. Talo oli iso ja ihana! Minulla oli ihan oma kerros ylhäällä, talo oli kylän keskustassa ja käytössäni oli polkupyörä. Tehtäviini kuului lähinnä siivoaminen, pyykkihuolto ja ruoanlaitto. Kaksoset kävivät vielä kesäkuussa koulua, joten yleensä heräsin 9-10 maissa, siivosin talon, pesin pyykkiä, kävin kaupassa, otin pihalla aurinkoa, aloin tehdä lounasta lapsille, söimme yhdessä ja sitten leikimme ja touhusimme vanhempien paluuseen asti. Tehtäväni olivat todella kevyitä ja minulla oli kaikki illat, sekä viikonloput vapaata. Alkuun kävin todella paljon ulkona, mutta viihdyin perheeni kanssa niin hyvin, että vietin myös suurimman osan vapaa-ajastani heidän kanssaan. Illalla kun lapset menivät nukkumaan, me aikuiset teimme aina yhdessä ruokaa, katsoimme MM -kisoja, juttelimme ja joimme. Kävin jopa pari kertaa perheen isän kanssa baarissa! Perheestä tuli minulle todella läheinen ja olemme edelleen tekemisissä. Olen käynyt kaksi kertaa kyläilemässä ja perheen äiti on käynyt täällä. Lähettelemme aina kuvia ja on vaikea uskoa, että kaksoset ovat jo niin isoja. En malta odottaa, että pääsen taas Saksaan, ikävä on kova!

Saksa2

Puhuin alkuun vanhempien kanssa englantia, mutta lapset puhuivat vain saksaa. Se saksalaisten höpötys on niin järjettömän nopeaa, että en alkuun ymmärtänyt sanaakaan! Ensimmäisen viikon ajan yleisin lauseeni olikin, ole kiltti ja hidasta! Pikkuhiljaa lapset alkoivat puhua selkeämmin ja minä taas aloin ymmärtää koko ajan paremmin. Pian kieli vaihtui vanhempienkin kanssa saksaan. Perheen isovanhempien kyläillessä olin pihalla kuin lumiukko, sitä Bayerin vanhaa murretta on aivan mahdoton ymmärtää! Mutta muuten pärjäsin kielitaitoni kanssa loistavasti, vaikka jännitin sitä ihan hirveästi. Kesän lopussa puhuinkin saksaa sujuvasti ja Suomeen palatessa oli todella hankalaa vaihtaa äidinkieleen. Puhuin monesti huomaamattani saksaa, koska en ollut kahteen kuukauteen puhunut suomea muutamaa puhelua enempää. Ääntämisestäni tuli todella hyvä ja kielitaitoni parani hurjasti. Harmittaa aivan älyttömästi, että saksani on näiden vuosien jälkeen järjettömän ruosteessa. Kun pääseen sitten joskus opiskelemaan, otan ehdottomasti saksan kursseja sivuun!

Saksa4

Elämäni Saksassa oli ihanaa. Sain paljon ystäviä, kävin heidän kanssaan ulkona, reissasin, lenkkeilin päivittäin, shoppailin niin paljon, että jouduin lähettämään kerran viikossa paketteja Suomeen, kävin dubatuissa elokuvissa ja tein kaikkea mahdollista saadakseni varmasti kokea jokaisen saksalaisen kokemuksen. Oli todellista onnea, että jalkapallon MM -kisat osuivat sille kesälle. MM -kisat täytyy kokea Saksassa! Se oli jotain uskomattoman huikeaa, se saksalaisten kulttuuri! En vaihtaisi sitä mihinkään. Opin käyttämään junaa ja metroa, opin ymmärtämään saksalaisten kulttuuria, kielitaitoni harjaantui hurjasti, opin kestämään saksalaista ruokaa ja ennen kaikkea, sain kokea aivan ainutlaatuisen kesän, joka kasvatti minua hirveästi ihmisenä. Sain tästä kesästä myös hyödynnettyä yhden lukiokurssin, johon kuului päiväkirjan pitäminen tästä kesästä. Se on minulla edelleen tallessa ja aina sillointällöin kaivan sen esiin ja muistelen näitä aikoja.

Suosittelen au pairiksi lähtemistä ihan jokaiselle! Lupaan, että se on kokemus, jota et tulee katumaan. Se on kokemus, johon toivot voivasi palata uudestaan ja uudestaan. Jos en olisi seuraavana vuonna tullut raskaaksi, olisin ehdottomasti lähtenyt au pairiksi uudestaan! Silläkin uhalla, että Topias sanoi, ettei enää jaksaisi etäsuhdetta. Jos minulta nyt kysyttäisiin vinkkejä au pairiksi haluavalle, vinkkejä löytyisi viisi:

  1. Ole todella tarkka perheen valinnassa. Luota vaistoihisi ja käy läpi kaikki mahdolliset mieltä askarruttavat kysymykset!
  2. Ole rohkea! Älä kieltäydy mistään mahdollisuudesta tutustua paikalliseen kulttuuriin. Ime kokemuksia itseesi!
  3. Älä välitä koti-ikävästä. Soittele ja tekstaa, mutta muista, että se ikävä helpottaa kyllä. Ensimmäisenä iltana itkin itseni uneen. Ensimmäinen viikko oli vaikea, mutta sitten se alkoi helpottaa.
  4. Älä pelkää kielimuuria! Vaikka kielitaitosi olisi kotoa lähtiessä jopa heikko, se tulee takuuvarmasti kehittymään. Aivan sataprosenttisella varmuudella. Sinä pärjäät kyllä!
  5. Nauti! Pidä hauskaa, tutustu uusiin ihmisiin, älä lukittaudu neljän seinän sisään! Hanki ystäviä, saat elämästäsi vieraassa maassa paljon enemmän irti, kun et ole yksin. Ota paljon kuvia, haluat muistaa tämän ajan vielä vuosikymmenien päästä.

Kommentit

7 kommenttia
Avatar

Ihana lukea sun kokemuksia Saksasta! Itse oon tällä hetkellä kuukauden vaihtarina samalla seudulla ja voin hyvin samaistua tekstiin! Itse oon tosin lukenut saksaa vain kaksi vuotta:D

Avatar

Hei. Kielitaitoa (tai ainakin sen ymmärtämistä) on mun mielestä aika helppo pitää yllä ja youtuben avulla. Etsit sieltä jonku saksalaisen vloggarin (tms) ja alat seuraamaan.
Itse kun seuraan monia englantia puhuvia vloggaajia ym. tulee englannin kuunteluharjoituksia tehtyä ihan huomaamatta 😀

Emilia Huttunen

Haha, mä oon itseasiassa seurannut sitä Lemmen viemää -sarjaa ja siitä on kyllä ollut vähän apua! 😀 Vähän nolottaa myöntää, mutta treenimielessä alettuani sitä seuraamaan saatoin jopa jäädä vähän koukkuun

Avatar

Itse olen ollut kaks kertaa au pairina. Hyviä juttuja tuli. Perheen valintaan vinkkejä. Näytä profiilit vanhemmille, koska he ovat viisaampia monessa asiassa ja huomaavat epäilyttävät asiat helpommin kuin ei niin kokenut nuori. Ekalla kerralla itse olin nuorempi. Kaikki meni täydellisesti. Oli huikea kokemus. Itse olin vuoden verran. Toisella kertaa olin vanhempi ja kuvittelin vuoden olevan samanlainen kuin edellinen, mutta olin muuttunut. Toinen au pair vuos päättyi lyhyeen ja siirryin tekemään muita hommia sielä maassa, joka oli enemmän kuin oikea ratkaisu. Siksi suosittelen (vain omien kokemuksien perusteella) nuorempien menemistä au pairiksi ja vähän vanhempien sitten töihin esim kauppaan, hevostalleille yms.

Avatar

Itse entisenä au-pairina vinkkaisin myös sen, että kanttii selvittää tarkkaan ja hyvin ne omat työajat ja tehtävät ja pitää niistä kiinni. Muuten jos niitä ei oo hirveen tarkasti määritelty niin voi toisinaan tulla vähän ikäviäkin asioita vastaan, kuten sitä että vapaa-ajallakin odotetaan että tekisit hommia tai aina kun luule, että on vapaa-aikaa niin onkin yhtäkkiä töitä. Kun ajat on selkeästi päätetty ja molemmille osapuolille on selvää, milloin tehdään ja mitä niin homma sujuu omasta mielestäni aika mutkattomasti. Samoin jos esimerkiksi yleisesti on sovittu että viikonloput on vapaita niin varsinkin jos alkaa kertymään töitä viikonlopuillekin, kannattaa siitä huomauttaa ja toivoa vaikka sitten korvaavia vapaapäiviä tai vähän enemmän palkkaa semmoisilta viikoilta, jolloin viikonloppu ei olekaan omaa aikaa.

Avatar

awww tuli itselläkin ikävä Saksaan 😀 Minäkin olin siellä au pairina lukion jälkeen, tosin lähdin osaamatta sanaakaan kieltä… Mutta yllättävän nopeasti sen oppi! Ja kun vielä viihdyin niin hyvin, että reissu venyi yli kahden vuoden mittaiseksi, niin kotiin palatessa palpatin saksaa oikein sujuvasti (vaikka kielioppi olikin edelleen ihan hepreaa :D)

Ja toden totta, jalkapallon mm-kisat saksassa oli jotain ihan huippua! Vaikka sainkin pahoja katseita, kun mentiin isolla joukolla katsomaan Saksa-Argentiina-peliä ja minä hölmö suomalainen olin erehtynyt pukemaan päälleni sinivalkoraidallisen mekon 😀

Avatar

Voi että, mäkin haaveilin tuosta, mutta sitten tuli A ja sitten otin koiran ja sitten tuli Matilda ja sitten loput lapset… Se vaan sitten jäi. Ihanaa, että sulla on tuo kokemus ja muisto!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä