Tasavertainen vanhemmuus – tasa-arvoinen parisuhde

Moni asiasta tietämätön ehkä kuvittelee otsikon olevan itsestäänselvyys. Tottakai molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä. Tottakai hyvässä parisuhteessa ollaan tasa-arvoisia. Mutta tämä ei todellisuudessa pitä ollenkaan paikkaansa. Ainakaan monen ihmisen kohdalla. Meidän lähipiiristämme ei löydy meidän lisäksemme kuin ihan pari oikeasti tasa-arvoista parisuhdetta ja perhettä, joissa on tasavertaiset vanhemmat. Mekin Topiaksen kanssa lähdettiin vähän huonoista lähtökohdista liikkeelle silloin vuosia sitten, mutta alun pienen taistelun jälkeen feministiluonteeni sai Topiaksen ymmärtämään, miksi tasa-arvoisuus ja tasavertaisuus on minulle niin tärkeää. Ja siitä asti me olemme olleet aina parisuhteessamme täysin tasa-arvoisia ja Avan syntymästä asti olemme aina olleet tasavertaisia vanhempia, eikä se tule ikinä muuttumaan mihinkään.

Nämä kaksi aihetta kulkevat erittäin tiiviisti käsi kädessä, mutta jospa käsitellään ensin vähän tätä vanhemmuuspuolta. Ehkä paras tapa selittää tilanteemme on kuvitteellinen erotilanne. Jos me olisimme nyt Topiaksen kanssa eroamassa, ei meillä olisi lainkaan lähi- ja etävanhempaa. Meistä ei kumpikaan panosta vanhemmuuteen toista enemmän, eikä kumpikaan ole tärkeämpi lapsille. Meillä ei näin ollen ole olemassa minkäänlaisia lähi- ja etävanhemman rooleja. Meidän olisi pakko jatkaa eronkin jälkeen tasavertaisina vanhempina, jolloin molemmilla olisi yhtä paljon päiviä lasten kanssa ja yhtä paljon päätäntävaltaa. Meillä ei ole mitään perusteita valita kumpaakaan lähivanhemmaksi, koska me olemme sitä molemmat, tasavertaisesti. Me molemmat elätämme perhettä, molemmat huolehtivia lapsista tasapuolisesti. Toki teemme vähän eri asioita, esimerkiksi minä hoidan kaikki lasten hankinnat ja harrastusasiat, Topias tekee enemmän ruokaa ja huolehtii siitä, että ne ostamani vaatteet olisivat joskus myös puhtaina kaapissa. Meidän roolimme ovat selkeästi jakautuneet, mutta ne ovat molemmat yhtä tärkeitä ja kummankin panos on aivan yhtä iso.

Olen muutamissa Facebookin äitiryhmissä ja luen siellä aina välillä surullisena keskusteluja, joissa joku äiti kertoo lähtevänsä tänään ulos kaverin kanssa, kun isä lupasi hoitaa lapsia ihan yksin, jotta äiti saa vapaaillan. Tähän sitten muut äidit tulevat kehumaan, että onpa ihana mies, voi kun minunkin mieheni tekisi noin. En osaa mitenkään kuvitella tätä tilannetta omalle kohdalleni, koska minulle se on itsestäänselvyys, että jos minä haluan lähteä johonkin, Topias hoitaa lapsia. Sitä ei tarvitse pyytää, sitä ei tarvitse sopia, se on ihan normaalia. Me olemme molemmat aivan yhtä kykeneviä vanhempia ja molemmat yhtä oikeutettuja vapaa-aikaan. Minun ei tarvitse ohjeistaa Topiasta lastenhoidossa, kun lähden ulos kavereiden kanssa, eikä Topiaksen tarvitse varmistaa, että pärjäänkö nyt, kun hän on poissa. Tottakai me pärjäämme, me olemme VANHEMPIA. Olemme tasa-vertaisia kasvattajia. Olemme molemmat yhtä sitoutuneita tähän perheeseen, eikä kumpikaan ole toista parempi.

Processed with VSCO with x1 preset

Ainoa pieni epätasa-arvon tunne on ollut lasten ensimmäisinä kuukausina, koska se on ihan luonnollista, että 9 kuukautta vauvaa mahassa kannettuaan äidin on vaikeampi päästää lapsesta irti. Äiti on jo luonut sen kiintymyssuhteen, kun vauva syntyy, isälle se on hitaampaa ja näin isä ei yleensä ole ihan yhtä kiinni vauvassa. Minulle tosin on tuntunut aina kummalta ajatus siitä, että vaikka puolivuotiasta vauvaakaan ei voida jättää isälleen ”hoitoon”, koska tässäkin kohtaa meillä ollaan oltu tasa-vertaisia. Nompun syntymän jälkeen minä jätin kolmeviikkoisen vauvan kotiin isän ja esikoisen kanssa ja kävin lähes päivittäin salilla. Siinä ei ollut mitään kummaa, koska Topias on vanhempi ihan yhtä paljon kuin minäkin. Sen takia minusta tuntuukin niin oudolta ajatella, että jotkut ajattelevat sitä hoitoon laittamisena, jos itse lähtee johonkin ja isä hoitaa lasta. Kyllä se isä on usein ihan syntymästä asti päivät poissa äidin ja vauvan luota, joten miksi ihmeessä äiti ei voisi olla poissa vauvan luota? En minä ole mitenkään sidottu siihen lapseen, olen siinäkin suhteessa aivan yhtä tärkeä kuin Topias. Tottakai imetys on asia erikseen.

Usein perheessä mies alistuu rooliinsa toisarvoisena kasvattajana, eikä äidin roolia uskalleta kyseenalaistaa tai arvostella. Äidit nähdään kodinrakentajina, huolehtijoina ja kasvattajina, isät nähdään enemmänkin elättäjinä ja äidin kasvatusroolia tukevina hahmoina. Meillä on molemmilla tässäkin kohtaa perheessä omat roolimme, mutta taas kerran ne ovat tasavertaiset. Minä olen enemmänkin se kasvattaja ja Topias huolehtija, mutta ne roolit ovat yhtä tärkeät. Erotilanteessa miehet usein sitten alistuvat samalla tavalla rooliinsa ja antavat äidin automaattisesti olla se lähivanhempi, ehkä koska he ovat itsekin oppineet muiden tavoin epäilemään itseään ja vanhemmuttaan.

Topias on vahva isä. Hän ei epäile itseään isänä, eikä kyseenalaista rooliaan tasavertaisena vanhempana. Hän tietää, että hänellä on omat heikkoutensa, mutta samoin hän tuntee minun heikkouteni. Vaikka Topias alussa olikin epäileväinen, on hän oppinut vuosien varrella enemmän ja enemmän ymmärtämään, miksi minulle on aina ollut tärkeää luoda tähän perheeseen kaksi tasavertaista vanhempaa ja nyt joitain muita isiä seuratessaan hän ymmärtää, kuinka hyvin meillä on asiat tässä suhteessa. Topiaksellekin oli ennen isyyttä iskostunut päähän ne yhteiskunnan luomat ajatukset siitä, ettei hän isänä ole yhtä tärkeä kuin minä, äiti. Alkuun se tuntuikin pelottavalta ja kummalta, että hänellä on niin paljon vastuuta, koska hän oli aina luullut isyyden olevan erilaista kuin äitiys. Mutta voi kuinka onnellinen hän oli, kun sai käytännössä nähdä, että hän on aivan yhtä tärkeä vanhempi kuin minä. Tasavertainen vanhemmuus rikastuttaa perhe-elämää niin paljon ja näin ollen auttaa myös parisuhdetta.

Tasa-arvo näkyy meillä tosiaan vahvasti myös parisuhteessa. Minä en todellakaan ole mikään pullantuoksuine kotiäiti, joka kokkaa miehelleen valmiin aterian pöytään, kun hän tulee töistä kotiin. En pyydä Topiakselta rahaa tai lupaa mihinkään, eikä Topias minulta. Siitä asti, kun tulin raskaaksi, meillä on ollut yhteinen talous. Monen on vaikea välillä ymmärtää tätä, ja minun puolestani on joskus vaikea ymmärtää muita. Joskus kun kaveri pyytää lähtemään johonkin ja joudun vastaamaan, että en juuri nyt pysty lähtemään kun rahat on loppu näin palkkapäivän alla, niin minulle ehdotetaan, että pyydä Topiakselta rahaa. Ei Topiaksella ole mitään rahaa, ei ole minullakaan. Meillä on omat tilit ja omat kortit, mutta täysin yhteinen talous. Senttiäkään ei tule tähän talouteen vain jommallekummalle. Jokainen palkka ja tuki on yhteinen, jokainen lasku on yhteinen, kaikki on yhteistä. Meillä ei ole mitään omaa, emmekä haluakaan mitään omaa. On ihanan helppoa, kun rakastat ja luotat toiseen niin paljon, että ei tarvitse ikinä miettiä rahaa. Ei tarvitse siirtää rahaa toisen tilille tai maksaa puoliksi ruokaostoksia, koska kaikki on yhteistä. Tämä järjestely toimii meillä aivan järjettömän hyvin, mutta tietenkin se vaatii paljon luottamusta. Ja sitä meiltä löytyy.

Processed with VSCO with x1 preset

Kun tulin raskaaksi 2011 ja aloin tutkia, että mitäs siihen vauvaan nyt sitten menee rahaa, laadin tarkan budjetin kaikista menoista ja tuloista. Ehdotin Topiakselle tällöin talouksien yhdistämistä, mutta Topias oli täysin sitä vastaan. Hän oli sitä mieltä, että minä jään luonnollisesti kotiin hoitamaan vauvaa ja elän minimiäitiyspäivärahalla ja maksamme kaiken puoliksi, jolloin minulle ei jää senttiäkään rahaa ja Topiakselle jää oikein hyvä summa tehdä mitä huvittaa. Koska omien sanojensa mukaan ne ovat HÄNEN rahojaa ja ne menevät HÄNEN menoihinsa. Tässä kohtaa ilmoitin Topiakselle, että enää ei ole olemassa vain sinua, nyt on olemassa tämä pieni vauva, jonka pitää olla prioriteettimme kaikessa. Topias oli kuitenkin edelleen sitä mieltä, että hänen rahat ovat hänen rahojaan ja minun rahat ovat minun. Olin tuolloin töissä kokopäiväisenä lastenhoitajana ja eräänä päivänä kun tulin töistä kotiin, toin Topiakselle mukanani kaksi paperia. Sanoin, että jos hän aikoo pysyä mielipiteessään niin hän saa valita näistä kahdesta vaihtoehdosta itselleen mieluisimman. Vaihtoehto 1 oli, että Topias jää kotiin hoitamaan vauvaa ja elää vanhempainrahalla. Minä menen töihin, maksamme kaiken puoliksi ja saan itse pitää kaiken, mitä jää laskuista yli. Vaihtoehto 2 oli skenaario, jossa Topias sovitusti jatkaa työssään ja minä hoidan kotona lasta, kuten hän toivoin tapahtuvan. Mutta ehdotuksessa oli liitteenä laskelma siitä, mitä minä tulen näin lastenhoitajana laskuttamaan Topiakselta siitä, että jään kotiin hoitamaan hänen lastaan. Topias luki paperin läpi, tajusi ensimmäistä kertaa, miten asiat nyt oikeesti kannattaisi hoitaa ja sanoi, että okei, yhdistetään taloudet. Ollaan pari kehtaa puhuttu tästä tilanteesta ja Topiasta aina hävettää oma käytöksensä, mutta ei kannata, me oltiin ihan lapsia silloin. Ei 20 -vuotiaalta juuri vasta intistä päässeeltä POJALTA voi muuta odottaakaan.

Meidän parisuhteessa mulla on oikeastaan se perinteisen kaavan miehen rooli. Minä maksan laskut ja hoidan talouden. Minä myös suunnittelen budjetin, hankin ruokaostokset ja pidän huolta lasten, sekä meidän aikatauluista. Topias sitten taas tekee enemmän käytännön asioita, kuten laittaa ruokaa, tekee kotitöitä ja ulkoilee lasten kanssa. Meillä ei ole mitenkään jakautunut periteiset sukupuoliroolit toistepäin, koska ”Topias -raukka on tossun alla”, kuten aina välillä täällä jaksetaan spelukoida, vaan nämä hommat ovat jakautuneet sen mukaan, mistä me enemmän pidämme ja mitä me osaamme. Topias on aika huithapeli luonne, eikä jaksa suunnitelle asioita etukäteen tai paneutua talousasioihin, mutta minä taas nautin niiden hoitamisesta. Mulle sitten taas kotityöt ovat maailman kamalin rangaistus, mutta Topiaksen tulee aina keittiön ohi kävellessään muuten vaan laitettua tiskikone pyörimään, joten hän tekee mielellään enemmän sitä. Lisäksi Topias hoitaa auton huollot ja korjaukset, koska minua ei oikein nämä asiat kiinnosta, mutta Topias tykkää, minä maksan vain vakuutusmaksut. Ja se nimenomaan on tasa-arvoisessa parisuhteessa tärkeintä. Että nämä asiat on yhdessä päätetty. Ketään ei ole pakotettu mihinkään, vaan asioista keskustellaan ja löydetään aina molemmille mieluisa ratkaisu. Tosin tärkeää on myös se, että luonteet sopivat yhteen. Ei meidän tarvitse yleensä kauheasti keskustella mistään, koska nämä parisuhteen ja perheen roolit tulevat meiltä automaattisesti. Ja se on ihanaa.

Meillä on vuosien varrella vaihdellut nämä roolit jonkun verran, välilä Topias hoitaa lapsia kotona kun minä teen töitä, ensimmäiset vuodet minä hoidin lapsia. Välillä Topias on tienannut enemmän, välillä minä. Se on ihan sama, mitä meidän arjessa tapahtuu, koska miten ikinä meidän roolit vaihtelevatkaan, ne ovat kuitenkin aina tasavertaiset. Meidän elämä on ihanan tasaista ja helppoa, kun me olemme oikeasti tasa-arvoisia. Kannattaa kokeilla.

Miten teillä jakautuu vastuu ja roolit, löytyykö enemmän täysin tasavertaisia vanhempia? Oletteko tyytyväisiä tilanteeseen? 

En mitenkään tuomitse tai arvostele muita tapoja elää perheessä tai parisuhteessa, kaikille sopii omat jutut, meille vaan tasa-arvo on todella tärkeää.

Kommentit

37 kommenttia
Avatar

Tasa-arvosta ei voi ikinä kirjottaa liikaa! Hyvä järjestely onkin, että kumpikin suhteen osapuoli tekee sen, mistä pitää -loput työt voi vaikka arpoa viikottain! Raha-asiat taas ovat niin perhekohtaisia. Meillä on myös yhteinen talous ja se toimii hyvin!

Seuraavaa asiaa ei ole todellakaan tarkoitettu ilkeilymielessä, vaan kerron vain asian, kuinka itse koen sen. Eli todellakin tässä vain yhden ihmisen mielipide: Mua pistää ihan kauhesti silmään se, mihin sävyyn kirjoitat miehestäsi 🙁 Et varmaan tarkoita sitä pahalla, mutta näin ulkopuolisesta se tuntuu tosi kurjalta. Aivan kuin et arvostaisi miestä, vaikka asia ei varmasti näin ole! Fiilis tulee siitä, kuinka erilaisin sanankääntein teet selväksi, kuinka Topias oli väärässä ja sinä oikeassa. Ehkä parempi tapa ilmaista asia (tällaisessa suuren lukijakunnan blogissa) olisi kertoa, kuinka teillä oli ensin erilaiset käsitykset asioista x ja y ja kuinka sitten pistitte asiat paperille ja ratkaisitte asian.

Avatar

Kuulostaapa järkevältä ja ennenkaikkea reilulta systeemiltä tuo teidän! 🙂 Pitää ottaa teistä mallia josko itselle joskus perhettä tulee!

Avatar

En ole koskaan aiemmin lukenut blogiasi, mutta nyt, aihealueen sopiessa omaan elämäntilanteeseeni, eksyin tänne. Oletko miettinyt, että täällä saatetaan spekuloida Topiaksen olevan tossun alla, ei siitä syystä, että väittäisit tai vihjaisit näin olevan, vaan ehkä siitä syystä, että muotoilet täyttä asiaa olevat tekstisi hieman Topiasta alentavaan ja ehkä vähän tuomitsevaankin sävyyn? Kun kirjoitat, että ”Ei 20 -vuotiaalta juuri vasta intistä päässeeltä POJALTA voi muuta odottaakaan” niin tekstistäsi saa kuvan, että pidät Topiasta auttamattomasti hölmönä omien mielipiteidensä kanssa, mutta omat mielipiteesi ovat oikeita. Kyseisessä aiheessa näin varmasti on ollut, ja onhan sen käytäntö kohdallanne osoittanutkin. Voisit silti muotoilla tekstisi hieman lämpimimmiksi, kun kerrot Topiaksesta. Väistämättä tekstiä lukiessa tuntuu siltä, että Topias halutaan saattaa naurunalaiseksi jne. Näin kun ei varmastikkaan ole, mutta tekstisi fiilis on sellainen…

Avatar

Muuten ihan kiva, mutta suomen laki edellyttää valitsemaan toisen huoltajan ”lähivanhemmaksi”. Lapsilla voi olla vain yksi osoite, vaikka toisen vanhemman luona voi tietenkin viettää esim. tasan puolet ajasta. Tämä vanhempi jonka luona lapset ovat kirjoilla on se ns. Lähivanhempi.

Avatar

Itsellenikin tasa-arvo on tärkeää ja olen aina painottanut sitä, että isän on osattava hoitaa lapsiaan siinä missä äidinkin. Voihan olla, että äiti joutuu sairaalaan tai vaikka kuolee ja silloin tuo tilanne olisi jo niin stressaava, että parempi ettei lastenhoidon rutiinit ole enää lisäkummastuksena, vaan hoituvat automaattisesti.
Tuohon että teillä mahdollisessa erossa ei olisi lähihuoltajaa on vain pakko ottaa kantaa. Lähihuoltaja/etävanhempi ei ota kantaa siihen, miten lastenhoito tai huoltajuus on järjestetty. Suomessa ihmisellä on yksi kotiosoite ja lähihuoltajuus viittaa siihen, kumman luona lapsi asuu. Teidän pitäisi jäädä asumaan yhteistalouteen, jotta teistä kumpikaan ei olisi lapsen etävanhempi ja tuskin tätä tarkoitit. (Itsekin olen etävanhempi, mutta oikeasti huolehdin lapsistani.)

Avatar

Yhteiset rahat – oi että kun tämä asia on meidänkin kavereita puhuttanut. Olemme olleet vasta alle 3v yhdessä, asuttu yhdessä vähän päälle 2v ja nyt odotamme esikoistamme. Jo kun muutimme yhteen, 8kk seurustelun jälkeen, päätimme, että meillä on yhteiset rahat. Olemme saaneet kuulla asiasta niin usein, että miten pystymme ja uskallamme yhdistää kaikki meidän tulot. Se oli meille alusta asti niin itsestäänselvää, ja kertaakaan ei olla näiden 2v ja 9kk aikana mietitty että asiaa pitäisi muuttaa. Ihmettelen enemmän niitä, jotka vielä monen vuoden yhdessäolon jälkeen, jakavat kaikki menonsa.
Mua pelottaa nyt jo miten pystyn antamaan miehelle sitä omaa aikaa vauvan kanssa, kun mulla tällä hetkellä (laskettuun aikaan alle 2kk) on paljon vahvempi side vauvaan kun mitä miehelläni on. Jos sulla on jotain hyviä vinkkejä niin mä ainakin otan mielelläni vastaan! Haluanhan kuitenkin juuri tätä tasa-arvoisuutta meillekin, mistä olet kirjoittanut todella hyvän postauksen!
Kiitos tästä! Haleja, Frida

Avatar

Tämä kirjotus tuli just oikealla hetkellä ja oli tosi kiinnostavaa lukea tämän kaltaisia ajatuksia sulta. Meillä vasta syksyllä saapuu esikoinen maailmaan, mutta silti tässä jo pohtii omaa vanhemmuuttaan kovasti. En ollut koskaan ajatellut edes joitain asioita ollenkaan, mitä tässä postauksessa mainitsit tasa-arvoisesta vanhemmuudesta ja silti ne jotenkin kolahtivat mulle (ja miehelle, kun hänelle luin pätkiä), että just näin meilläkin tulee olemaan! Postaus herätti hyvänmielistä keskustelua tässä illalla, mutta oli pakko vielä erikseen tulla kommentoimaan tänne. Kiitos, loistava kirjoitus ja lisää tälläistä ! 🙂

Avatar

Teidän järjestely kuulostaa ihanalta! Meillä on täysin erinlainen työnjako ja muutenkin juuri ne perinteiset roolit. Mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää ja pitkää viikkoa.. Minä taas vastaan lapsien ja kodinhodosta. Kieltämättä välillä on tosi raskasta kun omaa aikaa on todella harvoin.
Kuitenkin tämä on meidän perheelle paras ratkaisu, enkä voi kuvitella, että meidän tapauksessa mikään muu tapa jakaa työt, toimisi paremmin. Mieheni on mielestäni hyvä isä, ja pärjää kyllä tarvittaessa lasten kanssa mainiosti.

Itselläni hieman ärsyttää se, että nykyään tuntuu olevan todella hienoa jos mies hoitaa lapsia ja nainen käy töissä. Kun sama on toisinpäin, niin se on vaan naisen tyhmyyttä ja miehen itsekkyyttä. Mitä tasa-arvoa sellainen on? Eikö naisen kotona oloa ja miehen työssäkäyntiä voisi pitää aivan yhtä arvostettavina ratkaisuina, vaikka ne perinteistä mallia noudattavatkin.

Meillä mies tienaa ja täten maksaa asumisen ja kaikki kulut. Minä taas maksan usein lastenvaatteet ja muut lapsiin liittyvät hankinnat sekä suuren osan ruuista kun hoidan ruokaostokset. Jos jotain isompaa tarvimme, kuten vaikka rattaat niin mies ne maksaa, kunhan olen ensin vakuuttanut hänet asian tarpeellisuudesta 😀 mies maksaa aina myös esimerkiksi ulomaanmatkat koko perheen osalta. Emme ole nähneet tarpeelliseksi yhdistää tilejä tai pitää kirjaa taloudesta, sillä näin kaikki on toiminut ongelmitta. Avioehtoa meillä ei myöskään ole, sillä koen, että hoitamalla kodin ja lapset, oleb mahdollistanut miehen taloudelliset ansiot, jolloin ne eivät missään nimessä menisi avioerotilanteessa vain miehelle.

Avatar

Just noin toivoisin omassakin suhteessa asioiden olevan, jahka lapsia joskus saadaan. Luulen vaan, että jonkin verran saan tehdä töitä, että menis kumppaninikin kaaliin nämä asiat.

Sitä oon monia kertoja taivastellut, kun joku jopa n. vuodenkin ikäisen lapsen äiti taivastelee, että uskaltaako jättää lapsensa lapsen isän hoiviin siksi aikaa, kun on itse pari tuntia poissa. Siis hyvänen aika sentään, minä en ikipäivänä tekisi lapsia sellaisen ihmisen kanssa, jonka en voisi luottaa pärjäävän paria tuntia oman lapsensa kanssa keskenään ilman minua. Miten muuten isä oppii olemaan lapsen kanssa, jos ei koskaan saa mahdollisuutta edes yrittää? Miksi isä ylipäätään ei pärjäisi? Tai jos jokin asia menee vikaan, niin todennäköisesti se ei ole sellaista, mikä millään lailla aiheuttaisi suurempaa harmia, pysyvää haittaa tai traumoja lapselle. Ja samanlaisia virheitä voi tehdä äitikin.

Ja myös sitä oon mietiskellyt ja vihaisena pohtinut, että on ihan normaalia ja ok, jos tuore isä lähtee baariin kavereiden kanssa, sillä aikaa kun äiti on lapsen kanssa kotona. Mutta annas olla, kun pienen (tai ei edes enää niin pienen) lapsen äiti lähtee viihteelle niin, että isä hoitaa muksua, niin johan saat kummeksuntaa osaksesi ja oot ansainnut vähintäänkin maailman paskin äiti -tittelin. ”Miten voitkin noin julmasti hylätä lapsesi (ajatella, vieläpä tämän isän hoiviin!!!!1), kun ite vaan mennä rellestät.”

Huh, hitto että nous taas verenpaine tätä kirjottaessa 😀 Mutta joo, teillä tuntuis olevan kadehdittava parisuhde ainakin tältä osin. Hirmu hyvä postaus, melkein taidan linkata omallekin poikaystävälle.

Avatar

Hyvä ja tärkeä aihe. Vähän otsikon perusteella olin siten, että plaah, eikö tuo nyt ole ihan itsestään selvä juttu. Kirjoituksesi sai kuitenkin miettimään ja toteamaan, että ei se oikeasti ole niin.

Meillä on aikalailla samanlainen tilanne kuin teillä; sekä parisuhde että perheen suhteen kaikki on tasavertaista. Meillä on myös alusta asti ollut yhteiset tulot ja itseasiassa meillä on myös yhteinen tili, mihin kaikki tulot tulevat ja sieltä hoidetaan kaikki. Enää ei ole lainkaan omia tilejä. Eikä tarvitse pyytää lupaa asioiden hankkimiseen. Toki varsinkin isommista jutuista keskustellaan yhdessä, mutta lupaa ei tarvitse pyytää. Olen myös monta kertaa ihmetellyt eri palstoilla keskusteluja siitä, kuinka omat rahat yms. ja äiti on kotona lapsen kanssa, mutta silti hänen pitää osallistua kuluihin yhtä paljon kuin puolison, joka on töissä ja saa enemmän rahaa ja hänelle myös jää omaan käyttöön paljon enemmän rahaa. Itse en pysty tätä asiaa käsittämään.

Meillä ei myöskään ole väliä, kumpi lapsen kanssa on, molemmat pärjää. Toisen ei tarvitse sitä murehtia. Minä olin vuosi sitten sairaalassa reilun viikon eikä todellakaan tarvinnut miettiä, pärjäävätkö mies ja tyttö kahdestaan. Tottakai. Mies kyllä itse pyysi minua laittamaan tytölle vaatteet yms. valmiiksi, mutta se oli hänen ideansa ei minun. Ja tytön syntymän jälkeen oli alussa vähän hankalampaa jättää tyttöä miehelle, koska hänellä ei ollut lainkaan kokemusta vauvoista. Olin päättänyt jo raskausaikana, että mies hoitaa tyttöä omalla tavallaan enkä puutu siihen. Toki autoin pyydettäessä, mutta en muuten. Koska asiat voi tehdä eri tavalla, mutta silti aivan yhtä hyvin. Ja ainakin meillä auttoi, että mies on ollut alusta asti mukana tytön hoitamisessa enkä ole ollut räpättämässä koko ajan vieressä.

Mutta hyvä aihe ja hyvin kirjoitettu!

Avatar

Hyvä kirjoitus. Olen usein ihmetellyt tilanteita, jossa sopimalla sovitaan tilanteesta, että isä suvaitsee jäädä lasten kanssa kotiin ja äiti pääsee ystävien kanssa käymään jossain. Olen ajatellut, että lapsettomana minä en vain ymmärrä, mutta päättänyt, että minun tulevaisuudessani niin ei tule olemaan, jos lapsia joskus saan. Onneksi mieheni on ollut samaa mieltä, kun asiasta joskus on keskusteltu. Raha-asiasta en ole täysin samaa mieltä, se ei liity luottamispulaan vaa osittain omiin periaatteisiin ja osittain kotoa tulleeseen malliin. Minulle ihanteellista ja toimivinta olisi, että on yhteinen tili, josta ostetaan yhteiset asiat, ja tulevaisuudessa ne lasten asiat. Haluan kuitenkin, että meillä molemmilla olisi myös omat tilit, josta molemmat saavat tehdä omat ei-niin-välttämättömät shoppailut, harrastusmaksut ja muut ”viihdykemenot”. En halua tuntea huonoa omatuntoa siitä, että ostaisin yhteisillä rahoilla esim kengät, jotka eivät täysin välttämätön ostos olisikaan, mutta jotka haluan omaksi ilokseni ostaa. Toki tämä vaatii elämäntilanteen, jossa molemmat ovat kerenneet olla töissä ja tienata pidemmän aikaa, mutta se on oman elämäni tavoite. Jos elämässä tapahtuu yllätyksiä, niin sitten asiat on tietysti suunniteltava erillä tavalla.

Avatar

Meillä ei vielä lapsia ole miehen kanssa ja nelisen vuotta ”vasta” ollaan seurusteltu, mutta meillä on kanssa kaikki tulot ja menot yhteisiä, vaikka mies tällä hetkellä mua enemmän tienaakin ja meillä on vielä omat tilit, mutta suhteutetaan menot aina kummankin rahatilanteen mukaan esim. mies maksaa nyt enemmän tienatessaan vuokran ja automaksut ym ja minä maksan ruuat. Meistä on kanssa hyvin outoa, että jopa lapsiperheissä vanhemmilla on ”mun ja sun rahat” ja just kaupassakin kassalla aletaan eritteleen, että ”ei kun sä nää vanukkaat halusit otappa sille puolen kapulaa” ja ravintolassa maksetaan omat annokset eikä toinen voi maksaa molempia. Tietysti jokaisella on omat tapansa, jotka jokaisella toimii, mutta onko se sitten kiva elää just sellaisessa parisuhteessa, että se joka tienaa enemmän saa myös enemmän rahaa omiin menoihinsa eikä välitä muun perheen tarpeista tai ole halukas tekemään mitään kompromissejä…

Avatar

Hah nyt toi alku kuulosti kyllä ihan siltä, että meilläkin olis nimenomaan mun ja sun rahat 😀 Mutta siis kun omat tilit on kuitenkin molemmilla niin se, jolle sinne tilille tulee enemmän rahaa tietty maksaa isomman menoerän taloudesta niin, että molemmille jää suunnilleen saman verran sitten pakollistem menojen jälkeen sinne tilille yhteiseen käyttöön (leffassa käyminen, ulkona syöminen, vaatteet ym).

Avatar

Hyvä teksti! olet ihan oikeassa isän roolista!

Avatar

Kuulostaa tosi samalta kuin meidän parisuhde, vaikkakin harvoin törmään oikeasti tasa-arvoisiin parisuhteisiin. Omien kavereiden kanssa ihmetyttää juurikin tämä ”pitää kysyä isännältä”. What – siis ymmärrän että asiat keskustellaan, mutta että pitää kysyä lupa. Rahat on ollut ihan alusta asti täysin yhteiset, ja se toimii aivan täydellisesti. En kanssa oikein ymmärrä niitä suhteita missä kaikki puolitetaan.
Meillä myös minä hoidan enemmän ne perinteiset miehiset jutut, kuten Ikean kasaaminen, laskujen maksaminen, auton katsastus yms. Mies on niin hyvä kokki ja tarkka siivoomisessa, että saa hoitaa niitä 🙂
Ei myöskään koskaan olla riidelty rahasta – eli tää malli toimii kyllä meillä.
Nyt odotetaan esikoistamme, ja olisin kans tosi kiinnostunut kuulemaan et miten teit ton budjetin ( kaikki vauvakamat vaikuttaa niin kalliilta). Ja myös et miten pystyy pitään parisuhteen kunnossa varsinkin sinä ensimmäisenä vuonna, jota pidetään kait haastavimpana.

Avatar

Hyvin kirjoitettu! 🙂 samoilla linjoilla 🙂

Avatar

Asia johon yritän pyrkiä. Emilia olet niin fiksu nainen <3

Avatar

Harvoin jaksan kommentoida, nyt on kuitenkin pakko: loistava teksti! Monesta asiasta samaa mieltä 🙂
Ja vitsi miten hyvin keksitty tuo vaihtoehtojen anto sille kun mies ei halua yhdistää talouksia, todella hyvä konsti saada mies tajuumaan (surullisen moni mies ei vaan tajua vaikka ikääkin jo olis…) Meillä ei ole edes omia tilejä tai kortteja, vaan kaikki palkat ja tuet tulee yhdelle tilille, jolle molemmilla on kortti ja josta maksetaan kaikki. Sitten on yhteinen säästötili sekä lapsen säästötili, joihin myös molemmat pääsee. Pelkkä ajatuskin erillisistä tileistä tuntuu kamalan vaikealle, turhaa säätöä.

Avatar

Meillä on myös tasavertainen vanhemmuus. Välillä hävettää kertoa muille mammoille kuinka taas sain illan vapaata (lähinnä yksin ulkoilulle) kun mies jäi kotiin lapsen kanssa. Tai, että nukun yöni hyvin kun mies hoiti yöheräämiset, nukkui itse päiväunia ja minä hoidin lapsen päivisin.

Olen hyvin tyytyväinen tilanteeseeni, olisin raivoissani jos hoitaisin 90% ajasta yksin lastamme ja mies saisi hurvitella kylillä, puuhailla harrastuksiaan ja käydä töissä. Tämän järjestelyn ansiosta olemme jaksaneet vauva-ajan hyvin molemmat. Mies on läheinen poikansa kanssa ja minä jaksoin päivät yksin pojan kanssa kotona loistavasti.

Avatar

Meillä on kanssa tasa-arvoista vaikka moni varmaan ajattelee toisin. Meillä itse olen enemmän sellainen pullantuoksuinen kotiäiti, tykkään laittaa ruokaa, hoidan lasta (2,5v) vielä kotona ja huolehdin kotitöistä. Mies käy töissä, hoitaa suurimman osan laskujen maksusta, tekee niitä perinteisiä miesten töitä, kuten huoltaa autoa, nikkaroi yms. Mutta silti kumpikin tekee oman panoksensa perheen eteen mutta roolit on vaan erilaiset. Aika perinteiset 😀 mutta sopii meille hyvin. Miehellä ruoka valmiina kun töistä tulee ja koti siivottu ja pyykit pesty, sit on ilta aikaa olla perheen kesken ja molemmilla myös omia harrastuksia. Nykyään tuntuu että ajatellaan et jos nainen jää kotiin hoitaan lasta et ois jotenkin alistettu mitä ei meillä todellakaan ole. Ihan tasa-arvoisia olemme ja halutessani voisin lähteä töihin, mutta haluan hoitaa lastani kotona kun siihen on mahdollisuus. 🙂 mieheni kyllä hoitaa myös ja ihan yhtä hyvin kun itsekin, puuhailemme molemmat paljon lapsemme kanssa ja molemmilla on häneen läheinen suhde. loma-aikoina ja viikonloppuina meillä tehdään kotityöt puoliksi, paitsi itse teen ruuan kun mies ei oikein niin hyvin osaa 😀 Perinteiset roolit on siis myös ihan ok kunhan siihen ei ketään pakoteta :)jokainen tekee sitä mitä parhaiten osaa.

Avatar

Olipas pitkästä aikaa mukava asiapostaus, lisää näitä 🙂 Teidän systeemi kuulostaa kyllä järkevältä ja toimivalta, jotenki tuntuu todella oudolta, jos vuosienkin yhdessäolon jälkeen kummallakin on ”omat rahansa” ja kaikki menot jaetaan sentilleen tasan ja varsinkin jos on lapsiakin..

Avatar

Olemme olleet yhdessä 11 vuotta, alusta asti meillä on ollut omat käyttötilit, säästötilit ym. Vasta lasten synnyttä otimme yhteisen ”taloustilin”, johon molemmilla on pankkikortit. Meille tämä järjestely on sopinut hyvin. Silloin kuin toinen opiskeli, niin toinen maksoi enemmän kuluja ja päinvastoin. Nyt kun molemmat on töissä niin olemme jakaneet kustannukset siten että molemmille jää yhtä paljon ylimääräistä käyttörahaa ja jos on tiukkaa niin joustetaan puolin ja toisin. Minä kuitenkin haluan säästää omiin menoihin ja kuluihin niin jos olisi yhteinen tili niin tuntuisi ettei sieltä voi ottaa omaan säästöön rahaa jos kaikki rahat ovat yhteisiä.. vähän hankalasti selitetty. 😀

Avatar

Hieno asia postaus. Ja ihana kuulla että teillä tämä sujuu ja pidit äsken silloin nuorena että sait Topiaksen tajuamaan tämän raha jutun kun lapsi saapuu. Olemme aviossa ja palkat tulevat omille tileille mutta käytössä myös yhteinen tili mutta käytännössä kaikki on yhteistä. Jos toisella ei ole rahaa niin toinen maksaa eikä niitä muistella jälkeenpäin. Lapsia ei ole. Kuuntelen kauhulla näitä ystävien tarinoita että nainen hoitaa lapsen kotona ja maksaa ruoat ym lähes yksin. Mies sitten tuhlaa palkkansa johonkin…. Välillä ystäväni vie pulloja kauppaan jotta saa vähän enemmän rahaa…. Kun siis maksaa yksin lapsen menot. Ja tätä näkee usein että mies menee omia menojaan,mutta kun ystäväni haluaa lähteä niin lapsenvahti pitää pyytää sukulaisilta,mies ei jää. Ei ymmärrä

Avatar

Todella mahtava postaus! Tämä menee kyllä miehellekkin luettavaksi, että ymmärtää paremmin kaikkia asioita sitten kun lapsi on ajankohtainen asia 🙂

Avatar

Ensimmäistä kertaa kommentoin, vaikka olen jo vuosia lukenut. Todella tärkeä asia, josta kirjoitat, joten avaan ensimmäistä kertaa sanaisen arkkuni. Toivon, että asenteet tän osalta muuttuu ja tästä sun kirjoittamasta asiasta tulee normi kaikille. Tällä hetkellä omassa ystäväporukassa kaikki ajattelevat siten, että lapset ovat yhteisiä ja molemmat vanhemmat osallistuvat hoitoon. Tietenkin jokainen perhe tekee niin kuin haluaa, mutta mulle on ainakin ihan todella tärkeää, että mun tulevilla lapsilla tulee olemaan tasavertaiset vanhemmat, jotka yhtälailla kantaa vastuun arjesta, vuorotellen kotona ollen silloin kun lapset ovat pieniä. Uskon ja toivon että tulevaisuudesta nuorta koulutettua naista ei katsota työmarkkinoilla vaan tulevana äitinä vaan mahdollisena vanhempana samoin kun vastaavanikäistä miestä. Toivottavasti kaikkien silmät avartuvat. Ja lopuksi vielä painotus siihen, että kukin perhe tavallaan, kunhan perhedynamiikka toimii. Kiitos upeasta kirjoituksesta. Ja ihanaa kesää teidän perheelle.

Avatar

Hyvä ja ajatuksia herättävä postaukseen! Mua ärsyttää ihan suunnattomasti se et isi on lapsenlikkana -asenne… Ja valitettavan usein näkee myös sitä, että se perheen äiti (usein huomaamattaan) kylvää tota asennetta kun ei ”anneta” tehdä omalla tavalla ja löytää niitä omia tapoja toimia. Tai näin ainakin täällä irkuissa oon huomannut ja uskon kyllä et samaa on Suomessakin. Jännä miten moni kommentoi tota raha-asiaa ja eri tilejä kummallisena ratkaisuna 🙂 meillä juuri näin eli molemmilla omat tilit jonne omat palkat menee. Sieltä kumpikin laittaa talouskassaan yhtä paljon rahaa kuukaudessa ja niillä rahoilla maksetaan ruuat. Laskut maksetaan puoliksi ja mies lyhentää lainaa enemmän kuin minä, koska tienaa enemmän. Lapsille tehtävät hankinnat menee puoliksi myös. Ei täällä kukaan pennejä silti laske ja joustetaan puolin ja toisin. Meillä toimii oikein hyvin eikä tunnu mitenkään säätämiseltä tai monimutkaiselta 🙂

Avatar

Erittäin hyvä kirjoitus ja hienoa kun kerroit muillekkin teidän tavastanne. Tuo raha asiat kyllä on sellainen asia mikä aina mietityttää ja puhututtaa. Omassa suhteessani meillä on omat tilit ja omat rahat, ikinä en suostuisi yhteisiin rahoihin. Minun tienaamat rahat ovat minun ja piste. Joskus olemme säästäneet jotain yhteistä isompaa hankintaa varten, mutta yleensä menee joko puolet tai jompi kumpi maksaa kaiken. Laskut maksetaan puoliksi, minä tienaan enemmän joten ruokakaupassa minä yleensä maksan kaiken, emme ole koskaan ruokakaupassa laskeneet että tuo on sinun tai tuo on minun, menee puoliksi tai sitten toinen maksaa kokonaan.
Lapsen vauva aikana tein yötyötä satunnaisesti jolloin sain vähän lisää rahaa. Lapseen menevät suuremmat hankinnat menevät puoliksi. Vaatteet maksan minä. Luotan mieheeni täydellisesti ja hän minuun, mutta meillä on avioehto.
Teidän tapa sopii teille, tämä tapa meille. Mieheni pärjää hyvin lapsen kanssa ilman minua tosin niin lapseen kuin muuhunkin kodin juttuihin niin on olemassa juttuja mitkä hoidan aina minä ja jotkut jutut aina hän.

Avatar

Olipas erinomainen postaus, joka laittoi myös miettimään. Topias muuten kuulostaa ihanalta isältä, olen tätä tuumannut mielessäni ennenkin. Eli tämä tasa-arvoinen osallistuminen lasten arkeen on kyllä välittynyt, se kaikuu usein rivien välistä 🙂

Meidän parisuhteessa (ei lapsia) roolit ovat ehkä vähän perinteisemmät, mutta suhteemme on silti täysin tasa-arvoinen. Se, että keskustelemme esimerkiksi iltamenoistamme ei tarkoita luvan pyytämistä tai alisteista asemaa vaan kumpuaa halusta kunnioittaa toista ja helpottaa yhteistä arjen pyörittämistä. Joten kyllä, yleensä ennen oman ”isomman” menon sopimista kysyn mieheltäni, mutta en lupaa 😉

Vaikka olemme parisuhteessa tasa-arvoisia, en ole koskaan ajatellut tasa-arvoisuutta vanhemmuuden suhteen, joten tämä postaus tosiaan laittoi ajattelemaan. Tunnetasolla koen ehkä pientä halua olla tuleville lapsilleni ”hieman tärkeämpi”, se ehkäpä perinteinen ”äiti”, jonka syliä lapset aina ensin kaipaavat. Haluan toki mieheni saavat erittäin läheisen, osallistuvan ja rakastavan suhteen lapsiinsa, mutta koen silti haluavani olla the lähivanhempi. Oma isäni on ollut ennemmin etäisempi elättäjä ja äitini minulle todella läheinen, joten ehkä ajatus kumpuaa sieltä. Tiedostan kuitenkin asian itsekkyyden ja otankin sen jatkossa puheeksi mieheni kanssa, ehkä luetutan tämän postauksen.

Loistava postaus ja kuten aina, sun kirjoitustaidot oikein heräävät henkiin kertoessasi itsellesi sydäntä lähellä olevasta asiasta 🙂

Avatar

Hei! Hieno postaus. Kerroin taannoin omalle kaverilleni minun olleen aikoinaan 4viikkoisena ekaa kertaa yhden yön yökylässä isäni siskolla, johon tämä kaksi vuotiaan lapsen äiti vastasi ”ei se oo ollenkaan outoa! Jätin mäkin ton vauvana pariks tunniks Matille (nimi muutettu) hoitoon kun kävin esim. ostoksilla!” Siis mitäh, asutte ja kasvatatte lasta yhdessä mutta kun käyt ostoksilla ja vauva jää isälle ”hoitoon” se on jokin saavutus?? (Kyseinen 2v on edelleen erittäin kiinni äidissään, eikä kai ihme.. Isä ei myöskään ”osaa” ruokkia lasta saati nukuttaa!!) Tämä särähti näin kokeneena lastenhoitajana ja kasvatystyön ammattilaisena korvaan..

Kiva kuulla noista raha-asioista, sillä oma mieheni on kovasti talouksien yhdistämistä vastaan!

Avatar

Kyllä hyvää kannatti taas odottaa, suurkiitos tästä postauksesta! Pistin miehenikin lukemaan tämän (meillä ei ole vielä lapsia mutta lähitulevaisuudessa perheenlisäys olisi haaveissa) ja onneksi oltiin molemmat samoilla linjoilla sinun kanssasi 🙂 Tulevaisuus näyttää onnistutaanko tässä.

Avatar

Ihmettelen kans aina netissä nuita kommentteja/keskusteluja. Kuulostaa vaan niin oudolta, että parisuhteessa pitää pyytää lupaa jonnekin lähtemiseen.
Meilläkin on miehen kanssa yhteiset rahat ja kaikista helpoinhan se niin onkin.

Avatar

Hei!

Mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe, tässä esikoista odottaessa.. tasa-arvo ja varsinkin tuo raha-asia on aina herättänyt paljon puhetta sisarustemme ja ystäviemme kanssa.

Meillä on miehen kanssa omat tilit, mutta rahat ovat silti yhteisiä. Käytännössä se maksaa, kummalla on paremmin rahaa, mutta noin suurin piirtein puoliksi (mutta ei todellakaan lasketa euroja, lähinnä sen fiiliksen mukaan, ettei kummallakaan ole sellainen olo, että joutuu maksaa enemmän ja toisella jää aina enemmän rahaa säästöön). Kaikki hankinnat tehdään yhteistuumin ja ei ostella mitään toiselta salaa. Oikeestaan olisi ihan sama asia, kun meillä olisi se yhteinen tili. Meillä on myös ollut elämäntilanteita, että toinen on elättänyt toista, mutta onneksi näin on ollut molemmin puolin ja kumpaakaan se ei ole haitannut. Avioehto meiltä löytyy, mutta sillä ei kyllä ole mitää tekemistä luottamuksen kanssa. Mieheni on varakkaasta perheestä, mutta minä itse halusin avioehdon muutamista syistä (lähinnä siksi, että en halua koskaan rikkoa välejäni keneenkään perintöriitojen takia, mitä lähipiirissäni on tapahtunut paljon).

Meillä on paljon ystäväpiirissämme pariskuntia, jotka pitävät todella tarkkaa kirjaa omista rahoistaan. Tämä on toki ok ja aivan yhtä lailla ”oikea” tapa elää. Itse vain ihmettelen sitä, että jos on 10v eletty yhdessä ja on yhteiset asunnot yms, niin onko se niin vaarallista jos toinen maksaa toisen jogurtin..? Yksi pariskunta vie tämän niin pitkälle, että vähätuloisempi syö kuun lopussa makaronia ja toinen vetää vieressä naudan sisäfilettä. Tulee vain sellainen fiilis, että eikö tuosta aiheudu pitkän päälle katkeruutta suhteeseen? Itse liputan yhteisten rahojen puolesta, mutta siten toki, ettei toista käytetä hyväksi siinäkään. Mutta kukin hoitaa asiat omalla tavallaan..

Tuo tasa-arvo on myös mielenkiintoinen kysymys. Jos kysyisin ulkopuolisilta, kaikki varmaan sanoisivat, että en elä tasa-arvoisessa parisuhteessa, vaan mieheni on ns. Perheen pää. Hauska sinänsä, koska asia ei mielestäni pidä paikkaansa. Mieheni on todella kovatahtoinen ja vaikuttaa ehkä ulospäin erittäin johtajamaiselta, mutta kyllä meidän kotona asiat päätetään yhdessä, kotityöt jaetaan yms. Lapsen synnyttyä tulen jäämään kyllä kotiin, mutta ehdottomasti mies tulee osallistumaan täysin lapsen hoitoon ja tämä mamma haluaa kyllä omaa aikaa ja käydä salilla yms. Olemme molemmat korkeasti koulutettuja ja molemmat olemme yhtälailla luoneet uraa. Mieheni olisi toivonut jo aiemmin lapsia, mutta keskustelimme asiasta ja haluni luoda vielä uraa ennen lapsia sopi miehelleni hyvin ja olemme molemmat samaa mieltä, että nyt on oikea hetki lapsille. Näen meidät pariskuntana todella tasa-arvoisina ja haluamme kasvaa myös tasa-arvoisiksi vanhemmiksi lapsillemme.

Toki silti aion tehdä ruuat valmiiksi miehelleni, kun hän tulee töistä kotiin, silloin kun olen kotiäitinä. Mutta sillä ei ole mielestäni mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, vaan tykkään kokkailla ja ihana ilahduttaa miestäni, joka ilahduttaa taas minua esim tuomalla kukkia vähintään kerran viikossa

Avatar

Kiva kirjoitus. Minä ja avomies ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ja meillä pieni vauva, mutta edelleen meillä on eri rahat ainakin osittain ja varmasti pysytään näin. On meillä yhteinen asuntolaina ja omistetaan talo 50/50, muut on omaa, kummallakin oma auto jne. Meillä on yhteinen tili, mistä menee laina ja yhteiset laskut. Kumpikin laittaa sovitun summan kuussa yhteiselle tilille. Kummallakin on omat tilit, missä on sen verran rahaa kun on ja ne saa käyttää miten lystää. Tää toimii meillä, koska tienataan melkeimpä saman verran, itse ehkä pari tonnia vuodessa enemmän vuorotyöstä johtuen. Nyt tietysti tienaan vähemmän, koska olen ollut 10 kk kotona, mutta tämä on väliaikaista. Ruokaa ostellaan kumpikin omilta tililtä miten sattuu, ei lasketa eikä tasata, mutta silleen, että kumpikin käy kaupassa.

Jos tuloerot olisi suuret, tämä ei varmaan toimisi. Tai sitten menot kuten asunto, ym. pitäisi suhteuttaa sen mukaan, että huohommin tienaavakin pystyy elämään muutakin elämää kun maksamaan asumiskustannuksia. Näissä tulee varmasti ongelmia, jos toinen haluaa asua paremmin ja kuluttaa rahaa, koska tienaa hyvin ja vaatii toiselta kuitenkin kaiken puoliksi laittamista.

Avatar

En voi myöskään ymmärtää tuota rahahommaa, en osaisi edes kuvitella tilannetta missä olisi ns omat rahat ja omat menot lapsen saannin jälkeen, meille ainakin oli vähän itsestään selvyys että nyt on yhteiset menot ja kulut vaikka molemmilla kuitenkin on niitä omiakin juttuja mihin menee rahaa mutta ne kaikki menee ihan yhteisestä budjetista!:D mutta tuo juttu että miestä pitää pyytää jäämään lapsen kanssa kotiin niin kuulostaa kyllä tutulta, ei se kaikilla vaan ole itsestään selvyys että koska vaan pääsis lähtemään jonnekkin ja mies jäis hoitamaan lasta, kyllä meilläkin varmasti joskus jää mutta kyllä sitä joutuu pyytämään ja voi hyvin olla ettei edes suostu, vaikka mies meneekin silloin kun huvittaa..

Avatar

Hyvä kirjoitus ja laittoi miettimään asioita. Me oltiin yli kolmekymppisi
Esikoisen syntyessä (nyt niitä on jo kolme) ja ajatukset on paljon muuttuneet viime vuosina. Esikoisen kohdalla mullakin oli paljon ajatuksia töihinpaluusta ja isyysvapaista sun muista, ja palasinkin töihin tosi aikaisin. Kakkosen ja kolmosen kohdalla olen ollut kotona hoitovapaallakin ja tehnyt lyhennettyä työviikkoa kun töihin palasin. Mieheni on tehnyt ”uraa” viime vuosina ja 8 vuodessa on naisen euro meidän perheessä tipahtanut alle 70 senttiin. Mulla on silti aina ollut ajatus, että jos jotain tapahtuu, mun on pärjättävä ja elätettävä nämä lapset joten olen pyrkinyt elämään sen mukaan enkä miehen kukkarolla käy. Toki meilläkin asuinkustannukset ja ruokakustannuksiset menee puoliksi, mutta molemmilla on omat rahat. Meillä on tietyllä tavalla tosi epätasa-arvoista kun samaan aikaan mä murehdin ruoakarahojen riittämistä ja mies ostelee itselleen kaikenmaailman urheiluhärpäkkeitä. Mutta pidän tärkeänä sitä, että pystyn pärjäämään itsekin, vaikka sitten köyhempänä. En ikinä pystyis pyytämään mieheltä yhteistä tiliä (sillä sitähän se tarkoittaisi että hän elättäisi minut). Meillä tämä näkyy kyllä sitten muissakin asioissa, eli emme neuvottele monista hankinnoistakaan koska ne eivät koske toisen lompakkoa.

Avatar

Meillä ei toteudu tasa-arvo imetyksen takia. Vauva ei syö pullosta, joten minun on täytynyt olla koko ajan saatavilla.
Onko ollut raskasta? On. Miten parisuhde voi? Aika huonosti. Haluaisinko tasa-arvoa? Haluaisin.

Mutta en käsitä, miten se olisi mitenkään mahdollista kun vauvan on yksinkertaisesti pakko kulkea minun mukanani imetyksen takia.

Avatar

Kannatan itsekin tällaista tasavertaista vanhemmuutta jota tekstissä kuvasit. Minunkin mielestäni on vaan niin käsittämätöntä, jos äiti ei suostu/uskalla/pysty jättämään vauvaa isälle hoitoon esim. illan ajaksi.
Yhteiset tilit ja kaikki rahat yhteisenä sopivat varmasti joillekin pariskunnille parhaiten, mutta mielestäni etenkin hoito/äitiysvapailla olevien naisten kannattaisi miettiä, miten pärjää jos tulee ero ja omia säästöjä ei ole ollenkaan? Ne tilanteet voivat tulla hyvinkin yllättäen, ja silloin pienetkin säästöt omalla tilillä tuovat turvaa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä