Koko kaupungin bileet

Nyt kun on ruissiasut saatu tuutista ulos niin haluan vähän fiilistellä vielä toista näistä Turun isoimmista festareista, eli meidän omaa Down By The Laituria! Instassa onkin muutama päivitys, mukaanlukien aika hurjia fiiliksiä benjihypyn parissa, ja Snapchatissa sitten taas on huuuurja määrä kuvia ja videoita! Jos ette jo seuraa niin käykää kurkkaamassa @mutsisonblogi sekä snäpissä että instassa.

DBTL on siitä ihana festari, että se on kaupunkifestari! Perinteisesti jokirannassa sijaitseva tapahtuma oli remontin takia tänä vuonna puistoalueella, mutta eipä se kauheasti muuttanut juhlintaa, muuten kuin että jokirannassa hengailu vaihtui nurtsille. Festareille on helppo saapua ja kulkea, kun ei tarvitse pyöräillä kilometritolkulla tai jonottaa festaribusseihin. Ei tule niin iso kynnystä lähteä reissuun, ja kotiinkin pääsee sitten helpolla. DBTL:ssä on ihanaa myös se, että koko Turku tuntuu kokoontuvan silloin sinne alueen ulkopuolelle, eli bileet leviävät hyvin myös liputtomille. Myös alueen ulkopuolella on tekemistä ja festareiden aikana Turussa vaan koko ilmapiiri muuttuu, kun koko kaupunki on yhtä isoa juhlaa!

Tänä vuonna olin itseasiassa ensimmäistä kertaa ihan alueella, kun yleensä olen ollut mukana vain niissä liputtomien kemuissa. Oli tosi ihanaa päästä nauttimaan keikoista melkein eturivissä! Hyppäsin myös benjihypyn, söin ihania cones-tuutteja, sain paljon hyttysenpistoja ja yllätyin siisteistä vessoista. Vessapuoli oli musta hirveän hyvin hoidettu, kun ei tullut mitään ihan hulluja jonoja. Sisäänpääsy oli vähän hankala, kun alamäestä jonotettiin ylös tietämättä, missä jonossa sitä oikein seisoo, ja sitten pitkän jonotuksen jälkeen portilla monelle selvisi, ettei heidän olisikaan tarvinnut jonottaa. Harmitus kuitenkin varmasti unohtui nopeasti, kun pääsi alueelle nauttimaan olostaan. Pitkästä jonosta huolimatta alue ei kuitenkaan tuntunut mitenkään älyttömän täydeltä, eli hyvin mahtui liikkumaan ja hengittämään.

Samoilla festareilla, joissa minä ystävineni pyörin, pyöri samaan aikaan myös omat vanhempani, eli sekin kertoo aika paljon siitä, että tarjontaa oli jokaiselle sukupolvelle. Musiikkia löytyi eri makuihin ja se jaottelikin varmaan ihan kivasti sitä, että kun kaikki ei tykkää kaikesta, niin keikkoja mahtui ihan hyvin katsomaan. Ja ihan parasta oli se, että me oltiin päivän ensimmäisinä tyyppeinä hyppäämässä benjiä, eikä siinä ollut yhtään jonoa! Olen aiemmin hypännyt benjin kaksi kertaa ruississa ja meinannut hypätä Summer Up:issa, mutta jättänyt väliin, koska jono oli niin kamala. Ja samoin ruississa jono on aina ollut hullu! Mutta jostain syystä DBTL:ssä päästiin sitten ihan suoraan hyppäämään, enkä muista nähneeni missään kohtaa hyppypaikalla mitään ihan hirveää jonoa. Oli kyllä niin hauskaa, ja huikeaa päästä näkemään kaupunki niin ylhäältä, kun se hyppypaikkakin sijaitsi korkealla mäellä! Oli kyllä hurja fiilis siellä ylhäällä. Huh!

Vähän harmittaa, kun ekakertalaisena sitä oli niin fiiliksissä, että alun jälkeen kamera vähän unohtui laukkuun, mutta hei, ensi vuonna oppii sitten virheistä! 😉 Juteltiin jo Topiaksen kanssa, että jos sitä vaikka uskaltaisi molemmat hyppäämään! On ollut kyllä tosi hyvä festarikesä ja vielä jatkuu!

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Ihania nuo teidän yhteiskuvat! Kuulostaa hyviltä festareilta 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä