ENSIMMÄINEN LUKUKAUSI JA INFOA TULEVASTA

Ensimmäinen lukukausi on nyt ohi ja mulla on aika voittajaolo. Viime vuonna tähän aikaan söin masennuslääkkeitä ja jokainen päivä oli taistelua selvitäkseni burnoutista. Kesällä kun sain kuulla päässeeni kouluun, valvoin monta unetonta yötä peläten, että en selviä mitenkään koulusta. Aika moni epäili jaksamistani, mutta eniten varmasti epäilin minä itse. En uskonut, että minusta on tähän, etenkin näin pian burnoutin jälkeen, mutta tässä sitä ollaan. Joululomakin alkaa olla takana ja maanantaina alkaa seuraava lukukausi. Blogin ja koulun yhdistäminen on ollut taistelua, mutta onnekseni mulla on Topias, joka on helpottanut tätä suuresti ottamalla päävastuun kotona.

Blogi, koulu ja äitiys on sellainen kombo, että kaksi vielä menisi, mutta kolme on liikaa. Blogi on kuitenkin mulle ihan kokopäivätyö, vaikka olenkin nyt välillä suoriutunut siitä vähän rimaa hipoen. Ajan jakaminen on ollut välillä todella hankalaa, koska molemmat ovat mulle niin tärkeitä. Välillä kuitenkin teen molemmat vähän niin ja näin, koska mun täytyy laittaa myös lapset, parisuhde ja oma itseni etusijalle joskus, tai muuten sekoan.

Kun aloitin opiskelun elokuussa, päätin jättää blogin toistaiseksi kakkossijalle ja se tuli todella tarpeeseen. Marraskuussa sitten taas otin blogin etusijalle ja jätin koulutehtävät pienemmälle huomiolle ja se näkyi heti siinä, että joulukuussa mulla oli ihan hullu määrä hommaa koulujuttujen parissa, eikä blogille taas riittänyt aikaa. Ja on tässä nyt tietenkin vielä sekin, että olin luvannut lapsille, että jouluna äiti pitää lomaa KAIKESTA ja on vain teidän kanssa. Ja sen lupauksen olen pitänyt! Olen pyrkinyt pitämään loppukuun postaukset lyhyinä ja tekemään töitä vain lasten mennessä nukkumaan. Ja tämä on ollut ihanaa! Ihanaa, kun ei ole kertaakaan pitänyt sanoa lapsille, että äitin on nyt pakko tehdä töitä. Tai äitin on nyt pakko opiskella.

1-tyot

Helmi-maaliskuussa tulee taas olemaan sellainen lukujärjestys, että pitäisi pystyä keskittymään blogiin enemmän. Tammikuusta en oikein osaa vielä sanoa! Tammikuussa on aika tasaisesti joka päivä koulua, mutta en tiedä vielä kuinka paljon nämä kurssit tulevat viemään aikaa lähituntien ulkopuolelta. En tietenkään osaa sanoa sitä myöskään helmi-maaliskuun kursseista, mutta helmikuussa ja maaliskuussa mulla on melkein jokainen maanantai ja perjantai vapaa! Toivon, että pystyn sitten niinä päivinä keskittymään blogiin. Muutenkin tämä kevään lukujärjestys on tosi maltillinen. Lähiopetusta ei ihan hirveästi ole ja tunnit on hajautettu tosi pitkälle. Se on vähän ärsyttävää sen takia, että nämä tunnit olisi oikeasti parissa viikossa hoidettu koko kevään osalta, jos ne järjestettäisiin vähän fiksummin, mutta toisaalta jos tämä lukujärjestys nyt pysyy tällaisena, sen pitäisi sallia mulle tasaisesti aikaa tehdä töitä. En usko jotenkin, että näistä tulisi tällaista joulukuun kaltaista ruuhkaa, mutta hommaa varmasti riittää.

Jos tämän kouluvuoden yrittää summata yhteen kappaleeseen niin olen kyllä suurimmaksi osaksi hirveän tyytyväinen kaikkeen. Meillä on aivan mahtava luokka, eikä siellä ole yhtäkään ihmistä, josta en aidosti pitäisi. Opettajat ovat myös suurimmaksi osaksi todella huippuja! Toteutussuunnitelmiin olen välillä ollut vähän tyytymätön, mutta se oli odotettavissa, kun on kyllä kuullut puhetta kaikista näistä säästötoimenpiteistä. Valitettavasti se välillä näkyy joissain asioissa, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin koulu on sujunut hyvin. Arvosanoja ollaan jo jonkin verran saatu ja sieltä on tullut nelosta ja vitosta, pari arvosanaa tulee vielä tossa tammikuun puolella. Vähän harmittaa, kun sain markkinoinnista ja asiakirjoittamisesta vain nelosen, mutta se oli kyllä tiedossa, koska olin niin paljon poissa Kreikan matkan takia ja mulle jo silloin sanottiin, että vitoseen ei enää ole sitten mahdollisuuksia. Mutta kyllä se silti vähän harmitti!

Olen tosi ylpeä itsestäni ja toipumisestani, vaikka jaksaminen toki edelleen jännittää. Mutta vakaasti aion kyllä valmistua medianomiksi 2020, vaikka välillä tuleekin sellainen olo, että nyt kyllä lopetan kaiken. Kiitos Topiakselle kaikesta avusta ja kiitos teille kaikesta ymmärryksestä ja vertaistuesta. Tämä tulee olemaan varmasti jatkossakin tällaista vähän epätasaista sen mukaan, kuinka paljon koulu vaatii aikaani, mutta kyllä tästä selvitään! Aivan ihanaa viikkoa nyt kaikille! Illalla tulee taas parisuhdejuttuja!

Kuvituksena ironisesti tämä opiskelun rankin puoli

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Nimenomaan, kukaan ei kysele AMK-kurssien arvosanoja. Toki harmittaa jos tekee älyttömästi töitä ja ”palkinto” jää saamatta, mutta siihen ei pidä jäädä rypemään. Edes opparin arvosanaa ei kukaan kysele, ehkä just aihe. Pääasia on että tutkinto on suoritettuna 🙂 ei siis kannata ylisuorittaa.

Tsemiä jatkoon, ihan huikeasti oot syksystä läpi kahlannu!

Avatar

En vielä KNBn aikaan lukenu sun blogia, mutta muistan kyl ton sun ryhmän tamagotshi asut! Oli ihan älyttömän hienot 😀 olin siis tuutorina lähettämässä paikanpäällä kierrokselle

Avatar

Hei!

Olen silloin tällöin lukenut blogiasi vuosien varrella, en kovin tiiviisti mutta nyt viime aikoina enemmän. Musta on älyttömän hienoa, kuinka oot selättänyt burn-outisi ja sun sietääkin olla siitä ylpeä. Lisäksi arvostan erittäin paljon sitä, kuinka avoimesti kirjoitat vaikeistakin asioista täällä. Blogissasi on harvinaislaatuista aitoutta, kiitos siitä. Vaikutat muutenkin todella aidolta ja ihanalta ihmiseltä.

Yksi asia alkoi vain mietityttää. Nimittäin tuo, että harmittelet kurssista arvosanaksi saamaa nelosta, kun se on arvosanana erittäin hyvä. Myös mainitsit, että olet saanut sekä nelosia että vitosia. Tämä kuulosti vain huolestuttavan tutulta, omilta ajatuksiltani etenkin opiskeluaikojen alkuvaiheessa, jolloin myös poltin itseni todella pahasti loppuun ja kadotin opiskelun ilon, kun keskityin vain arvosanoihin ja heijastin keskiarvoani suoraan omanarvontuntooni.

Minulla on myös pitkä syömishäiriötausta ja ollut masennusta, joten tuli vain sellainen olo tämän kirjoituksesi pohjalta että saattaisit olla pohjimmiltasi ehkä samanlainen ylisuorittaja kuin minäkin. Pahalla en tätä missään nimessä tarkoita. Toivon vain, ettet asettaisi itsellesi liian kovia vaatimuksia koulun suhteen tai etenkään joutuisi käymään läpi samaa koulusta johtunutta loppuunpalamista kuin minä. Kaikkea hyvää sinulle!

Avatar

Tuohon minäkin kiinnitin huomiota! Nykyäänhän korkeakoulusta saaduilla arvosanoilla ei varsinaisesti ole työnsaannin kannalta merkitystä. En tietenkään tiedä, kuinka paljon olet rehkinyt noiden arvosanojen takia, mutta sen vaan sanon että kannattaa antaa itselleen lupa saada myös niitä kolmosia ja kakkosia ja siten ottaa enemmän aikaa perheelle ja ihan vain itselleen!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä