MAAILMAN PARAS HARRASTUS

Saan todella harvoin tallilta kuvia, kun mulla ei oikein ole ketään, jonka voisin pyytää mukaan, enkä myöskään oikein uskalla jättää kameraa jalustalle kuvaamaan videota, koska P pelkää vähän kaikkea mahdollista ja sitten jos hän alkaa hyppiä pystyyn sen lähistöllä niin auts. Tällä viikolla sain kuitenkin meidän perhetyöntekijät mukaan tallille kuvaamaan! Harmillisesti P oli sitten juuri tällä kertaa tosi jäykkä, mutta loppua kohden alkoi taipua ja saatiin ihan kivoja kuvia. Jos joku ihmettelee varustemuutosta niin laukatessa oli pakko laittaa gramaanit kun P kuumui niin paljon, että oltaisiin tultu vähän turhan kovaa mutkiinkin, kun en saanut häntä pideltyä, vaikka suoralla annoinkin palaa.

Tää on muuten hassua kirjoittaa ratsastamisesta, kun en tiedä, kuinka paljon te tiedätte aiheesta, jotka tätä luette! 😀 Varmastikaan kaikki lukijani eivät ole ikinä ratsastaneet, mutta sitten taas, jos näitä heppajuttuja eivät lue muut kuin he, jotka itse ratsastavat, niin on turha selittää termejä…? Sinä joka tätä luet, kerro minulle kiinnostaako nämä jutut, vaikka itse et ratsasta, niin tiedän jatkossa avaanko aihetta enemmän, vai kohdistanko vain tekstin hevosihmisille 🙂 Jos nyt ihmettelet, niin gramaanit ovat nuo ohjien vieressä näkyvät toiset ohjat, jotka menevät tonne hevosen mahan alle. P alkaa kuumuessaan heittää päätä ylös, jolloin mun on vaikea saada normiohjilla häntä rauhottumaan, mutta gramaanit pitävät hevosen pään alhaalla. P:llä on tapana myös hyppiä pystyyn aina kun on sillä tuulella, ja gramaanit auttavat myös siinä. Ja kuumumisella tarkoitan sitä, että hevonen tietyissä tilanteissa tavallaan innostuu liikaa ja ratsastajan on vaikea kontrolloida sitä. P:llä se yleensä näkyy niin, että hän vetää tosi paljon eteen ja ylös, lähtee laukkaamaan kuin tykinkuula ja hermostuessaan hyppii pystyyn. Gramaaneista on tähän iso apu, mutta ne myös helposti vetää hevosen jumiin, joten yritän vältellä niitä aina viimeiseen asti.

Oon kyllä niiiiiiiiiin onnellinen, että uskalsin laittaa P:n omistajalle syksyllä viestiä, vaikka ilmoitus vähän laittoi jännittämään! Ja tutustuessakaan en vielä tiennyt, että onko tää nyt ihan mulle sopiva hevonen, kun on niin vaativa. Olin tottunut paljon helpompaan ja tasaisempaan menoon, mutta olen nyt niin onnellinen, että pitäydyin tässä jännityksestä (ja suoranaisesta pelosta) huolimatta, sillä P on ihan huikea. Ei edes haittaa, että huonojen jalkojen takia hänellä ei voi hyppiä, sillä tästä hevosesta on vaan tullut mulle todella rakas ja nautin ihan jo siitä, että saan viettää tallissa hänen kanssaan aikaa. Ihan alkuun pelkäsin P:tä aika paljonkin. Karsinassakin tämä itsepäinen tamma oli niin hankala, mutta ajan myötä me ruvettiin tulemaan juttuun. Alkuun pidin P:n aina narun päässä laittaessa ja piti olla tosi varovainen, mutta nyt meillä on auktoriteettiongelmat historiaa ja voin olla jo ihan rentona hänen kanssaan. Siinä kohtaa, kun ruvettiin tulemaan maan tasalla juttuun, jännitin kuitenkin vielä ratsastamista hirveästi, koska tasaiseen menoon tottuneena tuo hyppiminen ja skitsoilu tuntui aika pelottavalta, mutta nyt keväällä ollaan löydetty toisemme ihan uudella tavalla myös selässä. Alan oppia koko ajan enemmän toimimaan itse selästä käsin P:lle parhaalla tavalla ja silloin hänkin antaa mulle paljon enemmän. Enää en jännitä sitä pystyyn hyppimistäkään, koska olen vaan tottunut siihen, että P:n kanssa pitää olla aina valmiina. Oon myös oppinut tuntemaan sen, millä tuulella P on ja koska pitää olla valmiina ja koska voi olla rennompi. Olen jopa uskaltautunut ottamaan pari kuvaa selästä käsin ja kerran vastasin puheluun. Alkuun en olisi ikinä uskaltanut irroittaa toista kättä ohjista 😀

Mulla on niin hirveän huono tasapaino ollut aina, että ihan varmasti tuun vielä jonain päivänä putoamaan, kun P päättää hypätä samaa aikaa sivuun ja pystyyn, mutta enää en pelkää sitä. Tämä tamma on välillä ihan vatipää ja täysi hölmö, mutta hän on myös äärettömän kiltti, suloinen ja hellä. Vuokrahevosissa on tietenkin aina se ongelma, että kun kyseessä ei ole oma hevonen niin ikinä ei tiedä, koska minua ei sitten enää tarvitakaan, mutta sitä ei kannata tässä kohtaa ajatella. Nautin nyt vaan siitä, että mulla on mahdollisuus harrastaa näin ihan hevosen kanssa ja toivon, että tämä mahdollisuus jatkuu mahdollisimman pitkään.

Pian päästään P:n kanssa maastoilemaan, kun maa on taas pehmeämpi ja hänen jalat kestää maneesin turvista poistumisen. Jee!

Kommentit

11 kommenttia
Avatar

Kiinnostaa lukea.
Ei tarvitse julkaista kommenttia, mutta suosittelisin ottamaan muutaman ratsastus tunnin kyseisen hevosen kanssa. Jos hevosella on tapana kuumua, hyppiä pystyyn ym. ja sinä vielä jännität niin voisitte löytää hyviä ratkaisuja jonkun valmentajan kautta.
Gramaanit voivat olla hyvä apukeino, mutta noin kireällä käytettynä ne eivät tee kuin haittaa 🙁

Avatar

Kiva kuulla sinun hevosharrastuksesta ja nähdä kuvia! Muista aina vaan P:n kuumuessa itse pysyä rauhallisena, istua satulaan tiivisti ja omilla vatsalihaksilla jarruttaa vauhtia. Tee myös puolipidätteitä, ettet vahingossakaan unohdu vetämään ohjista 🙂 ja ääntä kannattaa käyttää rauhoitteluun, nämä asiat varmaan jo tiesitkin, mutta pieni muistutus ei ole koskaan pahitteeksi 🙂
Itse olen touhunnut hevosten kanssa koko ikäni, joten mielenkiinnolla lueskelen hevosaiheisia postauksia 🙂

Avatar

Voi nää heppajutut on ihan parhaita ❤ lisää näitä! Itse koko ikäni ratsastaneena ja hevosten kanssa touhunneenna olen nyt vanhemmalla iällä löytänyt harrastuksen uudelleen.
Maailman paras harrastus

Avatar

Tosi kiva lukea ratsastusaiheisiakin postauksia! Hyvältä näyttää meno ja oikein kaunis hevonen!
Mukavia ratsastushetkiä 🙂

Avatar

Miten ihanalta näyttääkään ratsastaminen ulkona! Täällä keskellä Suomea oli kentällä eilen vielä paikoin lunta ja muutoin niin märkää että ei ainakaan tällä viikolla voi vielä haaveillakaan… Hallikausi on ollut niiiiin pitkä, olis ihana päästä isolle kentälle jo. Voin samaistua tunteeseesi hevosesta, jonka kanssa asiat hieman jännittää – meidänkin polle on pääasiassa ihana ja lempeä, mutta kun semmonen päivä sattuu, ihan täysin vatipää. Kentälle pääseminen ratkaisisi vihdoin suurimman osan omasta jännityksestä, siellä kun sekä itse että hevonenkin näkee ympäristönsä, niin mm. ohi ajavat autot ja voimakkaan tuulen pauke maneesissa eivät enää pääse haittaamaan työskentelyä niinä huonoinakaan päivinä.

Aivan superkaunis ilmakin näissä kuvissa, ihanat kevyet kesäpilvet ja aurinkoinen sää <3 Onko siellä Turun suunnalla aina näin nättiä? 😀 Ne kaksi kertaa kun siellä päin olen ollut (nimenomaan hevosta ostamassa :D), on ollut juuri tuollainen idyllinen kesäkeli! Kuvista välittyi muutenkin tosi hyvä fiilis, näytät onnelliselta 🙂 Tsemppiä jatkoon teille 🙂

Avatar

Iloa silmille lukea hevosjuttuja, näitä lisää! Jos muuten jatkossa tarvitset kuvaajaa, niin täältä löytyy autollinen 23v. hevosihminen, jolla kokemusta kuvaamisesta ja sitäkin enemmän hevosista. Myös oma järkkäri löytyy. En ole mikään ammattilainen, joten maksua en ole koskaan pyytänyt. Hyvä seura riittää!

Avatar

Heppajutut on kivoja ja mukavaa vaihtelua! Hieman vaan särähtää silmään kun puhut hevosesta ”hän”. Mulle kaikki eläimet kun on niin vahvasti ”se”.

Avatar

Myös minä puhun molemmista koiristani ”hän” enkä ”se”. 🙂 Sen sijaan lapsista ja useista ihmisistä sanon ”se”, eikä ”hän”

Avatar

Heppajutut kiinnostaa ehdottomasti! Minä liikutin erittäin temperamenttista ja hankalaa tammaa puolisen vuotta, mutta vaikka kuinka yritin kaikkeni yksinkertaisesesta maastakäsittelystä alkaen ei meidän välillemme löytynyt yhteistä säveltä ja tilanne eskaloitui siihen että sain pahoja paniikkikohtauksia kun tiesin, että tammaa pitäisi lähtä ratsastamaan. Vaikka olen pettynyt itseeni niin kuitenkin tamman parasta ajattelen etten omalla pelolla paineista sitä entistä enemmän väärään käytökseen. Nyt tyydyn harjailemaan tammaa aina kun käyn tallilla, onneksi ei kokonaan tarvinnut luopua. Yhden tehokkaan keinon opin sitä ratsastaessa, jos joku tilanne alkaa jännittää itseä niin väkisin haukottelu huijaa kehoa rentoutumaan. hölmön kuuloista mutta minulla se toimi ja hevonenkin rentoutui ja hidasti 😀 mahtavaa, että sinä olet löytänyt yhteisen sävelen tämän hepan kanssa! 🙂

Avatar

Heppajutut kiinnostaa, näitä lisää! 🙂 itsellä 6v suokkiruuna ja lapsilla köpöttelyratsuna shettis 10v. Suokki tuli meille 4vuotiaana, ammattilaisen avustuksella siitä on tullut ihana ratsu. Toki yksin maastossa on reipas ja leikillään säikkyy jokaista lätäkköä tai isompaa kiveä, mutta siihen on tottunut ja osaa varautua. Laukatessa voi heittää pari pukkia. Itselläni on lasten saannin jälkeen tullut kova itsesuojeluvaisto?(pelkään että tipun ja käy pahasti), ja jännitin ratsastusta, mutta tänä keväänä eräs päivä vain sain ajatukset jäsenneltyä niin, että nyt ei jännitystä ole!
Lapset 11v, 6v ja 4v tykkäävät kovasti ratsastella ponilla, kaksi isompaa ovat ottaneet jo tuntejakin ja teemme yhdessä maastoretkiä omilla metsäautoteillämme. Ihana harrastus!

Avatar

Kirjota lisää heppa juttuja! Itsekin aikoinaan ratsastin ja aina kun mahollista meen tallille edes katsomaan hevosia =)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä