LUOVAA KIRJOITUSTA

Tässä alkaa nyt tulla niitä lupailemiani koulujuttuja! Meillä on asiakirjoittamisen ja luovan kirjoittamisen opintojaksoilla aina yksi tapa, jolla meidän opettaja auttaa meitä päästämään luovuuden pintaan, jotta saataisiin tunnista mahdollisimman paljon irti. Aina tunnin alussa meille annetaan joku aihe, josta meidän tulee kirjoittaa viitisen minuuttia. Ihan vaan mitä ikinä mieleen tulee, niin että kirjoittaa ilman mitään suodatinta, valuttaa vaan ajatukset tekstiksi. Ja se on oikeasti ihan hirveän toimiva tapa! Sellainen, mitä voisi hyvin hyödyntää vaikka bloggaamisessa. Olisi varmasti tehokasta kirjoittaa vaikka johonkin purkkiin erilaisia aiheita ja sitten nostaa sieltä aina yhden aiheen ja 5 minuuttia ihan vaan vuodattaa siitä aiheesta jotain. Siinä tavallaan aukeaa joku muuri, tulee paljon rennompi ja luovempi olo. Tässä on nyt yksi tällainen aamunaloitus -näyte luovan kirjoittamisen opintojaksolta, joka on viimeisiä tehtäviä vaille valmis. Tämä jakso on ollut tosi kiva ja tykkään meidän opettajasta hirveästi. Onneksi hän on mukana vetämässä vielä meidän vuoden viimeistä jaksoa!

 

Jos olisin auto…

Olisin Volkswagen Passat. Aliarvostettu tilaihme, perheellisen unelma. Sulaudun joukkoon, mutta kun minuun vaivautuu tutustumaan, uusia ulottuvuuksia aukeaa. Kuljen massan mukana ja näytän ihan tavalliselta. Minussa ei ole hienoja ominaisuuksia; en sammu itsestään pysähtyessä, en kulje sähköllä, en säästä luontoa, enkä tuoksu uudelta autolta. Mutta en ole myöskään huonoin mahdollinen auto, en läheskään.

Kaikki toimintoni ovat sähköisiä, penkkini ovat mukavat ja takaluukkuuni mahtuu uskomaton määrä tavaraa. Pinnastani löytyy kolhuja ja naarmuja. Osan olen aiheuttanut hölmöyttäni peruuttamalla parkkipaikalla kivetystä tai toista autoa päin. Osa on syntynyt muiden virheistä. Toisista autoista, jotka olen päästänyt lähemmäs kuin olisi kannattanut.

Penkkieni välistä löytyy Saharan verran hiekkaa ja lattiamatot olisi pitänyt vaihtaa vuosia sitten. Huoltojakaan en tuppaa muistamaan ajoissa, mutta silti minä toimin vuodesta toiseen, uskollinen kun olen. Vaikka minusta ei pidettäisi huolta niin hyvin kuin ansaitsen, pidän aina huolta muista.

Joskus minä kuitenkin saan täyden tankin, uuden vahauksen ja hiekkavapaan sisustuksen. Näytän uudelta ja kiiltävältä, saan arvostavia katseita ja nautin niistä, sillä tiedän niiden pian taas loppuvan. Onneksi kuitenkin aina löytyy joku, joka näkee tyhjien Hesburgerin paperipussien ja pölyisten lokareiden ohi sen, mikä minussa on hyvää ja kaunista. Ja silloin muistan, ettei minun tarvitsekaan tuoksua Wunderbaumilta ja erottua edukseni Audien rivistä, sillä minä olen hyvä juuri tällaisena. Minä olen arvokas, minä kelpaan. Minä olen Volkswagen Passat.

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

En tiiä miks mun kommentit ei tuu läpi missään blogissa, kun kirjotan puhelimella, mut laitan tän nyt uusiks koneelta:
Tää oli musta paras näistä! Oivaltava ja hauska, tuli mieleen yks oma pääsykoetehtävä Taideakatemiaan ja olin ihan nostalgisissa fiiliksissä : D

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä