KUN VAUVAKUUME MURTAA SYDÄMEN

Mitä tehdä, kun vauvakuume valtaa kaikki ajatukset ja vie ilon jopa häiden suunnittelusta? Ei, tämä ei ole kysymykseen piilotettu vastaus, vaan oikeasti haluan nyt neuvoja! Olen pulassa.

Kuten olen aina sanonut, haluan vielä kolmannen lapsen. Nyt ei kuitenkaan ole oikea aika sille, mutta siitä huolimatta elämääni on hallinnut jo monta kuukautta ihan hirveä vauvakuume. Tuntuu, että välillä ei pysty muuta ajattelemaankaan ja jokainen vauvauutinen ympäriltä satuttaa, vaikka me emme ole edes aloittaneet yrittämistä. Tämä on ihan hullua!

Olen monta vuotta haaveillut naimisiin menemisestä ja häistä, ja tämän pitäisi olla sellaista upeaa suunnittelun aikaa, mutta ajatuksissani pyörii vain vauva. Vauvavauvavauvavauvavauvavauvavauvavauvavauvavauva. Välillä tekee mieli lykätä häitä ja alkaa yrittää, sitäkin useammin mietin, että no jos nyt tulisin raskaaksi niin vauva olisi 4 kuukautta häissä. Hyvinhän tässä ehtii. Vai ei?

Tiedän, ettei ole mitään järkeä yrittää nyt lasta. Enkä oikeasti edes haluaisi! Mutta kun haluan niin paljon. Haluan kokea sen raskauden, synnytyksen ja vauva-ajan, eikä siinä ole mitään järkeä. Inhosin raskautta, sillä se oli molemmilla kerroilla niin hankalaa. Synnytykset olivat pitkiä ja kamalia. Nompun vauva-aika oli silkkaa kidutusta. Mutta kun haluan. Haluan kokea sen kaiken taas, enemmän kuin mitään muuta!

Häät ovat nyt se läheisin syy odottaa vauvahaaveiden kanssa, mutta koulu on sitten toinen. Ilman koulua voitaisiin alkaa häiden jälkeen yrittää vauvaa ja voisin sitten jäädä kotiin kävelemään aamuisin Avan kanssa kouluun, vieden matkalla Nompun päiväkotiin. Sitten iltapäivällä kävelisin vastaan, kun Ava pääsee koulusta. Mutta mulla on kyllä myös sellainen unelma, että tällä kertaa pitäisin äitiysloman, eli jättäisin bloginkin ihan kokonaan lomalle ja olisin vauvan ja Nompun kanssa kotona. Olisin vaan.

Mutta kun haluan valmistua ajoissa. Mutta voisihan se vauva onnistua koulunkin ohella ehkä? Toisaalta en tahtoisi myöskään tehdä vauvaa heti koulun jälkeen, koska silloin olisi kiva päästä töihin. Ja koulun jälkeen haluttaisiin päästä rakentamaan, niin vauva ei kyllä sovi siihen yhtälöön. Enkä kyllä halua enää kolmekymppisenä vauvaa, joten kello tikittää… Toisinsanoen, koskaan ei ole oikea aika. Joten ehkä se ajoituksen miettiminen kannattaa vaan unohtaa ihan kokonaan? Elämällä on tapana järjestyä, ja varmasti asiat menisivät hyvin, koska ikinä sitten onnistunkaan tulemaan raskaaksi.

Jos onnistun, siis. Sillä kyllähän sekin pelottaa, että entä jos en enää voi saada lapsia? Ainakaan ilman avustusta?

Koulun ohella vauvan saaminen ei välttämättä oikeasti olisi mikään mahdottomuus. Meillä on tosi paljon etähommia ja kaikessa pystyy joustamaan. Etenkin neljäntenä vuonna ilmeisesti lähinnä tehdään opparia. Mutta todellisuushan on, että vauvan tuloa ei oikeasti voi suunnitella, vaan se tulee sitten jos tulee. Eli parasta olisi vain jättää ehkäisy pois jossain kohtaa ja luottaa siihen, että vauva tulee kun on sopiva aika.

Mutta miten minä saan ajatukseni pois tästä vauvakuumeesta? Miten pääsen eroon siitä tunteesta, että jotain puuttuu? Miten maltan odottaa? Luulisi, että niin iso juttu kuin häät auttaisi tässä. Ehkä se auttaakin pian, kun ehdin taas keskittyä häiden suunnittelemiseen. Tässä on nyt joutunut keskittymään niin paljon kouluun, että häät on jäänyt taka-alalle. Tuntuu niin oudolta kärsiä tällaisesta jatkuvasta raastavasta kaipuusta.

Haluan asua omakotitalossa, kuvata asiakkaita omassa kotistudiossani viikonloppuisin ja työskennellä markkinoinnin parissa arkisin. Ava saa pyöräillä pari kertaa viikossa treeneihin, Nomppu leikkii naapureiden lasten kanssa ja minä työnnän vaunuja ympäri naapurustoa, meidän kahta koiraa taluttaen. Tästä mä haaveilen. Muu on materiaa, mutta se vauva tuntuu haaveen sijaan tarpeelta. Mun sydämessä on yhden lapsen kokoinen paikka, joka kaipaa kipeästi täytettä.

Miten te olette selvinneet vauvakuumeesta, kun ei vaan ole vielä aika edes yrittää?

Kommentit

32 kommenttia
Avatar

Heippa! Yksi vauvakuumeilija täälläkin. Aloitin tänään kirjoittamaan blogia yrityksestä, jos kiinnostaa niin tässä linkki:
https://babakoors.blogspot.com/2017/11/vauvakuumetta-yk-5.html.

Kirjoittelen siellä myös asiasta, kun ei ole vielä aika yrittää, nimittäin takana pitkä vauvakuumeilu-aika ja opiskelut, etäsuhde, miehen haluttomuus vielä tehdä lapsia sekä työttömyys ovat olleet haasteena. Nyt vihdoin elämämme alkaa olemaan siinä vaiheessa, että saamme mahdollisuuden yrittää 🙂

Avatar

Voisin niin samaistua tunteeseen mullakin jäätävä vauva kuume ollu jo monta kuukautta ja se ajatus vaivaa päässä koko ajan. Itelläki tuntuu aina niin pahalta kun joku kaveri tai muu on raskaana tai saa vauvan..ite oon kyllä kohta 22v ja 2 ammattia opiskellut ja nyt töissä silti sitä miettii että onko oikea aika tai että koska sellanen oikeastaan on.
En tiedä miten tämmösestä vauvakuumeestaa selviää kun joku päässä sanoo koko ajan että haluaa oman pikkusen ja miesystäväkin kyllä haluaa. Jotenkin se ajatus sattuu kun toiveet on suuret.

Avatar

Hei Emilia, sun teksti osu ja upposi! Mulla oli vielä vuosi sitten tunne, etten välttämättä halua/pystyisi olemaan äiti. Tässä nyt on vuoden aikana tapahtunut todella paljon niin oman pään sisällä oivalluksia kuin elämäntilanteissa muutoksia. Vuosi sitten olin vähän hukassa oleva reissaaja ja nyt parisuhteessa vanhemman miehen kanssa, jolla on kolme lasta, jotka ovat kanssamme joka toinen viikko. Olemme siis tapailleet reilun vuoden, seurustelleet puolisen vuotta ja lapset olleet mukana nelisen viitisen kuukautta. Yhdessä emme virallisesti asu muista seikoista riippuen mutta käytännössä kyllä. Minulla on koulu kesken, pari duunia ja miehelläkin monta rautaa tulessa ja edellisen elämän selvittelyäkin. Ollaan onnellisia ja suunnitelmia on, mutta eniten haluaisin vielä lapsen tai kaksi. Välitän miehen lapsista hirveästi ja todella nautin tästä ”äitipuolena” olosta, mutta ehkä se entisestään buustaa tätä vauvakuumetta, halua tulla äidiksi, tarvetta tulla äidiksi. ”Varaäiti” ja ”äitipuoli”-kommentit samaan aikaan tuntuvat suurimmalta kunnialta mutta kuitenkin veitseniskulta, en kuitenkaan ole oikea äiti.. Mies ei halua nyt lasta ja en minäkään pidä sitä järkevänä, mutta tunne lapsesta vaan kasvaa koko ajan. Mietin että toisaalta lapsen saaminen koulun ohella olisi hyvä, sillä paljon on etäjuttuja ja pystyisin myöhemmin keskittymään uraan. Myös mieskään ei olisi sitten niin vanha ja isommat lapset mitään teini-ikäisiä jotka inhoaisivat pikkusisaruksia 😀 Mulla on myös sairaus mikä saattaa vaikeuttaa lasten saamista, joten siksikin lapset tulisi tehdä nuorena.. äh, ihan perseestä!!

Avatar

Mentiin miehen kanssa viime kesänä naimisiin ja ollaan puolitoistavuotta yritetty esikoista. Ei tärppää ei millään. Hoidot on alkamassa, ja ihmiset toitottaa että eihän teillä vielä mikään kiire ole(ollaan 21 ja 22). Mutta jotenkin se vaan puuttuu tästä eikä sitä pysty selittämään. Me eletään elämää ihan samoin tavoin, kun verrattuna että lasta ei yritettäisi, ja olen ajatellut siten että siinä vaiheessa kun lapsi on tullakseen, se elämä vain järjestellään sen mukaan. Olipa elämäntilanne silloin mikä hyvänsä. Uskon siihen yläasteen yhteiskuntaopettajan lausahdukseen: ”koskaan ei ole oikea aika hankkia lasta”. Eli jos sitä oikeaa hetkeä vaan odottaa, ei sitä koskaan saa.

Avatar

Mulla miehen kanssa muuten sama, mutta ollaan 24-ja 25-vuotiaita. Viime kesänä naimisiin, 1,5v yritystä takana ja lapsettomuustutkimukset aloitettu.

Avatar

Samanlainen kuume vaivaa täälläkin, mutta nyt ei ole sopivin hetki kolmannelle lapselle. Minua on auttanut se, että päätimme, milloin alamme yrittää kolmatta lasta. Siis ihan se, että teki konkreettisen suunnitelman, että tuossa kuussa tuona vuonna jätämme taas ehkäisyn pois. Nyt ei tarvitse ainakaan murehtia sitä, että milloin. Suunnitelma on tehty ja sitä kohti voi edetä. Tietenkin on eri asia, että miten kauan kestää, että tulee uudelleen raskaaksi (tai onnistuuko enää ollenkaan), mutta se on sen ajan murhe.

Avatar

Mulla on ollu vauvakuume ties kuinka kauan, rakastan lapsia yli kaiken ja opiskelen opettajaksi. Mutta syy, miks en halua yrittää nyt lasta, on itsekäs syy.

Haluaisin tarjota mun lapselle mahdollisimman parasta ja hyvät kasvuolosuhteet. Nyt kesken opiskelujen, ilman mitään ammattia, en tahdo lasta. Olen itsekäs. Vaikka kuinka haluaisin sydämessäni ja tuo mainitsemasi kaipuu on tuttu tunne, silti joka ilta syön tunnollisesti e-pillerini. Koska tiedän, että myöhemmin elämässäni pystyn tarjoamaan lapselleni parempaa, kuin mihin nyt pystyisin. Se on auttanut mua yli pahimmista vauvakuumeen hetkistä!

Avatar

Hei!
Miksi et halua enää kolmekymppisenä vauvaa?

Avatar

Ja oikeasti, miten voit tänään tietää, mitä haluat tai et halua viiden vuoden päästä? Kolmekymppisenä et ehkä ajattelekaan olevasi liian vanha tms. (ja kolmekymppinenhän ei todellakaan ole liian vanha saamaan vauvan) Erilaisia haluja tulee ja menee, joskus on vain kyettävä odottamaan. Ja onhan sinulla kaksi valloittavaa lasta syliteltävänä!

Avatar

Taustallahan voi olla ihan lääketieteelliset syyt: mitä kauemmin odottaa, sitä suurempi on riski mm. kehitysvaurioihin ja raskauden aikaisiin ongelmiin. Niiden kannalta raskaus nuorempana olisi parempi 🙂

Avatar

Niin tuttu fiilis. Itse olen juuri hoitovapaalla, meillä on kohta 5 vuotias poika ja 10 kk täyttävä vauva. Silti vauvakuume aivan hirveä ja päivittäin käyn kamppailua, että koska on oikea aika antaa lupa sille kolmannelle. Mun on tarkoitus syyskuussa palata työelämään ja mietin, ettei oo mitään järkeä, että jos nyt tulisin raskaaksi niin olisin vaan pienen hetken töissä ja taas äitiyslomalla, vaikka toisaalta sehän vois olla järkevääkin. Mutta samalla mietin, että ehkä silloin ois mahtavaa olla äippälomalla kun esikoinen menee kouluun. Mutta toisaalta haluaisin pienen ikäeron tämän pienimmän ja mahdollisen kolmannen välille. Aina on se mutta. Ja yhtenä hetkenä olen ihan varma jostain vaihtoehdosta ja sitten taas en olekkaan. Ja mitä jos en raskaudukkaan helposti, koska tämän toisenkin alkuun saaminen kesti tai mitä jos en enää raskaudukkaan ollenkaan. Menee pää pyörälle näissä ajatuksissa. Ja vaikka olen onnellinen ja kiitollinen näistä kahdesta, ni mulla on tunne, että kolmannelle on vielä tilaa.

Avatar

Täällä kroonisen vauvakuumeen kanssa kamppaileva 21v lähihoitaja! Kovasti vauva haaveita ollut aina, mutta nyt viime aikoina ihan mahdottoman vahvoja fiiliksiä, unia imettämisestä yms. ja kuviteltuja raskausoireita, lukemattomia turhia testejä… mulla siis kierukka, joten raskaus ei ole tällä hetkellä kovinkaan todennäköinen. Yhdessä ollaan oltu jo 4,5vuotta, mutta opiskelu, työ, yms. muista typeristä syistä ei asuta yhdessä. Vauvan vaatteita ja vaunuja käyn välillä kattelemassa ja kaverin vauvoja hoivaamassa, mutta se ei tunnu ainakaan kuumetta helpottavan!! Joskus meinannut jopa ostaa jotain söpöä, kuten sukat, mutta siihen oon vetänyt rajan. Tsemppiä sulle! Vauvakuume on todellinen ”vaiva”, niin ihana ja kamala samaan aikaan!

Avatar

Kyynelet nousi silmiin, kun luin kirjoitustasi. Olen ollut vauvakuumeinen jo pitkään, viime aikoina ehkä hieman vähemmän, koska olen tietoisesti täyttänyt päiväni töillä ja harrastuksilla. Minulla on jo yksi aivan ihana lapsi, mutta nykyinen poikaystäväni ei halua omia lapsia. Tämä satuttaa paljon. Aivan kamala tunne haluta ja haaveilla vauvasta, mutta samalla se tarkottaisi luopumista poikaystävästäni.

Avatar

Ymmärrän niin tuon tunteen! Itsellä hämmästyttävän paljon sama tilanne kuin Mimmillä, ollaan nuoria ja koulut kesken, mutta vauvan kaipuu ihan mieletön. Sanoinkuvaamaton tunne. Ollaan oltu naimisissa pari vuotta ja siitä asti yritetty, ei tärppää millään ei.

Avatar

Minulle on juuri sama tilanne..kamppaillu kysymyksien kanssa ..häitä ei ole tulossa vielä mutta haaveena ollu että kun lapset vähän kasvaisi niin lähtisin opiskelemaan. (3vuotias ja 1.6 vuotias) tuosta vauva ja raskaus ajasta olen samaa mieltä myös kanssasi..mutta olo on kokoajan että jokin puuttuu itse olen tehnyt sen päätöksen että kun ehkäisyni(kierukka) tulee päätökseen sen 4 vuoden kuluttua katsotaan uudemman kerran miltä tuntuu ehkä se kuume menee sinä aikana ohi tai sitten ei kaikki vauva tavarat olen myynyt jo

Avatar

Tuttu tunne! En tiedä mikä tähän auttaa vai auttaako mikään, tai no se vauva tietenkin. 😀 Meilläkin toiveissa lapsi. On odotettu oikeaa hetkeä, joka olisi nyt (on opiskeltu, on menty naimisiin, ostettu asunto ”ylimääräisellä” huoneella, hankittu työ), mutta kuinkas kävikään, mahdollisuus saada lapsi luonnollisesti on lähes nolla. Yksityiseen ei ole varaa ja kunnallisella asiaa aletaan selvittämää vasta puolenvuoden päästä. Mikä kurjinta, sairastan endometrioosia, joka etenee kokoajan ja pelkään, että lopulta kun aletaan hoitaa lapsettomuutta on endo ehtinyt levitä ja mahdollisuudet saada ylipäätään lapsi millään keinolla on huonontunut tai muuttunut mahdottomaksi. Vaikka kaikille ei käy näin huonosti, olen alkanut toitottaa, että jos niitä lapsia oikeasti haluaa hankkikaa ne heti, jos vain puitteet ovat jokseenkin kunnossa.

Avatar

Miksi et halua lasta enää kolmekymppisenä? Eihän se nyt ole ikä eikä mikään, itse olin 24 esikoisen syntyessä ja 32 kuopuksen syntyessä. Oletko ajatellut asiaa niin, että keskityt nyt kouluun ja häihin ja näihin kahteen jo olemassa olevaan lapseen? Ja valmistumisen jälkeen mietit sitä vauvaa, jolloin hänelle olisi myös enemmän aikaa? Ja onko rakentaminen ehdoton, vai voisiko omakotitalon ostaa myös valmiina? Itse miettisin omaa jaksamistani tuossa sinun tilanteessasi, ja myöskin kun kerroit että lapsesi kysyvät, että koska sinulla on aikaa heille, niin vauva/häät/koulu-yhtälö kuulostaa kyllä raskaalta. Vauvakuumeen ymmärrän kyllä, olenhan sitä itsekin potenut ja miettinyt, milloin olisi sopiva aika 🙂

Avatar

Vielä tuli sellainen mieleen, että entäs jos vaan teet radikaalin ratkaisun, ja kolmatta yrittämään? Jos tärppää, niin sitten äitiysloman ajaksi opiskelut seis (pystyykö niin tekemään?) ja blogi seis ja olet ihan vaan äitiyslomalla, kuten ollaan jos on vieraalla töissäkin. Äitiysloman jälkeen sitten taas jatkat koulua, ja kenties blogia, ja valmstumisen jälkeen töihin ja talon rakennukseen 🙂

Avatar

Muistan tunteen, molemmilta ajoilta ennen meidän lapsia. Se on raastavaa ja inhottavaa ja kamalinta on ehkä juuri se, miten muiden vauvauutiset tuntuivat pahalta, vaikka, kuten sanoit, emme edes yrittäneet vielä. En tiedä, miten siitä pääsee eroon vai pääseekö. Sen tiedän kokemuksesta, että vauvan saamista ei voi laskelmoida: vaikka tärppääkin, voi tulla keskenmeno. Yrityksessäkin voi mennä aikaa. Tai sitten vauvaa ei koskaan tule syliin asti, vaikka kuinka yrittäisi.

Mietin, miksi häihinne on niin pitkä aika? Eikö naimisiin pääsisi – ja hyvät kemut saisi kasaan- nopeammallakin aikataululla? Sitten voisi olla vauvan aika, kun on tai jos on. Ja sitten se elämä järjestyisi sen mukaan. Eikä yli 30-vuotiaskaan ole liian vanha vanhemmaksi.

Avatar

Mä oon törmännyt erääseen memeen aikoinaan, kun koirasta haaveilin. Memessä sanotaan: ”life is short. Buy a puppy.” Tuo lause on siitä asti määritellyt minun päätöksiäni monessakin asiassa, ei vain siinä koiran hankinnassa. Lapsi ei tietenkään ole sama asia, kuin koira, mutta miksi lykätä asiaa, jos sitä todella haluaa. ”Life is short.”

Avatar

Opiskelen amkissa nelivuotista tutkintoa nyt ekaa vuotta. Aloitin esikoisen ollessa vain vuoden ja parin kuukauden ikäinen. Vauvakuume on vaivannut siitä asti, kun esikoinen oli puolivuotias. Ei käytetty ehkäisyä, mutta imetys ehkäisi tehokkaasti…. Kunnes. Tammikuun lopussa tein positiivisen raskaustestin. Tuntui, että koko elämä romahtaa. Vauva tähän tilanteeseen? Opinnot kesken, haluan valmistautua ajallaan! Silti olimme käyttämättä ehkäisyä ja täysin tietoisia siitä että vauva tulee jos tulee. Mutta sitten kun se on tulossa, olin ihan paniikissa! Nyt raskaus on jo puolessa välissä, erosimme mieheni kanssa, koulu menee päin vittua, mutta silti olen onnellinen. Toinen oma vauva, miten ihanaa. En malta odottaa synnytystä ja vauva-aikaa, ostelen ihan liikaa pieniä vaatteita, puhun päivittäin esikoiselle pikkusiskosta. Vaikka odotan yksin, tuntuu silti ettei mitään puuttuisi.
Tämä ei varsinaisesti liittynyt sun pohdintoihin mitenkään muuten kuin opintojen kannalta. Luotan täysin että saan opinnot suoritettua ajallaan sitten kun palaan kouluu. Tsemppiä sinulle!:)

Avatar

Vähän sama fiilis minullakin tuon lapsien saamisen ajankohdan suhteen! Olen 20-vuotias ja menin viime kesänä naimisiin. Sekä minä että mieheni haluamme ehdottomasti lapsia, mielellään useammankin. Minulla on kuitenkin opiskeluja jäljellä vielä neljä vuotta ja mies on työttömänä, joten tiedän, ettei nyt ole sopiva hetki. Silti ajatus siitä, että pitäisi odottaa vielä neljä vuotta tai enemmänkin, tuntuu tosi vaikealta. Valmistumisen jälkeen kun olisi kiva tehdä vähän töitäkin, ja miehen tulevaisuuden työsuunnitelmat ovat myös aivan auki – hän kyllä haki taas opiskelemaan, mutta ainakaan toiseen hakukohteistaan hän ei päässyt. Hän ei myöskään vielä oikein tiedä, mikä olisi hänen alansa.

Tuntuu kyllä toden totta, ettei sopiva aika ole koskaan. Olen miettinyt, että voisin kyllä saada lapsen kesken opiskeluidenkin, mutta siinä tapauksessa miehellä pitäisi olla vakaa työpaikka, jollaista ei luultavasti ole tiedossa. Vaikka olemme varsin nuoria (mieheni on tosin minua muutaman vuoden vanhempi) ja kaveriporukoissa lapsia ei vielä ole, tuttavapiirissä on ollut juuri muutamia vauvauutisia, jotka eivät yhtään helpota asiaa.

Avatar

Koulu ei oo mikään ylitse pääsemätön este, tiedän omasta kokemuksesta 🙂 Olin vuoden opiskellut amkissa, kun tulin raskaaksi. Seuraavan syksyn kävin normaalisti koulussa ja otin pari kurssia enemmän kuin normaalisti. Keväällä (vauva syntyi tammikuussa) tein etänä sen verran kuin hyvältä tuntui ja seuraavana syksynä taas takaisin koulun penkille. Amkissa kun pystyy tekemään niin paljon etänä hommia, ei se ole suurikaan este vauvalle. Päinvastoin oli ihanaa ottaa puol vuotta vähän rennommin ja kerätä taas motivaatiota koulunkäyntiä varten. Niin ja tosiaan vauvan saannista huolimatta valmistun ihan ajallaan 🙂

Mutta niinhän se tuppaa menemään, että aina on väärä aika jollain tapaa. Mielestäni kuitenkin kaikki muu on niin paljon vähäpätöisempää kuin lapsen saaminen, että jos tosissaan lapsen haluaa, niin kaiken muun saa kyllä järjestettyä. Parasta on antaa vauvan tulla kun on tullakseen. Toivottavasti saat helpotusta omaan kuumeeseesi!

Kivaa kevättä teille 🙂

Avatar

Blogissasi silloin tällöin pistäytyneenä, tuntuu että sinulla on jo nyt tuhat rautaa tulessa. Juuri edelliseen postaukseen kirjoitat, että lapset kyselee milloin ehdit viettää aikaa heidän kanssaan. Jos tähän hässäkkään tulee vielä kolmas lapsi (plus häät,plus koulu, plus blogi, plus,plus…), niin yhtälö on enemmän kuin haastava. Nauti tästä päivästä ja lapsistasi, voit ihan hyvin saada lapsen tai kaksi vielä 3- kymppisenäkin. Siinä iässä monet vasta aloittavat . Myös puolison on oltava 100% samalla kannalla. Kaikkea hyvää jatkoon , mitä ikinä päätättekin.

Avatar

Tiedän niin tunteen!! Minun raskausaika ja synnytykseni myös oli aivan kamala ja todella raskas, silti (vauva vasta 5kk) ajatuksissa pyörii lähes päivittäin koska yrittää toista jne.

Avatar

Nyt on pakko kommentoida 😀 Olen itse menossa myös naimisiin kesällä 2018 (silloin kun sinä kerroit kosinnasta, itse vasta haaveilin siitä ties kuinka monetta vuotta, siinäkin suhteessa samalla tiellä ollaan :D) ja jahkaan joka päivä tätä samaa asiaa. Kumpi ensin, vauva vai häät? Jos nyt alkaisi yrittämään, kuinka vanha vauva olisi häissä? Häät kahden vai lapsen kanssa? jne.jne. Olen toivonut häitä lapsesta saakka ja viime vuosina ollut välillä järkyttävän stressaantunutkin että eikö niitä ikinä tule. Nyt kun ne on vihdoin tulossa ja järjestelyt saaatu käyntiin, tuntuu välillä siltä, että haluankin sen vauvan enemmän ja nyt olisin siihenkin valmis jo… Oikeasti haluan molempia ehkä yhtä paljon. Haaveilin aina, että häät ensin, mutta ei sillä sinänsä väliä ole.

Niinhän se kai usein menee, että kun jotakin on lähellä saavuttaa, alkaa jo haaveilemaan seuraavasta. Meillä ei myöskään ole rahallisesti vakaa tilanne, joten sen vuoksi kumpaakin tulee lykätä. Tuntuu niin väärältä, että tällaiset ovat rahasta kiinni. Ja pelottaa jos ei lasta voikaan saada ja aluksi ajattelin myös itse että lapsiluku tulee olla täynnä ajoissa ennen 30v. Olin luonut jo lapsena oikein mallin, milloin minulla on mitäkin etappeja saavutettuna jne…No eihän asiat mene niin tietenkään (hyvä niin), mutta silti se stressaa. Nyt olen sitä ikää vähän yrittänyt höllätä. Inhoan aikatauluttamista tällaisissa asioissa, mutta kun en vaan voi itselleni ja haaveilleni mitään. Ja juuri sama reaktio tulee minullekin, jos joku muu saa vauvan. Haluaisin vain olla onnellinen hänen puolestaan, mutta kun se samalla sattuu. Lohduttavaa, etten ole ainoa. Mietin jopa, että olenko jotenkin tosi itsekäs kun tunnen näin, vaikka eihän tunteet ole oikeita tai vääriä. Joten täytyy sanoa, että en osaa neuvoa tässä 😀 Ideoita otetaan vastaan… Yhtälössä painaa myös asuntokuume ja koirakuume 😀

Avatar

On kiehtovaa lukea vauvakuumeesta. Olen 30+ nainen ja minulle ei ole koskaan moista tarvetta tullut. On vaikea kuvitella, miltä se tuntuu. Mutta mielenkiintoista lukea ja yrittää ymmärtää 🙂

Avatar

Teese vaavi nyt<3 kakkki muu on toissijaista itsekin yritän toista yksin vaikka olen, vähän pelottaa mut kyl se helpottaa kun laps o 4 v 🙂 minäkin haluun nyt heti paikalla! Oot ihuna, en tunne itseäni hulluksi kun kirjotat n iii n avoimesti <3

Avatar

Minulle taas kävi näin : Päätimme vuosi sitten kesällä mennä naimisiin tämän vuoden elokuussa. Juhlapaikka varattiin ja suunnittelut käynnistyivät. Kunnes yllätysvauva ilmoitti tulostaan ! Meillä on entuudestaan neljä vuotias esikoinen. Noh me päätimme silti mennä naimisiin 😀 vauva on nyt kohta 2kk ja hääjärjestelyt täydessä käynnissä. Elokuussa menemme naimisiin vaikka meillä on ihana pieni vauva <3 kaikki mennyt todella hyvin 😉 ! Onnea sinulle Emilia naimisiin menosta ! Teillä on ihana perhe 🙂 !

Avatar

Mun mielestä elämässä pitää mahollisuuksien mukaan tehä just sitä, mikä tuntuu hyvältä tällä hetkellä. Vaikka olit innoissasi häistä, niin ei se tarkota et niitä ei vois lykätä ( tai et niitä ei vois pitää raskaana/ pienen lapsen kanssa ). Jos sä ja Topias haluutte nyt just kovasti vauvan, tehkää se! Järjellä aateltuna ei oo koskaa hyvä hetki saada vauvaa , joten mitä väliä 😀

Avatar

Vauva kuume oli ja meni.. sain lapsen ♡

Avatar

Ei varsinaisesti vastaa kysymykseesi tai hellitä kuumetta mutta itse olen sitä mieltä, että jos alkaa liikaa suunnittelemaan ja miettimään onko koskaan oikea aika niin ei ole. Itse sain kesken koulua vauvan ja nyt olen taas jatkanut pikku hiljaa koulua. Nuori vielä olet joten kyllä kerkeät koulun ja töitä tekemään. Mutta teette kuin parhaaksi näette itsellenne 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä