UUDET PERHEENJÄSENET

Kuten suurin osa on varmasti Instasta ja Snäpistä nähnyt (@mutsisonblogi), me otettiin noin 1,5 kuukautta sitten meidän perheen aivan ensimmäiset lemmikit! Mietittiin tätä hankintaa todella pitkään, vertailtiin hartaasti eri lemmikkejä ja päädyttiin sitten monen seikan takia tähän: meille muutti asumaan kolme gerbiiliä, kaksi poikasta ja heidän emo. Meidän oli alunperin tarkoitus ottaa vain nämä poikaset, mutta eläinkaupasta ehdotettiin, että ottaisimme myös emon mukaan ja pienen pohdinnan jälkeen päätettiin ottaa sitten kolme gerbiiliä. Meillä on nyt siis asunut kolme gerbiilityttöä ja ollaan ihan rakastuneita. Poikaset ovat lasten omat, jotka he valitsivat liikkeestä, joten he saivat tietenkin myös nimetä heidät itse. Nompun gerbiili on nimeltään Kissa, koska Nomppu olisi halunnut kissan. Avan gerbiilistä sitten taas tuli Tähkäpää. Ja Kissan ja Tähkäpään emo sai sitten Topiaksen ehdotuksesta nimekseen Patrik Laine. Tuttavallisemmin Plaine.

Plaine, Kissa ja Tähkäpää ovat sopeutuneet tosi hienosti, mutta ovat kyllä vieläkin tooooodella arkoja. Toistaiseksi ollaan vaan yritetty pitää kättä terraariossa, antaa kädestä pähkinöitä yms, mutta he eivät kyllä ole tottuneet kauheasti enempää meihin. Tämä kyllä vähän huolettaa, mutta tietenkin tämä on heille ollut iso muutos, etenkin kun Plaine on jo yli vuoden asunut lemmikkieläinliikkeessä. Halutaan vaan niin kovasti antaa heille täydellinen koti, jossa he saa olla onnellisia ja tyytyväisiä, joten tuntuu välillä vaikealta olla kärsivällinen. He kyllä vaikuttavat hirveän onnellisilta, mutta ovat vain tosi säikkyjä. Tai no itseasiassa, nyt viime aikoina olen kyllä pari kertaa onnistunut silittämään Plainetta ja Kissaa, joten ehkä tässä kuitenkin on tapahtunut kehitystä.

Päädyttiin gerbiileihin, koska ne ovat helppohoitoisin ja allergiaystävällisin vaihtoehto. Koska gerbiilit ovat aavikkoeläimiä, ne pissaavat todella vähän ja niiden terraario pitää puhdistaa vain noin kerran kuussa. Ne eivät haise ollenkaan, enkä ole saanut niistä minkäännäköistä allergiaa, joten todistetusti allergiaystävällinen vaihtoehto! Toivottiin, että gerbiilien hankkiminen olisi hyvää siedätyshoitoa, mutta ei tätä varmaan voi sanoa siedätykseksi, kun ei ole mitään oireita. Mikä on tietty hyvä juttu! Ei lähdetty hankkimaan gerbiileitä millään ”no katsotaan miten menee” -linjalla, vaan valittiin lemmikki huolella ja valmistauduttiin kaikkiin mahdollisuuksiin niin, että gerbiilit ovat etusijalla. Valittiin iso terraario, jossa on runsaasti tilaa leikkiä ja liikkua ja valmistettiin siihen itse kustomoitu katto, joka on allergiaystävällinen ja sopii gerbiileille. Mietittiin myös paljon sitoutumista ja hoitoa, ja vaikka tämä kuulostaa kamalalta, niin gerbiili ei ole pitkäikäinen eläin, joten se ei vaadi pitkää sitoutumista. On ihan eri asia ottaa lemmikki, joka voi elää vaikka 20 vuotta, kuin lemmikki, joka elää yleensä noin 3 vuotta.

Gerbiili on mun mielestä loistava tapa tavallaan harjoitella lemmikin omistamista. Se ei vaadi niin suurta sitoutumista ja vaivannäköä, mutta opettaa kuitenkin lapsillekin vähän sitä, millaista se on kun on lemmikki. Vaikka ollaan ajateltu lemmikin hankkimisessa paljon tällaisisa käytännön asioita, ovat nämä gerbiilit meille kuitenkin nyt jo hirveän rakkaita, eikä missään nimessä mikään kokeilu! He on perheenjäseniä siinä missä esimerkiksi koirakin olisi. Periaatteessahan se on myös välittämisen merkki, että ollaan ajateltu lemmikin hankkimista näin järkipohjaisesti, eikä tunteen kautta, sillä ollaan otettu huomioon kaikki seikat sitä varten, että tämä olisi lemmikeille pysyvä ja hyvä loppuiän koti. En voisi ikinä myydä lemmikkiä, koska tuntuu niin pelottavalta ajatella, että uudessa kodissa olisikin jotain vikaa. Tämän takia otettiinkin huomioon myös se seikka, että jos jotain menisi pieleen, niin gerbiileillä olisi myös varakoti lähipiirissä.

Topias oli alkuun vähän epäluuloinen koko ajatuksesta, koska gerbiilit tuntuivat niin hassuilta. Mulla on lapsena ollut gerbiili, joten ne ovat tuttuja eläimiä, mutta Topias vähän ihmetteli niiden pointtia. Sitten hän pikkuhiljaa innostui ajatuksesta ja marssittiin koko perhe liikkeeseen. Ja nyt Topiaskin on meidän lemmikeistä ihan innoissaan ja koko ajan haluaa touhuta niiden kanssa kaikkea! Harmi vaan, että tässä ihmisiin tottumisessa kestää 😀

Näistä vipeltäjistä on tullut meille tosi rakkaita ja heidän touhuja on niin hauska seurailla. He rakastavat heinää, erilaisia pahvisia juttuja ja ihan mitä tahansa, mitä voi hajottaa! Nämä on ihan järkkyjä tuholaisia, joten ihan ehdottomasti kaiken pitää olla syötävää. Ainoastaan vesipullo on lasia ja tietty ruokakuppi jotain keramiikkaa, mutta muuten kaikki heidän terraariossaan on syötävää.

Saatiin Mustilta&Mirriltä yhteistyössä ihana paketti tarvikkeita gerbiileille ja liityinkin sitten myös kanta-asiakkaaksi ja ollaan nyt vallan haettu sieltä koko ajan jotain uutta tuhottavaa gerbiileille, vaikka ensin ajateltiin, että mennään lähinnä sillä, mitä kotoa löytyy. Kaikki vessapaperirullat kuitenkin tuhoutuvat sekunneissa, joten ollaan nyt rakastuttu Mustin&Mirrin Rosewood -sarjaan, josta löytyy ihanan monipuolisesti gerbiileille kaikkea huippua! Saatiin tästä sarjasta tuo syötävä leikkimökki, Maze-A-Log herkkulabyrintti, Loofa Hoola -lelu, Hyasinttitunneli ja Woven Tumbler.

Nämä tarvikkeet olivat kaikki gerbiilien mielestä hurjan hauskoja, mutta pisimpään on kestänyt tuo tumbler! Se on nimittäin edelleen yhdessä kasassa ja nämä hölmöt tykkää työnnellä sitä ympäriinsä. Leikkimökin he tuhosivat ensimmäisenä, se oli selkeästi kiinnostavin. Sitten seuraavana aamuna herätessä tuohon hyasinttitunneliin oli ilmestynyt jäätävän kokoinen reikä, jota he pikkuhiljaa suurensivat seuraavan viikon aikana, kunnes tunneli katosi kokonaan 😀 Herkkulabyrintti tietty on säilynyt, koska sitä ei pidetä terraariossa, vaan otetaan se aina silloin tällöin esille. Loofa Hoolan he pureskelivat irti kiinnityksistä myös heti, mutta kiinnitin sen uudestaan ja uudestaan paperinarulla kattoon, kunnes he eräänä yönä olivat hajottaneet sen osiin ja haudanneet osat ympäri terraariota.

Rosewood -sarjaan kuuluu ihan hirveästi kaikkea erilaista jyrsijöille ja aiotaan todellakin jatkossakin ostaa näitä tuotteita. Ollaan löydetty Mustista&Mirristä paljon erilaisia herkkuja ja leluja, joista gerbiilit ovat olleet ihan innoissaan, eikä malteta olla ostamatta jotain uutta Rosewoodia kauppareissuilla, koska gerbiilit ovat aina uutuuksista niin hellyyttävän innoissaan. Heitä on niin hauska katsoa, kun he juoksevat ympäri terraariota ja tutustuvat uusiin leluihin ja painivat keskenään, kun jokainen tahtoisi ensimmäisenä päästä kokeilemaan (tuhoamaan). Ja näissä oikeasti gerbiileille tarkoitetuissa tuotteissa on se hyvä, että voidaan luottaa siihen, että ne on täysin turvallisia! Nämä tuholaiset kun eivät säästä mitään, on tärkeää, että kaikki heille annettavat tuotteet on valmistettu sellaisista materiaaleista, jotka eivät vahingoita heitä.

Meidän gerbiilit ovat kaikki ihania omia persooniaan. Plaine on vähän aggressiivisempi, sellainen epäilijä ja suojelija. Kun antaa herkkuja kädestä niin Plaine tahtoo aina pureskella peukalon kynsiä, kuka tahansa niitä herkkuja sitten antaakin. Niin outo ja hauska piirre! Plaine on myös huikea hyppijä, hän hyppii ihan kevyesti pohjalta kattoon ja hänen kanssa saa olla varovainen, ettei pääse karkuun. Onneksi tehtiin terraarioon aika painava katto. Kissa on sellainen hiukan outsideri. Kun Plaine ja Tähkäpää nukkuvat, Kissa aina puuhaa omiaan. Joskus hän seikkailee ympäri terraariota, mutta tosi usein hän sitten kököttää nukkuvien tyttöjen vieressä silmät auki ja tuijottaa vain kaukaisuuteen. Kissa on myös aroin näistä kolmesta, ollut ihan alusta asti. Tähkäpää on enemmän sellainen rohkea seikkailija ja kiipeilijä, joka on aina kiipeilemässä jokaiseen mahdolliseen paikkaan, mihin mitenkään voi päästä. Tähkäpää ei ikinä kiipeä heidän ruokapaikalle tuolta sivusta niin kuin muut, vaan hänen on pakko änkeä tuosta yhdestä pienestä kolosta, joka on tuon ruoka-astian alla. Hölmö!

Nämä kolme ovat niin ihanan läheisiä. He änkeävät aina kolmestaan tonne ruokakuppiin syömään yhdessä, ja nukkuvat aina isossa kasassa, eivät ikinä yksinään. He liikkuvat yhdessä, tuhoavat yhdessä ja tekevät vaan ihan kaiken yhdessä. He on niin maailman söpöimpiä kun he nukkuu sellaisessa ihanassa isossa pörröisessä kasassa, josta ei erottaisi ruumiinosia, elleivät he kaikki olisi eri värisiä. Kissa ja Tähkäpää aika paljon painivat keskenään ja hölmöilevät milloin mitäkin, mutta Plaine pitää heidät kurissa tarvittaessa. Se on niin hauskan näköistä, kun heti kun Plaine kääntyy pois, nämä kaksi jatkavat painimista. He rakastavat kaikki hedelmäsosetta, hiekkakylpyjä ja pehmeää pesävanua (myöskin Rosewoodin, suosittelen!). Ja ihan parasta on terraarion siivoaminen! 😀 Uudet purut ja uudet lelut, se on parasta ikinä. He rakastavat tunneleiden kaivamista ja heinän silppuamista ja sitä hommaa on kiva seurata vierestä. Jotenkin niin systemaattista! Voi vitsi.

Ollaan niin onnellisia, että päätettiin laajentaa meidän perhettä kolmella karvapallerolla. Niin vähän vaivaa, niin hurjan paljon iloa. <3

Kommentit

11 kommenttia
Avatar

Mahtavaa! Huikean oikea asenne jyrsijän hankkijalta! 🙂 Usein jyrsijöitä otetaan koska ne ovat niin ”helppoja lemmikkejä” ja sitten unohdetaan häkin pohjalle ilman virikkeitä ja kuvitellaan niiden olevan onnellisia. Ihana lukea tälläistä omistautumista 🙂 Kunhan vain purukerros paksuuntuu, niin uskon heillä olevan mahtava elämä!

Avatar

Onnea perheenlisäyksestä! 🙂 Pienenä vinkkinä, että kannattaa vähintään tuplata pohjan purukerroksen paksuus. Heinäää väliin ja esim. talouspaperirullien hylsyjä sekaan niin kavereiden tunnelinrakennus onnistuu vähän paremmin. Ihanaa kun ootte noin hyvin perehtyneitä, ottaisipa kaikki lemmikinhankkijat teistä oppia.

Emilia Huttunen

Kiitos! 🙂 Nämä kuvat on itseasiassa otettu juuri purujenvaihdon yhteydessä ja laitettiin tarkoituksella vähemmän purua, koska nämä kaverit pureskelee tota heinää niin nopealla tahdilla, että paksummalla purukerroksella purut olisivat seuraavaan vaihtoon mennessä katossa asti 😀 tästä meni pari päivää, kun heinää oli jo pureskeltu niin paljon, että purukerros nousi melkein puolella 🙂 meillä meneekin heinää enemmän kun purua, kun he vaikuttaa niin nauttivan sen silppuamisesta 😀 heillä onkin tuolla rullia, mutta ne menee aina silpuksi parissa minuutissa, mutta niitä toki laitetaan koko ajan lisää sitä mukaa kun rullat tyhjenee kotona 🙂 Heillä on lisäksi pari paksumpaa pahviputkea, mitkä auttaa kivasti just tota tunnelien kaivamista! Niitä he ei saa niin nopeasti tuhottua onneksi 😀

Avatar

Onnea uusista perheenjäsenistä! Toivottavasti kommenttini ei vaikuta hyökkäävältä, mutta haluaisin näin eläintenhoitoalaa opiskelevana korjata muutaman asian koskien teidän uusia lemmikkejä. ”Gerbiili” (mongoliangerbiili) on vanha nimitys näistä eläimistä, vaikka onkin valitettavaa ettei uutta nimitystä Mongolianjirdi ”jirdi” tuoda vielä tarpeeksi esille esim. eläinkaupoissa, mutta näin on. Lemmikkinne ovat siis jirdejä, ei herbiilejä. 🙂 http://koivu.luomus.fi/nisakkaat/index.php?name=Meriones%20unguiculatus
Hoitoon liittyvistä asioista minua jäi kuvista harmittamaan niukka purukerros terraariossa. Jirdeillä täytyisi olla vähintään 20cm purua, jotta ne pystyvät toteuttamaan luonnollista käyttäytymistään eli kaivamista. Tämä vaikuttaa eniten jirdien hyvinvointiin sekä lisää myös mahdollisuutta kesyyntymiseen. Jirdit eivät ole sylilemmikkejä niinkuin ei oikeastaan mitkään pienjyrsijät, mutta toki niistä on mahdollista saada käsikesyjä ajan kanssa. Toinen asia mikä herätti huomioni on ruokavalio. Jirdit lihoavat helposti, mikä ei ole lemmikille hyväksi, varsinkaan pienille jyrsijöille! Siemenseokset sisältävät runsaasti rasvaa ja eläimet poimivat vain lempparinsa joukosta ja näin ruokavalio voi jäädä liian yksipuoliseksi. Suosittelisin Altromin pellettiä jota saa eläinkaupoista, samalla jirdit saisivat kunnon pureskelua (hampaat kuluvat ja aktivointia) ja kaikki ravintoaineet. Lisäksi jirdeille tulee tarjota 2-3 kertaa viikossa eläinperäistä valkuaista (liha, maitotuotteet, kananmuna ym) pieninä määrinä, noin 1/2 tl per jirdi voisi olla hyvä. Myös kasviksia, marjoja ja hedelmiä todella pienissä määrissä (sormenpään kokoinen pala per jirdi/pv) voi tarjota joka päivä. Tässä nyt muutama vinkki mitkä heräsivät mieleeni. Pahoittelen, jos kommettini on jollain tapaa hyökkäävä tai loukkaava. Nämä ovat todella yleisiä virheitä jyrsijöiden hoidossa, joita me eläintenhoitajat yritetään muuttaa antamalla tietoa ja näin parantaa ihanien lemmikkien hyvinvointia! Kivoja hetkiä jirdien kanssa, olette valinneet hyvän lajin! 🙂

Avatar

Piti itekin tulla korjaamaan muutama juttu, mut
vielä perehtyneempi ehti ensin 🙂 Jokatapauksessa, ihania lemmikkejä! <3

Avatar

Omasta mielestäni on alkuun ihan hyvä pitää hetki vähemmän purua, juurikin kesyynytymisen takia. Muuten voi käydä niin, että gerbut viettävät eniten aikaa tunneleissa ja pakenevat sinne heti käden laittaessa. 🙂 itse suosittelen ruuaksi myös Rapunzelin Gerbiilimixiä, se on hyvää ja meillä ei ainakaan tämän monen vuoden aikana ole gerbiilit päässeet lihoamaan.

Kesyyntymistä ei tarvitse murehtia, kunhan tosiaan jaksaa hengailla niiden kanssa ja antaa tottua käteen. Meillä kaikki gerbut ovat tottuneet niin hyvin, että käden laittaessa terraan ne kiipeävät heti siihen ja saattavat kavuta olkapäälle saakka 🙂 terraariossa ne vähän kerjäävätkin huomiota kuikuilemalla. Eivät ne sinällään sylissä tule koskaan viihtymään mutta esimerkiksi hihoissa ja kylpytakin välissä rakastavat mönkiä 😀 (tietenkin täytyy olla varovainen, etteivät tipu tai jää alle tms, vikkeliä ja pieniä kun ovat)

Avatar

Hurjan suloisia! ^-^

Avatar

Mulla on pienenä ollut kaksi gerbiiliä, mutta surettaa aina kun mietinkin niitä. Enhän minä pienenä itse ymmärtänyt niistä paljoa. Kaikki tieto tuli osin virheellisistä kirjaston kirjoista, kun ei nettiä silloin vielä ollut samassa mittakaavassa. Äiti taas tiesi vielä vähemmän kuin minä. On siis hienoa, että olette ottaneet asioista kunnolla selvää ja opetatte näin myös lapsille vastuullista eläinten hoitoa. Aikoinaan eivät eläinkaupassakaan juuri osanneet auttaa, myivät ensinnäkin vain yhden gerbiilin minulle, eivätkä sanoneet mitään laumaeläimestä. Häkki oli aivan liian pieni miniduna, sitäkin tarjosivat itse. Kaiken lisäksi tuo meidän silloinen gerbiili sai poikasia eli odotti niitä jo ostettaessa. Olipa pienoinen yllätys. Näistä poikasista jätimme yhden sitten kotiin kaveriksi toiselle. Onneksi nykyään eläinkaupoissakin ollaan enemmän perillä asioista kuin joskus muinoin (tosin paljon on epätietouttakin, varmasti myyjästä riippuen), mutta edelleen itse kannatan ostamista kasvattajilta olipa laji sitten mikä hyvänsä. Onko muuten pesävanu gerbuille ihan turvallista? Hamstereille sitä ei saa laittaa, koska sen joutuessa suolistoon, se ei sula ja voi tukkia koko suoliston aiheuttaen hamsujen kuoleman.

Itse tosiaan aikuisiällä ihastuin jyrsijöihin uudelleen, mutta kääpiöhamsuihin. Ikävä kyllä puru alkoi aiheuttaa allergiaoireita parin kuukauden päästä hankinnasta, mutta pöllyämätön puru auttoi tähän. Onneksi tuo meidän hamsu ei ole kova kaivelija, siinä kun ei tunnelit pysy kasassa.

Avatar

Ihania otuksia! Oliko tämä yhteistyö? Sen voisi hiukan selkeämmin ilmaista, nyt piti lukea aika pitkälle ennen kuin tajusi…

Avatar

Paljon enemmän puruja! Meillä kaivelevat sinne ihan kunnon verkostot! 🙂

Avatar

Kuten jo aikaisemmat olivatkin maininneet, niin purua paljon enemmän niin pääsevät kaivelemaan kunnolla tunneleita. Tuo on aivan liian ohut kerros. Mieluummin purua kuin heinää, toki sitäkin pitää olla. Ja myös tuoretta ruokaa tarjolle ja pari kertaa viikossa eläinperäistä ravintoa esim. jauhomatoja! Olen eläintenhoitajaopiskelija joten heti pisti silmään nämä asiat. Onnea uusista lemmikeistä! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä