VALOKUVAUSVINKKEJÄ HARRASTAJALLE

[mittaustagi]

Olen mukana Olympuksen ja Lifien kaupallisessa yhteistyössä, jonka ansiosta nyt tulee jatkoa viime vuoden valokuvauspostaukselle, jossa annoin omat vinkkini aloittelevalle valokuvaajalle. Tällä kertaa vuorossa on vinkkejä sinulle, joka jo vähän ymmärrät ISO-arvojen, aukon ja suljinajan merkitystä.

Tämän postauksen toteuttaakseni kuvasin studiolla kahta siskoani vähän hankalissa valo-olosuhteissa, jotta saisin näytettyä erilaisia tilanteita. En siis käyttänyt lainkaan studion valaistusta, vaan kaikki kuvat on otettu täysin luonnonvalossa. En myöskään käsitellyt kuvia normaalisti, jotta kuvista tulisi paremmin esiin aina se vinkin pointti. Tuntuu hassulta laittaa tänne tällaisia ”keskeneräisiä” kuvia, jotka on otettu juurikin vain se kyseinen vinkki mielessä ja jätetty muutokset tekemättä, mutta uskon, että näin tästä postauksesta saa parhaan hyödyn irti.

Täytyy jo nyt hehkuttaa, että minulta tulee myöhemmin kesällä toinenkin Olympuksen postaus, jossa sitten taas on tarkoitus toteuttaa ihan kunnollinen photoshoot, ja näyttää teille, mihin tästä kampanjan myötä testaamastani OM-D E-M10 mark II:sta on! Nyt kun pääsette näkemään, mitä minä ajattelen siellä kameran takana, pääsette sitten jatkamaan siitä lopputuloksesta, jonka Olympuksen avustuksella saa aikaan. Aina sanotaan, että ei se ole se kamera, vaan kuvaaja, ja niinhän se todellakin menee, mutta ei siitä kivasta kamerasta haittaakaan ole…. 😉 Nämä kuvat olen siis ottanut omalla Olympus OM-D E-M1:selläni.

Ennen vinkkeihin syventymistä vinkkaan ensin siitä, että Verkkokauppa.comissa on heinäkuun puoleen väliin asti voimassa Olympus-tuotteiden erikoisalennus! Tämän lisäksi saat Olympukselta ostamistasi tuotteista cashback -hyvityksen 15.7. asti. Kampanjan ajan saat nämä minullakin nyt testissä olevat tuotteet seuraavin hinnoin:

OM-D E-M10 Mark II R KIT 499,90€
45mm f1.8 189,90€
30mm Macro 199,90€

Tämä OM-D E-M10 Mark II on todellakin aivan mahtava kamera, eivätkä nämä objektiivit jätä kylmäksi! 45mm on täydellinen potrettilinssi, ja 30mm macro on upea leikkikalu erilaisten kohteiden kuvaamiseen.

Mutta nyt niihin minun valokuvausvinkkeihini! Valokuvauksessahan ei ole oikeasti mitään sääntöjä, joten pidäthän mielessä, että nämä ovat vain sellaisia juttuja, joita itse mietin kuvatessani.

Linssin valinta vaikuttaa hirveästi. Etenkin potretteja ottaessa pitää ottaa huomioon, että objektiivi sopii hommaan. Kuten näette, niin pienemmän polttovälin objektiivi venyttää ja vääristää kasvonpiirteitä, eikä malli ole edukseen. Näin läheltä otettu kuva vaatii tuon 45 millisen objektiivin, jotta kasvot näyttävät mahdollisimman hyvältä. Tykkään yleensä eniten käyttää 75 millistä, mutta täytyy sanoa, että tältä etäisyydeltä kuvatessa 45 millinen on kyllä mielestäni paras vaihtoehto! Objektiivin oppii valitsemaan ihan vain harjaantuneisuudella. Kun kokeilee eri juttuja, oppii tietämään, mikä näyttää parhaalta missäkin tilanteessa.

Kun valo ei riitä, käytä rohkeasti lisävaloa. Tällaisissa luonnonvalo-olosuhteissakin kannattaa ottaa käyttöön heijastin! Se on edullinen sijoitus, jota tulee varmasti käytettyä. Ensimmäisestä kuvasta huomaa, kuinka heijastin pehmentää mallin kasvoille tulevia varjoja nätisti. Heijastin on hirveän käytännöllinen erilaisissa kuvaustilanteissa, vaikka tässä kuvassa sitä nyt ei ihan välttämättä olisi tarvinnutkaan. Ulkona kuvatessa heijastin on kuitenkin mulle nykyään ihan must, ja haaveena olisikin ostaa seuraavaksi sellainen oikeasti ISO heijastin, sekä siihen joku teline.

Salama sitten taas on se pakollinen paha, jonka käytöstä en henkilökohtaisesti nauti, mutta jota on häissä pakko käyttää, kun valo alkaa loppua. Moni tekee salaman kanssa sen virheen, ettei heijasta sitä minkään kautta malliin. Itse heijastan yleensä aina katon kautta, ellei minulla ole jotain taiteellista näkemystä, johon sopii suora salama. Minulla on käytössä myös tuollainen hauska salamaan asetettava minisoftbox, joka pehmentää salaman valoa ja sallii sen osoitettavan myös mallia kohti. Oma salamani on tuollainen ikivanha isäni joskus ostama speedlight, joka ajaa kuitenkin asiansa tämän minisoftboxin kaverina. Haaveilen kuitenkin myös oikeasti laadukkaasta uudemmasta salamasta, mutta toistaiseksi pärjään tällä!

Valolinjalla kun jatketaan, niin älä kuvaa myötävalossa. Vastavaloon tulee ehdottomasti parempia kuvia! Auringonvalon tulisi tulla kuvattavan takaa, ei edestä. Eteen voi asettaa halutessaan vaikka sitten sen heijastimen, tai jonkun muun valonlähteen, mutta toki sen takaa tulevan aurigon kanssa voi myös kikkailla jotain taiteellisempaa ja jättää esim. kasvot kokonaan valaisematta! Kasvoille osuva suora auringonvalo tuo esiin kaikki ihon virheet, ylivalottaa rumasti ja vääristää kasvojen muotoa, puhumattakaan siitä, että mallit siristelevät poikkeuksetta. Vastavaloon kuvaaminen voi alkuun tuntua hassulta, mutta kun haet vain sopivia asetuksia ja muistat tarkentaa huolellisesti, löydät uusia ulottuvuuksia. Minulle ei tule mieleen mitään tapausta, missä olisin käyttänyt suoraa auringonvaloa. Valo näyttää mielestäni aina parhaalta, kun se tulee jostain muualta kuin suoraan edestä. Rakastan myös kikkailla auringon kanssa ja luoda taustaan katoavia ääriviivoja ja siistejä flareja.

Kokeile eri asetuksia samaan kuvaan! Etenkin juuri mainitsemallani vastavalolla kuvatessa asetuksia muuttamalla saa aivan erinäköisiä kuvia aikaan! Ihan jo pelkkää suljinaikaa säätämällä voit määritellä kuvan luonteen täysin uudestaan. Vastavalo on täynnä mahdollisuuksia! Haluatko valoisan kuvan epäselvillä ääriviivoilla? Vai suurikontrastisen asetelman selkeillä lähes mustilla profiileilla vastan valkoista taustavaloa? Vain taivas on rajana, ja älyttömän vähällä vaivalla! Vastavalo kannattaa kokeilla ottaa yhdeksi kuvan elementiksi, sen sijaan, että se vain valaisee. Nämäkin kuvat olisivat ihan erilaisia, jos ikkunasta ei tulisi vahvaa vastavaloa. Tai jos olisi valaissut kohteet myös tältä puolen.

Älä pelkää ISO-arvoa. Sitä uskaltaa kyllä nostaa! Vaikka ISO tietenkin pyritään aina pitämään alhaisena, ei korkea ISO tuo helpolla seinää vastaan. Näissä lukemissa ero on vielä mitätön. Pyri aina mieluummin nostamaan ISO-arvoa, kuin hidastamaan suljinaikaa liikaa. Katso vaikka seuraavaa kuvaa:

Siinä missä edellisen kuvan ISOn aiheuttama rakeisuus oli hädin tuskin huomattavaa, on tämä suljinaikaa hidastamalla saavutettu valoisuus tärähdyttänyt huomattavasti kuvaa. Aina pitää löytää se täydellinen kombinaatio ISOa, aukkoa ja suljinaikaa, mutta tingi mieluummin ISOsta! Rakeinen kuva on kauniimpi kuin tärähtänyt.

Kuvaa aina RAWina. Kun alat kuvata raakakuvaa, et enää voi palata JPEGiin. Tämä blogin kuvakoko ei oikein riitä kertomaan täyttä totuutta, mutta silmiä ja hiuksia tuijottamalla näkee jo tässäkin, että JPEG on RAWiin verrattuna aina mössöä. Jos olisin lähtenyt näitä kuvia käsittelemään ihan kunnolla, olisi JPEG alkanut näyttää todella kärsineeltä, kun taas RAWin kanssa mahdollisuudet ovat melkeinpä rajattomat. JPEG tekee automaattisia korjauksia ja pikselöittää kuvaa, enkä enää mitenkää pystyisi palaamaan sen pariin, kun olen tottunut raakakuviin.

Pienikin valo on valo. Tämä kuvien rappukäytävä on todella pimeä, vielä pimeämpi kuin ensimmäinen kuva antaa ymmärtää. Käytävässä on yksi ikkuna, josta tulee varjoisan sisäpihan kautta sumeasti valoa. Mutta se on valonlähde, ja silläkin saa hyviä kuvia, kun sitä vain käyttää! Älä arastele pimeitä paikkoja. Yksikin valonlähde riittää valaisemaan kuvan. Pimeästä ympäristöstä saa mielenkiintoisen teeman kuvaan, ja mallin hyvin valoa kohden asettelemalla hämärä ikkuna käy kuvausvalosta. Jos valoa tulee edes jostain, sen kanssa pystyy yleensä kuvaamaan! Tingin aina mieluummin taustasta kuin valosta. Taustaa voi aina jo kuvatessa häivyttää kuvakulmalla ja leikkauksella, mutta valoa ei saa luotua tyhjästä. Valo on kuvan tärkein osa, joten pyri aina etsimään valoa.

Kun kuvaat useampaa ihmistä, pitää muistaa monta asiaa. Ensinnäkin, aukko kannattaa yleensä olla suurempi kuin 1.8, jotta kaikkien kasvot tarkentuvat, mutta näissä ylläolevissa kuvissa käytin Olympuksen kameroista löytyvää näppärää kasvotunnistusta. Toiseksi, älä jätä tyhmiä välejä ihmisten väliin! Suomalaiset eivät ikinä itse asettaudu tarpeeksi lähelle toisiaan. Heitä pitää yleensä pyytää useaan otteeseen siirtymään lähemmäksi. Vielä vähän… Ja vielä vähän… Ja reippaasti vaan sinne ihan lähelle. Vielä lähemmäs. Viiiielä vähän. Läheisyys tuntuu oudolta, mutta näyttää hyvältä. Tyhjät raot eivät näytä. Kuvaustilanteessa kerron aina, miksi haluan ihmisten olevan niin lähellä toisiaan. Tällöin tilanne ei tunnu niin oudolta ja epämukavalta. Esimerkiksi häissä tulee otettua paljon kuvia ihmisistä, jotka haluavat häistä muistoksi kuvia parin kanssa, mutta eivät viihdy kameran edessä. Etenkin tällöin on tärkeää kommunikoida ja saada kuvattavat tuntemaan olonsa mukavaksi! Jatkuva ihan kiinni muihin ihmisiin pakottaminen voi tuntua epämukavalta, jos et kerro, miksi haluat ihmiset lähekkäin. Kolmanneksi, ota monta kuvaa. Siis MONTA. Jollain on aina silmät kiinni tai suu auki.

Älä ikinä anna mallin käsien roikkua tyhjänpanttina. Kädet ovat yleensä ihmisille kameran edessä se vaikein osuus. ”Mitä teen käsillä” on varmaan kysytyin kuvauskysymys ikinä. Kädet näyttävät niin helposti todella hölmöiltä, ja niille on kuvan kannalta usein kaikkein vaikeinta löytää luonnollisen näköinen paikka. Kokeile eri vaihtoehtoja käsien asentoihin ja päätä editointipöydällä, mikä näyttää parhaalta. Usein luonnottomalta tuntuva asento näyttää todella luonnolliselta, joten näytä rohkeasti omalla esimerkilläsi, miten haluat kädet aseteltavan, sen sijaan että kehotat vain mallia tekemään käsillä jotain.

Ota samasta asettelusta kuvia eri tarkennuksilla. Ylemmässä kuvassa olen tarkentanut ensin Olympus -tekstiin, ja sitten objektiiviin. Leikkaus vaikuttaa eniten siihen, mikä tarkennus loppupeleissä sopii parhaiten, ja muutan leikkausta usein editointivaiheessa, joten tykkään pitää eri vaihtoehtoja saatavilla.

Kuvakulmakuvakulmakuvakulma. Kokovartalokuva tulisi kuvata noin vyötärön korkeudelta. Kasvokuva, tai tällainen puolikuva sitten taas kannattaa kuvata kasvojen korkeudelta. Vasemmanpuoleinen kuva on kuvattu kasvojen korkeudelta, ja oikeanpuoleinen alempaa. Mikään muu ei ole muuttunut,mutta heti kasvojen muoto muuttuu ja varjot vaihtuvat. Tietenkään tämäkään sääntö ei päde, vaan eri tilanteissa saa ja pitää soveltaa. Kokeile sammakkoperspektiiviä! Minulla on aina vaatteet pölyssä, kun sisätiloissa laskeudun maahan makaamaan kuvatessa, mutta ulkona yleensä hyödynnän Olympus -kameroiden kääntyvää näyttöä. Kiipeä myös ylös, jos siihen on mahdollisuus!

Tiukka rajaus ei ole aina paras vaihtoehto. Älä pelkää jättää tilaa kohteen ympärille! Joskus tyhjä tila sanoo enemmän kuin kohde yksinään. Tyhjä tila tai sen käyttämättömyys voi tehdä kuvasta aivan erilaisen. Sijoita myös välillä kohde muualle kuin keskelle kuvaa. Jätä toinen sivu täysin tyhjäksi! Tai jätä päälle monta metriä ilmaa. Kokeile, testaa, ole luova!

Ota yhdestä kuvaustilanteesta monta erilaista kuvaa. Samasta tilanteesta saa aivan erilaisia kuvia, tai sitten samantyylisen kuvasarjan. Ota pystykuvia ja vaakakuvia. Sijoita malli keskelle ja sivuun. Keskity yksityiskohtaan ja anna mallin jäädä taustalle. Jätä paljon tilaa ja vaihda sitten tiukempaa rajaukseen. Jos et vielä tiedä täydellisesti, mitä olet hakemassa, kannattaa kokeilla, ja paljon. Editointivaiheessa oppii hirveästi, kun näkee, mikä toimii parhaiten, ja siinä kohtaa on hyvä olla monta erilaista kuvaa käsillä, jotta saat harjoitella niiden kanssa, etkä joudu sitten harmittelemaan, että olisi pitänyt ottaa kuva myös tästä kulmasta.

Tee rohkeasti omaa juttuasi! Minun juttuni on ylivalotus. Mulla on joku outo mieltymys pieneen ylivalotukseen, enkä pääse siitä irti, enkä oikeastaan haluakaan. Tiedän, että monia kuvaajia häiritsee ”puhkipalanut” valkoisuus minun kuvissani, mutta se on vain osa sitä, mikä tekee minusta minut valokuvaajana. Rakastan rajua valoisuutta ja testaan mielelläni erilaisia vaihtoehtoja valoleikeissä, mutta ikinä tällainen näissäkin kuvissa näkynyt ylivalotus ei ole minua häirinnyt. Kannattaa ehdottomasti liittyä esimerkiksi Facebookin valokuvauspalstoille, mutta älä ota nokkiisi muiden mielipiteistä. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin niiden antajia, eikä kenenkään mielipide tee kuvastasi huonoa. Tärkeintä on, että itse pidät siitä! Ja jos se on asiakastyö, niin varmasti asiakkaasikin pitää siitä, sillä onhan hän valinut sinut portfoliosi perusteella.

Plusvinkit:

-Golden hour! Hyödynnä hetket ennen auringonlaskua. Tai herää ajoissa auringonnousun aikaan. Keskipäivä on ehdottomasti huonoin aika kuvata ulkona.

-Muista tarkentaa silmiin!

-Tarkasta ja korjaa kuvaustilanteessa pienetkin yksityiskohdat. Esimerkiksi väärään suuntaan sojottava hius, tai niskassa näkyvä lappu. Ne tulevat kuitenkin ärsyttämään editointivaiheessa!

-Ohjaa mallia omalla esimerkilläsi, näytä käsilläsi mihin suuntaan toivot hänen kääntyvä tai kiertyvän. Sanat loppuvat usein kesken, ja liikettä on helpompi seurata!

-Jos sinulla ei ole tasaista taustaa, aseta kohde mahdollisimman kauas taustasta, jotta saisit kauniin sumean taustan. Pyri aina rauhalliseen taustaan, jos et halua rauhattoman taustan vievän huomiota kohteesta.

Toivottavasti näistä vinkeistä on teille iloa ja hyötyä! Jos tästä heräsi jotain kysymyksiä, joita tahtoisitte minun vielä ottavan esiin seuraavassa postauksessa, niin laittakaan tulemaan kommenttikenttään! 

Yhteistyössä Olympus

Kommentit

16 kommenttia
Emilia Huttunen

Kannattaa miettiä, missä tulet muuten eniten kuvaamaan? Jos kuvaat paljon ulkona, niin 45mm on kyllä hyvä valinta! Mutta jos kuvaat paljon ahtaammissa olosuhteissa, antaa 25mm enemmän liikkumavaraa, ja tulee ehkä enemmän käyttöön 🙂 Sisällä en käytä melkein koskaan mitään muuta kuin 25mm.

Avatar

Hyviä pointteja. Kuvaaminen on niitä asioita, jossa kun on ensin oppinut säännöt, voi niitä alkaa rikkoa omilla taiteellisilla näkemyksillä 🙂
http://westendmum.fi

Emilia Huttunen

Totta! 🙂

Avatar

Tosi mielenkiintoinen postaus! Itse ”syyllistyn” kyllä ainakin siihen, että kuvaan aina mahdollisimman pienellä ISO-arvolla sekä mahdollisimman suurella aukolla (eli pienellä f.-luvulla), jotta saisin vähärakeisen kuvan jossa on mahdollisimman sumea tausta.
Suljinnopeutta valitessa katson vain sitä janaa ja pyrin asettamaan sen tilanteesta riippuen suurinpiirtein keskelle, lukuja en ole koskaan katsonut ja se tuntuu paljon vaikeammalle. Varmaan vähän hölmö kysymys, mutta olisiko sinulla siihen jotain vinkkejä? 😀 Jos esim valoisalla säällä kuva jää ylivalottuneeksi, pienennän tietysti aukkoa (eli suurennan lukua) sitten sen verran että kuva ei ylivalotu.
Pitääkin tutustua omassa Olympuksessani tuohon kasvojentunnistus-ominaisuuteen. Toimiiko se isompaakin ryhmää (vaikka nyt yli 5 hlö) kuvatessa? Muutenkin inspiroiduin nyt tästä ja aloin kyseenalaistamaan omia tapojani ja tottumuksiani, sekä etenkin sitä, ymmärränkö nyt sitten kuitenkaan niin hyvin kaikkien asetuksien suhdetta toisiinsa. 😀

Avatar

Sama kuin tällä kommentoijalla! Aina suuri aukko ja kammo ISO-luvun säätöön. Oon niin rutinoitunut! 😀

Emilia Huttunen

Aika hyvin se kasvojentunnistus kyllä toimii! 🙂 Siihen vaikuttaa vähän myös objektiivi, oon huomannut, että joissain putkissa se kasvojentunnistus on vähän epäluotettavampi kuin toisissa! Ja hei tuo ISO-asia tietenkin riippuu myös kamerasta, sillä kaikissa kameroissa ei tule ihan yhtä hyvää laatua, joten tietty se kannattaa olosuhteiden salliessa pitää mahdollisimman alhaalla! 🙂

Avatar

Todella inspiroiva juttu ja hyviä vinkkejä varmasti myös jo vähän enemmän harrastaneelle valokuvaajalle! Laitan tämän itselleni talteen referenssiksi 🙂

Pienen epätarkkuuden tosin huomasin: ”Ensinnäkin, aukko kannattaa yleensä olla suurempi kuin 1.8, jotta kaikkien kasvot tarkentuvat, mutta näissä ylläolevissa kuvissa käytin Olympuksen kameroista löytyvää näppärää kasvotunnistusta.” Tarkoitat ehkä, että aukon tulee olla pienempi kuin 1.8, koska aukon pienetessä syvyystarkkuus kasvaa. Mutta tällöin F-luku tosiaan kasvaa, sillä se on käänteisluku (1/1.8) 🙂

Emilia Huttunen

Juurikin näin, sanat meni sekaisin! 🙂

Avatar

ISO-arvosta tuli mieleen, että siinä kyllä vaikuttaa hirveästi se, millä kameralla kuvaa. Joo, jos on parempi (lue: kalliimpi) kamera, ISO-arvon nosto ei juuri näy. Mä taas kuvaan Nikon D3200 -kameralla eli ihan edullisimman pään harrastelijajärkkärillä ja en nosta ISOa mielellään yli 400:n enkä koskaan 800 yläpuolelle, koska se näkyy jo rumasti kuvan laadussa.

Emilia Huttunen

Se on totta! Mulla oli ennen Nikon D3200 ja niihin aikoihin en oikein ymmärtänyt ison päälle, joten en oikein osaa sanoa siihen juuta enkä jaata! 😀

Avatar

Tosi hyvä postaus ja todella hyviä vinkkejä tälläselle sunnuntaikuvailijalle! 🙂

Emilia Huttunen

Kiitos, ihana kuulla! 🙂

Avatar

Tosi hyvä postaus, joka sai pohtimaan omia valintoja. Kiitos!

Emilia Huttunen

Kiitos! 🙂

Avatar

Kiva ja inspiroiva postaus! Olet aiemmin maininnut, että kuvaat lapsia 25mm objektiivilla, käytätkö samaa objektiivia myös ulkona lapsia kuvatessa? Pohdin tulevia 1v. kuvauksia (ulkokuvaukset) varten ostaakko 25mm vai 45mm.

Emilia Huttunen

Jos vain on tilaa niin suosin aina pidempää polttoväliä! 🙂 Tietenkin riippuen kuvasta, iso rajaus toki saattaa näyttää paremmalta pienemmällä polttovälillä! Mutta lasten kanssa tulee aika paljon kuvattua aika tiukalla rajauksella 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä