MITEN KIUSAAJIA EI KASVATETA

Kahden ja puolen viikon päästä alkaa Avan eskaritaival ja hän on siitä hirveän innoissaan. Kuten olemme mekin! Tuntuu hullulta, että meillä on jo pian 6 -vuotias tytär, joka on esikoulussa. Eskariin mennessä tulee kuitenkin paljon uutta, joka vähän myös huolestuttaa meitä. Ryhmä muuttuu, paikka vaihtuu, kaikki aikuiset ovat uusia. Eskarissa on paljon uusia muuttujia, joihin ei voi vaikuttaa, ja pelkään niiden vaikutusta ryhmähenkeen ja kaikkien lasten viihtymiseen. Mitä jos uudessa ryhmässä on joku kiusaaja? Mitä jos Ava ei sopeudu?

Ava on arka uusissa tilanteissa ja huomaan hänestä, että hän jännittää eskaria. Ava joutui inhottavasti päiväkodissa viime vuonna kiusaamisen uhriksi, eikä se ole unohtunut. Yksi tietty lapsi otti Avan silmätikuksi ja pilkkasi hänen puhettaan (Avallahan on ollut ääntämisvaikeuksia ja hän on käynyt puheterapiassa), sekä haukkui aina Avan vaatteita. Tämän seurauksena huomattiin, kuinka meidän iloinen tytär yhtäkkiä muuttui hiljaiseksi ja ahdistuneeksi etenkin aamuisin ennen päiväkotia. Ava mietti aina kotona murheellisena, että voinkohan laittaa tätä paitaa päälle, mahdetaankoha tässä mekossa kiusata, haukutaankohan tätä hametta. Sitä oli tuskallista katsoa. Muistutettiin aina Avaa, että hän on maailman kaunein pieni tyttö, ja hän on tällaisia kiusaajia viisaampi. Kiusaajat ovat hölmöjä ja heillä on itsellään paha olla, joten he haluavat muillekin pahan olon. Puhuttiin siitä, miten ei kannata itse sanoa mitään pahaa, vaan sen sijaan kertoa aina heti aikuisille. Mentiinkin sitten päiväkotiin tietenkin heti keskustelemaan aiheesta, kun syy Avan käytökseen selvisi, ja päiväkoti puuttui heti asiaan. Ryhmäkokoonpanoja ja istumajärjestyksiä muutettiin ja kaikkien osapuolien kanssa puhuttiin, ja kiusaaminen saatiin pääpiirteittäin loppumaan. Satunnaisia kommentteja tuli edelleen jonkun aikaa, mutta se systemaattinen kiusaaminen loppui. Oltiin tosi kiitollisia päiväkodille, että siellä oikeasti välitettiin ja puututtiin.

Tästä on mullekin ollut vaikeaa puhua, koska tuntuu vieläkin pahalta ajatella sitä 4 -vuotiasta Avaa, joka yhtäkkiä sulkeutui täysin kuoreensa. Nyt hänellä on mennyt päiväkodissa todella hyvin, mutta ryhmän vaihtuessa tietenkin äitiä pelottaa varmaan häntä enemmän, että millainen se uusi ryhmä sitten on. Että kiusataanko siellä.

Me pyritään itse aina kaikessa huomioimaan, ettemme kasvata kiusaajia, joten tuntui hurjalta nähdä näin lähietäisyydeltä, että jo näin pienet lapset osaavat olla todella julmia. Meillä lasten täytyy aina pyytää anteeksi, vaikka tekisivät jotain vahingossa, tai vaikka eivät sitä anteeksipyyntöä tarkoittaisi, koska siinä he kuitenkin oppivat, että kaikella on joku seuraus. Meidän lapset leikkivät kaikkien kanssa, eivätkä kiusaa ketään. Reagoimme aina todella herkästi kaikenlaiseen kiusaamiseen, ihan pienestä asti. Ei ikinä olla menty sillä ”ei näin pieni ymmärrä” -mentaliteetilla, vaan alusta asti ollaan pyritty kasvattamaan lapsia ymmärtämään tunteita, joita heidän tekonsa aiheuttavat muissa.

Meidän lapset reagoivatkin itsekin nykyään todella herkästi kiusaamiseen. Päiväkodista olemme saaneet kuulla, että Ava puuttuu aina sellaisiin tilanteisiin, joissa jotain muuta kiusataan. Hän ei halua nähdä kenenkään joutuvan ulkopuolelle, vaan ottaa aina kaikki mukaan ja leikkii kaikkien kanssa. Jos joku kiusaa muita, hän menee siihen sanomaan, ettei noin saa tehdä, ja sitten kertoo tädeille. Sellaisten lasten kanssa, joilla on tapana kiusata, meidän lapset eivät halua olla tekemisissä. He selkeästi aina muistavat, kuka kiusaa, ja sanovat etteivät halua mennä tiettyihin paikkoihin leikkimään. Ja näissä tilanteissa on kyllä todella vaikeaa sanoa, että ei meidän lapset halua tulla sinne, kun he pelkäävät, että siellä kiusataan.

Lasten on myös tosi vaikea ymmärtää, miksi jotkut kiusaavat ja tästä meidän pitäisi varmaan ennen eskarin alkua taas puhua. Keskustella siitä, ettei kiusaaminen tarkoita sitä, että sinussa on mitään vikaa. Ja muistuttaa, kuinka tärkeää on heti kertoa aikuisille kiusaamisesta. Ja puhua siitä, että kiusaaminen voi tarkoittaa eri asioita. Että myös pois jättäminen on kiusaamista siinä, missä fyysinen kiusaaminenkin.

Olen todella ylpeä meidän lapsista ja siitä, etteivät he kiusaa. Tietenkin joka lapsella tulee se hetkellinen ”tää lapio oli mulla ensin” -tilanne, jossa läimäytetään toista ehkä sillä lapiolla päähän, mutta temperamentin hallitsemisen oppiminen on eri asia kuin kiusaaminen. Toivon erityisesti, etten ikinä joudu siihen tilanteeseen, että meidän lapset olisivat kiusanneet jotakuta erilaisuuden takia, mutta en kyllä usko siihen joutuvani. Meidän lapset eivät ole oikeastaan ikinä huomanneet minkäänlaista erilaisuutta. Kumpikaan heistä ei ole ikinä antanut mitenkään ymmärtää esimerkiksi huomanneensa jollain olevan eri värinen iho, vaan heille se on ihan vaan tavallinen osa elämää, että kaikilla ihmisillä on eri väriset hiukset, silmät ja iho. Avalla on myös kehitysvammainen ystävä, jota hän ei ole ikinä kohdellut mitenkään eri tavalla kuin ketään muutakaan. Lapset eivät myöskään välitä ihmisen koosta, tai mistään muista ulkoisista tekijöistä.

Tämä on mulle iso ylpeyden aihe, mutta lasten kasvaessa he saavat yhä enemmän vaikutteita ulkopuolelta ja pelkään näidenkin asioiden muuttuvan. Siksi mulle onkin todella tärkeää nyt ennen kouluikää kasvattaa lapsia ymmärtämään erilaisuutta ja puolustamaan heikompia, jotta se pysyisi sitten vanhempana. Haaveeni on kasvattaa itsevarmoja ja reiluja lapsia, jotka puuttuvat kiusaamiseen, eivät kiusaa, eivätkä itse joudu kiusaamisen uhriksi, koska tietävät arvonsa. Haaveillahan aina saa, eikö. Yritän parhaani taatakseni sekä omille että muiden lapsille kiusaamisen suhteen paremman tulevaisuuden, mutta muiden valintoihin on vaikea vaikuttaa. Jos lapseni joutuvat kiusatuiksi, teen kaikkeni sen lopettamiseksi, enkä tule hyväksymään yhtäkään ”no pitäisikö sun lapsen vaihtaa luokkaa” -mutinaa miltään rehtorilta tai opettajalta. Jos minun lapseni kiusaavat, puutun asiaan vähintään yhtä ankaraksi ja yritän parhaani mukaan varmistaa, etteivät he kiusaa enää ikinä, ja ettei sille kiusaamisen uhrille jäisi mitään traumoja.

Onko teidän lapsia kiusattu? Miten tilanne on hoidettu?

Kommentit

18 kommenttia
Avatar

Olen samaa mieltä – myös lapsille on erittäin haitallista, jos heitä lokeroidaan ja määritellään joksikin jo pienestä asti. Oli ne määritelmät sitten mitä tahansa, ja myös ”kiusaaja” on leima ja lokero, johon lapsi saatetaan laittaa.

Usein unohtuu, että muiden lasten kiusaaminen on lapsessa itsessäänkin oire jostain: ehkä perheessä ei ole kaikki hyvin (syitä voi olla lukematon määrä) tai sitten ehkäpä vanhemmat eivät jaksa, pysty tai osaa opettaa lapselleen vuorovaikutustaitoja. Eikä tämä ole koskaan lapsen itsensä vika!

Enemmänkin pitäisi puuttua siihen, MIKSI joku lapsi kiusaa. Nähdä ja ymmärtää se, ettei lapsi itse ole valinnut vanhempiaan tai olosuhteita, joissa kotonaan elää. Lapsen oireilu kertoo aina jostain syvemmästä, ja lähes aina oireilun syy löytyy vanhemmuudesta tai sen puutteesta (vaikkakaan ei toki aina – on myös mahdollista, että lapsella on esim. tarkkaavaisuushäiriö tai mitä tahansa muuta, mikä voi vaikuttaa hänen käytökseensä).

Tämän vuoksi lasta ei saa myöskään liiaksi rankaista tai tuomita kiusaajaksi, vaan apua pitäisi tarjota myös kiusaavalle lapselle ja hänen perheelleen.

Avatar

Koskaan en ole mitään kommentoinut, mutta nyt ajattelin. Kyllä alkoi itkettää ihan, kun luin, mitä Ava on joutunut kokemaan:( ihan kamalaa! Ja noin pienenä jo kiusataan!

Ava on tosi kaunis ja suloinen prinsessa ja onneksi Avalla on noin upea äiti:) kivaa eskarin alkua neidille ja iloa koko perheellenne!:)

P.S. Odottelen innolla teidän hääsuunnitelmia! Omatkin häät tuloillaan jossain vaiheessa:)

Avatar

Mahtava kirjoitus! Sitten, kun joskus omia lapsia toivottavasti saan, niin pyrin samaan. 🙂

Avatar

Olen töissä lastentarhanopettajana ja korvaani särähti kovasti: aina täytyy pyytää anteeksi vaikkei tarkoita.

Päiväkodissa harjoittelemme lasten kanssa sosiaalisia taitoja arjen tilanteissa. Riitoja/erimielisyyksiä tulee kovasti muttemme pakota lapsia pyytämään anteeksi. Keskustelemme asian läpi ja lapset huomaavat keskustellessa missä asiassa olisi täytynyt toimia toisin ja mitenkä jatkossa voisi toimia jos jokin harmittaa. Sanon monesti, että pelkkä anteeksi pyyntö ei riitä, vaan asiasta täytyy keskustella ja lasten kesken pyrkiä tekemää. sovinto.

Moni lapsi toimii niin, että tönäisee kaverin kumoon, aikuinen huomaa tilanteen ja tönäisijä huikkaa asiaan vain anteeksi ja asia on pois päiväjärjestyksestä. Ei näin!

Avatar

Itselleni tuo lause ei särähtänyt tässä Emilia tekstin yhteydessä. Ehkä noin yksinään se kuulostaa huonolta ja tuo sinun antama esimerkkisi onkin tosi kurja juttu. Emilia kuitenkin painotti tekstissään monesti keskustelua ja minulle jäikin käsitys, että hän tarkoitti tuolla lausellaan kenties sitä, että uhrilta tulisi aina pyytää anteeksi. Että anteeksipyynto on hyvä opettaa jo pienelle lapselle, vaikkei hän täysin ymmärtäisikään vielä asiaa. Se kun on myös perus kohtelias tapa. Lisäksi sitten tietysti se vielä tärkeämpi eli keskustelu! Hieno teksti ja kurjalta tuntuu, että niin pienetkin osaa…

Avatar

Toi on ihan hirveetä. Muistan kun mun kummilapsi aloitti päiväkodissa 4 vuotiaana ja sen jälkeen tietty kehittyi paljon ja oppi toimimaan ryhmässä, mutta samaan aikaan tuli jonkinlaista kiusaamista.
Muistan kuinka kehuin hänen uutta paitaansa ja hän vastasi ”hoidossa x ja y sanoi mun paitaa tosi rumaksi, en voi käyttää sitä enää.”
Satuttaa, että ton ikäisenä on jo tuollaista.

Avatar

Heips. Mua kiusattiin ekalla luokalla kahden tytön voimin, ja muut jättivät vain ulkopuolelle. Kiusaaminen oli fyysistä, mutta pääasiallisesti haukkumista. Vaihdoin luokkaa toisella luokalla, josta sain paljon kavereita. Näin kuitenkin entiset kiusaajani joka päivä koulussa, kun he mulkoilivat minua välitunneilla ja ruokalassa. Vaihdoin kolmannella luokalla koulua, eikä sen jälkeen ole ollut ongelmia. Olen nyt sosiaalinen ja iloinen ihminen.
Näin jälkikäteen mietittynä jopa tuo yhden vuoden kiusaamisjakso jätti minuun todella syvät arvet. En voi edelleenkään kestää ihmisten pään aukomista, sillä tunnen olevani kiusattu.
On myös outoa miettiä, miten jo 7-vuotiaat lapset voivat olla niin raadollisia toisiaan kohtaan…

Avatar

Hieman off topic mutta ava on aivan älyttömän kaunis lapsi! Toi hymy ja silmät ja kaikki! Saatte olla varuillanne kun alkaa kilpakosijat juosta nurkissa 😀

Avatar

Kaikki vanhemmat, kun toimisivat näin, niin kiusaamista olisi varmasti paaaaljon vähemmän lasten keskuudessa. Ehkä aikuisuudessakin. Näin opettajana kiinnitin kuitenkin huomiota tuohon että ”pitäiskö sun lapsen vaihtaa luokkaa” lausahdukseen. Näitäkin kouluja varmaan valitettavasti on, joissa tämmöistä voi joutua kuulemaan, mutta väittäisin, että hyvin moni opettajista ei missään tapauksessa näin sanoisi. Joten toivon vaan, että käsitys opejen ja reksien toiminnasta ei ole tällainen. Itse näitä selvittelen välillä päivittäin, asiat aina selvitetään ja anteeksi pyydetään. Vaikka sitten koulupäivän päätyttyä. Yleensä kuitenkin ajan ottaa jostain muusta, on se kuitenkin niin iso osa päiväkoti- ja koulukasvatusta.

Avatar

Takerrun ehkä pieneen ja epäolennaiseen asiaan, MUTTA lastenhoitajana inhottaa kun vielä 2017 täditellään päiväkodin aikuisia.. meillä esimerkiksi on myös miehiä töissä meidän päiväkodissa ja täten lapsetkin ovat oppineet että kaikki ovat aikuisia, ei tätiä ja setiä.

Avatar

Täällä yks kohta 22v jota kiusattiin läpi peruskoulun ja asia joka edelleen sattuu. Jopa tän ikäsenä mun on tosi vaikia luottaa kehenkään, enkä myöskään puhu toisille ihmisille paljoa.

Avatar

Kerrassaan upea postaus, juuri noin haluan kasvattaa myös mun lapseni jos mulle joskus sellaisia suodaan. Kunpa kaikki kasvattaisi lapsensa noin, näin ehkäistäisiin useita masennuksia.

Löysin blogisi aivan hiljattain ja tykkään kovasti! 🙂

Avatar

Tosi hyvä postaus! Muutenkin sulla on viime aikoina ollut harvinaisen hyviä ja mielenkiintoisia postauksia. Ainoa missä minusta olisi parantamisen varaa, ois se että postaukset tulisi pitkin kuuta, eikä niin että yhtäkkiä tulee se 2-4 postausta päivän aikana. Itse selailen blogeja päivittäin ja vauvan takia ei kauheesti kuitenkaan ole sitä ekstra aikaa, joten monet postaukset jotka vaikuttaa mielenkiintoisilta, jää kuitenkin lukematta kun tulee niin monta kerralla :/
Toivottavasti jatkossakin tulee näin hyviä postauksia! Tsemiä arkeen! 🙂

Avatar

Tärkeä asia, josta on tärkeää puhua lasten ja aikuisten kesken, koska kaikki lähtee kotoa. Koulussa asioihin on joskus vaikea puuttua erityisesi yläkoulussa, koska jokaisessa oppiaineessa on eri opettaja, minkä vuoksi opettajat eivät välttämättä näe oppilaita kuin yhden tunnin verran ja luokan kokoonpano voi muuttua riippuen tunnista. Tämän vuoksi kiusaamista ei välttämättä heti havaita, jos kukaan ei puhu asiasta. Siksi kasvatus on kotona tärkeässä roolissa ja asiallista keskustelua tarvitaan kodin ja lapsen sekä kodin ja koulun välillä.
On myös muistettava, että lähes kaikki vanhemmat toivovat sitä samaa. Halutaan kasvattaa lapsesta reilu, rehti ja kaikki huomioiva yksilö. Tämän vuoksi vanhempien on vaikea hyväksyä, jos heidän lastaan syytetään kiusaamisesta, koska hänethän on kasvatettu hyvin. Kiusaamistilanteessa onkin tärkeää, että jokainen vanhempi tarkastelee tilannetta rehellisesti ja miettii, onko mahdollista, että oma lapsi sortuu esimerkiksi ryhmäpaineen tai hyväksynnän hakemisen vuoksi kiusaamaan muita. Tilanne on useille vanhemmille arka ja täysin utopistinen ajatus, mutta on hyvä muistaa, että lapset muuttuvat ja saavat vaikutteita ympäristöstä ja saattavat käyttäytyä kotona toisin kuin koulussa ja ryhmässä.
Avoimuus, keskustelu ja rehellisyys itselle ja lapselle auttavat varmasti koulupolulla.

Avatar

Meillä myös painotettu ihan pienestä pitäen hyviä käytöstapoja, joihin kuuluu muiden kunnioittaminen, huomioiminen, anteeksi pyytäminen ja antaminen jne. Olen todella ylpeä meidän neiti 3v. jota päiväkodissakin aina kehutaan hyvistä tavoista. Hän poikkeuksetta selvittää ristiriita tilanteet puhumalla (verbaalisesti ikäisiään edellä). 🙂

Puutun säntillisesti jokaiseen tilanteeseen enkä katso läpi sormien. Välillä tuntui, että olen liian ankara/vaativa, mutta nyt kun katson tämän hetkeistä tulosta kiitän kyllä itseäni. Jossain kohtaa tyttö pyyteli liikaa anteeksi asioita joita ei tarvitsisi, mutta tähän puututtiin niin kotona kuin päiväkodissakin… Toki itse aina ajattelen, että tärkeämpää on anteeksi pyytäminen, riidan lopettaminen ja sopu, eikä se kuka riidan aloitti tai oli oikeassa.

Kovasti tsemppiä neidille eskariin ja teille vanhemmille myös! <3

Avatar

Nyt on pakko kommentoida. Ihanaa etteivät lapsesti kiusaa ja Avallakin on noin hyvät sosiaaliset taidot. 🙂 on totta että jo pienet lapset osaavat olla julmia toisilleen. Haluaisin nostaa kuitenkin esille sen että on vahingollista nimetä jo alle kouluikäinen kiusaajaksi. Usein me aikuiset omilla puheilla ja toiminnallamme vahvistamme tiettyjä rooleja, kuten hiljainen, vauhdikas, kiusaaja jne. vaikka emme käyttäisi edes tätä sanaa. Jos lapselle luodaan jo pienestä asti kuva että hän on hiljainen ja arka niin mitkä mahdollisuudet hänellä on kasvaa puheliaaksi ja avoimeksi mikä hänestä olis saattanut kasvaa ilman jo muodostunutta roolia. Sama on ”kiusaajien” kanssa. Jos lapsi kysyy minulta että miksi toi aina kiusaa niin selitän että meidän ryhmässä ei ole kiusaajia vaan kaikki harjoittelevat eri asioita. Toinen harjoittelee laskemista ja toinen sitä miten muita kohdellaan oikein. Ne ”kiusaajat” on juuri niitä joilla sosiaaliset taidot ovat vielä heikot ja empatiakyky kehittymässä. Juuri he tarvitsevat muiden taitavempien mallia ja aikuisen apua toimiakseen oikein. Usein myös ”kiusaajat” ovat niitä jotka haluavat leikkiin mutta eivät tiedä mitä tehdä päästäkseen mukaan. Kiusaamiseen pitää tietysti puuttua heti ja ilmaista ettei se ole missään nimessä ok, mutta toisille lapsille näitä taitoja pitää ihan oikeasti opettaa. Sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja voi opettaa siinä missä sanojen oikeaa ääntämistäkin. Aikuisten rooli on niin valtava tästä aiheesta puhuttaessa. Mutta tosi hyvä neuvo on juuri että aina pitää kertoa aikuiselle. 🙂 itse myös kannustan sosiaalisesti taitavia lapsia olemaan esimerkkejä ja niin auttamaan niitä jotka eivät näitä taitoja vielä hallitse. Voisin kirjottaa aiheesta kirjan ja tästäkin tuli jo liian pitkä kommentti. 😀

Avatar

Hyvä kommentti eskarinopelta!

Ihmettelin miten allekouluikäiset saavat valita etteivät leiki ”kiusaajan” kanssa? Sekin on omanlaista kiusaamista johon ne ”kiltit” kaikkien kanssa(?) leikkivät syyllistyvät. Todellisuudessa omatkin lapsesi siis kiusaavat.

Avatar

Meillä oli ennen kotona varakumppareina punaiset kumisaappaat, joista poikani piti kovasti. Kerran kun poika oli sitten ollut ne jalassa päiväkodissa, oli jotkut isommat pojat pilkanneet saappaita tyttöjen saappaiksi!!! Eikä poika suostunut laittamaan niitä jalkaansa sen jälkeen edes kotona, vaikka yritin selittää että pojat olivat vain kateellisia sun hienoista punaisista palomiehen saappaista. Se auttoi vähä, mutta sen jälkeen on kuitenkin tullut tilanteita, joissa poika miettii nauraako joku tälle tai tälle vaatteelle, vaikka ne on ollu ihan tavallisia Lindexin sinisiä, harmaita, vihreitä yms paitoja :/ Poika siis 5 vuotias Avaa tasan 6kk nuorempi. Pojan omassa ryhmässä ei onneksi ole kiusaamista, vaan tilanteet tapahtuneet pihalla muiden ryhmien lapsien toimesta ovelasti heti kun hoitajien huomio ollut muualla hetken.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä