TURUN ISKUN YTIMESTÄ

Sade ropisee tuulilasia vasten ja tuntuu, että taivaskin itkee, kun istun parkkipaikalla lukemassa kauhuista, jotka ovat juuri tapahtuneet ihan vieressä. Koko kaupunki on kuin sumussa ja ihmiset istuvat kaupan edessä itkemässä. Mansikanmyyjät kysyvät puhelimessa työnantajalta, josko he saisivat lähteä kotiin ja ihmiset halailevat toisiaan joka puolella. Kaupassa kävellessä näen, että kukaan ei keskity ostoksiin, vaan ihmiset kyselevät toisiltaan, että joko te kuulitte, soittelevat läheisille ja itkevät helpotuksesta, kun he vastaavat. En ole ikinä nähnyt mitään tällaista ja se pelottaa.

Olin tänään keskustassa studiolla ja minulla oli lapset mukana töissä, koska Topiaskin on töissä. Meidän piti mennä kuvausten jälkeen kauppatorille ja johonkin lähistön kahvilaan syömään, mutta extempore äitini soitti minulle ja kysyi, jos lapset haluaisivat tulla sinne. Suunnitelmat muuttuivat ja sen sijaan, että olisin ollut lasten kanssa tämän oletetun terrori-iskun keskuksessa, olin siskoni kanssa kirppiksellä. Iho menee kananlihalle, kun mietin, kuinka lähellä se oli. Kotiin tullessa oli pakko ajaa suoraan oven eteen ja vilkuilla tarkasti ympäristöä, ennen kuin uskalsin astua autosta ulos.

Tilanne on kaaoottinen. Somessa levitellään kuvia ja videoita. Ihmiset kertovat huhuja ja kauppakeskusten sulkeminen varotoimenpiteenä muuttui yhtäkkiä massapuukotukseksi Myllyssä. Paniikki leviää, kun ei pysytä faktoissa, vaikka faktat yksinäänkin ovat jo aivan tarpeeksi levittämään paniikkia. Ja ihan syystä.

Olen nähnyt tänään ihan liikaa kuvia ja videoita ruumiista ja puukotetuista ihmisistä, jonka hengen silminnäkijät yrittävät pelastaa. Pelottaa, että tällaista tapahtuu, mutta pelottaa myös, että ihmiset kehtaavat levitellä näitä.

Jo kuukausia ollaan puhuttu, että ei siinä kauaa mene, kun Suomessa joudutaan kokemaan tämä. Ja nyt se sitten sattui täällä kotona, Turussa. Tuntuu niin absurdilta. Mitään terrori-iskuahan ei ole vahvistettu, mutta tekotapa ja kaikki tapahtumat tuntuvat viittaavan terrorismiin, tai ainakin asialla liikkuneeseen yksinäiseen suteen. Mitään ei vielä tiedetä varmaksi, enkä halua spekuloida mitään, mutta halusin kertoa, kuinka pelottavalta täällä juuri nyt tuntuu. Pysykää ihmiset sisällä. Älkää sortuko vihaan. Muistakaa, että islam ei ole sama asia kuin ISIS. Muistakaa, kuinka onnekkaita olette, ja muistakaa uhreja. Älä levittele kuvia ja videoita, kunnioita uhreja. Voimia kaikille.

Kommentit

6 kommenttia
Avatar

Hei! Blogisi on ihana ja olet upea ihminen! Mulla ois yksi kysymys, mikä ei mitenkään liity tähän postaukseen kylläkään. Miten pääsisin kätevästi lukemaan vanhoja postauksia? Onko ainoa vaihtoehto klikata aina vaan edellistä? En ainakaan ole huomannut sivuillasi palkkia jossa olisi vuosittain kaikki postaukset. Näin juuri plussanneena olisi kiva lukea kokemuksiasi raskausajoilta!

Avatar

Voimia myös sinulle, teille!

Avatar

Tämä postaus oli nerokas. Oivaltavasti kirjoitettu, ketään loukkaamatta, mutta silti kantaaottava. Kylmät väreet tulivat kun luin. Olet taitava pukemaan tunteita sanoiksi.

Avatar

Mut eikö tässäkin nyt vähän tullut viljeltyä huhupuhetta ja stereotypiaa? Vaikka sanoitkin ettei saa levittää huhuja, annoit kuitenkin ymmärtää, että kyseessä on muslimin tekemä terrori-isku. Toki sitä nyt tutkitaan jo terrorismina, mutta eilen vielä ei.

Avatar

Kauniisti kirjoitit kamalasta tapahtumasta. Kiitos, että kannustat ihmisiä olemaan jakamatta kuvia ja videoita. Kunnioitetaan menehtyneiden ja loukkaantuneiden omaisia, ja annetaan heille rauha surra ja toipua.

Onneksi suunnitelmanne muuttuivat, ettekä päätyneet torille! Tämä uskomatonta, järkyttävää, ahdistavaa… sanat eivät riitä kuvaamaan tätä turvattomuuden tunnetta, kuinka tälläista voi tapahtua omassa rakkaassa kotikaupungissa? Voimia kaikille <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä