230 EURON HÄMÄHÄKKI

Mulle kävi marraskuun alussa yksi mun pahimmista kauhuskenaarioista. Moni varmasti muistaa, että alettuani 2009 kärsiä PTSD:stä, minulle puhkesi sen ”oireena” araknofobia, eli voimakas (”neuroottinen”) hämähäkkien pelko. Marraskuussa sitten eräänä päivänä koulusta kotiin ajaessani, näin jotain sumeaa liikettä kasvojeni edessä ja meinasin alkaa huitoa, kun ajattelin siinä olevan joku hyttynen tai pikkukärpänen. Pian katseeni onnistui kohdistumaan siihen liikkeeseen, ja huomasin että kasvojeni edessä roikkuu katosta hämähäkki. Sain tietenkin hirveän paniikkikohtauksen, aloin huutaa täysillä, onnistuin turvallisesti ajamaan tiensivuun ja syöksyin autosta ulos huutamaan ja itkemään. Soitin heti Topiakselle ja jäin hätävilkut päällä vilkkaan tien varteen odottamaan itkien apua. Kun Topias tuli hän ei onnistunut löytämään hämähäkkiä, enkä ole suostunut enää ajamaan meidän autolla. Myöskään siis matkustajana.

Tuosta päivästä asti mun fobiani on nyt ollut tosi pinnalla, ja oon jatkuvasti ahdistunut. Meidän autoon en ole suostunut menemään ja muissakin autoissa ahdistaa. Sen tapahtumapaikan ohi ajaminen ahdistaa. Kaikki pieni liike ja jokainen murunen ahdistaa. On ollut tosi rankat viikot, ja käy sääliksi Topiasta, kun se on ihan hermoraunio. Yleensä se jaksaa tosi hyvin tätä mun pelkoa, mutta nyt kun se on niin jatkuvaa, on se Topiaksellekin ollut tosi rankkaa. Mua ärsyttää tämä ihan hirveästi, koska en tahtoisi pelätä mitään näin, että se oikeasti haittaa arkea ja normaalia elämää. Ja on ihan sairaan noloa. En todellakaan halua aina olla se tyyppi, jolle joudutaan soittamaan ambulanssi, koska se pyörtyy nähdessään hämähäkin.

 

Mietittiin ratkaisua tähän ja maanantaiaamuna vietiin auto Liedon Autopesuun. Siellä meidän autolle tehtiin täydellinen sisäpesu, missä imuroitiin ja pestiin jokainen nurkka, kolo ja sisäpinta. Pesun jälkeen autoon tehtiin vielä koko yön kestänyt otsonointi, jonka pitäisi nyt olla tappanut kaikki mahdollinen elämä autosta. Jännitti ja ahdisti ihan sikana, mutta Topiaksen takia ajoin sen auton sieltä itse kotiin, ja olen nyt tänään ajellut omalla autolla. Oli kyllä niin täydellisen puhdasta jälkeä, että auto tuntui ihan uudelta, ja saatiin tosi hyvää palvelua ja ymmärrystä tälle siivouksen syylle. Jos auto ei olisi ollut niin täydellisessä kunnossa, en olisi ikinä uskaltanut istua sen kyytiin. Keskusteltiin kyllä (ihan oikeasti) myös auton myymisestä, mutta päätettiin, että nyt on fiksumpaa päästä eroon mun fobiasta, koska häiden alla ei kannata panostaa uuteen autoon. Ja auto nyt on muutenkin aina niin huono sijoitus, ja meidän auto on ihan täydellisessä kunnossa (rikkinäistä takalasin pyyhintä lukuunottamatta), niin ei ole mitään järkeä vaihtaa. Ja joo, tiedän että kuulostaa ihan absoluuttisen typerältä harkita auton myymistä hämähäkin takia! Mutta en vaan voi sille mitään.

Sitä 230 euron pesulaskua maksaessani aloin miettiä, että tähän on pakko löytyä jotain apua. Olen kokeillut EDMR-terapiaa joskus, eikä siitä ollut apua, eikä psykoterapiastakaan ole löytynyt mitään apua, mutta en mä halua kärsiä tästä koko elämääni. Kyllä mäkin tahtoisin joskus päästä mökille lasten kanssa! Ja pystyä rentoutumaan tallilla. Ja käydä metsässä koiran kanssa. Ja ottaa aurinkoa muuallakin kuin varmasti ötökkävapailla alueilla. Joten jos jollain on omia kokemuksia ja vinkkejä siitä, mistä voisin löytää apua, niin otan todellatodellatodella kiitollisena ne vastaan. Tavallaan en edes halua apua, koska mun pään sisällä joku ääni huutaa, että ihmiset on tyhmiä kun ne ei pelkää hämähäkkejä ja että tää mun pelko suojelee vaan mua. enkä halua lakata pelkäämästä, koska sitten voi käydä huonosti. Mutta samalla joku pieni ääni kuiskailee, että ei se mene noin. Että jaa a.

230 euroa oli kyllä oikein kelpo hinta näin hyvästä työstä, oltiin tosi tyytyväisiä ja suosittelen lämpimästi viemään auton ammattilaiselle sisäpesuun. Tämä oli meidän eka kerta ja vitsi, ei kyllä itse saa ikinä tollaista jälkeä, penkeistä lähti kaikki tahrat ja auto tosiaan on kuin uusi. En silti tahtoisi ihan kovin usein maksaa auton pesusta tällaisista syistä, kun rahareikiä olisi muuallakin. Nyt yritän päästä tässä jotenkin eteenpäin, ja toivottavasti löytäisin jotain apua ja vielä jonain päivänä voin elää ilman tätä jatkuvaa pelkoa hämähäkeistä.

Kommentit

20 kommenttia

Huhhuh! Onneksi mulla ei oo ihan noin pahaa araknofobiaa, Pelkään kuitenkin kauheesti hämähäkkejä, etanoita, kaikenlaisia matoja (saan ihan pienistä langanpätkistä ja muista pitkulaisista liikehtivistä asioista kunnon ahdistuksen), kaloja, sammakoita, jotain hyönteisiä, leppäkerttuja ja kaikenlaisia pieniä reikiä (sammakonkutu, pienet rakkulat tai vaikka isohuokoiset materiaalit, hyii apuaa).

Siis niin tiiän tuon tunteen. Hyvä etten ojaan kerran ajanu kun huomasin polvella pikkiriikkisen hämähäkin. En istu ulkona mihinkään ennen ku oon tarkistanu että näkyykö lähimaastossa lukkeja. Nukkumaan mennessä nostelen peitot ja tyynyt ja kattelen seinille ja näin tarkistan että on turvallista mennä nukkumaan. Mökkireissut on tuskaa, ja ulkomaanmatkat ei tuu kuuloonkaan. Koko ajan silmäilen ympärilleni jos vaikka jossain vaaniikiin vihollinen. Haluaisin elää normaalia elämää ilman vilkuiluja ja ympäristön tarkistamisia. Mutta kun ajatus pelon kohtaamisesta pelottaa ihan valtavasti..

Emilia Huttunen

SIIS NIINPÄ! Niin tuttua! Mä käyn kyllä ulkomailla, mutta ainoastaan sellaisissa kohteissa, missä ei ole mitään eksotiikkaa. Topias tahtoisi Thaikkuihin ja muualle kaukomatkoille, mutta mä en vaan pysty. Joten matkustetaan Euroopassa viiden tähden hotelleissa ja silti pakkaan aina Raidia mukaan ja oon ihan jännittynyt koko ajan. Ja esim rannalla pitää just tarkastaa se tuoli aina ensin, eikä mitään tavaroita voi jättää maahan. Pääsee toki harvemmin, koska tulee niin kalliiksi, mut parempi kuin ei ollenkaan! En voisi ikinä lähteä esim Thaikkuihin edes viiden tähden hotelliin. Eieieiei. Mä vihaan sitä kun kesällä ihmiset haluaa syödä ulkona, terassilla ja parvekkeella. Siis miten siellä voi rentoutua. Ei mitenkään. Ihan kamalaa.

Joo. Mä oon just muuttamassa ku löysin asunnostani turkiskuoriaisen toukkia. Eihän ne vissiin tee hallaa ku luonnonkuiduille ja myrkytykset on ammattilaisen toimesta käynnissä, mutta silti. Mä muutan. So I think I know the feeling auton myymisen taustalla ihanaa kun oot avoin tämän kaltaisista asioista!

turkiskuoriaisiin ei kyllä taida mitkään myrkyt tehota eli muuta vaan ja kaikki irtaimisto mitä et voi käyttää saunassa tai pestä yheksässäkympissä niin kaatopaikalle tai takkaan.

Mulla kävi aikalailla sama homma parisen vuotta sitten. Oltiin poikaystävän kanssa muutettu toiseen kaupunkiin ja palasin kotiin viikkoa aiemmin, kun poikaystävä jäi kotipaikkakunnalle. Ajelin kaupungilla, kun huomasin katossa hämähäkin.. Ajoin äkkiä parkkiin ja paniikissa hyppäsin pois autosta. Mietin et mitä ihmettä teen, poikaystävä ei ollut kaupungissa enkä tuntenut täältä vielä ketään, joka olisi voinut rientää apuun. Olin paniikissa, kunnes rohkaistuin pyytämään ohi kulkevalta rouvalta apua, joka omien sanojen mukaan tappoi hämähäkin. Hämähäkki kuitenkin tippui joten varmistusta asiasta ei ollut.. Huuto itkien ajoin kotiin 😀 Seuraava päivänä ajoin paniikissa 3 tunnin matkan kotipaikkakunnalleni, tuuletus kylmällä ja täysillä sekä tähyilin koko ajan ympärilleni. Isäni myrkytti auton, mutta vasta kun olin ajellut poikaystäväni kanssa autolla, huomasin kyseisen hämähäkin takapenkillä.. ”Olipa se vain läski ja ruma” sanoi poikaystäväni Lohduttavaa.. No, hämis kuoli mutta epäilin sen olevan paksuna ja sinä kesänä autosta löytyikin kaksi vauva hämistä 😀 Yks pahimmista kohtaukisista ikinä!! Onneksi ei ollu enää viime kesänä hämiksiä meän autossa.. Kesäisin siellä on kuitenkin yleensä hyönteismyrkkyä mukana Mut joo todellakin tahtoisin tästä pelosta eroon, koko elämän ollut mulla.

Toi on niin hirveetä. Ja ärsyttävintä tässä pelossa on se, kun monet vähättelee sitä ja suunnilleen naureskelee. Muistan esikoisen syntymän jälkeen, kun mies oli töissä ja me vauvan kans kotona. Niin yhtäkkiä olkkarissa vastaan tulee hämähäkki. Juoksin äkkiä vauvan kanssa makkariin ja lukitsin meidät sinne siihen asti kun mies tuli kotiin. Nykyään jos herään yöllä niin pakko laittaa valot päälle ja tarkistaa ettei sängyssä tai katossa näy hämähäkkejä. Tosi inhottava pelko 🙁

Moikka!
Ainakin altistusta käytetään fobioiden hoidossa, siitä varmaan löytyy paljon tietoa googlettamalla. Sitä on tarjolla psykiatrian poleilla, mutta saattaa esim. mielenterveysyksiköissäkin olla kyseisen terapiamuodon taitajia. Toivottavasti saat apua asiaan ja paljon tsemppiä!

Heippa! En tiiä onko tää ihan joku höpöhöpö-juttu, mutta oon kuullut et hypnotisointi on auttanut esimerkiksi kovia ketjupolttajia lopettamaan tupakoinnin ihan suoraan, ilman kummempia seurauksia. Ja ilmeisesti sitä käytetään myös fobioiden hoitoon. Tuli vaan mieleen et auttaakohan semmonen sun fobioihin? En siis tiedä edes mistä jonkun hypnotisoijan vois löytää, mut tuli vaan mieleen kun pohdin erilaisia vaihtoehtoja Isot tsempit sulle taistelun kans!

Mun mielestä hämähäkkipelko on jotenkin hankala ymmärtää, pieniä ja suomessa vaarattomia otuksiahan nuo ovat. Mutta silti mä olen aina pelännyt niitä aivan tolkuttomasti. Jos kohtaan sisätiloissa hämähäkin, mua alkaa itkettää ja tärisyttää saman tien, enkä voi olla samassa tilassa, jos hämisparkaa ei eliminoida. Asuin jokusen vuoden vanhassa talossa joka oli ihan täynnä lukkeja ja jotain muita isohkoja huonehämähäkkejä aina kylmään vuodenaikaan. Syksyllä sai jonkun viikon ajan joka ilta hankkiutua eroon jopa useammista hämähäkeistä, ja mikä siinä onkaan, että ne yleensä löytyi aina makkarista nukkumaanmenoaikaan. Onneksi tuo piinaava asia on ohi, ja uudessa kämpässä ei onneksi ole hämähäkkejä! Silti jokainen roska tai halkeama lattialla saa aina järkyttymään, enkä mene sänkyyn ilman että pemuutan lakanat läpi… Vasta tosin koin kamalaa hämähäkkikauhua, kun löysin yhden jääkaapista. Se oli kai ilmeisesti päätynyt sinne hedelmien mukana, ja oli karmaisevan iso ja kamala (noh, ainakin mun mielestä). Voi sitä itkun määrää, ihan kuin olisin kolmevuotias… Onneksi on näemmä kohtalotovereita, enkä ole ainoa joka saa hämähäkistä aivan valtavan hepulin aina.

I Know the feeling.. kamalaa pelätä jotain niin paljon. Ja ärsyttää kun ihmiset tosiaan naureskelee eikä ota tosissaan, vaikka kuinka koittaa selittää etten voi sille pelolle mitään. Enkä tosiaan haluais pelätä.
Kerran olin kotona suihkussa ja tulossa pois ni mun pyyhkeessä oli hämähäkki :'( huusin ja kiljuin miestäni paikalle ja hän vaan huutaa että joojoo tuun kohta ja mä jo itken ja tärisen.. enkä oo voinut käyttää sitä pyyhenaulakkoa sen jälkeen ja aina tarkistan pyyhkeen ennen kun kosken. Tapauksesta pari vuotta aikaa.
Ja onhan näitä tapauksia valitettavan paljon muitakin :/

Voi ei mä niin tiiä ton tunteen ja voin samaistua olin kerran reissussa kaverini kanssa ja nukuimme semmossessa vuokramökissä illalla sitten rupesin miettimään luteita että millasissa paikoissa niitä on ja kaverini pelotteli minua ja sanoi että varmasti tällässissä mökeissä ja niitä voi olla patjan alla. No mä en sitten uskaltanu ruveta nukkumaan kun tarkkailin sitä sänkyäni ja kurkin vähän väliä patjan alle ja olin näkevinäni sielä luteita. Heräilin vähän väliä sinä yönä kun olin niin vauhkona niistä lutikoista ja olin tuntevinani niitä kipittelevän ihollaniInhottava toi ötökkä-pelko. Entäs sitten kun kauppoihin saapuu ötökkäleivät..

Mä luulin etten voi pelätä mitään mut filippiineil kun huomasin vessassa käden kokosen hämähäkin ni alko vähän kuumottaa.. Toivottavasti saat apua ja pääset vielä joskus matkustelemaan!

Edna Foan Kerrasta poikki – kirja voisi auttaa! On tarkoitettu pakko-oireista irtipääsyyn. Olen lukenut sen, koska kärsin ocd:stä. Harjoitteet sopisivat hyvin fobioihinkin, koska pakkoajatukset ovat usein myös fobiamaisia.

Tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu! Omat neuroosini rajoittivat monta vuotta elämääni. Lähdin mm. elokuvateatterista kesken lempielokuvani pois, kun pelkäsin, että vieressä istuva mies putkikassinsa (kenellä on putkikassi elokuvateatterissa?!) kanssa tekee jonkun joukkosurman 😀 Sama juttu aina työmatkoilla junissa. En voinut myöskään syödä säilykkeitä tai ravintolaruokaa, kun pelkäsin myrkytystä jne.

MUTTA lohdutuksena voin sanoa, että olen päässyt eroon 80 %:sta oireita. Ainoat neuroosini, joista en ole selvinnyt ovat laiva- ja lentopelot, mutta eiköhän niistäkin selviä, kun altistaa.

Tsemppiä <3

Hei itse pelkäsin ennen paarmoja ja hyttysiä. Aloitin harjoittelun niin, että luin tietoa niistä. Katselin kuvia jne. Kunnes ahdistus laski. Sitten tein niin, että tiesin viereisessä huoneessa olevan hyttynen(esim purkissa), tein sitä kunnes ahdistus laski…Sitten olin samassa huoneessa kuolleen hyttysen kanssa, sitten pidin kuollutta hyttystä kädessä, sitten tapoin hyttysen jne jne jne. Ja joo en pidä hyttysten äänestä, se on inhottava, ja paarmatkaan ei ole kivoja. Mutta en mene täydelliseen paniikkiin, vaikka paarma lentelee veneen ympärillä tai metsässä kuulen ininää. Usein tuntu, että kesän alussa piti aloittaa uudestaan harjoittelu, kun talvella ei ollut tullut altistusta, mutta kyllä se on siitä vuosien mittaan helpottanut. Tästä siis kymmenen vuotta! Mut pointti on se että altistaa itsensä sille ahdistukselle ja KÄY SEN LÄPI. Ei saa lopettaa kesken, vasta sitten kun ahdistus on laskenut huomattavasti. Että aivot tajuaa, ”no en kuollut tähän”. Olikohan mun selityksessä mitään järkeä? Mutta pyysit apua ja kirjoitin sen takia.

Kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä Turussa toimivaan psykoterapeuttiin nimeltä Antti Apostol. Hän on erikoistunut nimenomaan fobioiden hoitoon ja on alallaan edelläkävijä, joka hoitaa pelkotiloja virtuaalialtistuksilla. Kannattaa tutustua sivuihin https://apostol.fi.

Siis mä oikeesti mietin kerran että voiko noin ihan oikeasti käydä! Itselleni kävi sama, ajoin ja yhtäkkiä silmien edessä hämähäkki.. onneksi en kärsi pelosta noita kohtaan, muuten olisi ollut kolari lähellä, keskustan ruuhkassa kun ajoin. Kullä minuakin puistatti ja kiljahdin huitoen hämähäkin pois, mutta mielessä oli vain että mitä jos näin kävis foobikolle.. huh. Tsemppiä sulle!

Siis mä oikeesti mietin kerran että voiko noin ihan oikeasti käydä! Itselleni kävi sama, ajoin ja yhtäkkiä silmien edessä hämähäkki.. onneksi en kärsi pelosta noita kohtaan, muuten olisi ollut kolari lähellä, keskustan ruuhkassa kun ajoin. Kullä minuakin puistatti ja kiljahdin huitoen hämähäkin pois, mutta mielessä oli vain että mitä jos näin kävis foobikolle.. huh. Tsemppiä sulle!!

Itselläni oli joskus kamala hämähäkkipelko. Jos näin hämiksen, sydän alkoi lyödä hulluna, aloin huutoitkemään ja tärisemään yms. Se oli mun pahin painajainen aina, että jossain näen hämähäkin. Sitten tapasin mun silloisen poikkiksen eli nykyisen aviomieheni ja hänen avulla pääsin tästä pelosta eroon! Hän ei nimittäin millääm ymmärtänyt tätä pelkoa ja vähätteli ja naureskeli sille ja toki hermostuikin välillä, että miten noin pienestä ihminen voi paniikkiin mennä. Aluksi olin tosi loukkaantunut, että hän ei ymmärtänyt. Jossain vaiheessa aloin hillitsemään itseäni, kun hän oli lähellä. Jotenkin aloin ajatella, että en halua suututtaa häntä ja aloin tajuta itsekin, miten TURHA pelko se on. Joten pikkuhiljaa pääsin tästä fobiasta eroon ihan vaan sen takia että en halunnut turhauttaa miestäni ;D
Nykyään jos hämiksen nään, sydän alkaa tykytellä ja hetken ajan saatan tuntea miten paniikki meinaa iskea, mutta samalla muistuttelen vaan itseäni että se ei mulle voi tehä yhtään mitään ja on aivan pieni ja mitätön ötökkä!

Tiedän mistä puhut, mulla on ollut samanlainen fobia. Mies joutui kerrankin kesken työpäivän ajamaan kotiin tappamaan hämähäkin. Mulla aivan yksiselitteisesti tuo fobia hellitti sillä, kun sain itsetuntoani nostettua kaikilla elämän osa-alueilla. Tuo araknofobia(paha sellainen) oli vain yksi huonon itsetunnon ilmentymä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä