KOIRAMAAILMAN KUMMALLINEN KULTTUURI

Luin eilen kadonneesta koiranpennusta, joka oli varastettu autosta perheen ollessa lapsen tanssinäytöksessä. Tämä on tietysti kuohuttanut kovasti netissä, ja varkaiden törkeyden ja koiran surullisen kohtalon sijaan moni keskitti energiansa perheen ruotimiseen. Miksi pentu oli jätetty autoon? Itsehän sitä ei kukaan tietenkään ikinä tekisi, ja tällaiset ihmiset ovat luonnollisesti kamalia. Pentu onneksi löytyi eilen ja pääsi takaisin kotiin, ja tuli kyllä pari kyyneltä vuodatettua, kun uutista lukiessa oma koira nukkui onnellisena sylissä, ja olin niin kovasti toivonut pennun löytymistä.

Sen jälkeen, kun meille tuli koira ja lähdin mukaan muutamaan Facebookin koira-aiheiseen ryhmään, olen huomannut, että koiranomistajien yhteisö on aivan järjettömän raadollinen. Kunnon Äitylit -meininkiä, ainakin sen perusteella millaista se oli, kun 2013 erosin ko. ryhmästä. Esimekiksi Koirat -ryhmään ei todellakaan uskalla kirjoittaa mitään, kun ihan sama mitä teet, ihmiset sekoavat, eivät osaa lukea rivien välistä tai lukevat liikaa, eivät pysty käyttämään maalaisjärkeä ja vetävät herneen nenään jokaisesta tavusta. En pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka käyttäytyvät näin netissä, mutta vielä vaikeampi on ymmärtää ihmisiä, jotka käyttäytyvät tällä tavalla, kun toisella on hätä. Mitä hyötyä on syyttelystä ja pahan puhumisesta, kun sen energian voisi käyttää vaikkapa auttamiseen?

Tuntui ihan kamalalta kuvitella sitä perheen hätää, kun he ovat tulleet takaisin autolle ja tajunneet, että koiranpentu on poissa. Erityisen pahalta tuntui pienen lapsen hätä siitä, että pukki on tullut hakemaan koiran takaisin. Ja tuo hätä iski kyllä kovaa suoraan sydämeen, koska pystyin niin helposti kuvittelemaan meidät siihen tilalle. Me kun jätämme usein Volden autoon.

Koira on meille tärkeä perheenjäsen, jota me otetaan aina mahdollisimman paljon mukaan kaikkialle. Volde tulee aina sukuloimaan, pulkkamäkeen, ulkoleikkeihin, lemmikkikauppaan, lapsia hakemaan ja vaikka mitä. Aiotaan tulevaisuudessa touhuta Volden kanssa paljon kaikenlaista ja haluttiin alusta asti totuttaa hänet kulkemaan meidän mukana. Meille oli tosi tärkeää, että Volde viihtyy autossa, ja tarpeen tullen pärjää myös yksin seisovassa autossa. Me ei haluttu olla sellaisia ihmisiä, jotka vaan alkaa pyörittää kaikkea koiran ympärillä, vaan halutaan ottaa koira mukaan siihen meidän arkeen. Samalla tavalla kuin vaikka pienen vauvan kanssa voi hyvin mennä hienoonkin ravintolaan illalla syömään, tai jäädä yömyöhään viettämään iltaa ystävien kanssa, koska vauva pystyy nukkumaan melkein missä tahansa, eikä hänen tarvitse päästä seitsemältä omaan sänkyyn nukkumaan. Ei vauvan takia tarvitse yhtäkkiä lopettaa sosiaalista elämää ja liikkumista, kuten ei koirankaan. Ja kun sitä koiraa ottaa mukaan moneen puuhaan, tulee niitä hetkiä, kun koira on pakko jättää autoon, kun joka paikkaan valitettavasti ei saa koiraa ottaa. Eikä ole mitään järkeä jo tien päällä ollessaan ajaa ensin kotiin viemään koira, ja sitten lähteä vaikka ruokakauppaan. Kyllä se koira pärjää hyvin siellä autossa.

Ja koska jo aiemmin mainitsin siitä maalaisjärjen käyttämättömyydestä koirapiireissä: tämä ei tietenkään koske kesää, ja auringon paistaessa jo keväälläkin tulee tarkkaan miettiä, koska kannattaa alkaa jättää koira kotiin.

Tuntui kamalalta ajatella, että tuollainen varkaus voisi osua omallekin kohdalle, mutta ei elämää kuitenkaan voi elää noin. Ihan yhtälailla joku voisi murtautua meille kotiin, kun ollaan poissa, ja viedä Volden. Ja sitten voivotellaan, että olisi pitänyt ottaa se mukaan. Jossittelu ei auta mitään, eikä loppupeleissä mikään elämässä ole ikinä täysin turvallista. Hengittämiseenkin voi kuolla. Me aiotaan varmasti jatkossakin jättää Voldea autoon, vaikka luonnollisesti mihinkään epäilyttäville alueille ei edes autoa jätettäisi, saati sitten koiraa, eikä tietenkään pitkäksi aikaa.

On ollut jännä huomata, miten tämä kummallinen koiramaailman kulttuuri näkyy myös lemmikkiliikkeissä. Meistä on tullut aika valikoivia sen suhteen, missä asioidaan ja kenen kanssa asioidaan, koska myös näissä alan liikkeissä näkyy ihan hirveästi tätä arvostelua ja ”neuvojen” tuputtamista. Oma tapa on aina se ainoa oikea jne. Koko koiramaailma on alkanut tuntua aika turhauttavalta, kun ikinä ei uskalla avata suutaan, kun en jaksa alkaa riitelemään kenenkään kanssa oman koirani hoidosta. Onneksi kuitenkaan kaikki eivät ole tällaisia! Ja esimerkiksi cottonien omassa fb-ryhmässä on tosi hyvä meininki, ja ollaan löydetty ihana eläinlääkäri, jolta aina mieluummin kysyn neuvoa. Suosittelenkin tosi lämpimästi Turusta Eläinlääkäri Valoa.

Millaisia kokemuksia teillä on Suomen koirayhteisöstä, onko minulla vain ollut huonoa tuuria näiden kokemusten kanssa? 

Kommentit

14 kommenttia

Kaikilla koirilla ja omistajilla on niin omat tilanteet, että on vaikea verrata mikä milloinkin on paras ratkaisu. Oman koiran kohdalla on tullut testattua kaikennäköistä mukaanottamisesta, yksinoloon ja nopeasti löytyi meidän koiralle paras tapa toimia 🙂 meidän chihu on tullut 2vuotiaana ja huonosti pidetystä perheestä. Tämän vuoksi koira stressasi kaikkea ulkomaailmaa polkupyöristä autoihin ja toisiin koiriin. Pikkuhiljaa ollaan totuteltu kaikkeen, mutta pääsääntöisesti meidän koira ei reissaa mukana, koska stressaantuu ja tilanteet menee enemmän omaltakin osalta koulutustilaisuuksiksi kuin rentoon olemiseen. Siksi meillä valikoituu tarkasti ne paikat johon koira lähtee mukaan, meidän koira ei vaan nauti siitä mukana olemisesta kaikkialla vaan jää tyytyväisenä kotiin. Voi olla että seuraavan koiran kanssa on sitten eri tilanne. 🙂 Voin olla myös neuroottinen, mutta en jätä autoon tai pihalle koiraa koskaan yksin. Suurinsyy on toi varastamisen riski, mutta myös, se että meidän koira stressaa jos jää yksin autoon. Jää paljon rauhallisemmin kotiin yksin. Kaikille kuitenkin varmaan löytyy omat hyvät tavat ja koiralle vakiintuu perheen rutiinit! Sen mitä itse jouduin opppimaan ”erityiskoiran” kanssa, että meillä arki menee paljolti koiran ehdoilla

Samoja kokemuksia kuin sinulla 😀 mutta haluan muistuttaa että on meitä mukaviakin ihmisiä 😉 ja roturyhmät ovat usein lempeämpiä ja jäsenmäärän tämän pienempiä kuin koirat-ryhmä.. Meillä kanssa koira kulkee melkein kaikessa mukana töitä lukuunottamatta. Pidän kuitenkin myös yksinoloa tärkeänä, omasta koirastani olen ainakin huomannut että jos se ei ole moneen päivään yksin yhtään (sanotaan yli 4 päivään) niin se jo totuttautuu liikaa siihen että pääsisi aina mukaan. Koiratkin tykkää rutiineista 🙂 Mukavaa pentuarkea sinulle!

Totta puhut! Itse en kuulu koiraryhmiin. Paitsi yhden hirvikoirarodun…

Siellä mm. Puhutaan että hirvikoira menee pilalle eikä toimi metsällä jos asuu sisällä!! Meidän hirvikoira on hyvin osaava ja nukkuu yöt sohvalla Sekä on niin hemmoteltu kuin olla ja voi… Ikinä en tuota sinne kehtaisi sanoa 😀

Olen törmännyt tähän samaan, sen takia en ole kyseisissä ryhmissä enkä aio viedä koiraani näyttelyihin. Näistä aiheutuu vain päänvaivaa ja harmia.

Meillä koira kulkee myös mukana ja on osana meidän arkea, mutta yksinolokin on tärkeää.
Reissaamme paljon joten myös autoilua on paljon.
Meillä kävi ikävästi uuden auton kanssa kun en tiennyt että siinä on herkät varashälyttimet ja koira oli autossa yksin niiden alkaessa soida. Sen jälkeen meillä alettiin pelätä autoon menemistä ja sinne yksin jäämistä. Nyt kovan työn tuloksena ja pitkäjänteisyyden ansiosta meillä ollaan ihan sujut autoilun kanssa jälleen. Tästä oppineena muistan aina painaa sisähälyttimet pois päältä koiran jäädessä autoon.

Mukavia ja opettavaisia pentuhetkiä teille. Uskon että Voldesta kasvaa tottelevainen koira, sillä se on sinun opissa. Jatka samaan malliin!

Oi mulla olis tästä niin paljon sanottavaa, mut yritän olla lyhyt ja ytimekäs. 😀

Meillä on miehen kanssa 10kk ikäinen koira ja ensimmäinen koira molemmille eikä muutenkaan silleen aiempaa kokemusta ollut(mitä nyt satunnaisia sukulaisten koiranulkoilutusjuttuja jne). Eli tässä saanut nähdä ja kokea paljonkin uusia asioita! 😀

Meilläkin koira kulkee lähes kaikkialla mukana ja on niin helppoa jättää se autoon esim. just kauppareissujen ajaksi. Siis en voi ymmärtää miten joku voi syyllistää ihmisiä siitä, et koira on ollu autossa, kun se on varastettu. Kesä/kevät onkin mun mielestä hankalia, kun menot pitää miettiä erilailla, kun koira ei voi jäädä autoon.

Muutenkin tässä on tullut huomattua se, että ennen koiraa ajatteli jostain asioista ”mä en kyl ikinä tekis noin” ja nyt kun on koira, niin huomaa että ei mikään oo niin mustavalkosta!

Eläinkaupoissa tai eläinlääkärissä ei oo kohdattu minkäänlaisia ennakkoluuloja(vielä), palvelu on ollu aina hyvää. 🙂

Hassua ettei osaa samaistua yhtään kokemuksiisi. 😀 Toisaalta veikkaan että yleisessä koiraryhmässä kyllä vähän vähemmän ”koiramaailman” väkeä on, toisin kuin ainakin oman rotuni ryhmissä. Mun käsitys koiramaailmasta nimenomaan on että kaikki neuvoo hyvällä ja jakaa vinkkejä. Ollaan ns yhtä suurta. Tokihan nyt joukkoon niitä mädempiäkin aina mahtuu..
Itsellä oli myös sama filosofia ekaa koiraa ottaessa, mutta suureksi harmitukseksi sitä on saanut huomata että Suomessa vaan on niin miljoona paikkaa missä koiraa paheksutaa. 🙁 Ja varsinkin koirattomien ihmisten tuntuu olevan suunnattoman vaikea tajuta miksi sitä koiraa nyt ei vaan voisi jättää kotiin vaan miksi haluaisi sen mukaan esim kylään.

Joo koirapiirit on hyvinkin tuttuja..
Eikä se ilkeys jää pelkästään noihin faceryhmiin vaan niitä ilkeitä ihmisiä seisoo myös koiranäyttelyissä arvostelemassa sun koiraa ja sua omistajana.
Meidän yksi koira sai vihaisia katseita ja seläntakana supistiin kun koira pärjäsi todella hyvin näyttelyissä, mutta kasvattaja oli sellainen kenestä ei pidetty..
Mutta nää ilkeät ihmiset täytyy vaan jättää omaan arvoonsa ja keskittyä omiin rakkaisiin koiriin ja niihin mukaviin ihmisiin, joita myös usko tai älä löytyy koiraporukoista 😀

Haluaisin tuoda esille toisenlaisen näkökulman, joka varmasti löytyy moneltakin ”kunnon” koiraihmiseltä.
Koira on laumaeläin ja sillä on ihan erilaiset tarpeet sosiaalisissa suhteissa kun ihmisillä. Yleensä ne on juuri pikkukoirien omistajia jotka eivät ihan ymmärrä koirien käyttäyttymistä, sitten ihmettelevät kun oma karvaturri räkyttää kaikille ja kaikelle. Tuo nyt vain yhtenä esimerkkimä.
Mutta kyllä se siinä vaiheessa kun koira tulee taloon, tulee laittaa arkeaan uusiksi sen koiran tähden, eikä niin että koira sopeutukoon meidän elämäämme..

Olipas jotenkin outo kommentti, en saanut oikein otetta. Mitä ovat ”kunnon” koiraihmiset? Myös kommenttisi pikkukoirien omistajista oli mielestäni todella yleistävä, ylimielinen ja leimaava. Ainakin itse koen, että suurin osa pikkukoirien omistajista on ihan yhtä fiksuja kuin muutkin ja tietävät kyllä omistavansa koiran. Kokemuksia ja neuvoja jaetaan myös meidän facebook-ryhmissä.

Itse olen kyllä huomannut sen, että koiramaailma muistuttaa vähän Äityleitä NETISSÄ isoissa koiraryhmissä, mutta pienemmissä roturyhmissä ja oikeassa elämässä en ole sitä huomannut.

Saman olen huomannut, enkä siksi koiraryhmissä haluakaan olla! Meillä on kaksi chihua, joita myös mielelläni otan mukaan erilaisiin paikkoihin, kuten terasseille, kahviloihin ja kavereille. Autoon en tosin yksin niitä viittä minuuttia pidemmäksi ajaksi jätä juurikin siksi, että kalliimpia rotukoiria saatetaan tosiaan oikeasti varastaa, vaikka viileämmillä keleillä pojat kyllä muuten pärjäisivätkin autossa ihan hyvin. Turvallisuussyistä kuitenkin itse jätän pois niiltä reissuilta, missä eivät pääse mukaan sisätiloihin, ettei tarvitse itse sit olla huolissaan, kun kotona ovat turvassa!

Mun mielestä just toi teidän tyyli on sitä, että maailma pyörii sen koiran ympärillä. Koiran kotiin jättäminenkin on ihan ok 😀 Mutta ei mennä nyt siihen. Molemmat tyylit on hyviä ja varsinkin koiralle, joka ei muuta aktiviteettia saa, kuin sitä arkea (tarkoitan nyt treenejä, hajuerottelua ja muuta sellaista kuormittavaa), niin onkin ehkä kivempi, että koira kulkee mukana. Sittenpähän se sen elämä ei ole vain siellä neljän seinän sisällä, mikä on hieno juttu. Kuitenkin koen, että omille koirilleni esimerkiksi se yksinolon aika on aikaa palautua ja olla stressaamatta. Sitä, että koirat ovat keskenään kotona. Illalla sitten treenataan tai touhutaan muuten yhdessä. Mutta kuten sanoin, tuo teidän tyyli sopii varmasti tavalliselle kotikoiralle hyvin. Muista kuitenkin, että pohjavillattomalle cottonille talvikin voi olla raadollinen aika olla yksin autossa. Varsinkin pienelle pennulle. Koira ei pääse siellä liikkumaan juuri ollenkaan, eli lihakset eivät tuota lämpöä ja se pääsee helposti kylmettymään lyhyessäkin ajassa. Itse en ainakaan jätä näillä keleillä koiraani enää autoon niissä tilanteissa, joissa se on mukana, eli treeneissä, vaan otan sen halliin häkissä. Siitäkin huolimatta, että koirani ovat pohjavillaisia, pitkäkarvaisia pystykorvia. Mutta kun se liikkumattomuus. Mutta varmaan ymmärrät sen itsekin. voldella näyttää olevan takkeja hyvin päällä näillä säillä.

Ja minunkin mielestäni koiraihmiset ovat pääosin aivan ihanaa porukkaa. Ainakin livenä. Toki niitä idiootteja on kaikkialla, mutta pääosin koiraihmiset ovat auttavaista ja välittävää sakkia.

Itse aktiivisesti koiraharrastusmaailmaan kuuluvana voisin myös todeta, että ”koirapiirit” ovat myös mahtavia paikkoja oppia uutta ja tavata muita samanhenkisiä ihmisiä. Näyttelyt eivät ole vain koirien missikisoja ja jalostuksen tulosten arviointipaikkoja, vaan hyviä tilanteita ihmissuhteiden luomiselle ja uuden oppimiselle. Oli sitten kyse koirista tai lapsista, facebookin ryhmissä saa aina kuraa niskaan suunsa avatessaan – se on varma.

Ihana että otatte koiran mukaan joka paikkaan! Omat koirani ovat mukana aina joka paikassa, ja varsinkin pennut viettävät paljon aikaa autossa. Olen todennut nukkumisen autohäkissä olevan parempi vaihtoehto sille, että jättäisin tuhoamiseen taipuvaisen pennun sekaiseen kotiin esimerkiksi kauppareissun ajaksi. Kunhan vain muistaa huolehtia siitä, että pentu oppii olemaan myös yksin 🙂

Joo varmasti noissa yleisissä koiraryhmissä meno on kuin äityleissä konsanaan, mutta kuten itsekin huomasit niin rotujen omat ryhmät on yleensä vähän rennompia 😀 Sen verran vaan sanoisin tähän, että talvellakaan koiraa ei kyllä voi moneksi tunniksi jättää autoon pakkaseen, kylmähän sille tulee niinkun ihmisellekin, eri juttu sitten ne nopeat kauppareissut tai jos auto on lämmitetyssä parkkihallissa 🙂

Eläinmaailma yleisestikin on hyvin raadollinen, netissä. Livenä en ole koskaan tavannut epämiellyttävää koiraihmistä, kaikissa harrastuksissa mitä olen koirieni kanssa testaillut/ollut vierestä seuraamassa, on kaikki aina ottaneet ilomielin vastaan hyvällä fiiliksellä. Neuvoja ja vinkkejä olen toki aaanut, mikäli olen niitä pyytänyt tai itse ottanut jonkin mielipiteitä jakavan asian esille ja aina saanut aikaan mielenkiintoisen hyvänmielen keskustelun. Minulla on kokemusta kahdesta eri kaupungin eläinlääkäristä ja yhdestä yksityisestä, ja aina kyllä saanut erinomaista ja ystävällistä apua. Lemmikkiliikkeissä asioin usein koirieni kanssa ja silloinkin saanut vain hyvää palvelua. Harmi että sinä olet saanut jo näin lyhyessä ajassa useita epämukavia kohtaamisia. Älä kuitenkaan lannistu, muista itse olla positiivinen ja ystävällinen, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä