VUOSI KIHLOISSA

Tässä sitä ollaan, jo vuosi kihloissa. Tai no oikeastaan vuosi ja kolme päivää. Minun piti kirjoittaa kihlauksesta ja vuosipäivästämme jo heti vuoden vaihtuessa, mutta valitettavasti vuodenvaihteessa isotätini nukkui pois. Ei oikein ole tehnyt mieli kirjoittaa yhtään mitään, kun olen surrut ja hautautunut kotiin, poistuen lähinnä vain salille. Mutta kyllä tämä tästä <3

Tuntuu hurjalta, että ollaan oltu jo vuosi kihloissa. Musta tuntuu, että odotin niin pitkään sitä kosintaa ja haaveilin häistä, että aika kuluu siihen verrattuna nyt ihan supernopeudella. Meidän häihin on alle 5 kuukautta ja apua se on niin vähän! Mulla alkaa iskeä jo ihan paniikki, kun tuntuu, että kaikki on niin kesken. Mun on pakko nyt lähipäivinä pitää itsekseni joku oikein ”hää-päivä”, ja tehdä vaan hääjuttuja, käydä läpi to do -listaa ja miettiä, mitä kaikkea nyt oikein täytyy tehdä.

Tuntuu vaikealta palata hääsuunnittelun pariin, ja ottaa taas yksi nimi pois vieraslistasta. Toivottavasti emme enää joudu hyvästelemään ketään.

Kommentit

4 kommenttia

Osanottoni suruun. Oma mummoni menehtyi n 3 vuotta sitten juuri, kun olin opinnäytetyötä tekemässä. Voin sanoa, että oli silloin oli tähänastisen elämäni raskain kevät monella eri saralla. Nyt alkaa kuitenkin helpottaa, vaikkei ikävä ikinä häviä mihinkään. Ihailin tota sun sormusta myös – todella kaunis! Saako udella mistä se on & minkä malliston sormus on kyseessä?

onpa kaunis sormus! Ja otan osaa! Ei oo ikinä kiva kun läheinen nukkuu pois. 🙁

Voi Emilia, otan osaa ja toivotan paljon voimia sinulle ja perheellesi ❤️

Otan osaa suruun <3 Oman papan kuoleman vuosipäivä on taas ensi kuussa ja edelleen ihan päivittäin mietin pappaa.

Suru hellittää ja on ihana huomata miten sitä pystyy muistelemaan ilolla ja heittää jo papan jutuista vitsejäkin 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä