MILLAISTA ON MEIDÄN ARKI?

Multa on usein kyselty, että miten meidän päivät ja viikot oikein kulkevat, ja ajattelin nyt ihan kokonaisen postauksen muodossa koota ajatuksiani aiheen tiimoilta ja kertoa teille tällaisen tavallisen suomalaisen perheen arjesta.

Jos joltain on mennyt ohi, meidän perheeseen tosiaan kuuluu aika perinteiseen tyyliin äiti, isä, tytär, poika ja koira. Ollaan myös muilla tavoilla tosi perinteisiä, sillä minä tuon leivän perheeseen ja Topias puolestaan haluaa keskittyä perheeseemme. Topias kyllä tekee myös ”töitä”, mutta se on enemmänkin sellainen harrastus. Jotain pientä omaa tekemistä, niin saa vähän vaihtelua päiviin. Sillä vaikka se oli Topias, joka teki päätöksen perheen perustamisesta, tarvitsee hän meidän kaikkien mielestä elämäänsä myös muuta sisältöä, joten tämä ”työ” on hyvä tapa harhauttaa välillä ajatuksia, jos arki alkaa tuntua ”rankalta”.

Topias on meillä päävastuussa kodista ja lapsista. Topiaksen ”työpäivän” aikana lapset ovat päiväkodissa ja koulussa. Välillä minua harmittaa maksaa noita päivähoitomaksuja, kun tuntuu, että Topias voisi kuitenkin yhtä hyvin olla kotona, mutta yritän olla hyvä vaimo ja tukea hänen pientä harrastustaan. Topias yleensä hoitaa lasten viemisen ja hakemisen, mutta minä kyllä teen myös oman osani ja olen usein mukana näissä rutiineissa. Jos esimerkiksi Topiaksella on lääkäri kerran vuodessa, saatan minä käydä hakemassa lapset. Ja teen sen mielelläni! Siinä päiväkodin pihalla kyllä jää helposti suustaan kiinni hoitajien kanssa, mutta ymmärrän sen hyvin. On kuitenkin aina hienoa nähdä osallistuva äiti, jota kiinnostaa kysyä samalla lasten kuulumisia. Jotkut äidit kun eivät ikinä hae lapsia päiväkodista.

Yleensä minä kuitenkin tulen töistä suoraan kotiin. Ovella minua jo tervehtii jokin herkullinen tuoksu, mutta ehdin yleensä hetken katsoa telkkaria tai lukea uutisia ennen kuin Topias kutsuu minut ja lapset pöytään. Joskus saatan tässä välissä olla Topiaksen apuna ja esimerkiksi huutaa lastenhuoneeseen ”nätisti nyt”, jotta Topias saa keskittyä ruoanlaittoon. Annan kuitenkin usein myös oman panokseni ruoanlaittoon ja haen kotimatkalla jotain valmista ruokaa.

Topias välillä tarvitsee myös muuta apua ja tukea. Hänellä on omia isikavereitaan, joiden kanssa hän usein tapaa. Heillä on tapana rennosti istuskella juomassa kahvia samalla kuin pikkuiset somasti leikkivät keskenään. Kotiin palatessaan Topias usein valittaa, ettei ole saanut yhtään omaa aikaa, mutta yritän pitää näissä tilanteissa suuni kiinni. Kotirauhaa ei helpota, jos menen sanomaan, että hänhän on ollut rauhassa koko päivän. Mutta tiedättehän te, miehet ja niiden tunteet. Niitä tulee niin herkästi loukattua, kun ei sitä vaan aina voi ymmärtää, mistä ne milloinkin suuttuvat.

Vertaistuen lisäksi Topiaksella on tietenkin myös oma isänsä apuna. Kun pappan omat lapset ovat kerran aikoja sitten lentäneet pesästä, pappalla on tietenkin aina aikaa olla apuna. Ja kun kaikki tärkeät tietotaidotkin aina periytyvät tällä tapaa isältä pojalle, on se tosi tärkeää viettää aikaa yhdessä lapsia hoitaen. Vaikka Topias on hieno isä, on siinä aina omalta isältä opittavaa.

Minäkin vietän tietenkin paljon aikaa äitini kanssa. Käymme usein kahdestaan golfaamassa ja purjehtimassa sillä aikaa, kun Topias ja hänen isänsä huolehtivat lapsista. Monesti olemme kyllä myös ottaneet lapset mukaan äitini kanssa esimerkiksi kuntosalille. Lapsiparkissa he saavat kivan breikin arkeen isin kanssa, ja isi puolestaan voi tehdä vähän tehokkaammin ruokaostokset. Osaan minä kuitenkin yksinkin olla lapsenvahtina, jotta Topias saa välillä omaa aikaa.

Meidän arki rullaa aika kivasti ja elämä maistuu, mutta on meilläkin omat ongelmamme. Joskus toivon, että Topias panostaisi vähän enemmän ulkonäköönsä. Ei sen kuitenkaan ajattelisi olevan hirveän vaikeaa, että välttää lasten saamisen jälkeen sitä repsahtamista. Jos on vain kaikki päivät omassa pikku harrastuksessa ja lasten kanssa kotona, luulisi jossain välissä olevan aikaa vähän käyttää partakampaa ja tehdä vaikka muutaman punnerruksen. Eikä sekään tunnu kauhean kivalta, jos toinen vaihtaa täysin tylsiin lökäreihin ja likaisiin t-paitoihin. Jos ei itse kiinnosta enää pukeutua, niin kai sitä voisi vaimon takia käyttää kivoja farkkuja, niin mullakin on jotain kivaa katseltavaa, kun Topias kumarrellen poimii ympäri asuntoa siroteltuja sukkiani. Jos Topias vähän enemmän panostaisi ulkonäköönsä, tekisi minunkin mieleni antaa hänelle enemmän käyttörahaa. Ja erityisen mielelläni kyllä maksan esimerkiksi parturit ja personal trainerit, kun niistä hyödyn myös minä.

Topias on meillä vastuussa käytännön juttujen lisäksi myös siitä filosofisemmasta puolesta, eli kasvatustyylistä. Onhan se kuitenkin vain fakta, että isä on lapsista vastuussa ne aiemmat vuodet, sillä vahva isän malli on lapselle niin tärkeä, ja lapsi kuitenkin luo ensin sen läheisemmän suhteen isään. Äidin vuoro astua mukaan tulee sitten siellä vanhempana vasta. Minä äitinä olen kuitenkin niitä lapsia jo kasvattanut 9 kuukautta sisälläni, ja siinä on enemmän kuin tarpeeksi. Tiedän, tiedän, sain kyllä osani kunniasta jo synnytyksen jälkeen, kun lähdimme kavereiden kanssa viettämään varpajaisia ja kaikki kehuivat, kuinka upean osallistuva ja rakastava äiti olen, kun suostuin lapseni synnyttämään, mutta tekee kuitenkin hyvää välillä muistuttaa, että Topiaksella ei ilman minua edes olisi näitä lapsia.

Monella tapaa minä olen kuitenkin moderni äiti. Otan usein omasta kiireisestä päivästäni aikaa leikkiäkseni lasten kanssa, tai viedäkseni heidät vaikka tunniksi puistoon, jotta Topias saa omaa aikaa. Ja rakastan viettää aikaa lasteni kanssa, se on niin palkitsevaa! Välillä on vaikea ymmärtää, miksi miehet jaksavat valittaa, ettei heidän panostustaan arvosteta jne jne. Aina kun minä vien lapseni puistoon, saan kuulla monelta eri ihmiseltä ylistystä siitä, kuinka onnekkaita lapseni ovat, kun heillä on tällainen äiti, ja että tällaiset oikeasti osallistuvat äidit ovat harvassa.

Olen kiitollinen Topiakselle siitä, että hän kasvattaa noita lapsia, vaikka tietenkin se on selvää, että hänen hommansa se on, jotta minä saan keskittyä elättämään perhettämme ja huolehtimaan omasta jaksamisestani. Meidän arki rullaa nätisti näin, kun jokainen pysyy siinä omassa roolissaan ja on tyytyväinen osaansa.

Disclaimer: Tämän postauksen inspiraatio tuli tämän hetken poliittisesta tilanteesta, Handmaids Tale:n bingestä ja monesta muusta tekijästä. Jos joltain meni vahva sarkasmi ohi, niin meidän perheessämme ei uskota mihinkään sukupuolirooleihin, vaan kumpikin meistä on yhtä arvokkaita vanhempia ja elättäjiä, ja aina eri elämäntilanteissa ollaan arvostettu toisen kykyä ottaa vastuuta eri osa-alueista.

Kommentit

9 kommenttia
Avatar

Sama!! Hah

Avatar

apuaa tää oli mahtava!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Avatar

Aivan loistava postaus! Nauratti ja vähän surettikin samalla kertaa, kun nuo sukupuoliroolit ja asenteet ovat aika monessa paikassa vielä kuvaillun kaltaisia (kun roolit kääntää, tietenkin).

Avatar

Tää oli hulvaton! Hyvin kirjoitettu!

Avatar

Ihan huikee teksti!

Avatar

Kiitos tästä sunnuntaiaamuna piristyksestä! Nauroin vedet silmissä ja luin parhaat palat ääneen tyttärelleni.

Avatar

Mahtava!!!!!!! Kiitos tästä!! Ihanaa kun otat kantaa tärkeisiin asioihin, ja vielä näin hulvattomalla tyylillä! :’D

Avatar

Hah, kun aloin lukemaan, ajattelin et miten Topias on ikinä mennyt sun kanssa naimisiin, kun dissaat hänen työtä noin rankasti ja sit luin vaan ärtyneenä eteenpäin.. kunnes sitten luin kohdan, että vietät paljon aikaasi äitisi kanssa purjehtien ja golfaten. Sitten meinasi aamuteet purskahtaa ulos suusta! kiitos tästä!

Avatar

Hahhhahhahah tää oli huikee !!!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä