EPÄTASA-ARVOINEN ISÄ ON YMPÄRISTÖN TUOTOS

Mulla on tässä maailmassa monia ärsytyksen aiheita, joihin törmäillessäni puhisen yksikseni, savu nousee korvista tai pyörittelen vain silmiäni. Yleensä nämä ärsyttävät jutut ovat muiden fb-päivityksiä, memejä tai artikkeleita, jotka menevät omia uskomuksiani ja mielipiteitäni vastaan. Yksi ehdottomasti ärsyttävimmistä jutuista on tasa-arvoisen vanhemmuuden täysi puuttuminen sosiaalisesta mediasta ja sekä lasten että vanhempien sukupuoliroolien vahvistaminen pienillä teoilla.

Ympäristö luo epäpätevän isän

Kun seuraa memevirtaa erilaisissa ryhmissä ja sivuilla, jotka keskittyvät vanhemmuuteen, tulee yleensä tasaisesti vastaan kuvia tai muita päivityksiä, joissa on mukamas tosi hauska juttu mukana, mutta jos osaa katsoa sen ohi, tajuaa, että viesti on todellisuudessa todella seksistinen tai muuten vahingoittava. Erityisesti minua aina ärsyttää kaikki memet, jotka liittyvät juuri sen isän kyvyttömyyteen olla vanhempi.

Saattaa tuntua hauskalta jakaa kuva, jossa on kiukkuisen näköinen nainen ja tekstinä jotain perinteistä ja kliseistä siitä, miten isä on se toisarvoinen vanhempi. Ei siis ikinä suoraan, mutta kuitenkin pääsanoma on aina se, että äiti on se ykkösvanhempi ja isä on se apulainen. Jos jatkuvasti tällaisilla pienillä ja isoilla teoilla vahvistetaan sitä käsitystä, että isät on lepsoja sählääjiä, kun taas äidit kokkaavat, siivoavat ja huolehtivat lapsista, niin kai meidän yhteiskunta sitten onkin täynnä miehiä, jotka alkavat mukautua niihin somessa nähtyihin normeihin, eivätkä luota omaan kykyynsä selviytyä pääasiallisina vanhempina.

Kun me aloimme Topiaksen kanssa seurustella melkein 9 vuotta sitten, Topias oli juuri tällainen miehenalku, joka on tottunut ajattelemaan, että ei hänen kuulu osata. Minä sitten opetin laittamaan tiskiä ja pyykkiä, ja tekemään ruokaa. Eihän se osannut edes pilkkoa kasviksia, kun alkualkoina tehtiin yhdessä salaattia. Olin siis löytänyt itselleni juuri sellaisen miehen, mitä en ikinä ottaisi. Mutta kun se 2009-2010 Topias oli selkeästi vain ympäristötekijöiden tuotos. Kun löytyi tyttöystävä, joka olikin feministi, alkoi se oikea Topias kuoriutua sieltä alta. Se Topias, joka ei tarvitse apua kokkaamiseen tai kotihommiin, koska hän tietää, että ne kuuluvat ihan yhtä lailla hänelle, ja hänellä on kaikki valmiudet olla ihan yhtä tärkeä osa meidän taloutta.

2011 minä sitten tulin raskaaksi ja sairastuin hyperemeesiin. Topias olikin yhtäkkiä yksin vastuussa. Yksinkertaiset jutut jo hoituivat, mutta nyt hän alkoi soitella minunkin äidilleni ja kysellä ohjeita monimutkaisempiin ruokiin. Minä en voinut syödä enkä tehdä mitään, joten hän teki ja söi, huolehti ensimmäistä kertaa täysin yksin itsestään ja kasvoi kuuluisaan tapaan pojasta mieheksi. Sitten syntyi lapsi, ja kappas vaan, kun Topias oli saanut melkein kaksi vuotta elää kannustavassa ympäristössä, joka ei vähätellyt hänen kykyään missään asiassa sukupuolensa takia, meidän vastasyntyneellä olikin sitten nykyaikainen isä, joka oli äidin kanssa yhtä arvokas.

Tasavertainen vanhemmuus näkyy alusta asti

Alusta asti, meidän perheessä ollaan oltu tasa-arvoisia vanhempia. Imetyskään ei estä isän lapsesta huolehtimista, sillä kuopuksen syntymän jälkeen liityin takaisin kuntosalille viikkoa synnytyksen jälkeen, ja aina salilla ollessani isä huolehti vauvasta yksin ja soitti sitten, kun oli aika tulla takaisin imettämään. Kun äiti saa sitä läheisyyttä imettäessä, isä saa sitä muissa jutuissa. Tasavertainen vanhemmuus kuuluu näkyä alusta asti.

Meillä ei ole ikinä, ei ikinä, mukauduttu mihinkään sukupuolirooleihin. Esikoisen syntymän jälkeen Topias oli töissä ja koulussa ja minä hoidin vauvaa ja tein ruoan valmiiksi, kun hän tuli töistä. Mutta nyt vuosia myöhemmin minä olen jo yli kaksi vuotta käynyt koulua ja tehnyt töitä ja Topias on kokannut ja huolehtinut kodista. Sitä on tasa-arvo. Mikään tehtävä ei kuulu toiselle sukupuolelle, vaan ne jaetaan sen mukaan, kummalla on parempi tilanne tehdä. Kun annat miehen alusta asti tuntea, että hän on yhtä tärkeä kuin sinä, yhtä kykenevä kuin sinä, hänestä tulee yhtä tärkeä ja kykenevä. SINÄ vaikutat omilla toimillasi suuresti siihen, millainen isä miehestä tulee.

Moni elää elämäänsä miettien, että mikä vaikuttaa asioihin juuri nyt, kun pitäisi miettiä, että kaikki pienetkin teot ovat osa isompaa kokonaisuutta ja esimerkiksi tänä päivänä somessa jakamasi memet vaikuttavat joskus tulevaisuudessa poikasi kasvuun, sillä sinä olet ollut mukana luomassa sitä someympäristöä, jonka sanomaa kuunnellen hän tulee kasvamaan. Yritän itse aina miettiä, että jokainen pienikin teko merkitsee, etenkin jos muut miettivät samoin. Pisarasta tulee meri.

Tietenkin maailmassa on myös niitä isiä ja äitejä, joiden toimiin ei kukaan voi vaikuttaa, sillä kaikkia ei vain ole luotu vanhemmiksi.

Myös lapset joutuvat kärsimään vielä tulevaisuudessa somessa jaettavasta sisällöstä. Facebookissa esimerkiksi omaan feediini tulvii jatkuvasti kavereiden tykkäämiä ja jakamia juttuja eräältä suositulta poikien kasvattamiseen keskittyvältä sivustolta, joka jakaa todella vahingollista sisältöä. Kyseinen media jo yksinään vaikuttaa kymmeniin tuhansiin suomalaisiin vanhempiin ja lapsiin todella negatiivisesti jatkuvasti erottelemalla sukupuolten ominaisuuksia ja leimaamalla tytöt ja pojat tietynlaisiksi.

Välillä mun vain on vaikea ymmärtää, että miten kaikki eivät näe näitä juttuja. Että miksi se tuntuu hauskalta jakaa kuva, jossa naureskellen kehutaan, että poikien kanssa on vähemmän draamaa, mutta poikia on vaikeampi pitää elossa. Miten kaikki eivät näe, että jakamalla näitä juttuja jatkuvasti me luodaan maailma, jossa lapset kasvavat olemaan näiden juttujen mukaisia ja kärsivät siitä? Nämä jutut kun vahingoittavat kumpaakin sukupuolta.

Mutta samalla ymmärrän, että me kaikki ollaan kasvettu tässä ympäristössä. Jos tätä asiaa ei erikseen herää ajattelemaan, niin onhan se vaikea ymmärtää, mikä kaikki voi olla vahingoillista. Ja sitten on tietenkin heitä, jotka ei halua ajatella asiaa, koska se on tällaisten feministihiekkapillukukkahattutätien hommaa.

Älä tee lapsistasi epätasa-arvoisen kasvuympäristön tuotoksia.

Me yritetään kotona puhua näistä asioista paljon ja keskustella lasten kanssa aina vaikeista tilanteista, jotta he aina muistavat, että heidän sukupuolensa ei rajoita heitä. Haluan poikani tietävän, että hänen ei tarvitse riehua ja ajaa crossimopolla. Haluan tyttäreni tietävän, että hänen ei tarvitse olla rauhallinen ja herkkä.

Minut ja siskoni on kasvatettu todella sukupuolinetraalissa ympäristössä. Meitä ollaan kannustettu urheilemaan, soittamaan, opiskelemaan ja tekemään ihan kaikkea sukupuolirooleista riippumatta. Pappa on kuljettanut meitä hiihtokisoihin ja opettanut nikkaroimaan, mamma on opettanut leipomaan pullaa, äiti on kuskannut meitä futikseen ja huutanut kentän laidalla kovempaa kuin yksikään muu vanhempi, ja isä on vienyt meitä tanssimaan ja ratsastamaan, ja auttanut laittamaan hevoset kuntoon ja ollut aina kiinnostunut. Meillä ei ikinä ole mitään rajoitettu ja meistä kasvoikin erilaisia aikuisia, joilla on erilaisia kiinnostuksia, ja yhtälailla oltiin jo lapsena erilaisia persoonia sukupuolirajoja rikkoen. Meillä tapeltiin nyrkeillä ja jopa vasaralla, mutta myös supistiin ja suljettiin pois. Saatiin mahdollisuus miettä, keitä me oikeasti ollaan, ja meistä sitten tuli juuri sellaisia kuin syvällä sisällä oltiin, eikä mitään epätasa-arvoisen kasvuympäristön tuloksia.

Maailmassa on paljon isoja juttuja, jotka vaikuttavat meidän kaikkien elämään, mutta on myös niin hurjan paljon pieniä juttuja, joihin voi itse vaikuttaa, vaikka sillä ei välttämättä edes itse uskoisi olevan merkitystä.

Boys will be boys.

Boys and girls will be whatever the fuck they want.

Kommentit

19 kommenttia

Monesta postauksen asiasta olen samaa mieltä. Joistakin en enkä ole kasvanut, saati elä nyt aikuisuutta näin vahvasti ajatellen. Ihan koen kuitenkin kasvaneeni omaksi itsekseni vaikka asioita ei ole kummassakaan perheessämme näin vahvasti korostettu. Siksi vähän särähti korvaan tuo ”eikä mitään epätasa-arvoisen kasvuympäristön tuloksia” negatiivisesti sanottuna sellaisista, joilla ei ole toimittu tai toimita aivan yhtä sukupuolineutraalisti kuin teillä. Itse en kuitenkaan koe olevani epätasa-arvoisen kasvatuksen tulos.

Omassa lapsuudessani ja nykyisin oman mieheni kanssa tehdään kyllä pääsääntöisesti eri kotihommia. Molemmat tekee enemmän niitä, mistä on kiinnostunut ja mitkä on mukavampia. Siksi itse pesen meillä pyykit ja mies tekee ruuan. En ole koskaan ajatellut siihen liittyvän mitään sukupuoleen liittyvää, vaan toinen on vaan parempi ja kiinnostuneempi siitä toisesta.

Mutta mieheni osaa pestä pyykkiä yhtä lailla ja tekeekin sitä, minä taas osaan tehdä ruokaa ja teenkin viikottain.

Mutta miehen ei ole pakko opetella ompelemaan eikä minun tarvitse opetella korjamaan ruohonleikkuria. Niitä asioita tehdään niin harvoin, että se tekee joka osaa.

Oma kaveripiirini on hyvin tasavertainen parisuhteissa. Kaikki äidit voivat koska vaan jättää lapset isälle tai isä saa jättää äidin yksin lapsien kanssa. Kukaan ei nillitä mitään, vastavuoroisesti mennään.

Emilia Huttunen

Juuri noin sen pitäisikin mennä 🙂 Meilläkin on paljon niitä juttuja, mitkä toinen osaa ja toinen ei, joten ne jakautuu sen mukaan. Minä en osaa esimerkiksi vaihtaa edes lamppua, mutta Topias sitten taas on ihan sormi keskellä kämmentä tekniikan kanssa. Turha niitä on opetella tässä vaiheessa, kun toinen kerran voi hoitaa 🙂

Olisikin muuten kiva kuulla taas sun koulusta

Emilia Huttunen

Siitä ei oikein ole mitään uutta sanottavaa sen jälkeen, kun olen viimeksi kirjoittanut 🙂 Olen edelleen jäljessä sen sairastumiseni takia, ja ensi keväänä on sitten ensimmäinen mahdollisuus suorittaa niitä jaksoja, jotka jäivät tekemättä. En vielä tiedä, valmistunko 2020 keväällä aikataulun mukaan, vai meneekö joululle 🙂

Mahtava postaus, KIITOS Emilia! 🙂 Luetutan miehellänikin.
T. Myös feministihiekkapillukukkahattutäti ja ylpeä siitä

Emilia Huttunen

Kiitos! <3

Blogi ei päivity blogloviniin enää muuton jälkeen. Onko jotain mitä voit asialle tehdä?

Emilia Huttunen

Kiitos kun sanoit, korjataan!

Sanoit menaisten haastattelussa näin alkuvuodesta:  ”Perhetyöntekijät auttoivat Topiasta ottamaan vastuuta ja minua vähentämään sitä. En ole itse luottanut siihen, että Topias osaa, vaan olen kulkenut hänen perässään vahtimassa ja korjailemassa jälkiä, Emilia myöntää.”

On aika ristiriidassa nykyisen postauksesi kanssa. Tunnen tekstisi aika hyvin ja muistin heti tämän haastattelusi.

Emilia Huttunen

Tuossa tekstissä puhuttiin burnoutiin sairastumisesta, joka tietenkin oli aika erilaista aikaa ja aiheutti erilaisia oireita, kuten sen ohjaksista luopumisen vaikeuden 🙂 kyseisellä lauseella viittasin siihen, että minä olen aina ollut vastuussa esim laskujen maksamisesta, mutta sairastuessani Topias otti kopin myös niistä. Sehän ei ole ollenkaan ristiriidassa vaan nimenomaan kertoo samaa tarinaa siitä, että se jolla on paras tilanne tehdä jotain, tekee 🙂

Todella hyvä kirjoitus. Meillä veljen exvaimo on ottanut tehtäväkseen haukkua veljeäni p… Kaksi säksi. Veljeni vahtii lasta joka viikonloppu ja maksaa elatus maksut. Mutta on silti kaikessa niin huono 😂 tämä on todella väärin.

Emilia Huttunen

Todella kurjaa 🙁

Hienoa, että Topias on ottanut vanhemmuuden roolin hyvin! Mulla oli mies joka 15 vuoden avioliiton jälkeen edelleenkään ei osannut tehdä ruokaa- vaikka lähetin sen jopa marttakerhon miesten kokkikurssille.

En menisi syyttämään ehkä somea epätasa-arvosta vaan enemmän ihan historiaa. Somessa kieltämättä meistä naisista tulee myös ne kaikki huonot puolet esiin, mutta minusta me ollaan kaikki aika pitkälle omien vamhempiemme kopioita. Meilläkin ex teki uraa ja remontoi,vastuu kodista ja lapsista oli mulla. Kun vihdoin päätin alkaa opiskella ja ajatella itseäni, hänestä tuli ex. Nyt eron jälkeen vasta feministiyteni on jotenkin päässyt esiin <3

Kolmenmammaloistaa.blogspot.com

Emilia Huttunen

Siis nimenomaan historia on syypää, mutta some on ihan valtava osa sitä tulevaisuuden historiaa, ja nyt on se hetki, kun täytyy vaikuttaa siihen, että miten tästä aiheesta puhutaan 100 vuoden päästä, ja some on se paikka, missä tulevaisuutta nyt muokataan 🙂

Itelle tulee tätä lukiessa vaan mieleen, että kirjotat aiheesta niin, että tämä sun tapa ajatella asiasta on maailman kaikkeuden absoluutein fakta. Jos ja kun some on täynnä esim. näitä poikiin tai tyttöihin viittaavia meemejä, joista puhuit, niin oletko ajatellut, että sinun arvomaailmassa se tuntuu pahalta, mutta esim. minun arvomaailmassa osaan ottaa ne huumorilla (ja yleensä niissä on joku totuuden ripe mukana) ja se on välillä ihan parasta nauraa kaikienlaisille meemeille. Silti meillä on tasa-arvoinen parisuhde ja kotitöitä/lastenhoitoa/kasvatusta ei ollenkaan viskattu enemmän toisen harteille.

Emilia Huttunen

Sulla on tietenkin oikeus omaan mielipiteeseesi, blogi on paikka, jossa minä taas kerron omani 🙂

Menee vähän ohi aiheen, mutta oletko huolissasi siitä, miten oma somesisältösi vaikuttaa teidän lapsiin? Entä mitä ajattelet lasten näkymisestä vanhemman somessa, etenkin jos some on kaupallinen kuten monet blogit ovat? Bloggaajilla on tähän monenlaisia kantoja, en muista lukeneeni sinun kantaasi 🤔

Emilia Huttunen

Mä oon joskus vuosia sitten kirjoittanut aiheesta, mutta en edes muista enää, mitä mieltä olen silloin ollut. Kirjoitan tän ylös aiheisiin, niin voin kirjoitella aiheesta tuoreemmin 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä