PENTUKUUMETTA

Meillä on talossa nyt kaksi koiraa, kun otettiin taas meidän lapsuudenkodin Oliivi meille kyläilemään. Oliivi on täällä toistaiseksi, niin kauan kuin mun allergiani häntä taas kestää! Oliivi on melkein 14 -vuotias norwichi-neito, eli elinikäodotteen loppupuolella mennään. Oliivin isä Omppu jouduttiin lopettamaan 2013 kesällä, ja Oliivi on jo monta kertaa ollut lopetustuomion alla, mutta jotenkin ihmeellisesti hän on sitten aina yhtäkkiä piristynyt. Oliivi on melkein sokea ja kuuro, eikä enää kauheasti syö tai liiku, ja oikeastaan vain nukkuu yksin pimeässä kaikki päivät, mutta hän on vielä ihan tyytyväinen elämäänsä ja onneksi kivuton.

Nyt kun Oliivi on meillä hoidossa, hän on taas piristynyt huomattavasti! Aina Volden kanssa Oliivi on jotenkin paljon nuorempi ja jaksaa jopa juosta. Ja leikkiä! En tiedä mikä siinä on, että Oliivi tykkää Voldesta, kun hän ei oikein muista koirista välitä, mutta en valita. Ihanaa, kun tämä vanhus saa uutta energiaa ja jaksaa vielä vähän nauttia elämästä.

Seniori vai pentu?

Elämä Oliivin kanssa tuntuu oikeastaan siltä kuin meillä olisi taas pentu kotona. Koko ajan joku seuraa hämmentyneenä mun perässä joka paikkaan ja on vähän pihalla siitä, mitä milloinkin tapahtuu. Lenkit on tosi lyhyitä ja hitaita, ja rappusten sijaan käytetään hissiä. Välillä saattaa käydä vahinko sisälle ja uni maistuu suurimman osan vuorokaudesta. Täytyy pitää huolta, ettei koira tukehdu puruluuhun ja välillä pitää auttaa pääsemään petiin.

Oliivi on mulle tosi tärkeä, kuten oli Omppukin, enkä tiedä, miten selviän siitä, kun Oliivi kuolee. Ja kun se ollaan tiedetty jo kauan, että se voi olla ihan minä päivänä tahansa. Mä en ole vieläkään päässyt kunnolla Ompusta yli ja itken aina, kun ajattelen häntä, mutta luulen, että se tulee auttamaan, että sitten kun Oliivista aika jättää, meillä on Volde kotona tukena, kun taas Ompun kuollessa oli tosi yksinäinen olo, kun Oliivi asuu vanhempieni luona.

Meillä on pitkään ollut kova pentukuume, kun ollaan alusta asti tiedetty, että halutaan ehdottomasti ainakin kaksi koiraa. Näen todellakin sellaisen tulevaisuuden, missä jaetaan sänky seitsemän cottonin kanssa, haluan olla joskus vanhana sellainen koiramummo, se ois ihan täykkyä! Mutta nyt on konkreettisesti suunnitelmissa ainakin se toinen koira. Ollaan odoteltu, että Volde olisi siinä ideaali-iässä, eikä haluttu ottaa toista pentua liian nopeasti, mutta ensi vuonna olisi toiveissa löytää sitten seuraava koira. Halutaan toinen narttu, ja paras aika olisi kevät-kesällä, koska haluan olla taas kotona pennun kanssa harjoittelemassa kaikkea ja luomassa sitä suhdetta.

Sukutaulu ei välttämättä vaikuta

Nyt me sitten vain toivotaan, että keväällä löytyisi sopivalta kasvattajalta ja sopivilta vanhemmilta narttupentu! Meidän Voldemortilla ei oikein ollut näyttelyihin sopivaa luonnetta, joten meitä kiinnostaa myös ajatus näyttelyharrastuksesta edelleen, mutta niitä nyt on niin vaikea ennustaa. Meidän Omppu oli ihan superhaluttu siitokseen, vaikka minkä maan ja kansainvälinen muotovalio, ja Oliivi oli meillä sitten sellainen tulevaisuuden näyttelytoivo, josta piti tulla mahtava muotovalio ja tehdä paljon pentuja, mutta Oliivi ei vain ikinä sopinut näyttelyihin ja parin yrityksen jälkeen kasvattaja päätti luovuttaa. Sukutaulusta ei siis ollut apua.

Oliivi oli siis sijoituspentu, joka sitten saatiin omaksi, kun näyttelyhaaveet haudattiin, mutta en ehkä enää omalla kohdalla olisi välttämättä avoin sijoitukselle, vaan mieluummin katsotaan ihan omaa. Voi kun kevät tulisi jo! Volde niin nauttii seurasta ja me niin nautittaisiin uudesta perheenjäsenestä. Pitäkää peukkuja, että meille sellainen löytyy!

Kommentit

4 kommenttia

Ihana Oliivi 💜 Toi mieleen meidän perheen vanhan pikku herran joka tänä kesänä sitten lähti tästä maailmasta. Ehti elää kuitenkin 17-vuotiaaksi 💜 Maailman kiltein koira vaikkakin välillä raivostuttava kun oli niin kiinnostunut muista uroksista 😂 Toivottavasti saatte nauttia vielä Oliivin seurasta pitkään.

Koirille suositellaan ikäeroksi vähintään kahtavuotta, että ei ehkä vielä kannata jos teiän koira on reilun vuoden…

Höpöhöpö! Aivan hyvin voi ottaa toisen koiran nopealla aikataululla, mitään tuollaista suositusta en ole koskaan nähnyt tai kuullut. Kaikki mielestäni riippuu jo olemassa olevasta koirasta ja sen luonteesta. Itselläni on kaksi koiraa, ikäeroa tasan 1v. Ei ikinä ole ollut mitään ongelmia ja koirat rakastavat toisiaan yli kaiken ja leikkivät edelleen yhdessä joka päivä (9 ja 8v).

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä