RASKAUSPÄIVÄKIRJA OSA 2

8.12.2018 rv 4+4

Mun elämä on yhtä kaurapussin lämmittämistä. Makaan tai istun koko ajan sohvalla tai sängyssä kaurapussi lantiolla, mahalla tai selällä. Tää vaan tuntuu niin hyvältä! Auttaa ihanasti tohon jatkuvaan jomotukseen. Josta en kyllä edelleenkään valita, koska oon onnellinen oireista. Oireista huolimatta pelkään edelleen koko ajan keskenmenoa. Tein aamulla bullet journaliin raskausjuttuja ja mietin vaan, että mitä jos joudun repimään nää sivut pois. Oon huomannut toivovani, että alkaisin taas oksentaa, koska sitten ainakin näkee tosi konkreettisesti, että vauva on mukana. Ja tiedän, etten oikeasti halua oksentaa ja tuun vielä myöhemmin katumaan, että olen toivonut tällaista, mutta minkäs teet, kun pelottaa niin paljon.

Heräsin tänään kasilta ja kello on nyt 10.30 ja makaan sängyssä näpyttelemässä tätä. Laitan nyt puhelimen pois ja nukun päikkärit. En vaan jaksa ilman! Tää väsymys on ihan hullua. En oo aiemmin kokenut tällaista.

Olin tänään serkkuni neljävuotissynttäreillä ja koko suku oli siellä. Puin löysän hameen ja villapaidan, jonka asettelin turvonneen mahani eteen, mutta olen muutenkin nyt lihonnut viime aikoina, niin turvotuksen helposti laittaa myös sen piikkiin, jos ei tarkemmin jää tutkimaan. En voinut syödä ihan kaikkea, mutta en usko, että kukaan huomasi mitään. Huulet oikein kihelmöi, kun vastustin halua kertoa läheisille. Mutta ei vielä, jos se menee kesken. Oli tosi uupunut olo koko ajan ja olin ehkä vähän omissa maailmoissani. Istuin myös pitkään googlettamassa, että saako itsetehtyä sinappia ja joulukinkkua syödä, että onko niitä kypsennetty tarpeeksi. Enkä voinut kysyä keltään, että missä asteessa ja kuinka kauan näitä on kypsennetty. Musta on tullut vähän neuroottinen, kun pelkään niin paljon keskenmenoa.

En pystynyt syömään ollenkaan jälkkäriä, kun tuli huono olo, mutta sekin taisi mennä huomaamatta. Oli jotenkin helpotus päästä kotiin, kun musta on tämän kuluneen viikon aikana tullut sellainen, että nautin hiljaisuudesta ja mua alkaa ahdistaa metelissä ja ihmisjoukossa. Hassua, että siitä on JO viikko, kun tein sen ensimmäisen haamuviivan. Lasken koko ajan päiviä, enkä malta odottaa tiistaita, kun mulle tulee 5+0 ja ollaan taas yhden viikon verran pidemmällä ja turvallisemmilla vesillä. Tykkään käyttää myös tätä toista viikkojen laskutapaa, eli puhua 6. raskausviikosta, joka alkaa siis 5+0, koska se saa mulle vähän luottavaisemman olon, kun 6 kuulostaa tässä vaiheessa paljon isommalta kuin 5, ja yritän kaikin voimin ajatella, että jokainen päivä on voitto.

Tänään oli ensimmäinen päivä, kun en tehnyt raskaustestiä. Unohtui koko juttu aamulla, kun oli kiire viedä koira ulos, ja tajusin vasta myöhemmin. Tänään sain tosin ne hCG-tulokset ja se hCG oli ihan hyvä. En oikein tiedä, mitä ajattelen tästä. Haluan hirveästi mennä uudestaan, koska se nousu kertoisi sitten enemmän. Tai siis se, että onko se edes noussut, vai jääkö se tohon, tai laskeeko. Tää ei kyllä auttanut, enemmänkin stressasi enemmän. Toivoin jotain supertulosta, mikä olisi ollut viitearvojen yläpuolella ja olisin voinut hengähtää, että huh, siellä on joku supervauva ja kaikki on hyvin. Mutta sainkin tällaisen tavallisen hyvän tuloksen ja jotenkin se tuntuu huonolta merkiltä. Mulla kyllä saattaa viikkoja olla vähemmänkin, en osaa vielä sanoa. Nämä viikot on laskettu ihan sen kierron alun ja pituuden perusteella, mutta koska meillä oli ”taukoa”, en ole varma ovulaation ajankohdasta.

9.12.2018 rv 4+5

Tänään on ollut aika samanlainen päivä taas. Maha ja selkä sattuu, stressaan hCG-arvoa. Väsyttää ja maha on ihan turvonnut. Odotan sängyssä vuorokauden vaihtumista ennen kuin laitan puhelimen pois, jotta näen raskauslaskurissani sen 4+6. Se tarkoittaa, että saan ajatella HUOMENNA alkavan kuudennen viikon. Olen jo melkein selvinnyt tämän viidennen eli ensimmäisen ”oikean” raskausviikon läpi, ja vaikka tiedän mielikuvan olevan lähinnä psykologinen, mulla on sellainen olo, että rv 4 on se kriittisin, ja että jos siitä selviää, niin voi oikeasti ajatella olevansa raskaana. Haluaisin hirveästi mennä mittauttamaan sen arvon taas. Mutta mitä jos se ei ole noussut? Kumpi on pahempaa; epätietoisuus vai tieto siitä, että arvo on huono?

10.12.2018 rv 4+6

Samanlainen olo kuin muinakin päivinä. Luulen, että alan nyt tekemään niin, etten kirjoita enää ylös tuntemuksia joka päivä, vaan sitten, kun jotain muuttuu. Vähän pahaa oloa, ruokahaluttomuutta, väsymystä ja vatsa- ja selkäkipuja. Tuntuu niin hyvältä, että huomenna alkaa se kuudes viikko. Mun on pakko varata itselle se hCG-mittaus vielä ennen varhaisultraa. Myös testit näyttivät yllättävän pitkälle haaleaa viivaa. Oonkin nyt miettinyt, että mulla ei ehkä DPO oo mennyt ihan yksiin kierton alun ja normipituuden kanssa. Ehkä mulla onkin ovis ollut myöhemmin ja viikkoja on vähemmän, se kävisi järkeen. Mitään ei kuitenkaan tulla saamaan selville ennen ultraa, joten pysytään tässä. Eikä välttämättä varhaisultrassakaan vielä voida määrittää laskettua, vaan pitää odottaa np-ultraa. Mun on tosin varmaan pakko vielä siihen väliin varata yksi ultra.

Tein tänään kaapista pois viimeiset raskaustestit. Viivat on vahventunut nätisti koko ajan, mutta tuo tahtikin voisi osoittaa myöhäistä ovista, kun aiemmin mulla on ollut kunnon viivat paljon aikaisemmin. Tai sitten tää on kohdunulkoinen tai jo mennyt tai menossa kesken.

13.12.2018 rv 5+2

Sama olo jatkuu ja turvotus kasvaa koko ajan. Alan olla tosi positiivisin mielin ja pelottaa, että pian romahtaa pilvilinnat. Söin tänään pihviä, KYPSÄNÄ. Outoa, nyt sitten tätä vielä yli 7 kuukautta jäljellä.

Tein eilen viikkonäytöllisen testin ja se näytti 2-3. Löysin ohjeet, joiden mukaan tossa 3+ pitäisi olla tosi korkeat hCG-arvot ja normaalilla kasvutahdilla toi mun arvo ei olisi noussutkaan vielä sinne asti, mutta silti stressaa, kun toivoin sitä kolmosta. Teen varmaan uuden testin 6+0 ja toivon sitä kolmosta.

Oltiin joululahjaostoksilla, enkä voinut vastustaa pientä bodypakettia, kun Lindexissä oli kaikki ota 3 maksa 2 ja multa puuttui juuri yksi tuote. Antaisin melkein mitä vaan, että me oikeasti elokuussa päästäisiin käyttämään näitä pieniä bodyja.

Pidän jatkuvasti kättä mahalla ja juttelen vauvalle. Miten paljon voikaan jotain niin pientä rakastaa? Vauva on vasta auringonkukansiemenen kokoinen, mutta tuntuu silti jo niin konkreettiselta ja tärkeältä.

14.12.2018 rv 5+3

Ultraan on tänään tasan viikko ja oon niin hermona! Yritän keksiä joka päivälle jotain tekemistä, etten ajattelisi ihan 24/7 tätä vauvaa. Sain tänään kaikki jouluostokset jo tehtyä, joten nyt ei oo sitäkään apuna. Pitäisi siivota, mutta se ei kyllä harhauta mun ajatuksia yhtään. Sunnuntaina on lasten serkun synttärit ja maanantaina mennään juhlimaan Hennin synttäreitä. Tiistaina olisi leffapressi ja keskiviikkona Avan joulujuhla. Mutta tarviin vielä torstaille jonkun menon ja päiville jotain, mihin voin paneutua, ettei ajatukset eksy koko ajan vauva- ja raskausjuttuihin!

Odotan ultraa hirveästi, mutta kammoan sitä myös. Mitä jos tää on kohdunulkoinen? Mitä jos tää on tuulimuna? Ja se hypoteettinen vauva jää hypoteettiseksi. Tiedän, että 6+3 ei luultavasti ees löydy sykettä, etenkin kun viikot saattaa olla silloin vasta vaikka 6+0, mutta ainakin tässä kohtaa näkee sen kohdunulkoisen. En olisi varannut ultraa näin aikaisin, mutta kun tässä alkaa sitten joulu ja kaikki pyhät, ja tuo 21.12. oli viimeinen mahdollinen päivä sille, etten joudu odottelemaan ensi vuodelle. Ja oon iloinen, että pääsen omalle lääkärilleni. Olen tavallaan iloinen, että Topias on töissä ja menen yksin, koska jos kaikki ei ole hyvin, haluan itse kertoa sen.

Minä ja Nomppu saatiin tänään lastenneuvolassa influenssarokotteet. Ava saa sen koulussa ensi viikolla ja Topias työterveydenhuollosta. Haluan ottaa varman päälle kaiken kanssa. Mulle tuli vähän kuumetta ja päänsärkyä, väsymystä ja lihaskipuja, mutta sen keväisen sairastamisen jälkeen olen tyytyväinen päätökseeni, koska en todellakaan halua raskaana mitään influenssaa.

Mulla ei oo merkkiäkään hyperemeesistä. Ihan varmana se vauva on kuollut, tää ei voi olla hyvä juttu. En voi päästä näin helpolla.

16.12.2018 rv 5+5

Mulla on pahoinvointi alkanut viime päivinä voimistua aika paljon. Oksentelun sijaan mulla on suoraan sen pahoinvoinnin yhteydessä ollut vatsa sekaisin, mikä on tosi outo ja uusi oire mulle. Mutta oon vaan tyytyväinen, etten vielä oo oksentanut. Luulen, että perustyyppi olisi kyllä oksentanut jo paljon, mutta mulla on pitkän harjoittelun takia tosi hyvät keinot pidättää oksennusta. Pystyn jopa oksennustaudin aikana pidättämään tiettyyn pisteeseen asti, jotta selviää tietyistä pakollisista tehtävistä. Kaksi hyperemeesiraskautta on hyvää treeniä! Nyt on monta kertaa jo saanut pidätellä oksennusta ja kurkkuun asti se kyllä on noussut ja yökin paljon, mutta saan sen aina taisteltua alas. Luulen, että on kuitenkin vain ajan kysymys, koska alan oksentaa. Mun pahoinvointi yltyy etenkin iltaisin, mikä on myös uutta.

Toistaiseksi olen edelleen tästä pahoinvoinnista iloinen! Se ainakin kertoo, että olen oikeasti raskaana. Jos mulle iskee hyperemeesi niin tiedän, että tulen olemaan eri mieltä, kun aiemmillakin kerroilla olen vain toivonut, että kumpa olisin tehnyt abortin, mutta jos tämä pysyy tavallisena pahoinvointina ja pienenä oksenteluna niin olen vain tyytyväinen. Koska 1. se ei tunnu missään, kun on pelännyt hyperemeesiä ja 2. se antaa mulle mielenrauhaa.

En ole kyllä vielä uskaltanut täysin uskoa siihen, ettei mulle tulisi hyperemeesiä. Ensimmäisessä raskaudessa se alkoi 5+3 ja saattaa olla, että mulla onkin viikkoja vasta vähemmän, koska oltiin tosiaan ”tauolla”, enkä seurannut sitä ovista kunnolla. Ja toisessa raskaudessa sitten taas oksentelu alkoi vasta myöhemmillä viikoilla, olisiko ollut ehkä viikolla 8. Saa nähdä, miten tässä käy.

Oon tällä viikolla hoitanut jo myös kaikki jouluostokset, koska yritän ennakoida sitä, että en ehkä pian pysty enää poistumaan kotoa.

Pahoinvoinnin takia mun ruokavalio on aika niukka ja epäterveellinen, mutta yritän parhaani mukaan väkisin syödä aina jotain, jotta se nälkä ei ainakaan pahentaisi pahaa oloa. Mutta on koko ajan paha olo ja koko ajan nälkä, mutta ei tee mieli mitään. Aina välillä tulee joku mieliteko, kuten se pihvi pari päivää sitten, ja sitten pitää heti hyödyntää se fiilis. Muuten mulla on nyt ollut aika sellaista, että jos mun ei tee erityisesti mitään mieli, mutta ei oo myöskään kauhean huono olo ja yritän hyödyntää sen ja syödä, niin syödessä tulee heti paha olo. Mutta jos taas syön noita, mihin tulee mieliteko, niin ei tuu pahaa oloa.

Harmi, että mun on tehnyt tosi paljon mieli juustoja ja sushia.

17.12.2018 rv 5+6

Huomenna alkaa seitsemäs viikko, jee! Ja ekaan ultraan on enää 4 päivää.

Huonovointisuus on pahentunut myös aamuisin, ja lasten vieminen alkaa olla aika vaikeaa. Viime yö tuli lisäksi nukuttua ihan surkeasti, kun vilkuilin kelloa vielä puoli neljältä. Nukahdin nimittäin vahingossa päikkäreille eilen aivan liian myöhään, enkä saanut sitten millään unta.

Odotan niin paljon huomista, jokaisen viikon vaihtuminen on niin iso ja tärkeä juttu. Pelottaa hirveästi, että tämä on viimeinen kerta, kun mulla viikot vaihtuu. Kiltti älä oo kohdunulkoinen, älä oo kohdunulkoinen….

Mun on tosi vaikea kirjottaa blogiin mitään, kun en voi kertoa tästä… Mutta en vaan voi kertoa ennen kuin tiedän, onko siellä edes elävää alkiota.

18.12.2018 rv 6+0

Aika matelee raskaana! Ultraan on enää 3 päivää, mutta tuntuu, että se perjantai ei tule ikinä. Tänään alkoi 7. viikko ja se tuntuu ihanalta. Jokainen uusi viikko on niin iso juttu. Mutta ultran ollessa niin lähellä jännitän edelleen sitä, että tää olikin viimeinen uusi viikko. Googletan koko ajan ihan hulluna kohdunulkoista ja tuulimunaa. Mulla ei ole ollut mitään vuotoa, hCG nousee normaalisti, kun tänään tuli ihan aikataulussa digiin se 3+ viikkoa, ja kaikki oireetkin vaikuttaa normaalilta, mutta mulla vaan kolkuttelee sellainen tunne takaraivossa, että jokin on nyt erilaista. Jokin ei ole samoin kuin aiemmissa onnistuneissa raskauksissani. Oon alkanut salaa miettiä, että voisiko siellä olla peräti kaksi. Kun on jotenkin vaan sellainen olo.

Se selän ja mahan menkkamainen kipu on pikkuhiljaa helpottanut. Edelleen välillä jomottaa, mutta enää se ei ole simmosta jatkuvaa, ja kuulemma sen kuuluukin väistyä alun jälkeen. Noita repäisykipuja on edelleen liikkuessa ja venyttäessä, pahoinvointia on koko ajan enemmän ja väsymys on vieläkin ihan järkyttävää. Nukun päikkärit joka päivä ja nukahtelen vahingossa, onneksi mulla ei ole nyt mitään päivätyötä.

Pahoinvointi tuntuu oudolta, kun se ei ole hyperemeesiä. Ehkä se on se, mikä aiheuttaa tämän tunteen, että jokin on väärin. Kun se puuttuu. Ruoka ei oikein maistu ja olen laihtunut kaksi kiloa. Samalla vatsa tosin turpoaa vaan koko ajan enemmän, mutta tietääpä ainakin, että se johtuu raskaudesta, kun paino vaan putoaa.

Pidän kotona koko ajan sipsejä ja mussutan niitä välillä, tai pidän vaan suussa kunnes suola imeytyy. Yritän edes jotenkin huolehtia ravintoaineista silloin, kun ei pysty syömään. Vettä juon tosi hyvin, mulle on raskausoireena tullut kauhea jano!

20.12.2018 rv 6+2

Pahoinvointi voimistuu koko ajan ja oksennusta saa pidättää tosi aktiivisesti. Mutta ultra on huomenna! En malta odottaa. Oon tehnyt itselleni hirveän to do -listan tälle päivälle, että pysyisin kiireisenä ja huominen tulisi nopeammin. Eilen illalla istuttiin Topiaksen kanssa sohvalla ja siliteltiin taas mun mahaa. Topias paineli sitä ja ihmetteli, kun se tuntuu niin kireältä, että miten se voi olla jo tommonen. Hormonit ja turvotus!

Avauduin eilen illalla Topiakselle siitä, miten mua pelottaa, että sieltä ultrasta tulee huonoja uutisia, kun ollaan jo niin innoissaan ja suunnitellaan kaikkea ja mietitään ensi kesän häitä, missä ollaan vieraina ja nähdään jo tulevaisuus ihan selkeästi sellaisena, että ensi kesänä meille tulee sitten se kolmas lapsi.

Enää yksi päivä. Jos tää on viimeinen päivä, kun saan ajatella olevani raskaana, aion ainakin yrittää nauttia tästä.

21.12.2018 rv 6+3

Tänään on ultra! Kirjoitan tätä viiden jälkeen sängyssä peiton alla. Oon alkanut joka päivä herätä ennen viittä, enkä vaan saa enää millään unta. Sitten meen suoraan päikkäreille aina heti, kun oon vienyt lapset.

Unohdin illalla ottaa allergilääkkeen ja oon nyt ihan tukossa ja kutiseva, hyvä syy mennä tunniksi suihkuun höyryhengittelemään ja odottamaan, että saa herättää lapset ja lähteä. Jännittää ihan hirveästi.

Kommentit

2 kommenttia

Ihana vuodenaloitusuutinen! Paljon onnea, isosti tarrasukkia ja iloa raskauteen. <3

<3 vitsi mie ootan näitä siun raskaus potauksii, illan kohokohta kun lapset on saatu nukkumaan!!! Ihanaa luettavaa ja haaveilen samalla, että ehkä meillekkin tänävuonna saatais kolmas plussatesti 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä