KOLMAS HG-RASKAUS

Mä toivoin ihan käsittämättömän lujaa, että tämä kolmas raskaus ei olisi hyperemeesiraskaus, mutta tässä sitä mennään taas. Mulla on alusta asti ollut pahoinvointia ja olen vähän oksennellut siellä sun täällä, mutta uudenvuodenpäivänä mulla lähti yhtäkkiä olo tosi paljon huonommaksi ja siitä ei ole ollut paluuta. Nyt oon siis pari viikkoa voinut huomattavasti huonommin ja viime viikolla jouduin hakeutumaan taas TYKS:iin ja hyväksymään sen faktan, että hyperemeesi on täällä taas.

Jos joku ei tunne termiä, niin hyperemeesi, eli hyperemesis gravidarum eli hg tarkoittaa voimakasta raskaudenaikaista pahoinvointia, jota ei saa sekoittaa tavalliseen pahoinvointiin. Hyperemeesiin ei auta mitkään kikat, ja vaikka arvosta jo saamiani viestejä ja tiedän, että haluatte vain auttaa, hyperemeesipotilas on yleensä kokeillut kaiken mahdollisen, eikä vinkeistä ole apua. Omalla kohdallani kokeiltiin kolmatta kertaa myös lääkkeitä osastolla, mutta niistä ei ole taaskaan apua, kuten ei ollut aiemmissakaan raskauksissa.

Tällä kertaa hg on mulle monella tapaa erilaista. Yksi iso ero oli siinä, että aiemmissa raskauksissa mulla on ollut muistaakseni tipassa parempi olo, mutta nyt mulla oli sairaalassa ihan yhtä huono olo. Ainoa ero oli siinä, että tipan jälkeen pystyn taas hengittämään paremmin ja kävelemään paremmin, eikä pyörrytä koko ajan. Nyt kun olen ollut pari päivää ilman tippaa, huomasin hengityksen taas jo vaikeutuvan ja yleisvoinnin laskevan.

Lähdin sairaalasta vastoin suosituksia perjantai-iltana, koska ketoaineet menivät perjantaina vihdoin miinukselle ja olin torstai-illasta asti jopa pissannut kunnolla, ja sovittiin, että tulen vain pian sitten taas takaisin. Halusin mieluummin kärsiä kotona, kun kerran sairaalassa ei olo ole yhtään parempi. Näin mun aiemmatkin raskaudet ovat toimineet, eli ravaan tätä väliä ja menen aina muutamaksi päiväksi tai viikoksi tiputukseen ja tulen viikoksi kotiin, jne.

Yritin tällä kertaa hakeutua ajoissa hoitoon, mutta olin kuitenkin jo aika myöhässä ja suonet olivat ihan kadonneet. Multa löytyi yksi suoni, johon saatiin keskiviikkona tippa, mutta sekin sitten repesi ja tippa meni kudokseen. Sitten yritettiin parhaiden kanyloijien voimin saada muihin surkeisiin suoniini kanyylia, mutta ne kaikki repesivät heti, ja jouduttiin kutsumaan anestesialääkäri, joka sitten sai yhteen suoneen kanyylin, joka kesti muutaman tunnin, eikä siitä sitten enää mennyt mitään sisään. Mulle ei onnistu se kotisairaanhoitokaan, kun mun suonet on niin ongelmalliset aina, kun pääsen pahasti kuivumaan, ja ne palautuvat tosi hitaasti, kun saan nesteitä.

Nyt on sitten tiputettu sitä sun tätä ja yritän kotona väkisin syödä ja juoda ja saada jotain pidettyä alhaalla. Mulla on tässä kolmannessa raskaudessa sellainen hassu juttu, että kaiken tämän harjoituksen jälkeen pystyn pidättämään oksennusta tosi hyvin. Voin siis vatsataudissakin pidättää oksennusta tosi pitkälle, ja olen nyt usein saanut jotain pysymään alhaalla tämän taidon ansiosta. Valitettevasti olen vain huomannut sellaisen ilmiön, että kun pidätän oksennusta, sen ruoan/juoman täytyy tulla jotain reittiä ulos, if you know what I mean. Mutta ainakin tällä toisella tapaa ehtii vähän enemmän imeytyä ehkä jotain.

Olen huomannut, että oloni on sitä parempi, mitä enemmän makaan ihan paikoillani. Topiaksella oli viime viikolla iltavuoroviikko, joka tarkoittaa sitä, että hän vie lapset ja minä nukun. Nukuin pitkään joka aamu ja nousin vasta iltapäivällä, ja oloni oli paljon parempi paljon pidempään. Nyt sitten taas on minun vuoroni viedä ja heti tämä ensimmäinen päivä oli ihan tuskaa. En tiedä, miten selvitään loppuraskaus, jos tämä ei tästä helpota.

Topias tekee luonnollisesti tällä hetkellä KAIKEN, ja minä vain vien ja haen lapset joka toinen viikko. Yritän olla potematta huonoa omatuntoa ja luen vain noita hyperemeesi.fi -sivun ohjeita, joissa sanotaan, että nyt on aika huolehtia vain itsestäsi ja antaa muiden tehdä kaikki muu. Tuntuu vain kuitenkin pahalta, kun tämä huono omatunto lisää tätä muutenkin pahaa oloa.

Toivon, että tässä raskaudessa hyperemeesi helpottaa aiemmin. Ensimmäisessä raskaudessa oksensin vielä ponnistaessakin, mutta toisessa raskaudessa akuuttivaihe helpotti puolivälin jälkeen. Elättelen toivoa, että tällä kertaa käy samoin. Pahoinvointi on nyt pahempaa kuin toisessa raskaudessa, mutta vähäisempää kuin ensimmäisessä, joten saa nähdä. Äiti juuri eilen lohdutti, että hänellä joka raskaudessa helpotti hyperemeesi noin puolella. Toivo siis elää, ja nyt pidetään peukkuja pystyssä, että tämä loppuisi vaikkapa siihen puoliväliin. Ja jos ei lopu, niin toivotaan, että kesällä tulee uusi jääkausi, koska en kestä tätä oloa helteessä.

Jos hyperemeesi kiinnostaa, niin osoitteessa hyperemeesi.fi on siitä aika hyvin tietoa, sillä on myös terveydenhoitoalan ammattilaisille ohjeita, sillä tälläkin kertaa TYKS:iin mennessä jokainen minut vastaanottanut lääkäri ja hoitaja sanoi, että niin sulla on ollut vähän pahoinvointia vai, johon vastasin, että ei, vaan tämä on mun kolmas hypereemesiraskaus, johon he vastasivat, että mikä. Vain yksi ihminen tiesi hyperemeesistä kertomatta. Onneksi äitipolilla suhtaudutaan tähän paremmin ja jatkossa saan mennä sitä kautta, tai suoraan prenalle.

Ihanaa viikkoa teille kaikille! Onneksi olin kirjoittanut viime vuoden puolella valmiiksi postauksia, ja mulla on vielä tuolla luonnoksissa sellaisia puolivalmiita, jotka yritän jaksaa tässä viimeistellä vointini mukaan, jotta saan pidettyä kaikesta huolimatta postaustahtia yllä.

Kommentit

14 kommenttia
Avatar

On varmaan ensimmäisenä ja kirkkaimpana mielessä 😅 Tsemppiä hurjasti Emilia!

Avatar

Tsemppiä! Synkimpinä hetkinä ultrakuva käteen. Itsellä oksentaminen loppui synnytykseen viimeisimmässä raskaudessa, voimia jaksamiseen kuitenkin toi kauan toivotun lapsen liikkeet.

Avatar

Voi ei, en kyllä edes osaa kuvitella tuota olotilaa, kuulostaa niin hurjalta. Mutta myötätunto on todellakin sun puolella, jos jo pelkkä tavallinen raskauspahoinvointi aiheutti mulle välillä todellista epätoivoa, niin nostan kyllä sulle ja teille perheenä hattua tuon hg:n edessä – ei varmasti ole helppoa. Voimia ja tsemppiä, toivottavasti pian helpottaa!

Avatar

Huh, tsemppiä :,(
Tuli mieleen näin kotityöpalveluyrittäjänä (Pohjois-Suomessa), että saisitko noihin vuoroviikon lasten vienteihin ja hakuihin apua lapsiperheiden kotipalvelusta (/haluatko apua/onko sitä jo kenties ehdotettu), samoin muihin arjen askareisiin _jos_ Topias kokee tarvivansa apua esim viikkosiivoukseen, ruuanlaittoon tms? Voimia <3

Avatar

Hei Emilia! Mulle tuli oikein paha mieli siitä, että joudut taas kestämään hg-raskauden, vaikken sinua edes tunne. Paljon tsemppiä, päivä päivältä olet lähempänä vauvan tuloa ja siihen viimeistään onneksi loppuu! <3

Avatar

Hei! Harmi, mutta toivon, että se helpottaa ja voimia ja tsemppiä! Serkullani lopulta auttoi se, että hänelle meni ravintoliuosta, kun oli kuihtunut jo niin paljon. Hyperemeesi helpotti ja hän pääsi kotiin, eikä se palannut enää raskauden loppuvaiheessa. On ihmeellistä, että se ei ole edelleenkään tunnettu juttu, vaikka aika monihan siitä kärsii. Saatika ettei keinoja ole!

Avatar

Hei, mulla kolme raskautta takana ja jokaisessa diagnosoitu voimakas hg, ekassa oksentaminen loppui synnytykseen, tokassa viikolla 25 ja kolmannessa ”jo” viikolla 20.laihduin kaikissa raskauksissa yli 10kg ja kävin tipassa ja sairaalajaksoilla lukuisia kertoja. Jos yhtään lohduttaa niin mulla on helpottanut joka uuden raskauden myötä hieman, joten sullakin on toivoa! Tsemppiä kovasti, tiedän just miten hitsin rankkaa toi on ❤️

Avatar

Mulle tuli myös mieleen lapsiperheiden kotipalvelu. Tällaisessa tilanteessa sieltä pitäisi saada apua.
Ottakaa sinne heti vaan yhteyttä! Itse olen huomannut, että neuvolassakin todella huonosti ehdottavat mitään apuja, kun sitä oltaisiin tarvittu.
Toivottavasti olosi helpottuisi ja saisit nauttia raskausajasta!

Avatar

Tsemppiä sinulle! Minullakin takana kolme hyperemeesi-raskautta. Ensimmäisessä pahoinvointi kesti synnytykseen saakka, toisessa ehkä viikolle 34 ja kolmannessa pahin vaihe oli loppu jo viikolla 17, normaalimpi pahoinvointi vielä n viikolle 20. Eli toivoa on =)

Avatar

Tsemppiä! Olis kiva jos kertoisit vähän miten sun opiskelut sujuu tässä kaiken keskellä 🙂

Avatar

Ekasta viikolle 30 (paino tippu vaa 7kg) ja tokasta 27, tosin paljon rajumpi oli tokassa. Painoa tippui 16kg 4 viikossa. Heikko oli happi. Täytyy sanoa, että hatunnosto, itse mietin uskaltaako sitä enää kun viimeks oli niin heikko olo, et mentaalisesti mietityttåä jaksaminen

Avatar

Moi!
Miten voikin olla, että tämmöinen on sattunut juuri sinulle.
Kuinka helposti sait diagnosin ensimmäisellä kerralla ja uskotko, että tunnistat nyt oireet heti niiden alettua? Miten olet kokenut epäilevät katseet hoitajilta/epäluulot muilta ihmisiltä tilanteestasi?

yst. Pinja Mitrovitch // http://www.pinaycoco.fi

Avatar

Voimia paljon ❤ kuuntele esim. musiikkia ääneen, se voi rauhoittaa oloa hieman ja vauvaa myös 😊 toivottavasti olo normalisoituu pian!

Avatar

Tsemppiä kovasti! Täällä mennään samassa veneessä. Uudenvuodenpäivänä sairaalaan tippaan ja siitä sitten kotisairaalan järjestivät. Kaksi viikkoa pisteltiin uutta kanyylia vähän väliä. Kontrollikäynnillä sitten lääkäri päätyi, että asennetaan keskuslaskimokatetri ja sen avulla hoidot jatkunut kotona kotisairaalan toimesta. Ei voi sanoa, että tästä niinkään nauttisi mutta onneksi se palkinto lopussa palkitsee.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä