HYVIÄ MERKKEJÄ

Mulla on ollut aika rankka tammikuu. Vaikka kärsin pahoinvoinnista myös koko joulukuun, tammikuussa hyperemeesi taas räjähti käsiin ja olen ollut taas siinä jamassa, että olen itkenyt yksin sängyssä ja miettinyt, miten voin olla näin tyhmä, että mentiin vielä hoitoihin, että oli sitten pakko haluta sitä lasta niin paljon. Miettinyt, että ei se ole sen arvoista. Vaikka tietenkin se on, mutta hyperemeesi vetää ajatukset alas.

Tällä viikolla mulla on sitten ollut kaksi hyvää päivää, kaksi! Vaikka on pahoinvointia koko ajan ja syömäni ruokamäärät ovat neljä kertaa pienempiä kuin lasten, olen saanut kahtena päivänä pidettyä sisällä ruokaa. Lisäksi olen saanut nesteitä pysymään paljon paremmin koko viikon ja olen saanut voimia takaisin. En edelleenkään jaksa seistä suihkussa tai viedä koiraa pidemmälle kuin talon taakse, ja sen jälkeen olen ihan hengästynyt ja poikki, mutta kuitenkin.

Olen tässä viikonloppuna maannut lepäilemässä ja katsellut lasten ja Topiaksen ja koiran touhuja ja miettinyt vaan kaikkea. Silitellyt mahaa ja miettinyt tulevaa synnytystä ja sitä, kuinka upeaa on päästä tapaamaan uusi vauva ja saada kokea tämä elämänvaihe. Ja sitä alkaa miettiä nyt, kun voi paremmin, että nämä ajatukset antaa sitten taas voimaa kestää ne huonot päivät.

Jos uskoo johonkin tasapainoon tai karmaan tai universumiin ja mitä näitä nyt on, niin sitä voisi ajatella, että mulla on elämässä niin paljon onnea, että vaa’an pitää tasoittua jotenkin, kuten vaikka hyperemeesillä. Se on rankkaa, kamalaa ja välillä on tosi katkera ja masentunut olo, mutta mulla on elämässä niin paljon hyvää. Olen vihdonkin raskaana! Mulla on kaksi ihanaa lasta, joita rakastan niin paljon ja joiden syntymät olivat elämäni parhaita päiviä. Sain viime vuonna kokea hääpäivän, joka oli kaikkia unelmianikin uskomattomampi, enkä olisi voinut olla onnellisempi. Mulla on täydellinen aviomies, oma koti, maailman ihanin koira ja hyvä tukiverkosto. Olen ihan järjettömän onnekas.

Kirjoitan nämä ajatukset ylös, jotta voin lukea niitä uudestaan, kun vajoan taas alas. Olen tästä vauvasta niin onnellinen, eikä huono tuuleni tarkoita, etten olisi, vaan tuo oksentaminen ja kuivuminen vaan väkisinkin vetää mielen alas. Toivon kuitenkin tosi kovaa, että nämä pari parempaa päivää ovat hyvä merkki! Ehkä tällä kertaa hyperemeesi kestääkin vain ensimmäisen kolmanneksen. Äitilläkin joka raskaus oli helpompi, joten se kävisi järkeen. Toivomisesta ei ole haittaakaan, toivottavasti.

Tällä hetkellä mun ruokavalio koostuu lähinnä mehujäästä, paahtoleivästä ja satunnaisista jutuista, mistä tulee joskus sellainen fiilis, että se voisi pysyä alhaalla. Esim tiistaina pysähdyttiin kahvilaan, kun käytiin hakemassa lapsille uudet toppahanskat ja kengät, ja Topias söi vieressä uuniperunaa, ja yhtäkkiä alkoi tehdä sitä mieli. Topias tilasi mulle sitten uuniperunan ilman täytteitä ja salaatteja tai mitään, koska yksinkertaisuus on parasta nyt, ja sain sen koko perunan syötyä ja pidettyä alhaalla! Kastike tosin oli vähän liikaa, samasta syystä syön myös lähinnä sitä paahtoleipää, koska se on yksinkertaista. Kaikki monimutkaisempi pahentaa vaan oloa.

Tää tuntuu tosiaan aika hienolta, koska en todellakaan voi ottaa itsestäänselvyytenä ruoan pysymistä sisällä. Ja nyt täytyy taas vähän koputtaa puuta, mutta toivottavasti te koputatte mun kanssa ja toivotaan kaikki, että tämä olisi merkki paremmasta ja pääsen taas kiinni arkeen!

Kommentit

9 kommenttia

Siis toi hyperemeesi on kyllä semmonen, mitä ei voi ymmärtää jos ei just silloin ite oo siinä tilanteessa. Sen jotenki unohtaa heti, ku se loppuu. Nyt tuntuu jotenkin etäiseltä ja hassulta ajatukselta, et kerran söin viikon pelkkää kookosjogurttia, joka ei sekään pysynyt sisällä. Sun teksti toi mieleen omat kokemukset, mutta silti jotenki epäilen niitä. Kai se on joku biologinen juttu, että tulis hankittua lisää lapsia.. 😅

Aivan äärettömän paljon voimia sinne, oot ajatuksissa päivittäin! Mekin kärsimme sekundäärisestä lapsettomuudesta, mutta nyt oon raskaana, viikko 27 menossa.

Minulla ei hypremeesiä ollut ja tiedän että sitä ei pahoinvointiin voi verrata, mutta tuoreessa muistissa vielä oma äärimmäisen rankka pahoinvointi ja oksentelu jota kesti noin 14 viikolle. Minusta silloin kaikki ajatukset on sallittuja, myös ne negatiiviset, koska muuten ei jaksa hetkistä eteenpäin. Tsemppiä ja toivottavasti olo helpottuu💓

Toivon todella sun puolesta että olisi merkki paremmasta <3
Toi tasapainoon uskominen on jännä juttu. Itsellä sellainen tilanne, että huonosta diagnoosista huolimatta raskauduin todella nopeasti. Nyt rv 34 meneillään ja olen voinut koko raskauden aivan mahtavasti ilman pahoinvointeja tai kipuja yms. Mutta koko ajan takaraivossa on tunne siitä miten "jonkun" pitää mennä jossain kohtaa huonosti jotta elämän tasapaina säilyy….

Paljon kaikkea hyvää! Jaksamisia sinne. 🙂

Voimia jokaiselle päivälle! ♥

Haha toi uuniperuna 😀 olen töissä kahvilassa jossa myydään uuniperunaa ja meillä käy tosi paljon raskauspahoinvoinnista kärsiviä syömässä vain perunaa ja tota kastiketta 😀 mikäköhän siinä on että sitä tekee raskaana mieli..? Itsellä ei ollut melkein ollenkaan raskauspahoinvointia, toi hypermeesi kuulostaa tosi hurjalta. Tsemppiä! <3

Kuulin tästä hyperemeesistä ensimmäisen kerran sun blogissa.
Mulla on takana kaksi vaikeaa raskautta, oon ollut niin pahoinvoiva RV 4-13, että oon toivonut keskenmenoa niissä ajatuksissa ja itkenyt vain. En oo pystynyt elää normaalisti. Oon nuo ajat vaan maannut, itkenyt ja ravannut hakemassa SL koska töihin ei vain kykene. Nyt aloinkin miettii, että olisko mulla voinut olla toi vaiva myös? Kun mulle kaikki aina sano, ”no meet vaa pikaisesti oksentaa kun on paha olo” mutta ei se mee noin kun on 24/7 sellanen olo että jos edes askeleen kävelet nii kuolet siihen pahoinvointiin. Sairaalaan en oo ikinä joutunut tippaan kuitenkaan, jotenki oon pärjännyt kotona koska mulla enempi se pahoinvointi rajoittaa ku itse oksentaminen.

Hei.
Oletko koskaan koittanut vyöhyketerapiaa tai akupunktiota raskauspahoinvointiisi? Itse olen saanut niistä apua ja lisäksi homeopaattinen R52 vei pahimman piikin kuvotuksesta ja huonosta olosta. Mulla 7 pahoinvointi raskautta takana. Yhdessä raskaudessä neljän päivän oksentaminen ja pahoinvoinnin jälkeen jouduin sairaalaan tiputukseen. Synnytyksen käynnistyskin hoituu sitten lempeästi noilla luontaishoidoilla hoidoilla. Suosittelen kokeilemaan. Tsemppiä ja voimia oloosi!

Miksi et lähes koskaan vastaa kommentteihin?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä