IKILIIKKUJAN KANSSA OSASTOLLA

Terkkuja sairaalasta! Ajattelin vähän tässä puhelimella näpytellä kuulumisia, kun makaan taas TYKS:issä ja on tylsää. Annoin iltapäivällä periksi tälle ololle, joka valitettavasti kääntyi äkkiä huonompaan heti, kun menin sanomaan, että on ollut pari parempaa päivää, ja soitin äitiyspolille ja Topias sitten toi mut tänne. Oon nyt täällä osastolla odotellut pääseväni tippaan, kun ei mulle taaskaan saatu laitettua kanyylia ja odotellaan anestesialääkäriä. Oon täällä sitten varmaan viikonlopun tipassa ja lähden sunnuntaina kotiin, koska mun on pakko taas aamuisin viedä lapset kouluun ja päiväkotiin.

Olen samassa huoneessa ja samassa sängyssä kuin viimeksi, ja nyt jo hormonaalisena itkettää tuleva yö, kun pahoinvoinnin lisäksi saan kärsiä taas kauheasta allergiasta ja kylmyydestä, kun täällä on tää ilmastointi ihan hullu. Voi mitä antaisinkaan, että saisin vain olla kotona ja terve. Mutta nyt toivottavasti ensi viikko sujuu vähän paremmin, kun saan taas tipasta voimia ja jaksan vähän aikaa paremmin.

Aamupäivällä sängyssä makaillessani laitoin Topiakselle viestiä, että tehdään tänään sitä ja tätä, koska tuun hulluksi, kun en ole koko tammikuussa tehnyt muuta kuin käynyt pari kertaa kaupassa ja kerran vanhempieni luona. Parin tunnin päästä oli kuitenkin pakko laittaa viestiä, että en saa edes vietyä koiraa ulos, että taitaa olla aika mennä TYKS:iin aiempien suunnitelmien sijaan.

Pääsin sentään sitten taas näkemään meidän vauvan, kun aina osastolle tullessa käydään tossa lääkärillä. Hänellä oli kaikki hyvin ja oli kasvanut hienosti, näki itsekin taas heti eron. Mittoja oli vähän vaikea saada, kun hän taas heilui ja pyöri ja heitti kuperkeikkaa koko ajan. Vaikuttaa aika liikkuvaiselta tyypiltä, en malta odottaa, että pääsen tuntemaan liikkeitä. Enää ei pitäisi mennä kauaa!

Pidin tässä välissä tauon kirjoittamisesta, kun anestesialääkäri tuli. Parin yrityksen jälkeen hän sai kanyylin paikoilleen, mutta se on valitettavasti mun ainoassa suonessa oikeassa kädessä juuri silleen, että en oikein pysty käyttämään kättä, enkä nyt pysty sitten enempää kirjoittamaan. Jään nyt tänne nuolemaan haavojani, eli näitä ihania pieniä reikiä, jotka tuli kaveriksi noille vanhoille rei’ille, jotka edelleen näkyivät viime kerrasta. Toivottavasti tässä pian taas voimat palaa, en malta odottaa, että saan taas kokea pissahädän ehkä huomenna 😀 Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kommentit

11 kommenttia
Avatar

Voi sinuu, nyt vaan lepäät ja muut kyllä pitävät huolta susta

Avatar

Tsemppiä jaksamiseen ❤️ mikään tsemppi ei varmaan pahaa oloa vie pois mutta silti, toivon kovasti että sun olo helpottaisi pian ja saisit nauttia raskaudesta! Ja kiva kun jaksat välillä postailla meille kuitenkin, kiva lukea kuulumisia 🙂

Avatar

Tsemppiä kauheesti sinne, jotenkin ihana positiivinen viba oli tässä postauksessa vaikka olo on varmasti kaikkea muuta kuin loistava. Voimahali!

Avatar

Kovasti voimia sairaalaan! <3

Avatar

Eikö sulle voisi jo laittaa cvk katetrin, jos suonet on noin kovilla? Sen kanssa voisit kotiutuakin välillä. Täällä päin on ainakin on laitettu ja aina vaan muistutettu,että sitä ei osastolla otettaisi sitten pois ilman anelääkärin lupaa.

Avatar

Tsemppiä paljon kurjaan oloon! Jospa saisit tiapsta taas helpostusta oloon! Onnistuisikohan siellä päästä tipan kanssa kotiin niin, että kotisairaanhoito kävisi huolehtimassa sinusta? Tiedän tapauksia, joissa juuri sinun kanssasi saman syyn vuoksi on päästetty potilas kotiin tipan kanssa. Näin ollen hän voi olla kotona rakkaidensa lähellä ja liikkua kotosalla omien voimien mukaan. Tosin kyseinen tapaus ei voi poistua kotoa, koska on 24/7 tippatelineessä kiinni. Mutta onhan paljon antoisampaa olla siltikin kotosalla! 🙂

Avatar

Voimia sulle! Itselläni on takana kolme hg-raskautta, ja kyyneleet silmissä luen näitä siun postauksia, kun sen muistaa, miten kamalaa se oli.. Keskimmäisen odotus oli mulla pahin. Ja Primperan, jota mulle määrättiin pahoinvointiin, aiheutti mulle sivuoireina voimaksta ahdistusta. Itkin muun muassa sairaalassa hoitajalle, että haluan abortin, tai sitten hyppään sairaalan parvekkeelta alas. Sen kerran jälkeen enää uskaltanut Primperania käyttää. Jotain muutakin pahoinvointilääkettä mulle määrättiin, mutta sillä ei tuntunu olevan mitään vaikutusta.

Mulla onneks joka kerta vointi helpotti viimeistään rv 24. Kauheeta ajatellakaan, että ison mahan kanssa joutuis yökkimään.

Alkuraskaudet on ollu mun elämäni rankimpia aikoja. Silti kuitenkin ehkä vielä haluaisin yhden lapsen..

Avatar

Kuulostaa ihanalta että voit levätä ku tarve vaatii 😊 Tsemppiä odotukseen, toivottavasti sulla on esim kirjoja/lehtiä luettavaks ja rentouttavaa musiikkia 💛😊 voimia arkeen 💛☀️😊

Avatar

Infuusioportti tai keskuslaskimokatetri vois olla sulle aiheellisia. Jännä jos ei oo annettu sulle vaihtoehdoiks. Turussa toimii myös kotisairaala jonka turvin voisit olla kotona nesteytyksessä ja he vois käydä säännöllisesti tai tarvittaessa.

Avatar

Toi on hyvä merkki että on tylsää, itse en pahoinvoinnilta ehtinyt tylsyyttä potemaan 🙂 ja hyvän kokoinen kanyyli on sulle saatu laitettua ja ei huolta, tarvittaessa laittavat kanyylin vaikka jalkaan tai sitten cvk:n jos suonet käsistä loppuu, eli nesteytys ei jää siitä kiinni. Tsemppiä!

Avatar

Onko sielä teidän seudulla mahdollisuus saada kotisairaala palveluita? Meillä täälä on kotisairaala joka mahdollistaa mm.iv lääkkeiden annon kotiin. Tällöin voisi kanyyli olla kädessäsi ja kotisairaalan henkilökunta käydä sinua kotona nesteyttämässä.
Tällöin pystyisit olemaan kotona enemmän ja ei tarvitsisi sairaalassa kökkiä.
Tsemppiä ja jaksamista! 🙂

Vastaa käyttäjälle Selina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä