12. RASKAUSVIIKKO

Tänään on kahdennentoista raskausviikon viimeinen päivä! Eli huomenna alkaa ensimmäisen kolmanneksen viimeinen viikko. Hurjaa ajatella, että ensimmäinen kolmannes on pian jo takana, kun tuntuu, että vasta tein raskaustestin. Toisaalta aika kulkee todella hitaasti, kun on niin huono olo, mutta samalla sitä pysähtyy usein ajattelemaan, kuinka nopeasti tämä raskausaika loppujen lopuksi menee ohi. Joka raskaudessa olen vain toivonut sen jo olevan ohi, mutta tällä kertaa osaan toivoa vain loppua pahoinvoinnille, sillä olisin mielelläni pitkään raskaana! Kunhan vain saisin voida vähän paremmin.

Nämä ensimmäiset 12 viikkoa ovat sujuneet melko mallikkaasti. Vauva nimittäin kasvaa hienosti ja voi hyvin, ja vain sillä on oikeasti merkitystä. Toki tämä on tosi rankkaa koko perheelle, mutta jotenkin tästä selvitään. Tiputuksen jälkeen mulla on nyt taas enemmän voimia onneksi! Tänään jopa pesin vessan, jotta mun on mukavampi oksentaa siellä. Ja olen käyttänyt koiran kaksi kertaa ulkona, vaikkakin tosi lyhyesti, mutta kuitenkin. Kyllä sitä edelleen saa juosta koko ajan vessassa, ja on mulla myös noita oksennuspusseja ja ämpäreitä ympäri kämppää ja joka takin taskussa, mutta heti kun saa vähän voimia takaisin tiputuksesta niin tuntuu paremmalta.

Tämän raskauden pahoinvointi vähän poikkeaa edellisistä. Pahoinvointi ei ole todellakaan niin pahaa kuin ensimmäisessä raskaudessa, jolloin halusin vain tappaa itseni ja tehdä abortin, mutta se on pahempaa kuin toisessa raskaudessa. Paino ei ole kuitenkaan pudonnut kuin 6 kiloa, koska olen pystynyt joten kuten pitämään tarpeeksi ravintoa sisällä. Tiputuksessa sain yli 3 kiloa takaisin, mutta eilen illan ja yön oksentaessani pääsin jo kahdesta kilosta ”eroon”, sillä aamulla paino oli enää vain kilon enemmän kuin sairaalaan mennessä. Käyn nykyään melkein joka päivä vaa’alla, koska yritän seurata tätä nesteytyksen tasoa myös painon kautta. Jos paino pysyy samana tässä kohtaa, kun vauva ei vielä paina paljoa, niin tilanne on ihan ok. Mutta painon laskiessa ja voinnin huonontuessa pitää lähteä TYKS:iin.

On ollut niin hauskaa silitellä massua, mutta nyt mun maha on tosi eri näköinen. Mun piti ottaa ja jakaa näitä mahakuvia joka viikko, mutta olen voinut niin huonosti, että en ole koskenutkaan kameraan tammikuussa, ennen tätä päivää siis. Ei tässä kyllä kauheasti olisi ollut kuvattavaakaan, koska 9. viikolla kun oksentaminen muuttui jatkuvaksi, mun maha katosi. Mulle tulee turvotusta edelleen tosi herkästi vatsaan aina, jos saan jotain syötyä ja juotua, mutta sitten oksentaessa se taas katoaa.

Tämänkin takia tämä raskaus on siis helpompi, koska saan tosiaan jotain välillä pidettyä sisällä! Mutta valitettavasti pahoinvointi on silti aivan jatkuvaa, ja joudun lähes koko ajan pidättämään oksennusta. En pysty esim nielemään ollenkaan sylkeä, jota hyperemeesin takia erittyy tosi runsaasti ja syljeskelen koko ajan mun söpöön pinkkiin ämpäriin, ettei tulisi oksennusta. Edellisessä raskaudessa sitten taas se pahoinvointi ei ollut näin pahaa ja jatkuvaa, ja jälkikäteen ajatellen, vaikka silloin oli ihan kamala olo, niin kyllä siinä oli paljon helpompaa moni juttu. Mutta vertailen näitä pian enemmän, koska mulla on tekeillä postaus vauvan sukupuolesta ja kaikista näihin liittyvistä jutuista!

Hyödynnän nyt tämän tiputuksen tuoman energian ja keskityn tällä viikolla kirjoittamaan postauksia. Ja toivon, että tämä tiputus jäisi viimeiseksi! Olen nimittäin tuolle sairaalan sisäilmalle niin allerginen, etten ehkä kestä enää yhtäkään sairaalareissua. Ja tämä vain vahvistaa ajatuksiani yhdestä synnytykseen liittyvästä jutusta, josta siitäkin teen oman postauksen. Oon ihan innoissani, kun jaksan taas suunnitella kaikkea ja iloita tästä! Kyllä toi tiputus vain auttaa jaksamaan, vaikka tiedän, että tällä oksennustahdilla sitä iloa ei riitä kovin kauaa.

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Moi!
Tsemppiä tosi paljon rankkaan vaiheeseen raskaudessa! Ihailen sitä, kuinka positiivinen asenne sinulla on kaikesta oksentelusta huolimatta ja iloitsen siitä, että saat vihdoin odottaa toivomaasi vauvaa 🙂

Minulla on itselläni ollut vauvatoiveita välillä enemmän ja välillä vähemmän siitä asti, kun kuukautisen edellisen raskauden jälkeen palasivat kuvioihin viime keväänä. Siksi olen käynyt lukemassa juttujasi samaistuen. Tein positiivisen testin tammikuun alussa ja kun seuraavan kerran kävin blogissasi, oli tosi kiva huomata, että teilläkin on plussatuulet puhaltaneet! Jään mielenkiinnolla seuraamaan blogia – se antaa mukavaa vertaistukea raskauteen.

Ihanaa, kun olet päässyt käymään niin monissa ultrissa! Me emme ole vielä nähneet pientä kertaakaan ja olo on välillä aika epäuskoinen sen suhteen, onko mahassa vauvaa ollenkaan. Maltilla silti edetään päivä kerrallaan tämän väsymyksen ja ruokahaluttomuuden kanssa.

Kaikkea hyvää sinulle ja pienelle!

Avatar

Moi!
Onko teillä mahdollisuutta käyttää kotisairaalatoimintaa? Tai onko teidän kunnalla sellaista?
Sairaanhoitajat tekevät siis kotikäyntejä, esim. laittavat suonensisäisen antibiootin ym. Tuli vaan mieleen, että jos on mahdollisuus hyödyntää sinulla tuollaista. Olisi sinun tilanteessa hyvä, että saisit nesetytystä, mutta voisit olla kotona 🙂

Vastaa käyttäjälle memmu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä