LOPU JO

Entäs sitten, kun ei vaan jaksa enää? Koska tänään tuli vaan taas yhtäkkiä joku raja vastaan, ja Topias vaan yrittää lohduttaa, kun minä itken pahaa oloani ja sitä, etten kestä enää. Yritin syödä, eikä se tietenkään pysynyt sisällä ja siitä tuli vaan niin paljon huonompi olo, että en vaan pysty enää.

Tää on niin epäreilua. Yritän ja yritän olla positiivinen ja jaksaa ja tsempata ja miettiä hyviä puolia, mutta en vaan jaksa nyt enää. En pysty seisomaan, koska en saa happea ja rintaa puristaa, kun vähänkään rasitan itseäni. En pysty istumaan kuin hetken. En pysty nielaisemaan.

En pysty tällä hetkellä iloitsemaan mistään raskauden hyvistä puolista. Olen tuijottanut meidän häävideoita ja yrittänyt edes hetkellisesti kuvitella eläväni sitä päivää, ilman tätä kamalaa oloa. En pysty edes menemään suihkuun. En vain jaksa tätä enää. Ehkä se parempi viikko olikin huono juttu, kun pääsin näkemään, ettei raskauden tarvitse olla tällaista. Ehkä on tyhmää elätellä toivoa, että tämä helpottaisi, vaan pitäisi vaan tottua ajatukseen. Siis että tätä se tulee aina olemaan. Kidutusta. Täyttä helvettiä. Oksennusämpärin tyhjentämistä ja yksinäisyyttä.

Kommentit

20 kommenttia
Avatar

Mitkä sinun rauta-arvot on? Onko sinulta mitattu ferritiiniä koskaan? Jostain olen lukenut että alhaiset varastoraudat voivat aiheuttaa tuota hyperemeesiä. Hemoglobiini voi olla normaali vaikla muuten elimistö kärsii raudanpuutteesta.

Avatar

Avatar

Tsemppiä ja jaksuja! ❤️❤️Toivottavasti olosi pian helpottaa ja pääsisit nauttimaan raskaudesta ❤️❤️

Avatar

Itsellä auttoi jonkin verran b6 vitamiini. Sitä otin max.sallitun määrän jaettuna pitkin päivää.

Avatar

Voimia!!!❤

Avatar

Voi ei, oon niin pahoillani sun puolesta ja toivon oikein kovin että olo helpottaisi pian!! Oot vahva ja rohkea, ja ansaitsisit jo ehdottomasti nauttia odotuksesta.

Avatar

Voi ei. Halaus Emilia. Me kaikki niin toivotaan, että se pian loppuu, vaikka sä et enää ite jaksais toivoa. Mä en käsitä, miten tätä hyperemeesin arvoitusta ei oo onnistuttu ratkaisee! Onko sulle koskaan laitettu ravintoliuosta? Mitä, jos se auttaisi? Serkkuani se auttoi. Olen sanaton. Voimia. Oot ajatuksissa. Muista, että sun pitää saada keskusteluapua, että selviät.

Avatar

Paljon jaksamisia! Ei se olo kestä loputtomiin, joten koita nauttia ihan niistä pienistäkin asioista, jotka saavat sulle hyvän olon tai mielen. Keskityt nyt vain itseesi ja jos terveydenhuolto pystyy tarjoamaan sulle apua, niin ota se vastaan!

Avatar

Etkö olisi oikeutettu kotisairaanhoidon nestetiputuksiin?

Avatar

Tsemppiä! Toivottavasti pääsisit nopeasti eroon tuosta! Mutt sulla kuitenkin hyvä tuuri, että sattui parempi viikko noin, että sait kaksi mukavaa viikonloppua viettää ja nähdä ystäviä. Itselläni oli vain tavallinen raskauspahoinvointi, mutta erakoiduin täysin pariksi kuukaudeksi, kun ystävien tapaaminen roskapussi kädessä ei napannut.

Avatar

Yritä jaksaa❤️ Mä en tiedä miten asiani esitän ettet saisi kuvaa että se olisi kritiikkiä. Me ollaan kärsitty lapsettomuudesta tänä vuonna kuusi vuotta ja kuuteen vuoteen on mahtunut kaksi keskenmenoa joista toinen oli kohdunulkoinen jonka takia hengenlähtö oli lähellä. Meillä on syli edelleen tyhjä. Mä tekisin mitä vain, että saisin kokea raskauden loppuun asti. Yritä keskittyä positiivisiin asioihin, saatte vauvan. Ymmärrän, että sinulla on rankkaa mutta te sentään saatte kolmannen lapsen. Itse en valittaisi mistään raskausoireista jos saisin lapsen vain syliin asti.

Avatar

Vähä sama fiilis kun ylemmällä kirjoittajalla. Olet myös etuoikeutettu, jota ei kaikille suoda. Täällä myös lapsettomuustaustaa. Molemmat lapset saaneet meillä alkunsa icsillä. Toista lasta kaivattiin lähes 4 vuotta, kaikki ne vuodet rankkoja hoitoja. Nyt onnellisesti raskaana viimeisellä kolmanneksella. Vaikea on ollut tämäkin raskaus, myös täynnä menettämisen pelkoa. Joka ikinen hetki kuitenkin täynnä kiitollisuutta, epäuskoa. Raskaus ja lapset on etuoikeus, jota ei kaikille suoda.

Yritä muistaa se kiitollisuus, kaikille ei raskutta suoda. Tai lasta syliin asti. Lopussa kaikki palkitsee, siihen täytyy uskoa ja luottaa <3

Avatar

Tsemppiä!! Kyllä se on aina lopussa kaiken arvosta. Itellä enää 8 viikkoa jäljellä ja menetin pari kuukautta sitten toivon siitä että helpottaisi.

Avatar

Mun äidillä oli meistä kaikista kolmesta tosi pahaa pahoinvointia synnytyksiin asti ja itseasiassa sen jälkeenkin, äiti oksensi pienimmästä pikkuveljestä vielä kerran heti synnytyksen jälkeen. Olin 4 ja 6 kun mun veljet syntyi ja muistan vieläkin miten kurjaa oli kun äiti oli aina sairaalassa, isä lohdutti mua kotona ja katottiin Pekko-leffoja. Eli jotain hyvää siitäkin, sain isän kanssa aina laatuaikaa ennen uuden sisaruksen syntymää! 😀

Kyllä se siitä, ei enää kauaa ja teillä on ihana pikkuinen <3

Avatar

Paljon voimia ja jaksamista❤️ Täällä ollaan raskaana viikolla 18, enkä pysty edes kuvittelemaan miten kauheaa on kärsiä hyperemeesistä. Kiitos kuitenkin todella kivasta blogista.🙂 Löysin blogisi pariin vasta noin pari kuukautta sitten ja on tullut luettua postaukset vuodelta 2015 asti. Oot todella hyvä kirjoittaja.🙂

Avatar

En osaa sanoa muuta kuin 😫🧡 Varmasti jokaisella tulee tollaisessa (ja paljon vähemmässäkin jo monelle) epätoivo ja olo, ettei jaksa. Oon vaan miettinyt, miten ihmeessä jaksat olla noin positiivinen ja reipas tilanteestasi huolimatta. Nostan hattua todella. Itse en ikinä olisi uskaltanut tuota monta kertaa. Oli lasta toivonut kuinka kauan vaan, niin ei sille voi mitään, että se jaksamisen raja tulee vastaan. Ihmisiä ollaan vaan. Se ei tarkoita, ettei lasta haluaisikaan enää. Ja ajattelen niin, että ei sitä voi etukäteen päättää täysin, ettei valittaisi mistään JOS vaan sen ja sen saisi. Nuo tunteet on inhimillisiä täysin. Voimia!

Avatar

Itse ainaki kannustan sua valittamaan ja purkamaan pahaa oloa. Elämä kun ei ole sitä että kärsimyksistä selvittyään ei saa ikinä enää valittaa. Lapsettomuudesta selviäminen ei tarkoita että raskausajan pitäis olla pelkkää auvoa. Eihän kukaan sano pitkäaikaistyöttömällekään että nyt kun olet saanut työpaikan niin et saa enää ikinä olla vittuuntunut töihin.

Avatar

Voisko joku sun sukulainen tulla hoitamaan sua tai kaveri? Se vois auttaa, älä yritä jaksaa yksin. Hypermeesi kuulostaa tosi hankalalle 🙁 Yritä kysyä sun äitiä tai läheisii ystävii tulemaan kylään ja lohduttamaan. Ja vois miettiä jotain ruokaa, joka ehtis pikkasen imeytyy nopeesti, ennen oksentamista. Koska kotona on parasta, ja tiedän kokemuksesta että tuntuu ankeelta joutuu oleen sairaalassa raskausaikana.

Avatar

Voimia ihan hirveesti *halaus* Tiedän saman kokeneena, että tuo on kaukana ihanasta rentouttavasta raskausajasta. Ajatus jolla jaksoin oli, että jossain vaiheessahan tämän täytyy helpottaa. Edellisen kommentoijan ehdotus läheisen ihmisen vierailusta voisi olla toimiva, se toisi iloa ja jotain muuta päivään kun ei itsekään voi kotoa mihinkään lähteä. Mehujäät toimivat joillakin, kannattaa kokeilla jos et vielä ole. Siinä saisi vähän nestettä ja verensokeria ylös. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ♡

Avatar

Oman raskauspahoinvoinnin ja päivittäisen pyörtyilyn keskellä jaksoin silti ajatella positiivisesti. Joka kerta kun oksensin niin olin onnellinen, koska mietin että jos oloni on näin kauhea niin pienen on pakko olla elossa vatsassani. Minun on pakko olla raskaana kerta oksennan 24/7. Kannattaa siis ajatella niitä positiivisiakin puolin raskauspahoinvoinnista, olla kiitollinen siitä että saa oksentaa koska kantaa pientä ihmettä sisällään.

Oma raskauteni sai siis alkunsa useamman vuoden hoitojen jälkeen, joten ymmärsin olla kiitollinen raskaudestani.

Vastaa käyttäjälle Hanna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä