KUULUMISIA JA KANAPALLEROITA

 

Tämä viikko on ollut aikamoinen. Olen viettänyt koko viikon sängyssä, eikä mulla ole ollut voimia edes siirtyä sohvalle. Mulla on tässä oksennuspusseja, ämpäri, vesipullo, pillimehua ja kirpeitä karkkeja ja yritän vain parhaani mukaan saada koko ajan edes vähän nestettä alas. En ole kertaakaan edes vienyt koiraa ulos, saati sitten tehnyt mitään muuta.

Tänään mulle sitten yhtäkkiä tuli sellainen olo, että voisin syödä sellaisia kanapalleroita ihan tuoreena, joten puin kunnon vaatteet ekaa kertaa päälle ja lähdettiin äkkiä Myllyyn. Siinä kun oltiin kolme metriä Zicin tiskiltä niin yhtäkkiä jostain toisesta ravintolasta tuli mun nenään pihvin tuoksu ja nappasin Topiasta hihasta ja melkein huusin seis. Haluan sittenkin pihviä. Vaihdettiin siis ravintolaa ja tilasin pihvin ja kasviksia. Lasten ruoat tuli ensin ja maistoin heidän lautasilta pari ranua ketsupilla (siis mä en IKINÄ syö ranuja) ja tajusin, että en haluakaan pihviä, joka tietty oli jo tilattu. No sitten kun se pihvi tuli, niin alkoi onneksi uudestaan tehdä mieli ja söin sitä jonkin verran ja sitten Topias söi siitä loput ja otti oman pitsansa mukaan.

Mulle jäi siedettävä olo tämän koko homman jälkeen, joten käytiin parissa kaupassa käyttämässä lasten joululahjaksi saamia lahjakortteja ja sitten mentiin vielä JÄLKKÄRILLE ennen lähtöä. Kotona lyyhistyin uupuneena ja pahoinvoivana sänkyyn, mutta olen toistaiseksi saanut pidettyä nämä sisällä, mikä on loistavaa kehitystä.

Illemmalla alkoi kaduttaa, etten syönyt niitä kanapalleroita, joten Topias lähti vielä hakemaan niitä kotiin, ja söin sitten niitäkin vielä muutaman! Nyt vähän jännittää, kun olo on sellainen, että en ole varma pysyykö tämä kaikki sisällä vai ei, mutta ai että kun tuntuu hyvältä syödä jotain.

Vaikka olen tähän oloon niin uupunut ja loppu, on tämä raskaus kuitenkin paljon helpompi kuin ensimmäinen. Nyt olen sentään saanut näitä hyviä päiviä, enkä joudu olemaan koko ajan TYKSissä, kun edes yhdellä hyvällä päivällä on jo iso merkitys pitkälle eteenpäin. Toivon yhä, että tämä tästä vielä loppuu, mutta en uskalla enää uskoa siihen ihan täysin. Viimeksi tosiaan helpotti puolivälin jälkeen, mutta voi olla, että mennään ekan raskauden kaavan mukaan ja oksennan vielä ponnistaessa.

Joka tapauksessa, yritän parhaani mukaan lepäillä ja kerätä voimia, jotta jaksan aina puhelimella kirjoitella näitä kuulumisia, ja toivottavasti tosiaan musta on pian jo enempäänkin! Toivottavasti teillä on ollut parempi viikko kuin minulla!

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Hei!

Ihana masu ja kiva kun sait vähän syödäksesi 🙂
Sun juttuja on aina mukava lukea, vaikka ne ei olisi sitä kauneinta kermaa.
Parasta on siis sun rehellinen ote kaikkeen mitä teet, tsemppiä kovasti!

yst. Pinja // http://www.pinaycoco.fi

Avatar

Vitsit sun vatsa on pyöristynyt kauniisti! En pysty sanomaan, että tiedän, miltä tuntuu, koska en ole hypermeesiä koskaan kokenut, vaikka raskauksia on ollut useampia. Olen seurannut sun blogia jo aiemmin eri alustoilla. Tällä kertaa oli erikoinen sattuma, että olin myös raskaana ja la oli meillä päivälleen sama, 12.8, kierron mukaan 11.8. Mulla raskaus keskeytyi itsellään rv12. Silloin teki kipeää ja olin valtavan surullinen. Ajattelin jostain sun huono-olo -postauksesta, että haista p, mutta nyt olen pelkästään onnellinen sun puolesta, että teillä raskaus etenee hyvin. Toivon, että sun olo helpottaisi ja että ehtisit myös nauttia raskaudesta. Paljon onnea odotukseen!! 💕 Mä keskityn olemaan kiitollinen mun 6, 4 ja 2v. lapsista 😊✨

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä