EKOJA KERTOJA – 10. VUOSI YHDESSÄ

Tuntuu, että olen viime vuosina päivitellyt aika monta kertaa täälläkin, että tuntuu hurjalta, kuinka kauan ollaan jo oltu yhdessä, kun häiden alla etenkin kaikki parisuhdejutut oli niin ajankohtaisia, ja tänä vuonna saa nyt taas päivitellä tätä fiilistä. Sillä tämä on meidän 10. vuosi yhdessä! Parin kuukauden päästä jo juhlitaan ensimmäistä hääpäivää, sen jälkeen toivotetaan tervetulleeksi kolmas lapsi ja valmistaudutaan talvella koittavaan 10. vuosipäivään. Aika hieno vuosi siis tulossa!

10 vuotta tuntuu järjettömän pitkältä ajalta, kun olen vasta 26 -vuotias. Olen siis ollut aika ison osan elämästäni Topiaksen kanssa, enkä osaisi kuvitella muunlaista elämää. Niin monesta jutusta selvinneinä tiedetään kuitenkin, että ei olla yhdessä vain, koska ollaan totuttu olemaan yhdessä, vaan ollaan vain oltu niin onnekkaita, että se oikea löytyi jo nuorena. Aion varmasti vuoden mittaan kirjoitella enemmänkin parisuhdejuttuja (voinko vielä sanoa tätä parisuhteeksi, kun ollaan naimisissa?), mutta tässä kun odotellaan sitä 10. vuosipäivää, ajattelin hormonihuuruissani palata ajassa taaksepäin ja listata kaikkia meidän ensimmäisiä kertoja!

Ensimmäinen tapaaminen. Tavattiin ensimmäisen kerran 20.11.2009 lukioaikaisen bestikseni synttäreillä. Minulla oli lukiossa kaksi parasta ystävää, joiden kanssa aina hengasin ja heistä toinen seurusteli Topiaksen hyvän ystävän kanssa. Nämä kaikki asianosaiset olivat ilmeisesti keskenään jutelleet, että me sovittaisiin hyvin yhteen ja olivat monta kertaa ehdottaneet mulle ”sitä Popia”, kuten Topiasta nuorena kutsuttiin, ja vanhat kaverit kyllä kutsuvat edelleen. En yhtään tiedä, mistä toi Popi on tullut! Mulle Topias on aina ollut Topias ja tossa porukassa olen aina ollut ainoa, joka käyttää Topiaksen oikeaa nimeä. Mutta anyways, olin koko ajan sanonut, että mua ei todellakaan kiinnosta mikään Popi, mutta tonne synttäreille sitten hänetkin oli tietämättäni kutsuttu. Illan aikana en kuitenkaan lämmennyt Topiakselle, vaan enemmänkin silmiini osui yksi Topiaksen kavereista, joka viime vuonna sitten oli myös bestmanina. Topiaksesta muistikuvani ovat tuolta illalta aika tylsät, eikä kyseessä todellakaan ollut mikään rakkautta ensisilmäyksellä -keissi, joten ensitapaamisemme ei ollut kovin romanttinen.

Ensimmäinen suudelma. Kaverimme eivät kuitenkaan luovuttaneet, vaan järjestivät meidät pienemmällä porukalla uudestaan yhteen, jolloin pääsin enemmän tutustumaan Topiakseen ja aloin lämmetä hänelle. Sen verran, että vatsassa oli jo perhosia, kun sovittiin, että vietetään uusivuosi yhdessä. Uutenavuonna sitten Topias oli kuitenkin taas samanlainen jörö kuin ekalla kerralla ja olin vähän pettynyt, että tässäkö se sitten oli. Keskiyön vaihtuessa Topias kuitenkin etsi mut sieltä uv-bileistä ja ujosti kaikkien laskiessa 3, 2, 1 suudeltiin ensimmäisen kerran. Ja siitä asti ollaan oltu koko ajan yhdessä.

Ensimmäinen kerta. No pitäähän ekoihin kertoihin ottaa se the eka kerta! Meidän eka kerta tuli pian sen ensimmäisen suudelman jälkeen. Samana yönä, kun muut olivat lähteneet ja bileet loppuneet. En ollut mitenkään palavasti rakastunut, eikä eka pusu herättänyt mitään hulluja tunteita, vaan enemmänkin Topias oli edelleen niin hiljainen jörö (kuten se on tänä päivänäkin), että awkwardin hiljaisuuden päättääkseni tein aloitteen ja ajattelin, että mieluummin harrastan seksiä kuin istun tässä hiljaa. Tänä päivänä onneksi minä en ujostele Topiaksen kanssa vaan puhun sitten kummankin edestä. Meidän eka kerta oli hyvä, siis tosi hyvä! Olen aina ollut tosi avoin seksuaalisuuden suhteen ja blogissakin kertonut, että ennen Topiasta olin 17 -vuotiaana ehtinyt yllättävän paljon kokeilla ja nähdä. Mun mielestä seksi on aina ollut kivaa, ja kun huolehtii ehkäisystä ja vastuullisuudesta niin olin aina sitä mieltä, että haluan vaan kokea paljon. Olin siis aina ajatellut, että en ikinä jumitu mihinkään parisuhteeseen, vaan mulla oli aina ihan lyhyitä juttuja, max pari kertaa, jos löytyi oikein sopiva kumppani. Mutta tuona yönä tajusin, että en ollut ikinä saanut oikeasti hyvää seksiä, ja se hyvä seksi on ainoa syy sille, että aloin sitten seurustella Topiaksen kanssa. Ensimmäinen oikea poikaystävä! Eikä siitäkään ollut haittaa, että minä olin 17 ja Topias 20, joten Topias pystyi tietenkin ostamaan mulle eräitä teinitytölle tärkeitä juttuja viikonlopuksi. Ja ne armeijan vihreät oli aika seksikkäät.

Ensimmäinen lahja. Täytin 18 sitten maaliskuussa, kun oltiin oltu pari kuukautta yhdessä ja järjestin isot bileet vanhempieni luona, johon liittyi vanhempieni hääpäivälasien rikkomista, ja joku oli onnistunut rikkomaan jopa toisen kylppärin vessanpytyn. Ja mitähän näitä oli. Topias tuli tietenkin juhliin myös ja oli ollut ystävä tukenaan ostamassa tyttöystävälle sopivaa syntymäpäivälahjaa cittarista. Sain siis hienossa lahjakassissa syntymäpäivälahjaksi pullon liukkaria ja pullon viinaa. Ja ai että kun olin tyytyväinen! 😀 Molemmille tuli käyttöä 😀 Valitettavasti ei ole mitään romanttista tarinaa ensimmäisestä lahjasta lapsenlapsille kerrottavaksi, kuten minun vanhemmillani, kun sain äidiltäni himoitsemani sormuksen, joka joskus vuosikymmeniä sitten oli iskän ensimmäinen lahja äidille. Mutta lapsenlapset voi sitten googlettaa tätä mummin liukkaritarinaa.

Ensimmäinen appivanhempien tapaaminen. Meillehän selvisi vasta siinä, kun aloimme seurustelemaan, että meidän äitimme olivat samassa työpaikassa töissä, ja olivat tunteneet toisensa vuosikausia, jopa kymmeniä vuosia. Minun äitini oli joskus hoitanut Topiastakin lapsena, ja meidän äideillämme on lisäksi sama nimi. Hetkeksi me pelästyttiinkin, että ollaan sisaruksia, kun juteltiin ja selvitettiin, että meidän samannimiset äidit ovat samassa paikassa töissä, mutta onneksi siihen löytyi parempi selitys. Pieni maailma! Minä tapasin ensimmäistä kertaa Topiaksen äidin hiipiessäni aamulla salaa Topiaksen huoneesta pois, ja anoppi siinä sitten sanoi, että sanot varmaan itse sitten äidilles, ettei hänen tarvitse. Ja nyt oli sitten pakko tunnustaa äidille, että olen ollut muualla yötä, luvatta. Äiti oli aika kiukkunen, koska maailmassa on kuulemma miljoonia miehiä, ja mun oli sitten pakko valita pomon poika 😀 Topias tuli sitten meille vähän myöhemmin joskus ihan sovitusti viettämään iltaa mun vanhempien kanssa, ja mukana oli vielä ainakin yksi kotona asuva sisko, ehkä muitakin. Tehtiin raclettea ja kaikki meni hyvin, ja vuosien varrella Topiaksesta tuli tosi läheinen mun vanhempien kanssa, eli tavallaan he sai sen pojan, joka jäi neljän tytön kanssa puuttumaan. Iskä puhuukin Topiakselle paljon enemmän kuin mulle ikinä, ja äiti on aina kaikessa Topiaksen puolella 😀 Etenkin nyt, kun ollaan naimisissa, joskus kiukkuisena huusinkin äidille, että en kestä, kun ne on aina Topiaksen puolella kaikessa, koska ne rakastaa sitä enemmän kuin mua 😀 Anteeksi kaikki nämä hymiöt, mutta mun on pakko keventää tätä tekstiä niillä! Topiaksen isän tapasin ihan vain ohimennen awkwardisti, kun olin lähdössä Topiaksen äidin luota taas siellä vietetyn yön jälkeen ja Topiaksen isä oli tullut hakemaan Topiasta.

Ensimmäiset treffit. Meidän oikeat ensimmäiset treffit on ollut varmaan joskus esikoisen syntymän jälkeen. Ei millään muisteta, koska se oli, mutta muistan, kun oltiin ajamassa johonkin syömään ja sanoin Topiakselle, että herranjumala, nää on meidän ensimmäiset treffit, ja ollaan oltu yhdessä jo näin kauan. Minä kun en laske treffeiksi mitään darrasafkaa, tai porukalla syömistä, vaan siinä toisen pitää ehdottaa etukäteen ulos menemistä ja ottaa tavallaan vähän vastuuta siitä, miten mennään ja mihin. Jos darrasafkat sun muut laskettaisiin, niin meidän ensimmäiset treffit olisivat olleet silloin uudenvuodenpäivänä 2010 Kaarinan hesellä. Söin kerroshampurilaisen ekaa kertaa pojan edessä, kun oli niin kova nälkä, etten jaksanut normaalia syömisen häpeilyrutiiniani.

Ensimmäinen takin antaminen. Mä olen aina huokaillut haikeana ihmisille, jotka tarjoavat puolisolle omaa takkia, koska onhan se vaan ihanan kohtaliasta ja jotenkin romanttista! Topiaksen kohdalla olen kuitenkin saanut aina itse huolehtia, että otan tarpeeksi lämpimiä vaatteita mukaan. Ensimmäistä kertaa Topias tarjosi mulle takkia täristessäni 2017 Saaristo Openissa yöllä ja olin niin yllättynyt, että putosi kyllä leuka maahan ja kirjoitin heti aiheesta fb-päivityksen.

Ensimmäinen yhteinen koti. Syksyllä 2010 palasin Saksasta, jossa olin au pairina, ja kotiin muuttaessani selvisi, että yksiössämme kanssani asunut siskoni joutui muuttamaan takaisin kotiin, koska ei ollut ilmeisesti osannut olla tarpeeksi fiksusti minun poissaollessani. Minä jäin siis yksin asumaan ja ehkä viikon verran Topias oli koko ajan luonani, kunnes ehdotin, että pitäisikö hänen vain muuttaa tänne. Hän oli aiemmin katsonut jonkun kaverin kanssa kämppää, mutta ei ollut sitten edennyt, kun oli varmaan vielä sen verran hyvät oltavat äidin luona, jonne hän oli palannut armeijasta sillä aikaa, kun minä olin Saksassa. Oli muuten vähän eri näköinen ihminen lentokentällä vastassa, kun toinen oli päässyt intistä ja ryypännyt tauotta pari kuukautta Suomessa 😀 Mutta Topias innostui heti ja niin me muutettiin yhteen sinne meidän ekaan yksiöön! Tässä kohtaa oltiin oltu yhdessä noin 9 kuukautta.

Ensimmäinen oma koti. Ensimmäinen ihan oma koti me ostettiin 2012 toukokuussa, kun yksiö alkoi jäädä pieneksi vauvan kanssa. Löydettiin ihana remontoitu kaksio, johon meillä oli hyvin varaa, ja onnellisina muutettiin uuteen ihan ensimmäiseen omaan kotiimme vauvan kanssa. Siinä kodissa syntyi sitten se toinen vauvamme, ja viihdyttiin kaksiossa hyvin, kunnes alkoi taas tila loppua ja 2013 joulukuussa myytiin asunto kivalla voitolla ja ostettiin neliö Turusta. Ja täällä me edelleen viihdytään!

Ensimmäinen elämänmullistus. Meidän suhteen lopullisesti määritteli esikoisen raskaus. Elettiin aika villiä elämää siinä nuorena parina, eikä meillä ollut mitään simmosta oikeaa syvyyttä. Veikkaankin vahvasti, että jos en olisi 2011 alkuvuodesta tullut vahingossa raskaaksi, me oltaisiin lähikuukausina erottu. Vanhemmuus kuitenkin kasvatti meitä ihmisinä ja parina ja vaikka esikoisen synnyttyä ”erottiin” vajaaksi viikoksi sen ison elämänmullistuksen aiheuttaman draaman keskellä, tajuttiin pian, että tämän eteen kannattaa tehdä töitä. Mentiinkin 2013 pariterapiaan ja uudestaan 2015. Siitä oli tosi paljon apua, koska oltiin selkeästi tultu vähän liian aikaisin oikeaksi perheeksi, kun oli vielä se omakin kehittyminen kesken. Terapiasta saatiin välineet kehittää itseämme ja opittiin puhumaan tunteista ja riitelemään rakentavasti. Ensin meidän riidat muuttuivat fiksuiksi, sitten ne vähenivät, ja sitten ne jäivät kokonaan pois. Tuon 2015 terapiajakson jälkeen meillä on ollut yksi oikea riita, ja kun sitä oli niin vaikea selvittää, mentiin yksityiselle terapeutille ihan vain tunniksi puhumaan niin, että siinä on joku puolueeton tyyppi mukana, ja sitten jatkettiin elämää. Tämä kyseinen riita heräsi siitä, kun meidän kuopus olisi halunnut häihin puvun sijaan mekon, ja Topias halusi hänelle puvun, mutta minä olisin halunnut antaa tulla mekossa. Lopulta tilanne sitten ratkesi niin, että kuopus oli itse muuttanut mielensä ja halusi samanlaisen puvun kuin isillä. Me ei tässä asiassa löydetty millään kultaista keskitietä, mutta typerän riitelemisen sijaan tehtiin se fiksu päätös ja mentiin muualle keskustelemaan, kun huomattiin, että tässä herää nyt liikaa tunteita.

Ensimmäinen vuosipäivä. Meille tuli vuosi seurustelua täyteen uutenavuonna 2011, eli vähän ennen kuin tulin raskaaksi. Vietettiin sitä kaveriporukan kanssa tuttuun tapaan, eli humalassa. Odotin kauheasti romanttista uusintaa meidän ensimmäisestä suudelmasta keskiyöllä silloin vuosi sitten, mutta vuoden vaihtuessa, kun muut parit hakeutuivat yhteen, Topias ampui mua raketilla silmään (jonka onneksi ehdin sulkemaan), ja vietin loppuyön vessassa itkemässä 😀 Jos luet tätä niin kiitos vain Anna, kun olit lohduttamassa, nyt jo naurattaa 😀 Topias aina suuttuu, jos muistutan tästä, se inhoaa, kun kaivelen sen nuoruuden tyhmyyttä 😀 Meillä on tapana painia tällaiset ”riidat” läpi, mutta nyt ei voida, kun olen raskaana, joten onneksi Topias ei lue mun blogia.

Ensimmäinen yhteinen matka. Meidän ensimmäinen yhteinen matkamme oli 2011 kesällä Saksaan. Oltiin ostettu jo aiemmin liput, joten lähdettiin sitten raskaudesta huolimatta matkaan. Oltiin reissussa viikko ja kuljettiin junalla ympäri eteläistä Saksaa. Vietettiin ensin pari päivää Munchenissa, sitten mentiin Augsburgiin ja vietettiin yö siinä host-perheeni luona, ja Augsburgista suunnattiin Ravensburgiin, jossa yövyttiin minun vanhan au pairini luona, jota samalla reissulla pyydettiin esikoisemme kummiksi. Meillä oli tosi ihana viikko, vaikka minä oksensinkin ja oli vaikea löytää mitään syötävää maassa, jossa kutsutaan salaatiksi kulhollista makkaraa, leikkelettä, sipulia ja juustoa öljyssä. Rakastan Saksaa, mutta Saksan ruokakulttuuri ei oikein sovi mulle! En enää pysty edes katsomaan Nutellaa päin oltuani siellä au pairina. Saksa on kuitenkin niin ihana paikka ja haaveilen reissusta sinne, kun ei olla käyty siellä 2012 jälkeen, kun käytiin minun perheeni kanssa tämän kyseisen au pairin häissä vieraina ja vietettiin samalla viikko shoppailun ja muun turistihomman parissa.

Ensimmäinen vuorokausi avioparina. Meidän ensimmäinen vuorokausi avioparina oli täydellinen. Ensimmäinen puolisto osui tietenkin hääpäivälle, josta en muuttaisi melkein mitään. En olisi ikinä osannut ajatella olevani niin onnellinen kaikesta! Jotenkin siinä hääpäivänä iski vaan niin hullu euforia ja oikein itkettää miettiä, että se on ohi. Aamulla saatiin viettää kahdestaan hotellissa aikaa ja meidän päivä alkoi ihan täydellisesti. Sen jälkeen saatiin hääseurue siivousavuksi ja mentiin vielä kaikki yhdessä syömään. Oli vain niin ihanaa olla kaikkien rakkaiden kanssa ja tajuta aina välillä, että herranjumala, me ollaan naimisissa!

Nyt en keksi tähän hätään enempää ensimmäisiä kertoja, mutta tässähän onkin jo aikamoinen lista! Jaksaakohan tätä edes lukea, kun on tottunut näihin mun puhelimella näpyteltyihin postauksiin 😉 Kymmeneen vuoteen mahtuu paljon, ja mitään en muuttaisi!

Postauksen kuvat: Petri Mast ja Maria Ahokas

Kommentit

10 kommenttia
Emilia Huttunen

Mä en täällä niinkään yksittäisistä ihmisistä kirjoittele, kun he ei kuitenkaan ole osa tätä blogia 😊 mutta voin tähän nyt lyhyesti sanoa, että vaikka menneisyydessä olen ottanut anopin kanssa yhteen melkein yhtä paljon kuin omankin äidin niin tullaan kyllä oikein hyvin juttuun, ja viihdyn myös yksinäni anopin kanssa samalla tavalla kuin Topias on mun vanhempien kanssa usein ilman mua 😄 Anoppi on myös aina mielellään apuna lasten kanssa, ja meille on kyllä molemmille osunut todella hyvät appivanhemmat 😊

Avatar

10v 26-vuotiaana on huikea suoritus! Onnea! Meille tuli avomieheni kanssa 18vuotta yhdessäoloa täyteen viime kuussa ja olen 32-vuotias 😁

Emilia Huttunen

Wow, mahtava suoritus teilläkin! ❤️

Avatar

Ihana ja aito 😍

Emilia Huttunen

Kiitos! 😍

Avatar

Olipa ihana kirjoitus! Ootte kyllä ihana pari ❤️

Emilia Huttunen

Voi kiitos! 😍

Avatar

Ihana postaus! 😍 oliko Topias siis sinuun ihastunut vaikka et itse heti lämmennyt? Mahtavaa, että kaikki päättyi näin, vaikutatte onnelliselta parilta!

Emilia Huttunen

Oli ja kuulemma oli mukamas flirttaillut, mutta en kyllä huomannut mitään! 😂

Avatar

Anopista ja anoppisuhteesta voisit kirjoitella enemmänkin

Vastaa käyttäjälle Emma Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä