19. RASKAUSVIIKKO

19. raskausviikko on käynnissä ja tällä viikolla huolettaa lihasten katoaminen ja sitä myötä sivutuotteena pepun muuttuminen. Tiedetään, pinnallista! Mutta harmittaa vaan. Oltiin yhden ystävän kanssa vierailemassa toisen ystävän luona maaliskuun alussa ja halusin nähdä, näkyykö raskaus minusta takaapäin ja pyysin ystävääni ottamaan tämän kuvan, josta tajusin peppuni tilanteen. Mutta tulipahan huomattua, että raskaus ei näy takaapäin ja minulla on edelleen vyötärö.

Peppu on monta vuotta ollut lempijuttuni vartalossani, mutta nyt minulla on kiinteän muhkun omenan sijaan epämuodostunut löysä päärynä. Peppu on edelleen iso, mutta koska olen ollut periaatteessa vuodelevossa jo kuukausia, lihasten katoaminen on saanut pepun putoamaan. Etenkin tuohon sivuille on muodostunut tuollaiset kuopat! Koko keho tuntuu niin vieraalta, kun moneen paikkaan kertyy läskiä, mikä on normaalia, kun imetystä varten valmistautuva keho on jo alkanut kerätä varastoja, mutta lihakset ovat kadonneet täysin ja luut tuntuvat läpi ihan uusista paikoista.

Lihaskuntoni ja yleiskuntoni ovat tällä hetkellä olemattomat. Muutama askelkin saa minut väsymään, enkä jaksa enää nostaa edes koiraa. Lisäksi kolmannessa raskaudessa kärsin uutuutena järkyttävistä liitoskivuista, joiden epäilevän olevan pahempia sen takia, että minulla ei ole lainkaan lihaksia. Tunnen myös lantionpohjanlihasten heikentyneen todella huomattavasti, joten pelottaa ihan hirveästi nyt synnytys. Ei muuten, mutta jos olen menettänyt kaiken lihasvoiman, miten selviän siitä ponnistamisesta? Ja kun minulla on tapana kärsiä superpitkistä synnytyksista, voinko mitenkään tässä kunnossa jaksaa synnyttää alateitse?

Jotain positiivistakin on kuitenkin kerrottavana. Pahoinvointini on jatkunut sellaisena, että minulla on tasaisesti aina hyviä jaksoja niiden huonojen perässä. Nyt uusin hyvä jaksoni on kestänyt jo yli viikon ja olo on taas optimistinen, sillä näin pitkään oloni ei ole ollut näin hyvä vielä kertaakaan. Ei minulla kyllä kaikki pysy sisällä, mutta yleisesti pahoinvointi on paljon helpompaa. Valitettavasti pahoinvoinnin helpottaessa alusta asti vaivannut päänsärky on yltynyt koko ajan ja sitä on yritetty tutkia, mutta ei vielä tiedetä, mistä se johtuu. Tänään oli kuitenkin ensimmäinen päivä viikkokausiin, kun en herännyt tappavaan päänsärkyyn.

Painoa minulle ei ole tullut vieläkään yhtään. Kahdeksan kiloa minulta ehti pudota ennen kuin pystyin säätelemään tasapainoa pahoinvoinnin ja syömisen välillä. Nyt olen jo monta viikkoa pystynyt väkisin syömään ja olen tankannut huolella aina, kun ruoka vain pysyy edes vähän sisällä, joten minusta tuntuu, että paino on nyt noussut. Vaa’asta kuitenkin loppui patterit, joten en tiedä varmaksi. En kuitenkaan usko, että paino olisi vielä takaisin alkulukemissa.

En murehdi niinkään sitä painonlaskua, sillä minulla kyllä riitti mistä pudottaa. Olenkin koko ajan ajatellut, että jos vain pahoinvointini helpottaisi, alan keskittyä terveelliseen syömiseen ja yritän pitää koko raskauden ajan painon sen aloituspainon alapuolella. Jos en onnistu, en ota siitäkään stressiä, sillä viime raskaudesta jo opin, että jopa se 30 kiloa oli yllättävän nopea pudottaa. Vaikkakin kolmannen kanssa se on varmasti jo vaikeampaa.

Jos pahoinvointini jatkaa helpottamista ja päänsärkykin kääntyisi parempaan suuntaan, minun on pakko löytää tapoja liikkua ja saada lihaksia takaisin. Olenkin miettinyt, että paras tapa tuntuu olevan yrittää viettää aktiivista elämää niin, että tulisi käveltyä jonkin verran, mutta pääsisi usein alan lepäämään. En todellakaan pysty tekemään pitkiä kävelyitä, joten paras tapa aloittaa on varmaan yrittää käydä esim ostoksilla ja kavereiden luona ja levätä paljon kävelyspurttien välissä. Pelottaa ihan hirveästi, että koko raskauden ajan tilani menee huonompaan ja huonompaan ja lopulta olen niin kamalassa kunnossa, että siitä palautuminen on melkein mahdotonta.

Voi miten haaveilen jo siitä arjesta vauvan kanssa, kun ei tarvitse kärsiä tästä olosta! Silti en toivo raskauden menevän nopeasti ohi, koska haluan edes yrittää nauttia tästä ajasta. Samaa aikaa tunnen koko ajan olevani osa isoa ihmettä, kun luon uutta elämää kehoni sisällä, eikä pahasta olosta valittaminen vähennä sitä kiitollisuutta lainkaan. Tämä on vain todella rankkaa ja hormonimyrskyn keskellä etenkin näitä tunteita on välillä vaikea käsitellä. Juuri tätä kirjoittaessani vauva alkoi potkia tossa alavatsalla ihan kuin kertoakseen, että kiitos äiti, kun jaksat.

Kommentit

9 kommenttia
Emilia Huttunen

Voi ei 😅

Avatar

Hei!

Koska olet vaikuttaja ja seuraajasi ovat minun agendani kohderyhmää, haluaisin ehdottaa aihetta, jonka nostaisit esille. Kyseessä on nimittäin lapsiperheiden lukeminen. Eli se, luetaanko perheessä lapsille ääneen ja luetaanko edelleen, kun lapsi oppii itse lukemaan. Nämä ovat erittäin tärkeitä asioita ja lukemisen hyödyistä on paljon myös tutkimustietoa mm. kielelliseen kehitykseen. Kielellisen kehityksen heikkeneminen huolestuttaa minua opettajana erittäin paljon ja olen miettinyt, miten siihen voisi puuttua. Opettajana voin tehdä hommani koulussa, mutta koti on silti vielä suuremmassa roolissa ja olisi tärkeää, että vanhemmat ymmärtäisi lukemisen merkityksen. En tiedä, miten teidän perheessä toimitaan, seuraan blogiasi vain satunnaisesti. Mutta olisi hienoa, jos nostaisit tämän esille! 🙂

Mukavaa kevättä!

Emilia Huttunen

Täytyy pitää tämä mielessä 😊

Avatar

Masukuviakin ois kiva nähä! Kiva että oot voinut jo vähän paremmin, tsemppiä!

Emilia Huttunen

Yritän jaksaa ottaa niitä! 😅

Avatar

Oon itse ekaa kertaa raskaana. Laskettu aika on ylihuomenna. En ole koskaan ollu kauhean kriittinen omaa kroppaani kohtaan, eli en hirveästi ole itse huomannut muutoksia, ennen kuin tänään (vasta) tajusin, että tosiaan mun takamus on hävinnyt tässä 9kk aikana jotenkin kokonaan 😀

Avatar

Aloita viiden minuutin lyhyistä kävelylenkeistä raittiissa ilmassa. Pakotat itsesi vaikka ulos kunhan vain aloitat. Tässä vaiheessa ei ole vielä liikkumista myöhäistä aloittaa ja raitis ilma tekee hyvää myös vauvalle. Jos tuntuu että energiaa ei ole, sitä suuremmalla syyllä lähdet ulos. Käyt vaikka vain portailla seisomassa jos muualle ei jaksa. Tiedän itse paremmin kuin hyvin miten helposti se väsymyksen kierre alkaa, ja sitten kun se pääsee liian pitkälle niin irti siitä ei niin vain pääsekään. Aloita pienestä ja jatka siitä, ja hyväksy se että välillä on niitä hetkiä että ei kerta kaikkiaan jaksa. Silloin on tärkeä muistuttaa itseä siitä että kumpi on sinulle itsellesi hyväksi, se että jää sisätiloihin ruokkimaan sitä väsymystä vai että lähtee edes pariksi minuutiksi ulos.

En holhota halua, mutta millainen unirytmi sulla tällä hetkellä on?

Avatar

Mun mielestä sun peba on ollu samanlainen jo kauan, ei siis huolta, ehkä tarkastelet sitä nyt vaan kriittisesti 😊

Emilia Huttunen

Kiitos vaan hienosta piiloloukkauksesta, mutta ei se kyllä ole ennen tässä kunnossa ollut 😅

Vastaa käyttäjälle Anonuumi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä