RASKAUS VIE HAMPAATKIN SUUSTA

Mulla olikin eilen aika tunteikas päivä, sillä jouduin kohtaamaan yhden pahimmista peloistani. Jos pitäisi laittaa fobiat järjestykseen niin hämähäkkien jälkeen olisi melko varmasti kakkosena hammaslääkäri. Jos kerron lyhyesti taustaa teille, jotka ette ole aiemmin lukeneet tästä, niin kärsin kovasta hammaslääkäripelosta, jonka takia hampaani korjattiin nukutuksessa 2015. Sitä ennen oli yritetty esilääkitystä ja ilokaasua ja molempia yhdessä, mutta hoitaminen ei vain ole onnistunut. Suuhygienistillä olen onnistunut käymään tuon jälkeen kolme kertaa esilääkityksen kanssa, mutta en usko, että paikkaamisesta tulisi mitään

Eilen minun oli sitten pakko heti aamulla soittaa hammaspäivystykseen, sillä myöhään illalla hampaastani lohkesi melkein puolet irti ihan vain vettä juodessa. Huomasin vain, että nyt lähti jotain veden mukana ja onnistuin paikantamaan isoimman palasen, vaikka nielaisinkin paljon sitä murentunutta hammasta ja sitä poimittiin pois sitten vielä hammaslääkärissäkin. Tuo hammas oli ilmeisesti juuri jonkun hermon päällä, sillä minulla oli pari päivää ollut oikealta puolelta korva, kurkku ja leuka kipeä, mutta nyt se sitten ihan räjähti käsiin, enkä saanut nukuttua kivulta. En myöskään pystynyt edes vettä juomaan, saati sitten syömään mitään. Oli siis pakko lähteä vapaaehtoisesti hammaslääkäriin, mikä oli hirveän pelottavaa.

Hammaspäivystyksessä meni ihan ok siihen asti, että lääkäri alkoi puhua puudutuksesta. Siinä sain sitten ihan kamalan paniikkikohtauksen ja alkoi jo oikein pelottaa se kohtauskin, kun en saanut yhtään enää vedettyä happea sisään. Tuntui, että taju lähtee ihan pian, kun sitten vauva alkoi yhtäkkiä potkia ihan hirveän kovaa, kovempaa kuin koskaan aiemmin! Ne potkut auttoi mua pääsemään siitä kohtauksesta irti ja hengittämään, kun yritin vain keskittyä siihen tunteeseen. Siinä sitten nopeasti tultiin siihen tulokseen, että koska esilääkitystä ei nyt voida antaa (sitä ei suositella raskauden aikana, mutta päivystyksessä sitä ei käytetä muutenkaan lainkaan) niin puudutustakaan ei voida laittaa, eikä voida porata tai tehdä mitään vastaavaa.

Seuraavaksi hampaista otettiin kaksi kuvaa ja lohkeama näytti onneksi siltä, että siihen pystyttiin laittamaan päälle sellainen paikka, jonka ruiskuttamista en edes melkein huomannut ja sitten se vain tuputeltiin paikoilleen. Tämä on siis ihan väliaikainen paikka, jonka tuntuu tosi oudolta, mutta kipu helpotti heti.

Minulla on toinenkin väliaikainen paikka, joka laitettiin syyskuussa, kun reissuun lähtöä tehdessä piti saada äkkiä kipeä hammas kuriin. Olin jo varannut ajan pysyvään paikkaan, mutta en uskaltanutkaan mennä. Ja sitten tuli raskaus. Eilen kuitenkin huomattiin, että hyperemeesin takia hampaideni tilanne on muuttunut radikaalisti tuolta syyskuusta ja toukokuusta, jolloin olen ollut tarkistuksessa. Nyt tuon aiemman väliaikaisen paikan korvaamisesta onkin tullut kiirellisempää ja suussa on muutakin korjattavaa, kun vielä hetki sitten kaikki oli hyvin. Tämä jatkuva vatsahapoille altistuminen on taas todella kuluttanut hampaita, eikä tuo lohkeama tullut lainkaan yllärinä. Pahoinvointi tuo vaikeutensa myös tähän hampaiden hoitamiseen, sillä eilenkin jouduttiin pari kertaa pysähtymään, kun meinasi tulla oksennus. En siis millään usko, että voisin selvitä hampaiden oikeasta paikkaamisesta raskausaikana. Minun täytyy kuitenkin maanantaina heti soittaa arkipäivystykseen, jossa tutkitaan paremmin ja selvitetään, mitä voidaan tehdä.

Minua pelotti hirveästi, että tuolla hampaassa on joku kamala tulehdus, mutta onneksi se lohkeaminen sitten johtuikin ”vain” tästä hyperemeesin aiheuttamasta hampaiden huonosta kunnosta. Täytyy kehua, että TYKS:in hammaspäivystyksessä kaikki oli tosi ihania, kun välillä kunnallisella on törmännyt tosi huonoihin asenteisiin pelkopotilaita kohtaan. Tuntui taas tosi hölmöltä itkeä ja panikoida tuolissa, jossa pikkulapsetkin istuvat nätisti, mutta samalla olin tosi ylpeä, että selvisin edes tästä. Lapsista puheen ollen, meidän perheessä kaikki lasten hammasjutut hoitaa isi, enkä minä mene ikinä mihinkään mukaan, ettei vaan tartuteta lapsiin tätä pelkoa. Ötökkäpelkoni olen vahingossa jo vähän onnistunut tartuttamaan, koska sitä on vain kesällä niin vaikea piilotella…

Toivottavasti tämä pieni jälkisärky tästä nyt vielä katoaa ja toivottavasti paremmissa tutkimuksissa vielä todetaan, että hoitaminen voi odottaa raskauden jälkeen. Pelkkä ajatuskin paikkaamisesta nostaa kyyneleet silmiin ja aiheuttaa paniikkia, enkä haluaisi altistaa sikiötä ylimääräisille lääkkeille. Voi miten ihanaa ja helppoa olisi, jos ei olisi tällaisia hölmöjä pelkoja!

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä