20. RASKAUSVIIKKO

Täällä on käynnissä 20. raskausviikko ja aika jännät fiilikset! Tämän viikon jälkeen ollaan sitten puolivälissä ja tässä hiljaa samalla puuta koputtaen uskallan nyt alustavasti sanoa, että hyperemeesin akuuttivaihe on tässä raskaudessa helpottanut viime kertaa aiemmin. Ekalla kerralla se ei ikinä loppunut, toisessa raskaudessa olo helpotti puolivälin jälkeen, ja nyt minulla on ollut jo kaksi viikkoa parempi olo. Olen kyllä myös oksentanut edelleen, mutta se on johtunut lähinnä pahoista hajuista, joten nyt mennään tavallisella raskauspahoinvoinnilla. Mua pelottaa nyt sanoa, että se akuuttivaihe on ohi, ettei se tule taas heti takaisin, mutta nyt uskallan uskoa tähän jo itsekin.

Valitettavasti minua vaivaa paha päänsärky, jonka takia olen lähinnä ollut kotona jumissa, ja päänsäryn välillä helpottaessa kaikkea toimintaa vaikeuttaa se, että välilevyn rappeumani on järkyttävän kipeä, enkä pysty lainkaan kumartumaan tai nostamaan tai kantamaan mitään, mutta nämä kaikki olivat odotettavissa ja ovat kyllä erittäin siedettäviä ilman pahoinvointia, joten en valita!

Hyperemeesin helpotettua minulla on nyt tässä toinen aivan valtava ongelma. En voi lopettaa syömistä!! Siis en tiedä, ovatko nämä vain raskaushimoja, vai yrittääkö kehoni nyt äkkiä saada takaisin menetettyjä kiloja, mutta en voi olla ajattelematta ruokaa. Topias raahaa mulle koko ajan kaikkia erilaisia herkkuja ja muutan mieltäni kuin tuuliviiri. Tietenkään tämä ei siis oikeasti ole ongelma, vaan tuossa kappaleen alussa oli hauska vitsinpoikanen, sillä mielelläni kärsin tästä ongelmasta. Harmi vaan, että edellisen postauksen mukaisesti himoitsen koko ajan sitä hemmetin sushia.

Nyt kun hyperemeesi on helpottanut, nautin raskaudesta niin paljon. Vauvan liikkeet ovat jo tuntuvia, mutta valitettavasti Topias ei ole päässyt niitä vielä kokemaan. Mulla nimittäin istukka peittää lähes koko etuseinämän, eikä siitä tunnu mitään läpi. Istukan sijainti on tuottanut harmaita hiuksia myös sen takia, että pelkään koko ajan hirveästi kaatumista, kun tuolla liukastellessa olen meinannut monta kertaa lentää mahalleni. Etuseinämän istukassa kun on suurempi riski revetä onnettomuuden sattuessa. Meillä kävi kuitenkin maanantaina syntymäpäivänäni hyvä tuuri, sillä vauva on pari kertaa työntänyt päätä tai peppua tuosta istukan vierestä läpi, niin että se tuntuu selkeästi, ja Topias sattui juuri olemaan lähellä ja pääsi tunnustelemaan vauvaa mahan läpi!

Vauva on alkanut nyt liikkua huomattavasti enemmän ja säännöllisemmin ja se tuntuu niin ihanalta. Vauva on myös löytänyt rakkoni ja potkii sitä vähän turhan paljon, mutta ei se mitään. Mulla on kohtu tosi alhaalla ollut koko ajan ja rakko on myös jo nyt tosi pienessä tilassa, ja mulla on koko ajan pissahätä. Joka ilta yritän saada rakon ihan tyhjäksi, sitten menen sänkyyn, ja viiden minuutin päästä on pakko taas nousta vessaan. Maha on kasvanut kyllä kivasti ja nautin siitä, että raskaus näkyy. Raskaus on yksi elämän uskomattomimmista kokemuksista ja olen niin onnellinen, että saan nauttia tästä! Odotan innolla kevättä ja kesää, kun ei tarvitse käyttää toppatakkia vaan saa antaa mahan näkyä.

Mulla on tosi paljon ennenaikaisia supistuksia, mutta ne ovat toistaiseksi sellaisia, että lepo makuuasennossa auttaa. Vähän tässä on kyllä alkanut jännittää, että enteileekö tämä taas ennenaikaista synnytystä. Viimeksihän sain viikolla 34 kortisonit ja sitä ennen olen molemmissa raskauksissa syönyt estolääkkeitä. Kuopuksen kanssa ne supistukset eivät sitten viikon 34 jälkeen enää loppuneet ja tihenivät pikkuhiljaa, kunnes niitä tuli pitkään niin tiheästi ja kovaa, että synnytys oli määritelmien mukaan käynnissä, mutta kohdunsuu ei auennut, ja kalvot sitten puhkaistiin viikolla 36. Haluaisin hirveästi kokea luonnollisen synnytyksen, mutta haluaisin tietenkin raskauden olevan täysiaikainen. Mutta sillä mennään mitä tulee, ja yritetään vaan löytää parhaat puolet kaikesta.

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Oi että tuo oli ihana vaihe raskaudessa kun liikkeet alkoi tuntua 🙂 huippu juttu että pahoinvointi on lievittäny paljon 🙂

Avatar

Meidän vauvoilla on just sama laskettu aika, joten on kyllä kiva seurata näitä postauksia kun eletään niin samoja vaiheita raskaudessa! 🙂
Kiva kuulla että vointisi on jo vähän parempi. Tsemppiä!

Avatar

Miten ihana vauvavatsa! Mulla oli suunnilleen tuon kokoinen synnärille mentäessä eikä tullut muutenkaan esiin kuin ehkä noin viikolla 30. En siis päässyt oikeastaan esittelemään sitä ihanaa kasvavaa vatsaa kun näytti vain siltä että olisin saanut muutaman lisäkilon 😀

Ihanaa on myös se, että sulla on nyt noin positiivinen ongelma eikä enää kamalaa pahoinvointia. Mutta toi sushihimo! Ihan kamalaa on sekin kyllä 😀

Paljon onnea loppuodotukseen ja hyvää kevättä teidän perheelle!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä