21. RASKAUSVIIKKO

Nyt ollaan raskauden puolivälissä! Aika upeaa. Pian vauva voitaisiin jo pelastaa, jos jotain sattuu, ja se tuntuu mahtavalta. Tämä turvallisempien viikkojen lähestyminen on saanut mieleni rauhallisemmaksi ja olen uskaltanut jo jopa vähän juoda Pepsi Maxia ja syönyt täytettyä patonkia. Oloni on myös päivä päivältä niin paljon parempi ja aidosti nautin raskaudesta! Olen niin onnellinen, että saan kokea tämän.

Pahoinvointi on tosiaan muuttunut tavalliseksi raskauspahoinvoinniksi, joka on aamuisin pahimmillaan ja yllättää aina välillä, mutta tästä nyt selviää vaikka silmät kiinni ja kädet selän taakse sidottuna. Väsymys ja liitoskivut vaivaavat, mutta pahin raskausvaiva on nyt tämä selkä. Mulla on tosiaan kahdessa nikamavälissä vaurioita, välilevyn rappeumaa, ja raskaus on pahentanut tilannetta. Tällä hetkellä kaikki liike on tosi vaikeaa, ja pitää olla tosi varovainen kaikessa liikkumisessa, mutta mulla on vahva usko siihen, että selkä paranee nopeasti, kun raskauden jälkeen pääsen taas treenaamaan ja fysioterapiaan.

Olen koko raskauden ajan käyttänyt kotona (ja aina kotoa poistuessa takin alla piilossa…) tätä yhtä ja samaa vaaleanpunaista ohutta neulemekkoa. Aina suihkuun mennessä heitän sen pikapesuun ja suihkun jälkeen puen sen uudestaan. Edellispäivänä istuin sohvalla sellaisessa puolimakaavassa asennossa polvet koukussa ja huomasin, että oon tällä vakkariasennollani venyttänyt tämän kaula-aukon niin, että alas katsoessa näkyy kuvan mukainen näky. Piti heti lähettää Topiakselle kuva, kun tää nauratti, ja koska tämä on näköjään ainoa mahakuvani viimeiseltä reilulta viikolta, tämä päätyi nyt postauksen kuvitukseksi 😀

En ole tosiaan tässä raskauden aikana ollut kovin edustavan näköinen. Kuljen aina ulkona mun harmaassa pitkässä toppatakissa ja mustissa kuluneissa kengissä, enkä ikinä meikkaa, tai edes harjaa hiuksia. Siitä todisteena vuodelevosta tulleet kamalat takut. Kaiken lisäksi selkäni ja liitoskipujen takia lyllerrän todella hitaasti ja menoni on vaappuvaa ja epävarman näköistä. Topias onkin usein kutsunut mua mummeliksi ja kaupassa kummitätiini törmätessäni setäni näki minut kauempaa ja ihmetteli, minkä vanhuksen kanssa kummitätini oikein juttelee. Eilen sitten juttelin pihalla naapurin vanhemman herrasmiehen kanssa ja hän keskustelun lomassa kysyi, että onko se muuten minun äitini tai isoäitini, kun aina välillä on tässä pihalla ulkoiluttamassa meidän koiraa. Sellainen vanhempi rouva, jolla on samannäköinen takki kuin minulla. Hetken mietin, että mitä ihmettä, kunnes tajusin, että hänhän puhuu minusta! Että minä olen se vanhempi rouvashenkilö, minä, 27 -vuotias Emilia. Vähän tuli sellainen olo, että pitää varmaan alkaa taas yrittää vähän meikata tai jotain, jos käyn jo eläkeläisestä.

Tämä kohtaaminen oli siis ihan hauska juttu, enkä tietenkään loukkaantunut. Kohta päästään toppatakeista eroon ja naapurit pääsevät näkemään, että hidas ja kömpelö kulkuni johtuu raskaudesta, eikä iästä 😀

Meillä on rakenneultraan aikaa vielä reilu viikko ja se vähän myös jännittää. Viimeksi oli kaikki niin hyvin, että uskon näin olevan edelleen, mutta ei sitä kuitenkaan ikinä tiedä. Olo on kyllä aika levollinen siinä suhteessa, kun ainakin vauva on aktiivinen ja potkii kunnolla. Nämä liikkeet varmasti näkyisivät välillä jo läpikin, jos se istukka ei olisi edessä.

Se 23 viikon rajapyykin lähestyminen tosiaan tuntuu aika mahtavalta, mutta tuntuu myös pelottavalta ajatella, että käytännössä vauva voisi syntyä jo ensi kuussa. Siis niin, että ensi kuussa vauvan pelastamisen eteen voitaisiin tehdä jotain, vaikka mahdollisuudet eivät olisikaan kovin loistavat. Toivotaan kuitenkin hartaasti, että ei tule nyt mitään ongelmia, ja vauva pysyisi turvassa kasvamassa sinne heinäkuulle asti. Mulla on sellainen fiilis, ettei päästä elokuulle, kun en ikinä ole selvinnyt viikkoa 37 pidemmälle ja raskaus on täysiaikainen jo heinäkuussa, mutta voihan tässä käydä vielä niinkin, että tästä tuleekin pisin raskauteni! Ja sehän olisi hyväkin, niin vauva on valmiimpi. Olen kuitenkin varovaisen pessimistinen tässä asiassa, ettei tule kamalaa pettymystä sitten, jos vauva tulee liian ajoissa ja synnytyssuunnitelmat menevät pieleen. Kunhan ei syntyisi 14.8. sillä se on Volden syntymäpäivä! 😀

Mua on viime aikoina vaivannut myös ihan hirveä pesänrakennusvietti! Haluaisin siivota koko ajan, mutta kroppa ei jaksa. Aloin kuitenkin nyt siivota kaappeja ja tyhjentämään turhaa tavaraa pois sitä mukaa, kun jaksan, ja toivottavasti täällä tulisi pikkuhiljaa valmista vauvaa varten, jotta kesällä saisi sitten vain rentoutua. Tämä pesänrakennusvietti on tosi jännä, kun minä yleensä vihaan siivoamista. Topias ihmetteli tänään, että onko mulla päässä vikaa, kun käytin puoli tuntia siihen, että hankasin meidän yhden ison peilin taustaa. Siis sitä, mikä on seinää vasten. Mutta kun se vaan häiritsi! Hullut hormonit.

Kirjoitan tätä postausta puhelimella, vaikka läppäri on tossa kahden metrin päässä, mutta kun selkä on siivoamisen jäljiltä niin kipeä, etten millään jaksa nousta. Nyt kuitenkin alkaa jo sormetkin särkeä, joten jätetään tämä tähän! Ihanaa viikkoa kaikille!

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Komppaan! Selkäkipuihin ei tänä päivänä enää suositella pitkää vuodelepoa. Se vain vahvistaa sitä virheuskomusta, että kipu on vaarallista, jolloin ihminen alkaa vältellä kaikkia vähänkin epämukavia liikkeitä ja tavallaan herkistää itse itsensä kokemaan kipua aina vaan herkemmin. Liikunnalla, aluksi aivan kevyelläkin, on taas päinvastainen vaikutus: kaikkien elinten toiminta tehostuu, kudokset saa enemmän verta ja happea ja lisäksi liikunta antaa muuta ajateltavaa, hyvää oloa ja boostaa kokemusta omasta pystyvyydestä, jolloin kipukin lievittyy kuin itsestään.

Ymmärrän, että hyperemeesi on varmasti vienyt Emilia sun voimat ihan piippuun, mutta suosittelen ehdottomasti aloittamaan selän kuntoutuksen ja pysymään niin aktiivisena kuin mahdollista jo nyt raskausaikana, etenkin, jos oksentelu alkaa helpottaa! Alussa liikkuminen varmasti pahentaakin kipua, jos oot ollut pitkään levossa, mutta pian sen jälkeen alkaa helpottaa, sun kroppa voimistuu taas ja saat lisää energiaa päiviisi.

Tämä siis tietenkin siinä tapauksessa, ettei lääkäri ole erikseen kieltänyt sua jonkin raskauteen liittyvän syyn/riskin vuoksi liikkumasta (olen siis valmistuva sairaanhoitaja ja tutkinut opinnäytetyössäni tuki- ja liikuntaelinkivun omahoitoa, mutta raskauteen liittyvistä asioista en tiedä käytännössä mitään :D). Ja toki jos kivut vaan hyvästä omahoidosta huolimatta jatkuu raskauden jälkeenkin, niin sitten suosittelisin (uutta) lääkärin arviota, onko sun selässä mahdollisesti jotain, mitä voisi leikkauksella/muulla lääketieteen keinolla helpottaa.

Tsemppiä ja ihanaa loppuraskauden odotusaikaa joka tapauksessa!

Avatar

Oletko ajatellut, että kävisit siellä fyssarilla jo raskausaikana? Saisit pienillä jutuilla jo raskauden aikana kuntoutettua selkääsi ja synnytyskin olisi varmasti helpompi?

Helsingissä raskauden aikana pääsee yhteen fyssarin järjestämään yhteistapaamiseen, joka suositellaan kyllä käytäväksi. Siinä käydään läpi juurikin tapoja millä omaa kuntoa voi parantaa raskauden aikana.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä