KOHTI ORGASTISTA SYNNYTYSTÄ – SYNNYTYSSUUNNITELMA

Saatuani nyt pois sydämeltä pahan oloni liittyen synnyttämiseen edellisessä postauksessa, tuntuu paremmalta alkaa kirjoittaa synnytykseen valmistautumisesta ja kaikesta hyvästä, mitä siihen liittyy.

Edelliset synnytykset tietenkin muovaavat uudelleensynnyttäjän tapaa suhtautua synnytykseen, joten käydäänpä ensin läpi lyhyesti edellisten synnytysteni pääpointit. 2011 meidän esikoista synnyttäessäni synnytys käynnistettiin kipujeni takia viikolla 37. Käynnistys aloitettiin cytotecilla ja jatkettiin oksitosiinilla. Vauva syntyi käynnistämistä seuraavana päivänä imukupilla elottomana, mutta saatiin nopeasti elvytettyä ja 1 minuutin pisteet olivat jo 4. En kuitenkaan saanut nähdä vauvaa yli tuntiin synnytyksen jälkeen. Oksitosiinisupistukset olivat aivan järkyttäviä, ja vauvan sydänäänet putosivat läpi synnytyksen aina supistaessa siitä asti, kun oksitosiini aloitettiin.

Kuopuksen synnytys 2013 periaatteessa käynnistettiin myös. Synnytykseni oli ”käynnistynyt” viikolla 36 ja kävin monta kertaa salissa, mutta supistuksiin oli pakko antaa vielä lopettavaa lääkettä epiduraalin lisäksi, vaikka noilla viikoilla supistuksia ei yleensä estellä, koska synnytys ei vain edistynyt. Lääkäri päätti lopulta 36+5 suorittaa sektion, mutta koska halusin ihan hirveästi synnyttää alateitse, päädyttiin puhkaisemaan kalvot. Hitaan ja huonosti edistyvien käynnistysyritysten jälkeen sektiopäätös oli uudestaan tehty aamuyölle, kun meidän kakkonen vihdoin saapui vauhdilla maailmaan. Synnytys ei meinannut millään edetä, mutta sitten kun homma lähti käyntiin, siinä ei mennyt kuin muistaakseni alle 4 tuntia. Ponnistaessa kroppani vain ponnisti lähes itsestään vauvan ulos ihan hetkessä, kestoksi taidettiin merkitä 2 minuuttia. Taas kerran oksitosiinisupistukset olivat minulle liikaa. Vauvan synnyttyä oksitosiinia laitettiin heti tippumaan lisää, ja se oli melkein kamalin osuus. Minun oli pakko pyytää, että vauva otetaan pois rinnaltani, koska kivut olivat niin kovat. Vauva kuitenkin syntyi punaisena, terveenä ja hengittävänä.

Tällä kertaa minulla onkin vanhempana ja viisaampana tarkat toiveet synnytykselle, vaikka tiedostan, että ne ovat juuri niitä, toiveita. Tiedän kyllä, että kaikki voi mennä pieleen, eikä välttämättä siinä tilanteessa enää halua mitään suunniteltua, mutta kyllä niitä toiveita saa, ja on toivottavaakin tehdä, ja niitä sitten noudatetaan, jos pystytään.

Jospa aloitetaan ihan alusta! Synnytykseen valmistautuminen on sellainen juttu, mistä muistan viime raskaudessa saaneeni hirveesti huutia. Ihmisillä meni tunteisiin, kun kerroin valmistautuvani synnytykseen käymällä jalkahoidossa ja hemmottelemalla itseäni, mutta aion kyllä taas tehdä samoin. En tosin mene nyt varmaankaan jalkahoitoon, vaan laitan nyt alkukesästä taas sellaiset ihanat kuorintasukat, niin saan nauttia siitä ihanasta ihonpalasten repimisestä nyt, kun vielä yletyn jalkoihini! Ennen synnytystä haluan myös hemmotella itseäni brassilla, sillä en ole koko raskausaikana käynyt sokeroinnissa pahan olon takia. Brassin jälkeen on kuitenkin niin ihanan pehmeä olo, että haluan ehdottomasti vielä ennen synnytystä ehtiä takaisin siihen rytmiin. Haaveilen myös jostain hieronnasta tai muusta raskauteen sopivasta hoidosta. Mulle fyysinen ja henkinen hyvä olo menevät monessa asiassa rinta rinnan ja kun tunnen oloni ulkoisesti hemmotelluksi, minun on myös helpompi rentoutua ja keskittyä siihen synnytyksen henkiseen puoleen.

Luin monen muun tapaan viime vuonna Maria Nordinin orgastisesta synnytyksestä, joka keräsi paljon huomiota, ja jäin vain miettimään, että vitsi, minä haluan kokea tuon. En ole niin valveutunut ja henkinen ihminen, että osaisin lähteä esim hypnosynnytykseen, mutta uskon silti, että valmistautumalla synnytykseen huolellisesti on minulla paremmat mahdollisuudet saada siitä parempi kokemus. Synnytys on kaunista, upeaa ja uskomatonta, ja haluan kohdella sitä sellaisena. Tärkeintä on saada vauva turvallisesti maailmaan, mutta olisi ihanaa, jos synnytyksestä onnistuisi jättämään itselle ihanan muiston, johon palata tulevaisuudessa hymyillen. En siis ehkä tule ikinä todellisuudessa kokemaan orgastista synnytystä, mutta minulle jo ilman oksitosiiniakin onnistuva synnytys saattaa tuntua orgastiselta.

Olen valmistautunut henkisesti siihen, että minulla on suuri mahdollisuus joutua taas käynnistykseen. Toivon kuitenkin sitä luonnollista synnytystä ja teen suunnitelmia sen varalle, mutta yritän pitää mielessä koko ajan tuon toisen vaihtoehdon, jotta en ole liian pettynyt, jos joudutaan käynnistykseen. Pahin pelkoni kuitenkin on sektio, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Pelkään sektiota ihan hirveästi ja se on minun päässäni pahin mahdollinen skenaario, mutta lääkärikin jo lohdutti, että minun taustallani todennäköisesti päästään kyllä synnyttämään alateitse, vaikka olisi perätilavauvakin.

Jos kuitenkin nyt ajatellaan sitä luonnollista synnytystä, niin tiedän, miten haluaisin synnytyksen etenevän. Ensimmäinen vaihtoehtoni kivunlievityksessä on lämpöpussi. Käytän kauratyynyä kuukautisten ja oviskipujen aikana, joten se olisi minulle luonnollinen ensimmäinen askel siinä kohtaa, kun synnytys on ihan vasta käynnistymässä ja kivut eivät vielä ole kovat.

Kun alkaa tuntua, ettei kauratyyny enää riitä, siirtyisin suihkuun. Viimeksi minusta oli ihanaa istua suihkussa jumppapallon päällä ja se on tälläkin kertaa toiveenani. Lämmin vesi tuntuu ainakin ajatuksena ihanalta ja aiemmilla kerroilla se on alussa auttanut. Haaveilenkin rauhassa kotona käynnistyvästä synnytyksestä ja siitä jännityksestä, kun mietitään, koska kuuluu lähteä sairaalaan. Minä pompin jumppapallon kanssa kuumassa suihkussa ovi auki, jotta sinne ei tule liian kuuma, ja kuuntelen musiikkia Spotifysta. Topias vie lapset hoitoon ja tulee pitämään minulle seuraa ja ehkä hieromaan selkääni samalla, kun suihkutan vatsaa. Ai että miten upeaa olisi kokea tämä osuus kotona! Se sairaalan käynnistysympäristö kun on aivan erilainen.

Sitten kun on aika siirtyä sairaalaan (kun suihku ei enää riitä), haluaisin sairaalassa kokeilla ammetta. En ole ikinä kokeillut ammetta supistuksiin, mutta koska pidän vedestä, voisin kuvitella ammeen tekevän hyvää ja auttavan minut mahdollisesti pitkällekin. Olen kuitenkin kuullut, että ammeeseen ei ole ihan helppo päästä. Sen lisäksi, ettei niitä ole tarpeeksi kaikille halukkaille, ammeeseen pääsyyn on kriteereitä.

Kun vesi ei enää auta tarpeeksi, haluan ilokaasua. Se on auttanut minua aiemmin, vaikkakaan ero ei ole ollut mikään huikea. Mutta vähäkin on parempi kuin ei mitään! Minua ei kiinnosta enää aquarakkulat tai akupuntioneulat, vaan näistä lempeistä keinoista ilokaasu on ainoa, jota haluan kokeilla.

Jos en pärjää ilokaasulla ja vedellä, haluan epiduraalin, olettaen, että synnytys on edistynyt tarpeeksi. Synnytyssuunnitelmaani on kirjattu, että toivon kätilön ohjaavan minua siltä pohjalta, että sektio halutaan välttää kaikin voimin. Eli jos haluan epiduraalin liian aikaisin, olen pyytänyt kätiöä muistuttamaan minua, että epiduraali voi hidastaa synnytystä ja viedä sen juuri siihen suuntaan, jota en halua. Toivon, että synnytys sujuu nopeasti ja helposti, enkä tarvitse epiduraalia, mutta jos tilanne näyttää siltä, niin olen siihen valmis. Haluaisin kuitenkin mahdollisimman lääkkeettömän synnytyksen.

Tärkein toiveeni synnytyssuunnitelmassa on oksitosiini, tai ennemminkin sen puute. Ollaan käyty läpi kokemuksiani oksitosiinista ja olen ilmaissut, että en halua oksitosiinia, ellei se oli lääketieteellisesti aivan välttämätöntä. Välillä kun sitä laitetaan jo ehkä vähän varmuuden vuoksi, kuten viimeksi istukkani synnyttämiseen. Erityisesti vauvan syntymän jälkeen olen pyytänyt, että istukalle annetaan aikaa syntyä, eikä oksitosiinia käytetä, ellei esim vuodon määrän takia ole pakko. Synnyttäessä olen aina kestänyt tavalliset supistukset ihan hyvin, mutta kun oksitosiini laitetaan juoksemaan, olen rukoillut sektiota ja uhannut tappaa itseni. Eli ei kiitos oksitosiinia! Jos ei ole aivan 100% pakko.

Kun vauva syntyy, haluan pitää hänet rinnalla ihokontaktissa niin kauan ja rauhassa kuin mahdollista. Pesua en luonnollisesti halua, ja mittaustenkin toivon onnistuvan ihan vieressä. Minulla on ensimmäisestä synnytyksestä jäänyt pelko vauvan pois silmistä viemistä kohtaan, ja haluan vain pitää vauvan itselläni. Topias saa tietenkin vauvan myös syliin, pitäähän minunkin sitten käydä suihkussa ja pukea, mutta siitä, kun vauva nostetaan rinnalle, toivon mahdollisimman pitkää ja katkeamatonta rauhaa tutustua uuteen pieneen ihokontaktissa.

Meillä on sitten tosiaan toiveena, että synnytys onnnistuisi polikliinisena, eli synnytyssalista lähdettäisiin osaston sijaan kotiin. Tässä on monta tekijää ja vauvan lähtökunnosta päättää lastenlääkäri, mutta toiveena on kuitenkin polikliininen synnytys. Tätä ajatellen vauvan pitää olla täysiaikainen ja meidän molempien pitää voida hyvin, mutta jos kaikki menee ideaalisti niin nyt jo kolmatta kertaa synnyttävänä ei ole mitään syytä, miksi polikliininen synnytys ei onnistuisi.

Polikliinisen synnytyksen haluamiseen on meillä monia syitä. Ensimmäiseksi en halua olla sairaalaympäristössä ylimääräistä, koska aiemmassa postauksessa mainitsemieni tapahtumien takia se ahdistaa minua. Toiseksi, kärsin pahasta allergiasta ja hyperemeesin takia osastolla ollessani huomasin, että menen siellä kamalaan kuntoon. Enkä halua viettää ensimmäisiä päiviä vauvan kanssa silmät kiinni turvonneina ja nenä ihan tukossa. Kolmanneksi, minusta on tullut kauhea kotihiiri ja ikävöin lapsiani! Haluan päästä kotiin elämään vauvakuplassa koko perheeni kanssa, enkä jäädä sairaalaan ikävöimään muita lapsiani. Toivotaan siis, että kaikki menee hyvin ja päästään toiveidemme mukaan ajoissa kotiin.

Kommentit

18 kommenttia
Avatar

En tiiä luetko näitä, mutta sun synnytystoivelista on sama kuin mun toivelista ja toteutunut synnytys ☺️ Ja ainakin mä pääsin tosi lähelle transsin omaista tilaa/kuplaa jo näillä, lisään vielä, että mä opettelin hengittämistä ja leuan rentouttamista näihin, eli kun supistus alkoi rentoutin ekana Leuan ja aloitin hengittämisen ja ääntelyn 😊 Leuan hermosto/lihakset on suoraan liitoksissa lantionpohjaan, ja molemmat rentoutuvat saman aikaisesti ☺️ Aloitin lämpötyynyillä, sitten ammeeseen, ammeen jälkeen ilokaasu+pallo + lämpötyyny, seuraavana epiduraali 🙂

Avatar

Kun mahdollisimman lääkkeetöntä synnytystä toivot, niin tens-laite voisi olla kokeilemisen arvoinen! Itsellä ei ole synnytyksiä takana eikä näin ollen asiasta kokemusta, mutta muussa kivunhoidossa olen siitä tykännyt 😊

Avatar

Fiksun kuuloiset toiveet 😊 Toivon teille onnistunutta synnytyskokemusta!
T. Viittä vaille valmis kätilö 😊

Avatar

Tarkistapa saako raskaana käyttää niitä kuorintasukkia, nuistelen ettei sais. 🤔

Avatar

Kokeile ihmeessä TENS-laitetta! Mulla se oli aivan huippu.
-Takana 1 cytotekeillä käyntiin lähtenyt muuten lääkkeetön synnytys ja 1 kiireellinen sektio

Avatar

TENS-laitteelle suositus täältäkin. Olen käyttänyt kahdessa synnytyksessä jo heti ensimmäistä supistuksista lähtien. Ensimmäisellä kerralla lisänä kohdunkaulan puudutteen, toisella kerralla riitti pelkkä TENS-laite ja ilokaasu..

Avatar

Toivottavasti saat sellaisen synnytyksen kuin haluat. Minulla on kokemus sekä luomusta että sektiosta, ja jos nyt vielä kolmannen kerran pitäisi valita, valintani olisi epäröimättä suunniteltu sektio. Se ei ollut ollenkaan kamalaa, päin vastoin. Tosin tilanne olisi varmaankin ollut eri jos olisin joutunut hätäsektioon… 🤔

Avatar

Olen kuullut , että kolmas lapsi syntyy monella liiankin nopeasti.
Ei kannata viivytellä sairaalaan lähtöä , ettei tule ” eteisen lattialle”.
Kaikkea hyvää synnytykseen ja hyvää kesää koko perheellesi!

Avatar

Kuorintasukkia ei saa käyttää raskaana ollessa tai imettäessä. Itse olisin halunnut myös sellaiset,vaan paketeissa mainitaan etteivät ole turvalliset käyttää 🙂

Avatar

Mulla on ihan samanlainen kokemus oksitosiinitipasta 😀 olen kaikissa kolmessa synnytyksessä kestänyt niitä omia supistuksia suht hyvin, mutta sitten kun on syystä tai toisesta laitettu oksitosiinitippa niin olen ollut valmis perumaan koko touhun! Toivottavasti saat siis synnyttää ilman oksitosiinia ja peukut pystyyn että kaikki menee hyvin ja pääsette kotiin heti 🙂

Avatar

Tensiä suosittelen! Sillä pärjäsin jonkun 4-5h kun lämmin vesi ei enää tehonnut 🙂

Avatar

Sama kokemus oksitosiinista. Omia supistuksia kesti kohtuudella, oksitoosinilla vahvistettuja en haluaisi enää kokea.

Avatar

Joskus varmaan kolmas syntyykin nopeasti, riippuen toki edellisten synnytysten kestosta. Mutta… itselläki kolmas synnytys kesti ihan yhtä kauan kuin toisenkin ja monta kertaa toivoin et olis tullut paljon nopeammin!!

Avatar

Suosittele Laura Kososen kirjaa Matkaopas synnytykseen.

Minä jouduin käynnistykseen rv 41+6. Voi että olin pettynyt omaan kroppaan….lopulta kaikki sujui täydellisesti kun tarvin vain pienen hetken ”pallogin” kanssa ja homma sujui lopulta itsestään. Kaikki oli täydellistä vaikka sairaalassa oltiin alusta asti mutta se toikin turvaa eikä tarvinnut pohtia milloin pitää lähteä sairaala. Kätilöt olisi halunnut tehdä erinäisiä nopeuttavia toimenpiteitä mutta minä tiesin kokoajan missä mennään ja mitä
Tapahtui.

Kaikki oli täydellistä . 9v oli kulunut edellisestä synnytyksestä. Lapsi on meille siis kolmas.

Avatar

Oletan että synnytät TYKSissä ja ainakin vuosi sitten, kun synnytin toista lastani siellä, kysyttiin lähes heti sairaalaan päästyämme, että haluanko kokeilla ammetta! Kätilö sanoikin tuolloin, että ovat panostaneet enempi vesisynnytyksiin 🤗

Avatar

Hyvät suunnitelmat! Suosittelen lisäksi tutustumaan akupisteisiin joita esim puoliso voi painella. Pisteitä löytyy niin synnytyksen edistämiseen kuten kivun lievitykseenkin 🙂 Aktiivinen synnytys RY:n sivuilta löytyy mm. tietoa 🙂

Avatar

Ehdottomasti kannattaa hankkia synnytykseen tarkoitettu TENS, kuten muutkin ovat ehdottaneet. Käytin tätä koko synnytyksen ajan enkä tämän ja muiden luonnollisten keinojen (liike, lämmin vesi, lämpötyynyt, hengitys, synnytyslaulu, mielikuvitusharjoitteet ja puolison tuki) lisäksi tarvinnut muuta kivunlievitystä. Koin, että kätilöt herkästi tuputtivat ensisynnyttäjälle kuten varmasti muillekin synnyttämään tuleville lääkkeellisiä kivunlievitysmenetelmiä varmuuden vuoksi tai ehkä tottumuksesta. Ensisijaisesti kyseessä on kuitenkin oma kehosi ja sitä kuuntelemalla pääset tosi pitkälle. Tsemppiä synnytykseen. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä