25. RASKAUSVIIKKO

Kuvissa näkyvä kukkakimppu saatu Kukka Fiorilta

Näin sitä elellään jo 25. raskausviikkoa, vaikka tuntuu, että juuri vasta kirjoitin sen ensimmäisen raskausviikkopostauksen 10. viikosta!

Tällä viikolla raskaussovellusten mukaan vauva on noin 30 sentin pituinen ja 650-800 gramman painoinen. Kasvutahti on ollut hurja, etenkin, kun vertaa siihen parin viikon takaiseen rakenneultraan! Vauva tuntuukin jo selkeästi vauvalta, sillä liikkeet ovat suuria ja vahvoja, eikä lainkaan mitään nykimistä.

Kohtuni on tosiaan tässäkin raskaudessa todella alhaalla ja siitä johtuen vauva on painanut rakkoani jo todella pitkään. Se ei haitannut siinä kohtaa, kun kärsin hyperemeesistä, mutta nyt minulla on jo yli kuukausi takana normaalia raskautta ja viimeiset pari viikkoa olen käynyt vessassa noin 4-5 kertaa yön aikana. Lisäksi mulle tulee hirveä pissahätä aina, kun iskee supistus! Joten vessa pitää kyllä olla aina lähellä. Jatkuvan pissaamisen lisäksi kärsin edelleen kamalista liitoskivuista, selkäni on ihan sökönä, pahoinvointi iskee koko ajan, jos en syö puolen tunnin välein jotain, ja minulla on niin kamala turvotus, että sormuksia on turha haaveilla pian enää saavansa edes pariksi tunniksi sormeen.

Ja tiedättekö mitä? OLEN NIIN ONNELLINEN! Siis tämä on sitä normaalia ihanaa raskautta! Multa on neuvolassa ja lääkärissä kyselty hirveästi, miten pärjään tämän kivun kanssa ja tarvitsenko jotain ylimääräistä apua. Kun onhan tämä todella kivuliasta ja hankaloittaa vähän elämää, kun multa menee aina pienen liikkumisen jälkeen liitoskivut niin hirveiksi, että lauantaina meinasin illalla pissata housuun, kun tuli hätä, enkä päässyt sängystä itse pois, koska jalat eivät vain kantaneet ollenkaan. Mutta kun hyperemeesin jälkeen tämä ei tunnu missään! Tämä tekstini ei ihan aidosti ole valitusta. Haluan vain kertoa, millaisia raskausoireita minulla on, mutta en todellakaan valita niistä. Olen vain niin uskomattoman onnellinen siitä, että saan kokea raskauden ja nauttia siitä. Kyllä tällaisen kivun kanssa voi elää, toisin kuin sen oksentamisen. Tämä ei sentään estä minua nauttimasta ja olemasta onnellinen. Joten tunnen oloni todella onnekkaaksi!

Liitoskivuista ja selästä huolimatta pystyn kuitenkin joka päivä jonkin verran liikkumaan (eli siis kävelemään autolle ja takaisin, käymään kaupassa rauhallisesti yms), joten suunnittelemalla hyvin pystyn kyllä vielä elämään. Kauheasti ei tee mieli lähteä kotoa, mutta mitäpä pienistä. Kyllä sitä sitten vauvan kanssa ehtii! Mulla ei ole yhtään sellainen olo, että en jaksaisi enää, tai että voi kun vauva tulisi jo. Tai no kyllä minä malttamattomasti odotan vauvaa, mutta samalla en halua raskauden menevän nopeasti ohi, koska haluan nauttia tästä! Tunnen olevani niin ihmeellisen onnekas, kun saan tuntea tämän sisälläni kasvavan elämän ja nauttia siitä tiedosta, että joka sekunti luon sisälläni uutta elämää. Tiedetään, kuulostan jo ihan ällöttävän onnelliselta!

Musta tuntuu, että musta on tullut se tyyppi, jota olen aina kadehtinut. Se ihminen, joka nauttii raskaudesta ja antaa sen onnen näkyä. Välillä alankin miettiä, että ehkä pitäisi vain sulautua massaan ja huomaamattomasti olla raskaana, etten pahoita kenenkään mieltä, mutta sitten mietin, että mitä hittoa! Kolmen ja puolen vuoden lapsettomuuden ja monen kuukauden oksentamisen jälkeen olen todellakin ansainnut oikeuden nauttia olostani ja antaa sen näkyä! Toki näytän fyysisesti yleensä aika kärsivältä, kun liikkuessa ei hirveästi hymyilytä kivun takia, mutta se on vain fyysinen reaktio tähän oloon, ja sisältäpäin olen silkkaa aurinkoa!

Mahani on nyt oksentamisen loputtua siirtynyt sinne yläkäyrille sf-mitan puolesta, mutta kun tarkistin neuvolavihkoja, mahani on ollut melkein yhtä iso aiemminkin. Ja ihan normaaleja vauvoja on tullut. Sokerirasitusta mulle nyt suositeltiin taas uudestaan sen takia, että painoindeksini sitä kuulemma vaatii, mutta ilmoitin vain, että en mene. En halua kiduttaa itseäni sen litkun oksentamisella turhaan. Paino on kyllä noussut tosiaan tässä ensimmäisen oksentamattoman kuukauden aikana kymmenen kiloa (omg), mutta siitä on iso osa myös turvotusta ja paino seilaa turvotuksen mukaan parin kilon verran edestakaisin joka päivä. Olen nyt kuitenkin yrittänyt pikkuhiljaa tehdä ruokavaliostani terveellisempää, mutta liian tarkaksi en aio ruveta, koska haluan nauttia! Ja kuten neuvolastakin sanottiin; olen kyllä herkkuni ansainnut. Painoa ehtii aina sitten pudottaa raskauden jälkeen, mutta ruoan alhaalla pysymistä ei voi ottaa itsestäänselvyytenä.

Tällä vauvalla on ihan hirveän usein hikka ja se on ainoa juttu, mikä ärsyttää, eikä sekään nyt oikeasti ärsytä, vaan silleen huvittavasti. Vauva kun osuu tonne alas niin hassusti, että usein hikka tuntuu siltä, että mun alapäässä on valtava elohiiri. Erittäin outo tunne! Tänään vauva on venytellyt ja potkinut samaa aikaa jotenkin hienosti niin, että samaa aikaa tuntuu potkuja/lyöntejä tuolla iiihan alhaalla vasemmalla, ja sitten ihan ylhäällä oikealla. Pitkä jäbä jo! Tuntuu ihan uskomattomalta, että tuo voimistelija tuolla mahan sisällä on oikea ihminen, josta on kasvamassa oma uniikki persoonansa, kuten meidän aiemmistakin lapsista. Vaikka tämä on kolmas raskauteni, tuntuu monella tapaa siltä kuin kokisin kaiken ensimmäistä kertaa, koska en vain pääse yli siitä, kuinka ihmeellistä tämä kaikki on, enkä voi uskoa vieläkään, että tämä on totta. Ehkä se johtuu siitä lapsettomuustaustasta, että nyt osaa ihan eri tavalla arvostaa sitä, kuinka uskomatonta tämä raskaus on.

En ole oksentanut nyt varmaan kolmeen viikkoon, mikä on aivan mahtavaa. Kyllä mulle sitä huonoa oloa tulee ja välillä meinaa tulla oksennus, mutta se on sellaista siedettävää! Ja pahoinvointi pysyy yleensä syömällä ja juomalla kurissa. Lähden siis tähän 25. raskausviikkoon erittäin positiivisin mielin ja luotan siihen, että osaan nyt nauttia tästä koko sydämestäni. Vielä on se mahdollisuus, että loppuraskaudessa alan taas kärsiä liian kovista kivuista esimerkiksi sen hydronefroosin takia, joten aion todellakin nauttia niin kauan, kun tätä hyvää oloa kestää. Yritän lopussakin muistaa, että pitää silti yrittää nauttia, mutta jos olen todella kipeä, saatan sortua valittamiseen. Onneksi olen sitten ehtinyt olla ällöttävän superpositiivinen koko raskauden edestä näiden hyvien keskiraskauden viikkojen aikana.

Kommentit

15 kommenttia
Avatar

Paljon mahdollista muuten. Mitattiin paastoarvo aamulla, ennen ruokaa, muutaman kerran ruuan jälkeen ja ihan jokaisessa välissä 😃😃

Avatar

Moi. Nyt on ihan pakko kommentoida. Vaikka sinua itseäsi ei haittaa, että sokerirasituskoetta ei tehdä, voisit ajatella kuitenkin sen tulevan lapsesi hyvinvoinnin kannalta. Ylipaino ja runsas raskauden aikainen painonnousu altistavat raskausdiabetekselle ja sitä ei saa selville kuin sokerirasituskokeella tai sitten verensokereita kotona seuraamalla. Ja jos nyt mietit, että ei aiemminkaan ole ollut sitä, niin sillä ei ole mitään tekemistä tämän raskauden kanssa. Se voi tulla koska vaan ja tuo hurja 10 kilon painonnousu on jo aika varoitusmerkki. Ja maallikko usein ajattelee, että jos on raskausdiabetes niin sitten vauva vain kasvaa isommaksi. Mutta siihen liittyy paljon muitakin komplikaatioita. Ja vastasyntyneellä voi olla ongelmia oman verensokerinsa kanssa syntymän jälkeen. Puhumattakaan synnytyskomplikaatioista jos sikiö on päässyt kasvamaan suureksi tietämättään. Ja aika vastuutonta neuvolalta sanoa, että olet herkkusi ansainnut jos paino nousee noin hurjasti. Se ei tee hyvää sulle eikä vauvalle ja raskaus ei oo mikään syy mättää ruokaa kaksin käsin. Oon nyt tosi suora kommenttini kanssa, mutta en vaan tykkää siitä, että tällaisilla asioilla ei pidetä väliä. Ymmärrän, että hyperemeesi on ollut hurjan rankka koettelemus ja sen jälkeen ajatus sokerirasituskokeen litkusta on kamala, mutta sun vauvasi vuoksi se kannattaa yrittää ja jos ei onnistu, voisit pyytää neuvolalta verensokerin mittausvälineet kotiin vaikkei se sama asia olekaan. Amen.

Avatar

Yhdyn tähän kommenttiin! En usko, että terveydenhoitoalan työntekijä on varsinaisesti tarkoittanut, että nyt voi herkutella mielin määrin. Raskausaikana on tärkeää huolehtia hyvästä ja terveellisestä ruokavaliosta eikä suuri painonnousu ole hyväksi odottajan eikä sikiön kannalta. Itselläni todettiin radi ja se onneksi saatiin pysymään kurissa pelkällä ruokavaliolla ja verensokerien mittauksilla, vauvallakin pysyi sokerit hyvänä syntymän jälkeen. Olin jo valmiiksi hyvin ylipainoinen ja silloin raskauskiloja ei varsinkaan sovi ylettömiä tulla ja niitä sitten lopulta kertyi sen 7 kiloa. Mutta ilman sokerirasitusta en varmasti olisi ollut niin tarkka syömisteni kanssa :/ Totaalilakossa en ollut vaan söin kesällä jäätelöä yms mutta harkitummin kuin vaikka nykyään 😀

Avatar

Tätä mäkin meinasin kun oli itselläkin viimeksi hypermeesi mutta kun neuvolasta pyydettiin menemään siihen sokerirasitukseen niin eihän se mitään herkkua ollut mutta tein sen lapsen vuoksi, vaikka mulla ei edes ollut ylipainoa. Toinen vaihtoehto on pyytää kotiin ne vehkeet.

Avatar

Mistä on toi tän postauksen mekko? I-H-A-N-A

Avatar

Ihanaa että pystyt nauttimaan raskaudesta! Itsellä esikoinen tulossa ja viikko 28 menossa, hyvin lähekkäin siis mennään. Ja kiva seurata jonkun odotusta ja myöhemmin vauva arkea blogin välityksellä😊

Minun raskaus on ollut aivan naurettavan helppo, alussa väsymys oli tosi kova mutta sen jälkeen oireita ei ole oikeastaan ollut. Alussa murehdin voiko kaikki olla oikeasti hyvin kun ei mitään vaivoja itsellä ollut.
Ainut mikä itseä häiritsee (tai ehkä pitäisi olla vain onnellinen) kun mahani on vieläkin todella pieni, olen töissä päiväkodissa ja työkavereista ei muut tiedä kuin oman ryhmän kasvattajat enkä yhtään raskaus kyselyä ole saanut työkavereilta kuin lasten vanhemmiltakaan kun sitä ei oikeasti vielä huomaa! Tuntuu ettei pysty ottamaan kaikkia raskauden etuja ja iloja kunnolla kun en näytä raskaana olevalta. Mutta ei ole vatsa ainakaan tiellä tai aiheuta muita ongelmia kun on niin pieni. Toivon kuitenkin josko nyt viimeisen kolmanneksen alettua ottaisi loppuspurtin kasvamisessa ja saisin sen raskausmahan mistä olen haaveillut😁

Avatar

Voihan se olla et ovat huomannu. Moni ei vaa kehtaa kysyä ku voi luulla et jos onki lihonu.

Avatar

En usko että ovat, jopa ne työkaverit jotka tietää ihmettelee miten musta ei vieläkään huomaa. Mutta siinä olen kyllä samaa mieltä että enää ei uskalleta kysyä kovin herkästi. 🙂

Avatar

Sokerirasitus painoindeksin perusteella on aika typerää ja vanhanaikaista, sillä radi voi tulla ihan yhtä todennäköisesti myös normaalipainoiselle. Minäkään en tehnyt sokerirasitusta kuin ensimmäisessä raskaudessa, kolmessa muussa seurasin itse sokereita ja vein ne neuvolaan nähtäväksi. Sokerit pysyivät tasaisena, ja ruokavaliollahan sitä normiradia muutenkin hoidettaisiin, sokruja seuraamalla… jokainen normaalijärkinen osaa varmasti verrata mittarin lukemia viitearvoihin ja jokainen neuvolanterkka/kätilö puuttua asiaan jos se sitä vaatii. Yksi rasituskoe kun ei estä radia puhkeamasta, edes sillä normaalipainoisella.

Avatar

Diabetesta ei pysty toteamaan kuin rasituskokeella. Kun mittaat sormenpäämittarilla lukemia, se ei kerro elimistösi kyvystä pilkkoa sokeria. Rasituskokeen idea on nähdä, miten elimistö hoitelee sokerin 1-2 tunnissa. Toki vieritestillä pystytään seuraamaan sitä, ettei arvot nouse yli 10 vaikka on syönyt. Sokerimittariakin pitäisi seurata vertaamalla tulosta laskimoverinäytteeseen. Kannattaa varmaan tehdä neuvolan suositusten mukaisesti, jos vaan pystyy ja jos ei pysty niin yhdessä nevolan kanssa sopia jatkosta 🙂

Avatar

Ihanaa että nyt voit paremmin! Muistan itsekin tuon, että siinä vaiheessa raskautta kun yleensä ihmiset alkaa tuskastella, olin elämäni kunnossa hypermeesin jälkeen. Liitoskivut ja muut oli pientä siihen oksenteluun nähden. Tuota sokerirasitusta itsekin pelkäsin, joten mulle annettiin verensokerimittari, jolla seurailin kotona arvoja. Kannattaa kysyä, josko se olisi riittävä sinullekin😊
tusinakoti.blogspot.com

Avatar

Meillä terkka ja lääkäri oli sitä mieltä että se 6 päivän kotiseuranta on tarkempi ja parempi vaihtoehto kuin sokerirasitus.

Avatar

Hei Emilia, mistä tuo kuvauksen mekko? Olen kääntänyt koko netin että löytäisin yhtä kauniin äitiysmekon!

Avatar

Toivottavasti muutat mielesi sokerirasituksesta, näistä oli tosi fiksuja kommentteja jo esitetty. Lisäksi sulle voi puhjeta perinteinen 2-tyypin diabetes jos et mahdollista radia hoida. 🙁 tsemppiä! Mukavaa että raskausaika on nyt tasaisempaa.

Avatar

Radissahan ei hoideta äitiä vaan nimenomaan lasta ja jos lapsen haluaa niin haluaa sen parasta?Itsellä 4 lasta ja rad oli 3.ssa raskaudessa,4.ssä ei tietoakaan😊Aina ei liikuta mukavuusalueella mutta mitäpä ei lapsensa eteen tekisi❤️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä