MUISTOPUHE ISOISÄLLE

Tänään vietettiin rakkaan pappani hautajaisia. Halusin kirjoittaa pappalle jotain, mutta en pystynyt itkultani itse puhumaan, joten siskoni Eveliina luki tämän seuraavan puheen puolestani muistotilaisuudessa.

Pappan viimeiset vuodet olivat kaikille vaikeita. Surun sykli on kiertänyt alusta loppuun jo ennen kuin todellinen loppu tuli, ja nyt sureminen on aloitettu uudestaan.

Viimeiset muistoni pappasta ovat minulle tärkeitä ja rakkaita, ja olen kiitollinen paitsi näistä viimeisistä vuosista, myös siitä, että pääsin hyvästelemään rakkaan pappani viimeisillä hetkillä. Nämä muistot eivät kuitenkaan ole niitä, jotka sydämessäni muodostavat kuvan pappasta, vaan pappa on minulle paljon muutakin.

Pappa tulee minun muistoissani aina olemaan se pappa, joka tapetoi meidän olohuoneen seinämme ja kiroten mittasi millilleen jokaisen kohdistuksen, vaikka ympärillä sanottiin, ettei sillä niin ole väliä.

Pappa on minulle aina se pappa, joka voiteli lastenlasten sukset kilpaurheilijoillekin kelpaavaan kuntoon, vaikka niitä tarvittiin vain koulun takapihalle.

Pappa on minulle aina se pappa, joka jo ensimmäisessä jalkapallopelissämme huusi tuomarille niin, että häntä kehotettiin poistumaan.

Pappa on minulle aina se pappa, joka remontoi tyttärensä vessaa ja tarkisti jokaisen yksityiskohdan vatupassilla kuin tekisi maailman tärkeintä taideteosta, vaikka mamma vieressä purnasi, että ihmiset tulevat tänne paskalle, eivätkä tuijottamaan laattoja.

Pappa on minulle aina se pappa, joka tuli hakemaan meitä kylään, tarjosi autossa salmiakkipurkkaa, kuunteli Ylen uutisia liian kovalla ja antoi meidän opetella avaamaan autotallin ovet.

Pappa on minulle aina se pappa, joka tuli huolestuneena pyörällä vastaan, kun vanhempani jättivät kiukuttelevan esikoisen kotitielle kävelemään loppumatkan mamman ja pappan luo.

Pappa on minulle aina se pappa, jonka silmät syttyivät onnesta jokaisen lapsenlapsenlapsen syntyessä.

Pappa on minulle aina se maailman tärkein pappa, jonka kättä pitelin vasten vatsaani syntymättömän lapsemme kohdalla sanoessani hyvästit.

Kiitos pappa jokaisesta halauksesta, voidellusta suksiparista ja kisojen kovaäänisimmästä kannustuksesta. Rakastan sinua ikuisesti. Sinä todella olit maailman paras pappa.

Muistokukat saatu Kukka Fiorilta

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Oli kyllä koskettavia hetkiä siunaustilaisuudessa.
Oli vaikea käsittää, että HÄN oli siinä arkussa, kirkon alttarilla.
On vaikea käsittää, ettei Häntä enää ole – Serkkuani Serkkuani

Avatar

Mulle tuli itku. Otan osaa! <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä