26. RASKAUSVIIKKO

Ihanaa toukokuuta kaikille! Sää ei ole kovin keväinen, kun sieltä jopa 21 asteesta tultiin taas miinukselle, mutta eiköhän tämä tästä pian helpota ja päästään nauttimaan taas lämpenevästä säästä. En valita lämmön puutteesta, kun olo on aika tukala lämpimässä, mutta olin kyllä innoissani noista lämpimistä päivistä, kun sai käyttää sandaaleita, minä kun en enää kovin helpolla saa kenkiä jalkaan. Onneksi mulla vielä yksi kevättakki menee juuri ja juuri kiinni, niin selvitään tämä loppukevät. Ja lämpimiä säitä ajatellen ostin tossa huhtikuun ”helteissä” jo valmiiksi kolme tuuletinta, jotta tänä vuonna ei tarvitse hikoilla sisällä. Viime kesänä nukuin joka yö käyttäen peittona märkää kylmää pyyhettä. Sänky oli litimärkä, mutta se oli ainoa keino saada nukuttua. Raskausaikana en kyllä pystyisi lähtemään enää tuohon!

26. raskausviikko on sujunut ihan kivasti. Pahoinvointi on jostain syystä taas pahentunut, mutta onneksi se ei ole samanlaista kuitenkaan kuin hyperemeesissä. Kun viimeksi kirjoitin raskauskuulumisia ja hehkutin, että mulla on niiiiiin hyvä olo, niin illalla sen jälkeen sänkyyn mennessäni mulle iski hirveä pahoinvointi ja sen jälkeen olenkin kärsinyt siitä joka päivä. Mutta toivotaan, että tämä tästä vielä helpottaa! Vapunaaton ja vappupäivän välinen yö mulla meni oksentaessa, kun söin vappuna enemmän kuin olen tottunut syömään, ja oli vatsalaukku sitten niin äärirajoilla, että en enää pystynyt pidättämään sitä pahaa oloa. Yleensä kun siis olen todella hyvä taistelemaan oksennuksen takaisin alas.

Liitoskivut ovat aika samassa jamassa edelleen. Välillä en meinaa päästä liikkumaan ollenkaan ja öisin on tullut tirautettua pari kyyneltä, kun täytyy nousta vessaan 4-5 kertaa yössä ja liitoskivuilta ei meinaa ylös päästä, mutta sitten taas oon saanut myös hyviä päiviä, jolloin oon jaksanut käydä jopa tivolissa ja kauppakeskuksessa ja olla liikkeellä jopa pari tuntia! Näiden kanssa siis pärjää kyllä sinnittelemällä ja suunnittelemalla. Vaikein osuus on ne yöt, ja vähän luulen, että loppuraskaudessa lainaan jostain itselleni paksun patjan tohon eteiseen vessan ulkopuolelle.

Supistukset jatkuvat edelleen aika kipeinä, mutta kuten viime raskaudessakin, ne eivät onneksi ole vielä tehneet mitään! Mulla oli tänään taas kontrolli TYKS:issä ja kohdunsuun ja -kaulan tilanne oli niin hyvä, että laitettiinkin seuraava kontrolli vasta kesäkuulle ja sovittiin, että tulen sitten päivystykseen, jos tuntuu pahentuvan. Noilla samoilla viikoilla viimeksi alkoi sitten vähän pehmetä, kun supistukset säännöllistyivät ja sain ne estolääkkeet ja kortisonit vauvan keuhkoja kypsyttämään. Ja pitkälle sitä synnytystä sitten saatiinkin hillittyä, kun vasta 36+ puhkaistiin ne kalvot. Oletetaan nyt, että tämä voisi mennä aika samalla kaavalla, eikä ennen 33. viikkoa tarvitse ottaa kontrollia. Puhuttiin tänään myös ensin estolääkkeistä, mutta kun kohdunkaulan tilanne olikin noin hyvä, päätettiin, että mennään ilman niin kauan kuin vain kestän tätä, sillä lääkkeet on kuitenkin aina lääkkeitä, ja niillä on aina sivuvaikutuksia.

Puhuttiin myös lääkärin kanssa siitä, kun mulle ei voida tehdä sitä sokerirasitusta ja kun vauva oli vähän isompi, niin soitin lääkärin jälkeen neuvolaan ja sain sinne ensi viikolle ajan, jotta saan välineet ja voin tarkkailla kotona sokereita. Sinänsä siihen ei ole mitään syytä, mutta ajattelin myös, että eipä siitä ole haittaakaan, että tsekkaa noita. Mun painoni ei ole sen jälkeen enää noussut, kun otin takaisin ne oksentamalla pudottamani kilot. Vauvan painoarvio oli nyt noin 900 grammaa. Ihan hullua, kuinka nopeasti hän kasvaa! Juuri mä vasta seurasin hulluna joka päivä noita raskaussovelluksia ja hehkutin, kun vauva oli jo 10 grammaa.

81 päivän päästä meidän vauva onkin sitten jo täysiaikainen. Olen muutaman viikon hokenut Topiakselle, että apua enää reilu kolme kuukautta aikaa, ja nyt sitä aikaa on enää reilut 2,5 kuukautta. Tämä menee nyt ihan liian nopeasti! Olen kyllä valmis vauvan saapumiseen ja odotan innolla tapaavani uusimman perheenjäsenemme, mutta en ole valmis raskauden loppumiseen. Tuntuu ihan absurdilta, kuinka nopeasti tämä aika oikeasti menee. Kun tietää, että tämä on viimeinen raskauteni, sitä arvostaa tätä aikaa ihan eri tavalla ja oikein pelottaa se, että pian tämä on ohi, vaikka tietenkin odotan myös sitä innolla.

Mä en ole missään vaiheessa laskenut päiviä laskettuun aikaan, vaan lasken vain päiviä tuohon täysiaikaisuuteen ja toivon, että päästään siihen. Se kun on myös edellytys sille polikliiniselle synnytykselle. Ja jokaisesta ylimääräisestä päivästä pitää sitten tuossa kohtaa vain muistaa olla onnellinen! Toisaalta voihan tässä käydä niinkin, että tällä kertaa kaikki meneekin ihan eri tavalla ja selviänkin vaikka viikoille 38+, se olisi aika hienoa! Jos tulee kamalat helteet niin voi kyllä olla, että tuolla loppuvaiheessa ei enää jaksa iloita raskauden venymisestä.

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Voi että tuntuu niin haikean ihanlta lukea näitä raskaus postauksia, mun kuopus syntyi viime kesänä rv:lla 26 ja tuntuu etten oo vieläkään päässy yli siitä et raskaus jäi niin kesken saati siitä miten huonossa kunnossa vauva oli noilla viikoilla syntyneenä monta kuukautta 😪 Tsemppiä sulle raskauteen ja nauti… 🤗

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä