28. RASKAUSVIIKKO

En voi uskoa, että raskaus on jo näin pitkällä! Nyt on siis alkanut viimeinen kolmannes, mikä tuntuu ihan käsittämättömältä. Ihan hullua, että parin viikon päästä puhutaan jo kolmosella alkavista viikoista, kun minusta vieläkin tuntuu, että juuri vasta tulin raskaaksi. On vaikeaa ymmärtää raskauden edenneen jo näin pitkälle, kun vieläkin saa nipistellä itseään ja miettiä, että onko tämä oikeasti totta.

Minun ärsyttävä superonnellisuuteni ei ole haihtunut mihinkään. Edelleen pysähdyn aina peilin eteen hymyillen katsomaan mahaani, pitelen koko ajan kättä mahalla ja suljen silmät onnellisena vauvan liikkuessa. Olen vain niin kiitollinen tästä raskaudesta. Ja monia varmasti jo ärsyttää tämä jatkuva hehkutus, mutta kun en voi sille mitään! Mulla ei edelleenkään ole mitään kiirettä vauvan saapumisen suhteen, sillä minua enemmänkin pelottaa raskauden loppuminen. Voisin olla mielelläni vaikka pari vuotta raskaana! Ehkä sitten jossain kohtaa siihen tottuisi ja alkaisi ottaa sen itsestäänselvyytenä, jolloin olisin sitten valmis synnyttämään. Mutta toistaiseksi haluan vain nauttia tästä raskaudesta.

Fyysisesti oloni on pysynyt melko samana. Edelleen supistelee ja liitoskivut ovat kamalat. Päänsärky on myös palannut muutaman viikon tauon jälkeen ja olen todella väsynyt, eli näitä kliseisiä raskausoireita. Mutta kyllä näistä selviää! Siihen kipuunkin oikeasti tottuu tavallaan, siis liitoskipuihin ja supistuksiin. Niiden kanssa oppii pärjäämään, paitsi silloin, kun liitoskivut menee siihen kohtaan, ettei jalat kanna, ja on ihan hirveä pissahätä 😀 Onneksi mulla on ainakin toistaiseksi tässäkin raskaudessa lantionpohjanlihakset pysyneet kondiksessa, nimittäin olen välillä niin hidas, että niille on todella käyttöä, kun yritän selvitä vessaan. Rollaattori pelastaisi mut kyllä usein iltaisin ja öisin! Ja päivisinkin, jos on joutunut paljon olemaan pystyssä/istumassa. Jos saan viettää normipäivää kotona puolimakaavassa asennossa, pärjään ihan kivasti, mutta heti, jos käyn vaikka kaupassa, on sen jälkeen ihan järkyttävän vaikea liikahtaakaan. Topiaksen ilmeet on ollut kuvaamisen arvoisia, kun yritän sängyssä kääntää kylkeä. Tunnen kyllä oloni erittäin sulavaksi ja seksikkääksi.

Tänään pääsin tapaamaan myös muita elokuisia odottajia ja oli tosi kiva päästä taas vähän pois kotoa, mutta kyllä tuo pelkkä kauppakeskuksessa huonolla tuolilla istuminen taas sai häpyliitokset huutamaan hoosiannaa. Mutta oli sen arvoista. Ja ”hyvin” nukutun yön jälkeen on sitten huomenna taas parempi olo. Hyvin pääsi lainausmerkkeihin, koska väsymyksen iso aiheuttaja on varmaan hormoneiden lisäksi juurikin tuo huonosti nukkuminen. Vaikka yrittäisin kuinka mennä ajoissa nukkumaan, en saa tarpeeksi nukuttua, kun saa herätä koko ajan vessaan ja se nouseminen on niin hidasta ja vaikeaa. Mutta pikkujuttuja, kunhan ei ole hyperemeesiä!

Pahoinvointi on pysynyt aika samanlaisena, eli säännöllisellä syömisellä pystyn pitämään sitä hyvin kurissa, mutta jos sorrun syömään huonosti ja epäsäännöllisesti, pahentuu olo huomattavasti. Pari yötä on mennyt oksentaessa, kun olen päivällä syönyt liikaa ja huonosti, mutta pääpiirteittäin en enää joudu kauheasti oksentamaan. Olen aina ollut todella epätasainen syömäri, enkä ole kaivannut mitään rutiinia, mutta nyt minun on yhtäkkiä pakko pysyä rutiinissa, tai muuten tulee huono olo. Siihen on ollut vaikea tottua! Ja siihen, että pitää syödä niin usein.

Mulla on tällä hetkellä myös verensokerin seuranta menossa. Ja arvot on kyllä arvatusti olleet malliesimerkkejä hyvästä verensokerista! Yhden aamun paastoarvo oli vähän korkeampi kuin se normaali tasoni, koska söin yöllä kuusi Kinder Buenoa, hups. Sehän ei siis oikeasti ollut paastoarvo, kun iski naposteluhimo yöllä, enkä sitten ollut todellisuudessa paastonnut. Mulla on neuvolalääkäri ensi viikolla ja seuraava kontrolliultra kesäkuussa ja vähän jännittää nähdä, millainen se vauvan kasvutahti on. Mulla oli kaksi viikkoa sitten kontrolli ja vauva oli vähän isompi, joten alkoi hiukan mietityttää, että onko tällä kertaa sittenkin tulossa sellainen vauva, että ne kaikki 44cm vaatteet jäävätkin käyttämättä, mutta sen näkee sitten kesällä. Toisaalta veikkaan, että vauvan paino taas vain nousi samassa tahdissa oman painoni kanssa ja on ehkä nyt tasoittunut. Oksentamisen loputtua mulle tosiaan tuli kuukaudessa kymmenen kiloa, joten ei ihme, että vauvakin otti kasvuspurtin! Hyperemeesin aikana vauva sitten taas oli tavallista hoikempi, ja näin mulla on mennyt vauvojen koko joka raskaudessa. Ja onhan siitä tutkimuksiakin, että sikiön paino korreloi hyperemeesin kanssa.

Viime kontrollissa tosiaan kohdunkaulani oli täydellinen ja se oli ihana uutinen. Mulla on mielestäni nyt hyvät mahdollisuudet siihen toivomaani luonnolliseen synnytykseen, mutta yritän edelleen henkisesti valmistautua muihinkin vaihtoehtoihin. Siitä sektiopelosta en vain pääse millään eroon, mutta yritän lohduttautua sillä, että lääkärienkin mukaan alatiesynnytys on mulle se ehdottomasti todennäköisin vaihtoehto, ellei satu jotain äkillistä hätätilannetta, jonka takia päädyttäisiin hätäsektioon. Mulla on hyvä lantio, josta mahtuisi sitten perätilavauvankin synnyttämään alateitse.

Vauva on tosi liikkuvainen ja hänellä on nyt selkeästi hahmottuvat unirytmit. Hän on ultrissa ollut yleensä istuskelemassa tuolla pohjalla, mutta vaihtelee aina välillä asentoa. Aiemmat vauvat kääntyivät todella ajoissa raivotarjontaan, joten voisi odottaa, että tämäkin vauva pian päättää kääntyä ja pysytellä siellä. Tämä beibi möyrii ja potkii niin, että etuseinässä sijaitsevasta istukasta huolimatta maha vaihtelee muotoa ja liikkeet näkyvät selkeästi läpi. Mutta aina, kun otan kameran, hän tietty rauhoittuu! Ja AINA, kun Topias on lähellä, vauva lopettaa kaiken. Siis tämä pikkukaveri liikkuu niiiiiiiiin paljon ja kovaa, mutta Topias on koko raskauden aikana onnistunut tuntemaan vain kaksi pientä hipaisua. Niin outoa ajatella, kuinka absurdi käsite tämä vauva varmasti Topiakselle vielä on, kun itse saa koko ajan tuntea vauvan liikkeet.

Mulla on muuten raskaudenaikainen ruokavalio ennustetusti rentoutunut tosi paljon! Nyt kun mennään jo hyvillä viikoilla ja vauvalla on hyvät mahdollisuudet selvitä, en ole enää niin hysteerinen ja uskallan taas syödä kaikenlaista. Olen alkanut juoda taas tuoretta appelsiinimehua, ja uskallan jo syödä luotettavista paikoista salaattia ja patonkia. Ei siis tarvitse enää kypsentää kaikkea ja olla ihan supertarkka. Noudatan kyllä tietenkin kaikkia raskauden rajoituksia, mutta olen rentoutunut sen toksoplasmoosipelon kanssa.

Kaiken kaikkiaan tämäkin raskausviikko on lähtenyt käyntiin mallikkaasti, ja tuntuu haikealta, ettei niitä raskausviikkoja enää ole ihan hirveästi jäljellä.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä