”ÄITI MIKÄ JUMALA ON? JA MISTÄ VAUVAT TULEE?”

Se on täällä. Kyselyikä! Meidän kuopukselle on tänä vuonna yhtäkkiä iskenyt näin 5 -vuotiaana hurja kyselyvaihe, ja hän on hirveän kiinnostunut kaikesta ihan koko ajan. Tämä jatkuva kysely on huomattavasti mukavampaa tässä 5 -vuotiaana kuin muutama vuosi sitten, kun yleensähän se kyselyikä on sitä lievästi ärsyttävää mut miksi, mut miksi, mut miksi -settiä, missä jokainen vastaus synnyttää uuden kysymyksen, johon ei ole järkevää vastausta. Tämä meidän kyselyvaihe sitten taas on sellaista, että kuopus on aidon kiinnostunut kaikesta ympärillään tapahtuvasta. Hän tarttuu kaikkeen, mitä kuulee ja näkee, ja haluaa tietää, miten kaikki toimii. Ollaankin alettu povata tulevaisuuden ammatiksi jonkin sortin insinööriä, kun hän on niin kiinnostunut kaiken toiminnasta.

Suurin osa kysymyksistä on melko helppoja, sillä usein hän haluaa tietää, miten puut kasvavat, mitä tietyt työmiehet tekevät, mitä mikäkin kone tekee ja muita tämän luokan kysymyksiä. Mutta sitten aina välillä tulee niitä hankalampiakin kysymyksiä! Tässä pikkuveljen syntymää odotellessa aiemmin keväällä mietitytti tietenkin se, että mistä vauvat tulee. Kerroin siis nätisti, mutta rehellisesti, että kun äiti ja isi oikein rakastavat toisiaan, isi laittaa vauvasiemenen äidin mahaan, ja vauva alkaa kasvaa siellä, kunnes on valmis tulemaan ulos.

Vähän myöhemmin lasten kanssa kotiin ajaessani takapenkiltä kuitenkin kuului mietteliäs ”äiti… Miten se vauvasiemen oikein pääsee sinne mahaan?”

Tässä kohtaa pidin pienen mietintätauon ja yritin muistella, mitä ollaan Topiaksen kanssa puhuttu, mutta en oikein saanut päähäni mitään. Päätin, että en halua keksiä mitään tarinoita vaan mieluummin puhun asioista niiden omilla nimillä, joten kerroin sitten 7 -vuotiaalle ja 5 -vuotiaalle, mitä on seksi, mitä siitä voi seurata ja kuka sitä voi harrastaa. Puhuttiin siitä, että seksi on aikuisille, jotka rakastavat toisiaan, sillä teininä kyllä tulee sitten uudestaan se toinen puhe, jossa puhutaan siitä, että rakkauden ei tarvitse kuulua seksiin, kunhan on vastuuntuntoinen. Puhuttiin myös siitä, miten se sitten oikeasti tapahtuu, ja sanoin, että vauvoja tehdään niin, että isi laittaa pippelin äidin pimppiin, ja sieltä se vauvasiemen sitten kulkeutuu äidin mahaan. Ja että pimpin kautta vauva sitten tulee myös ulos. Tässä kohtaa takapenkillä alettiin vähän kikattaa, ja kyllähän siinä itseäkin hymyilytti, kun ymmärtää, kuinka hassulta se lasten korviin kuulostaa. Mulle on kuitenkin ollut aina tärkeää puhua asioista niiden omilla nimillä, eikä meidän perheessä todellakaan puhuta mistään etupyllyistä.

Vauvojen tekemisen lisäksi puhuttiin sitten siitä, että kun lapset tietävät, että myös tyttö ja tyttö, tai poika ja poika voivat mennä naimisiin, niin myös he harrastavat sitten seksiä, mutta vauvoja tehdään tällöin eri tavalla. Puhuttiin siitä, että naispari yleensä menee lääkäriin, jossa se vauvasiemen laitetaan toisen äidin mahaan, ja miespari sitten luultavasti adoptoi. Sovittiin myös, että näistä jutuista ei puhuta missään pihalla ja päiväkodeissa tai koulussa, sillä kaikki eivät tiedä, mitä seksi on ja mistä vauvat tulevat, eikä se ole lasten asia kertoa siitä. Mutta että jos joku vaikka koulussa välkällä puhuu jotain ihan tyhmiä juttuja tai näyttää puhelimesta jotain asiatonta, he tietävät nyt, että sellaisia ei kannata kuunnella eikä uskoa, vaan aina kannattaa tulla puhumaan äidille ja isille, niin me kyllä kerrotaan se asioiden oikea laita.

Moni kokee nämä keskustelut vaikeina, mutta mulle asioista puhuminen on todella luonnollista, kun olen niin avoin luonne. Koen itse sen todella tärkeänä, että pienestä asti lapset saavat tuntea, että minä kyllä kerron heille kaiken, mitä he haluavat tietää, jotta sitten myöhemmin he uskaltavat tulla puhumaan minulle asioista. Minä haluan ehdottomasti auttaa lapsia hankkimaan ensimmäisen ehkäisyn ja puhua kaikista huolista, ja yritän pyrkiä olemaan sellainen äiti, jonka kanssa voi asioista puhua. En kylläkään ole liian optimisti, vaan ymmärrän kyllä, että jossain se raja tulee sitten vastaan, kun alkaa se nolostelu.

Toinen hyvin mieleen jäänyt vaikeampi kysymys on tuo otsikon mikä jumala on, jonka kuopus heitti ilmoille viime viikolla. Meidän perhe tai oikeastaan koko suku ei ole uskonnollisia, eikä meillä ole ikinä puhuttu näistä asioista, joten ymmärsin kyllä, että kuopusta oli alkanut tämä mietityttää, kun päiväkodissakin oli tehty retki seurakuntatalolle tai johonkin vastaavaan paikkaan. Tuolta retkeltä kuopus tuli silloin mukanaan hieno vihkonen, jossa oli kuvia aasilla ratsastavasta Jeesuksesta ja minä vain nyökyttelin hymyillen, kun hän oli siitä vihosta ihan innoissaan. Pian tosin selvisi, että seurakunnan opetukset olivat vähän menneet ohi, sillä siskoa hakiessamme hän sitten alkoi esitellä sitä vihkoa ja kertoa sitä tarinaa, jonka päätähti oli se aasi nimeltä Jeesus. Onneksi en juonut mitään siinä kuunnellessani, olisi hiukan tullut nenästä ulos. En kuitenkaan raaskinut korjata.

Mutta nyt kun lapsi kysyi, piti meidän kertoa. Ja isihän vastasi ”äiti kertoo” ja lähti suihkuun, joten minä kerroin, että jumala on sellainen juttu, mihin jotkut ihmiset uskoo ja jotkut ei, ja siitä on vaikea tietää, mikä on totta. Mutta että kaikki saavat itse päättää, mihin uskovat ja miten. Yritin parhaani mukaan selittää, mitä jumala tarkoittaa, mutta aika vaikealta se tuntui. Pointti kuitenkin meni perille, joten onnistuin ilmeisen hyvin! En maalannut jumalasta täysin absurdia sykkivää energiapalloa, mutta en myöskään toiveita toteuttavaa partaukkoa. Eniten puhuttiin ehkä siitä, että he jotka uskovat jumalaan, uskovat, että kun ihminen kuolee, hän muuttuu enkeliksi ja elelee sitten taivaassa jumalan kanssa. Kuopus halusi myös tietää, mitä rukoileminen tarkoittaa, joten puhuttiin siitäkin, ja sanoin, että se on sellaista jumalalle puhumista, mitä voi tehdä ääneen, tai hiljaa itsekseen, ja yleensä siinä kai pidetään käsiä ristissä. Hän sitten halusi tietenkin heti kokeilla, ja meistä se oli kaikista hurjan hauskaa.

Jos Topiakselta kysyisi, mitä hän todella on aiheesta mieltä, hän sanoisi suoraan, että jumala on typerä satuolento, mitä ei ole olemassa, eikä sitä kannata miettiä. Jos multa kysytään, en osaa sanoa, mitä mieltä olen. Olen joskus kirjoittanutkin, että olen aina ajatellut olevani ateisti (paitsi jotkut ehkä muistavat kertoneeni, että lukiossa käännyin lyhyesti buddhalaiseksi), mutta lasten syntymän jälkeen aloin ahdistua ajatuksesta, että jos jotain sattuu, elämä vain loppuu. Sen jälkeen olen siis yrittänyt pohtia ja miettiä näitä asioita, mutta en osaa sanoa, mitä mieltä olen. En ole ateisti, mutta en ole uskovainenkaan. Anteeksi, jos tämä on huono termi, en edes osaa puhua näistä, kun meidän suvussa ei käydä kirkossa kuin häissä ja hautajaisissa. Lapsille haluan kuitenkin pitää kentän avoinna ja antaa heille päätösvallan. He saavat itse päättää, mitä uskovat, eikä meidän tarvitse puhua asiasta kotona, jos he eivät erikseen kysy. Tällöin tietenkin autan parhaimpani mukaan. Uskonnollisen kasvatuksen jätän kuitenkin koululle, sillä haluan lasten oppivan monipuolisesti kaikista kulttuureista ja uskonnoista, ja jos heistä tuntuu, että jokin sitten myöhemmin iskee, niin iskekööt. Meidän perhe on siis tällä hetkellä vähän tällainen ”vältellään aihetta ja annetaan kaikkien kukkien kukkia” -perhe.

Millaisia vaikeita kysymyksiä teidän lapsenne ovat kysyneet? Ja puhutaanko teidän perheessä näistä asioista avoimesti?

Kommentit

13 kommenttia
Avatar

Me ollaan kristitty, uskovainen perhe. Lapsille uskonasioista on tullut totta kai puhuttua luontevasti sitä kautta. Silti me on jutrltu myös siitä, ettå jotkut uskivat hieman eri tavalla ja osa ei usko oolenkaan, ja että sekin on ok. Ja että vaikka me uskotaan tietyllä tavalla, ja joku toinen ei, niin meidän tehtävä ei ole määritellä toisten uskoa tai sitä, onko joku asia siinä oikein tai väärin. Näistä on ollut pakko puhua ja käydä asioita monitahoisesti läpi, koska aina välillä omiin korviini on kantautunut näitä lasten (ei onneksi ole omat olleet mukana) keskinäisiä uskonväittelyjä, eikä ne mun mielestä kuulu asiaan..

Ollaan myös puhuttu siitä, ettei omaa uskoa tarvi korostaa. Voi kysyttäessä kertoa omia ajatuksiaan ja avoimuus on aina hyvä juttu, parempi, kuin salaileminen.

Omilla lapsilla on tosin paljon ystäviä myös toisista seurakunnista, sekä sukulausia ja ihmisiä ihan niistäkin kodeissa missä joku uskonto ei voisi vähempää kiinnostaa, joten erilaisuus on heille ihan normaalia arkipäivää.

Seksistä käytävät keskustelut on olleet vielä hyvin pintapuolisia. Meilläkin lapsia on useampi, joten jännä, ettei ole vielä sen syvällisempää juttua tullut.

Avatar

Musta tuo on todella hyvä pointti että lapsille vanhemmat kertovat miten se asia oikeasti on. Lisää luottoa vanhempiin että heiltä kun kysyy niin kyllä sieltä oikean vastauksen saa eikä tarvitse pelätä että ”isot pojat” sitten kertovat tai näyttävät ”totuuksia” jossain välitunnilla.

Ja ihanaa esimerkkiä näytät kun et häpeile vaan kerrot! Kyllähä he jo tietävät mikä on pimppi ja pippeli. Nyt niille tuli tietoon ikään kuin lisäominaisuuksia… 😄

Avatar

En viittaa vain teidän perheeseen, mutta mielestäni kiinnostava ilmiö tässä ajassa yleensä on se, että seksistä kyllä osataan puhua lapsille avoimesti ummet ja lammet, mutta uskonnosta ei osata sanoa oikein mitään. Että tuntuu vaikealta puhua omasta uskosta omille lapsille tai uskonnoista ylipäätään, tuntuu itsestäni kauhean vieraalta.
Milloin uskonnosta tuli nolompaa kuin seksi?

Sitä jäin miettimään myös, että miksi sinne kirkkoon mennään viettämään häitä ja hautajaisia, jos ei sillä ole uskonnollista ajatusta taustalla lainkaan? No joo, hautajaisiin voidaan toki vieraaksi mennä, jos se on vainajan vakaumus ollut, mutta silti. Pappi ja kummit ristiäisissä, mutta ei me tähän millään lailla uskota… kuulostaa vähän oudolta.

Haluatte jättää lapsille tilaa itse valita, mihin he uskovat. Sinällään tietysti hienoa, mutta jos lapsille ei koskaan opeteta niistä vaitoehdoista, niin minkä väliltä he sitten valitsevat?

Avatar

Hei, mun mielestä on hyvä, että lapsille puhutaan asioista ja niiden oikeilla nimillä. Tuo rakkaus ja seksi asia kalskahti pahasti mun korvaan, sillä itse aion ehdottomasti opettaa lapsille että seksiä kannattaa harrastaa vaan sitten kun rakastaa ja tuntee oikeasti toisen ihmisen. En ymmärrä mitä järkeä on opettaa lapsille nyt että isä ja äiti harrastaa seksiä koska rakastaa toisiaan ja myöhemmin että seksiä voi harrastaa ilman rakkautta? . Aika hämmentävää mun mielestä. Itse toki oon ollut oman mieheni kanssa 20 vuotta ja ollaan toistemme ensimmäiset ja ainoat seksikumppanit, koska haluttiin säästää seksi sellaiselle ihmiselle, jota oikeasti rakastetaan. Ehkä siksi haluan opettaa myös lapsille, että seksi ei ole mitään kertakäyttökamaa vaan kuuluu rakastavaan suhteeseen. Mutta tietysti jokainen tavallaan. Muuten hyvä postaus kyllä.

Avatar

Sen verran on pakko korjata, että uskovat ihmiset ei usko että ihmiset muuttuu enkeleiksi 🙂 Enkelit ja ihmiset on täysin eri olentoja, eikä ihminen koskaan muutu enkeliksi.

Avatar

Hyvä postaus! Mustakin on hyvä puhua lapsille suoraan asioista ja oikeilla nimillä. Muistan kun itse noin 7v kysyin äidiltä, mistä lapset tulee ja hän aika tarkkaan noin sdn keftoi, kun sinäkin lapsillesi. Repesin kyllä tuossa Jeesus-aasi kohdassa 😀

Avatar

Sellainen termi on olemassa kuin agnostisismi/agnostismi, joka wikipedian mukaan ”on käsitys, jonka mukaan tiettyjen olemassaoloa koskevien väitteiden – erityisesti Jumalan tai yliluonnollisen olemassaoloa koskevien väitteiden – totuusarvoa ei tiedetä tai ei voida tietää. Käsitteen loi Thomas Henry Huxley vuonna 1869.[1] Sanaa on käytetty myös laajemmassa merkityksessä viittaamaan skeptismiin eli epäilyyn: käsitykseen että ei ole mahdollista saada tietoa joistakin asioista. Agnostismi ei tarkoita välttämättä uskonnottomuutta. Vaikka agnostikko kieltää esimerkiksi kristillisen jumalan olemassaoloa koskevan tiedon olemassaolon, agnostikko ei välttämättä ole ateisti eli hän saattaa silti uskoa Jumalaan, esimerkiksi ”tunteellisin perustein”. ” Itse kuulun myös kirkkoon, mutta ajattelen olevani agnostikko.

Avatar

Meilläkin on puhuttu avoimesti ja puhutaan. Kaikenmoista se tuo 11v onk7n ehtinyt kysyä ja pohtia elämänsä aikana. Vaikeitakin kuten kuolema ja vanhempien menetyksen pelko. Siihen kysyin vähän apua kuinka kannattaa asiaa käsitellä ja puhua. Meillä kotonakaan ei hävetty tms joten en ole oppinut.

Avatar

Ihan loistavaa, että vastaat lasten kysymyksiin ja olet rehellinen, silloin lapset osaavat luottaa sinuun ja tulevat myös jatkossa puhumaan mieltä askarruttavista asioista.

Itse olen yllättävän kysymyksen tullessa huomennut hyväksi tavaksi vasta ensimmäiseen kysymykseen itse kysymyksellä. Esimerkiksi lapsen kysyessä seksistä, kysyn mitä hän luulee seksin olevan. Tällöin saan hetken aikaa miettiä omaa vastaustani ja toisaalta saan selville millä tasolla lapsi on asian kanssa. Minusta ainakin tämän kautta on ollut helppo edetä hyvään keskusteluun.

Avatar

Ihanan viisaasti ja rehellisesti tuohon jumala-asiaan vastasit. On niin tärkeää, että me vanhempina kerrotaan eri vaihtoehdoista ja annetaan lapsen itse tehdä päätös. Uskoa ei voi pakottaa.

Itse uskon kristinuskon Jumalaan / Jeesukseen erityisesti kahdesta syystä. Kristinusko on lähes ainoa uskonto, jossa ihmisen ei tarvitse suorittaa (uskon)elämää, vaan jokainen on rakastettu ihan omana itsenään, tekemättä mitään. Raamatun mukaan Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että on antanut oman poikansa kuolemaan meidän syntien puolesta ja että me Häneen uskomalla saadaan ikuinen elämä. Pelastus on lahja, jota ei voi ansaita omilla teoillaan. Ainoa mitä tarvitaan on pyytää rukouksessa anteeksi Jumalan tahdon vastaisia tekojaan ja pyytää jatkossa Jeesusta johdattamaan omaa elämää.
Toinen asia, miksi uskon, on se, että kristinuskon Jumala on todellinen. Olen omassa ja läheisten ihmisten elämissä nähnyt monenlaisia inhimillisen järjen ylittäviä ihmeitä ja konkreettisia vastauksia rukouksiin. Puhumattakaan tuntemattomien ihmisten todistuksista kristinuskon Jumalasta, joita olen kuullut varmaan tuhansia mm. RadioDein, TV7:n, Youtuben ja kristillisten kirjojen ja lehtien kautta. Useammassa lukemassani kirjassa ex-muslimit ovat kertoneet, etteivät koskaan saaneet minkäänlaista vastausta rukouksiinsa Allahilta, mutta tutustuessaan Jeesukseen, uskomattomia rukousvastauksia ja ihmeitä alkoi vain sadella!

Tulipas pitkä kommentti. Mutta siis, kannustan kokeilemaan rukoilla mielessään avoimin sydämin ”Jeesus, näytä mulle, että sä oot todellinen” ja varautumaan siihen, että saat vastauksen. Emilia, oot ihana, arvokas ja niiin rakastettu!

Avatar

Eikö ole aika itsekästä pyydellä henkilökohtaisia merkkejä Jumalalta ja sitten, jos ei niitä saakaan, päättää olla uskomatta. Kun kaikki todisteet Jumalasta on meidän ympärillä, mutta sokeina ihmiset vielä vaatii ihmetekoja ja todistuksia. Meille on ihan normaalia, että sade ja auringonvalo tuo elämän talaisin kuolleelle luonnolle talven jälkeen. Oikeasti, kuinka ihmeellistä se on, kun keskittyy ajattelemaan. Mutta monelle edes se ei riitä todisteeksi siitä, että samalla tavalla Jumala voi antaa meille elämän takaisin. Samoin kuin unet, yön ja päivän vaihtelu, tuuli, koko uskomaton kehitys pienestä siemenestä ihmiseksi. Vaan mieluummin moni uskoo, että tämä kaikki olisi kuin itsestään ilmestynyt tyhjästä, ei minkään johdosta. Tämä kaikki monimutkainen elämä ja avaruus. Kuinka monesti voi kävellä tyhjään huoneeseen ja huomata, että itsestään, ei minkään johdosta, aivan tyhjästä olisi ilmestynyt vaikka ferrari, saati sitten joku minigalaksi, edes pieni kärpänen. Me tiedetään, että kaikki asiat on täällä siksi, että joku on sen tehnyt, kaikki esineet ja asiat on täällä siksi että joku päätti sen luoda, vaan ei uskota sitä samaa siitä kaikista suurimmasta, meidän omasta elämästä ja universumista,vaan vielä vaaditaan todisteita, ihmetekoja ja rukouksiin vastauksia.

16:12 Ja Hän on teitä varten säätänyt yön ja päivän, luonut auringon ja kuun. Ja tähdet noudattavat Hänen käskyjään. Totisesti, tässä on merkkejä niille, joilla on ymmärrystä.
2:118 Mutta ne jotka eivät mitään tiedä, sanovat: »Miksi ei Jumala puhu meille, tai miksi emme saa tunnusmerkkiä?» Niin puhuivat nekin, jotka ennen heitä elivät; heidän sydämensä ovat samankaltaiset. Me olemme osoittanut merkit ihmisille, jotka pysyvät varmoissa tiedoissa.

Monesti asioiden tekijät tekee sille ohjekirjan, että tiedettäisiin, kuinka toimia sen kanssa. Niin antoi Jumalakin meille. Kun vain luettaisiin sitä, saataisiin meidän kaikkiin kysymyksiin vastaukset. Itse tarvitsen konkreettisia, tieteellisiä selityksiä asioille, en vain tarinoita menneistä. Siksi mun kaltaisille muillekin kehotan katsomaan Koraania. Olen itse ihan tavallinen suomalainen, entinen kristitty, joka ei koskaan saanut todisteita tai ihmetekoja. Jumala kyllä vastasi mun rukouksiin, ja mitä erikoisimmalla tavalla toi Koraanin mun elämään. Tuo ihmeellinen kirja, samaan aikaan tieteellinen ja hengellinen. Moni asia, joka on tänä päivänä tieteellä todistettu löytyy Koraanista, kirjasta, joka on kirjoitettu vuosisatoja sitten. Siksi niin moni tiedemieskin kääntyy muslimiksi. Kun vain luettaisiin.

Avatar

Ylläolevaa kommenttia kompaten, agnostismi taitaa olla lähinnä sun omaa ajatusmaailmaa.
Itsekin olen agnostikko, kuka ennen mielsi itsensä ateistiksi. En kuulu kirkkoon, enkä muihinkaan uskonnollisiin järjestöihin.

Avatar

Minä olen myös agnostikko, en tiedä onko Jumalaa olemassa ja oikeastaan meidän perheeseen ei vaan kuulu minkäänlainen uskonto. Oli siis hieman hankala kun poika kysyi et mikä se Jumala on. Kun olen kuitenkin sitä mieltä et lapsi saa itse tehdä päätöksensä aikanaan. Tässä suhteessa meillä eroaa näkemykset mun veljeni kanssa, hänen lapset on kastettu ja saavat aikanaan erota, kun taas meillä ei ole liitetty lapsia minkään uskontokunnan jäseneksi ja lapset saa aikanaan liittyä jos tahtovat.

Mutta meidän eka Jumala keskustelu meni jotakuinkin näin.

”Mikä se Jumala on”
”Se on semmonen setä ja jotkut uskoo, että se asuu tuolla taivaalla ja se on tehnyt maailman”
”Eihän siellä voi asua”
”Niin, jotkut vaan uskoo, että se asuu siellä”
”Mä en ainakaan usko siihen”
”Ei sun tarvitse uskoa, mutta saat uskoa jos haluat ja jos joku muu uskoo niin sille ei saa naureskella kun se on ihan ookoo jos joku uskoo.”
”Joo, ai onko se niinku vähän sama asia kun joku merenneito tai yksisarvinen”
”Tavallaan, ei niitäkään oo ikinä nähty mut silti jotkut uskoo et niitä on olemassa”
”Joo”

Ja ainakin toistaiseksi me mennään tällä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä