30. RASKAUSVIIKKO

30. raskausviikko, siis mitä??? Nyt puhutaan jo kolmosella alkavista luvuista, ihan hullua. Tässä alkaa oikein pelottaa, kuinka nopeasti aika menee, sillä pianhan vauva on jo täällä. Enkä ole yhtään valmis luopumaan raskaudesta! Tulee jo valmiiksi vähän surullinen olo, kun mietin, etten saa enää tuntea vauvan liikkeitä sisälläni, vaikka tietenkin odotan pääseväni tapaamaan tämän pienokaisen. Mutta se tunne, kun tietää tämän olevan viimeinen raskaus, se vain vetää mielen vähän matalaksi. Tässä vain tajuaa, kuinka paljon tätä aikaa tulee kaipaamaan, ja pelkään, että tämä aika nyt loppuu ihan kesken.

Mulle iski tänään ensimmäistä kertaa kauhea vauvakuume, siis sellainen ”iik en malta odottaa, että vauva tulee” -fiilis. Tähän asti olen tosiaan vain nauttinut raskaudesta, mutta nyt tulee ristiriitainen olo, kun samaa aikaa haluan, että raskaus kestää vielä monta kuukautta, mutta kuitenkin haluaisin jo saada sen vauvan tänne.

Mulla ei ole enää viime aikoina liitoskivut pahentuneet ja olen siitä tosi kiitollinen! Vaikka liikkuminen on hankalaa, selviän kuitenkin ihan hyvin. Pahoinvointi sitten taas on vähän ärsyttävästi taas vaivannut, mutta onneksi saan kuitenkin ruokaa ja juomaa alas. Uusin raskausoireeni on vain tämä järjetön voimattomuus ja hengenahdistus. Mulla on hemoglobiini alhainen ja aloin tänään miettiä, että ehkä se onkin kaikkien näiden oireiden takana, kun en hyvästä unen määrästä huolimatta jaksa vain mitään, ja hengenahdistus on tosi kovaa. Menenkin huomenna käymään neuvolassa ja pyydän sieltä, josko voisin saada lähetteen mittauttamaan ferritiinin, ja jos se on tosi alhaalla, haluaisin siihen rautainfuusioon. Mulla olisi hirveä pesänrakennusvietti ja haluaisin vain nauttia raskaudesta, mutta en vain pääse sängystä ja sohvalta ylös, ja harmittaa tuhlata aikaa tähän makaamiseen! Jos tähän on jokin tuollainen syy, minkä voi vielä korjata, haluan ehdottomasti rautainfuusion mahdollisimman pian, jotta saisin vielä ennen synnytystä voimia takaisin.

Meidän vauva majailee edelleen perätilassa ja poikittain, niiden kahden välillä hän vaihtelee, mutta raivotarjonnasta ei ole tietoakaan. Toiset vauvat olivat muistaakseni tässä kohtaa jo kääntyneet, joten saa nähdä, miten tämän kanssa käy! Vauva edelleen liikkuu kovasti, mutta ottaa myös pitkiä nokosia. Yhtenä päivänä Topias yritti kuunnella mahan läpi vauvaa ja beibi potkaisi isiä suoraan poskeen, se oli hauskaa!

Kävin tänään kirppiksellä ja löysinkin muutaman sopivan vauvanvaatteen, ja olen kovasti yrittänyt miettiä, mitä kaikkea meiltä vielä loppuu. Tässä on koko ajan ajatellut, että vielä ei ole mitään kiirettä, mutta pikkuhiljaa alkaa tulla kiire. Mulla kun on taipumuksena mennä loppuraskaudesta huonoon kuntoon ja synnyttää ajoissa, pitäisi valmistelujen pian jo olla valmiina.

Yksi isoin stressaava juttu on siivoaminen. Aloitin kauhean suursiivouksen maaliskuussa ja se eteni kivasti, mutta kun pappani kuoli, en enää saanut mitään tehtyä. Pari viikkoa sitten yritin uudestaan jatkaa tätä projektia, sillä viimeksi keskeyttäessä kaikki kaapeista tyhjennetyt tavarat jäivät lojumaan ympäriinsä ja täällä on vain ollut tooooodella sotkuista, mutta tämän voimattomuuden takia en saa mitään tehtyä. Mutta toivottavasti tähän löytyisi joku syy ja pääsisin vielä parempaan kuntoon raskauden aikana! Ja jos tämä vain on raskausoire, jolle ei voi mitään, niin sitten se siivous saa vain odottaa. Ehtii sitä sitten vauvankin kanssa, mutta olisi vain ollut kivaa saada kämppä kuntoon ennen vauvaa. Kun epäilen vauvan syntyvän heinäkuussa, olisin halunnut viimeistään kesäkuussa kaiken valmiiksi.

Tuntuu mahtavalta sanoa, että käynnissä on jo 30. viikko, mutta samalla vähän jännittää vatsan kasvaessa myös se vauvan koko. Seuraavaan ultraan on vielä kolme viikkoa, mutta pidän peukkuja, että kasvutahti on rauhoittunut. Iso koko kun kuitenkin lisää sitten myös riskitekijöitä, niin tietenkin mieluummin sitä synnyttäisi keskikäyrällä kasvavan vauvan. Mutta sillä mennään mitä tulee, ja turha sitä on stressata etukäteen!

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Kannattaa asennoitua siihen ettei kaikkea saakaan kotona siivottua ja valmiiksi ennen vauvan tuloa. Itsekin olin ajatellut kolmannen kohdalla siivoavani kaapit ja muut ennen syntymää mutta kyllä se oli vaan sitten hyväksyttävä ettei kolmannen kohdalla aikaa vain enää riitä kaikkeen 😁 Ehkä hieman kateellinen olin niille esikoista odottaville joilla sitä aikaa pesänrakennukseen oli. Ja voimia 😂 Nyt tuntui että voimat menivät arjen pyöritykseen. Onnellista loppuodotusta ja älä stressaa! ❤👍

Avatar

Eikös sulla ollut pco? Sillon ferritiiniarvo ei ole kauhean luotettava.

Avatar

Kannattaa vaan heti alkaa syödä rautaa purkista vaikka se hetkellisesti laittaakin mahan sekaisin. Viimeiset 10 viikkoa on sikiölle raudan saannin kannalta erityisen tärkeitä, ja siinä infuusion odottelussa voi kestää. Tärkeää olis saada rautaa säännöllisesti.
Raskausajan raudanpuute vaikuttaa vauvan kehitykseen monella tapaa, kaikkea ei edes tiedetä vielä. Meillä on aneeminen vauva, joka ei kasva pituutta riittävästi. Syynä oma hoitamaton raudanpuute raskausaikana. Aika näyttää, näkyykö raudanpuute myös neurologisessa kehityksessä.
En siis suosittele toiminaan asian suhteen pelkästään itsensä, vaan myös vauvan vuoksi! Tarkoitus ei ole pelotella, meillä on kyllä vauvan akuutit oireet alkaneet helpottaa lääkityksen myötä 🙂 Mutta kivempaahan se olisi jos ei tarvisi touhottaa kaoottisessa arjessa mitään ylimääräistä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä