ENSIMMÄINEN VUOSI AVIOPARINA

Tänään on meidän ensimmänen hääpäivämme! Mulla on ollut aika tunteellinen fiilis viime aikoina, kun olen miettinyt, että häistä on jo vuosi. Niihin laitettiin niin paljon aikaa ja vaivaa ja se päivä oli todellakin sen kaiken arvoinen, mutta se meni vain ohi niiiiiiin nopeasti. Meidän häät olivat aivan täydelliset ja juuri meidän näköiset, ja se oli todellakin elämäni onnellisin päivä. Äiti kysyi, että eikö lasten syntymät olleet onnellisempia, mutta kyllä hääpäivä oli periaatteessa onnellisin, koska sillon minulla oli lapset ja Topias kaikki rinnallani. Synnytyksissä aina joku on ulkopuolella, mutta tuo päivä oli täydellinen koko perheen maailman onnellisin päivä. Lapsetkin aina muistelevat häitä, kun kaikilla oli niin kivaa.

Meidän ensimmäinen vuotemme avioliittoa on ollut upea. Onnistuttiin vihdoin laittamaan tämä kolmas elämä alulle ja ollaan oltu järjettömän onnellisia. On tähän mahtunut stressiäkin, kun elämässä on tapahtunut sitä sun tätä, mutta pääpiirteittäin tämä on kyllä elämämme parasta aikaa. Meidän parisuhde on ihan täydellinen, lapset ovat täydellisiä ja koirakin on täydellinen! Kyllä kelpaa nyt vain nauttia hetkestä ja elämästä, kun on asiat juuri nyt niin hyvin. Niitä muita juttuja, kuten rakentamista ja koulua, ehtii kyllä miettiä sitten myöhemminkin.

Tämä ensimmäinen vuosi on kyllä mennyt käsittämättömän nopeasti! Eilen tuli jo positiivisesta raskaustestistäkin puoli vuotta, eli tästä ekasta vuodesta on tasan puolet vietetty vauvaa yrittäen ja puolet raskaana. Se on kyllä ollut isoin sellainen yksittäinen tekijä tässä ekassa vuodessa, joka varmasti aina muistetaan. Tähän ensimmäiseen vuoteen on myös mahtunut esikoisen ekaluokka, kaksi uskomatonta lomareissua, vaikea päätös opiskelun keskeyttämisestä, toinen vaikea päätös rakennushaaveiden lykkäämisestä parilla vuodella, päätös Topiaksen kouluun hakemisesta, blogin muutto ja vaikka mitä. Vuosi on ollut todellakin täynnä kaikkea!

Monesti puhutaan, että avioliitto ei ole muuta kuin se hääpäivä, että ei se arki muuten sitten eroa mitenkään, mutta kyllä mä oon kokenut elämän erilaiseksi, kun ollaan nyt naimisissa. Etenkin tässä odotusaikana suhtautuminen on tosi erilaista! Eikä tarvitse tunnustaa isyyttä tai miettiä mitään nimijuttuja. Meillähän on nyt koko perheellä sama sukunimi, mutta olen päättänyt täällä blogissa ja somessa pitää tyttönimeni. Ensimmäisen vuoden jälkeen olen ainakin tyytyväinen päätökseeni, sillä koin pientä luopumisen tuskaa viime vuonna, ja tällä tapaa saan kuitenkin käyttää myös vanhaa nimeäni. Olen kuitenkin nyt jo tottunut uuteen sukunimeen, enkä enää esittele itseäni väärällä nimellä vahingossa. Alkuun tuntui niiiiiin oudolta, mutta nyt tämä nimi tuntuu jo omalta. Ja on ihanaa, kun on sama nimi lasten kanssa.

Noin puolen vuoden päästä meillä sitten juhlitaankin taas, sillä meille tulee Topiaksen kanssa täyteen 10 vuotta yhteistä eloa. Siis KYMMENEN vuotta! Aika mahtava saavutus parilta kakaralta, jotka tapasivat 17- ja 20 -vuotiaina, saivat vahinkovauvan vuotta myöhemmin ja jotenkin selviytyivät kaikista vastoinkäymisistä vuosien varrella vain vahvempina. Kymmenen vuotta tuntuu huikealta ja olen meistä niin ylpeä. Ja koen olevani järjettömän onnekas, kun voin sanoa, että olen tavannut jo 17 -vuotiaana sen ihmisen, jonka kanssa minut on tarkoitettu olemaan. Joten ihanaa hääpäivää meille, ihanaa ekaa kymmentä vuotta meille, ja aivan mahtavia tulevia kymmeniä vuosia tästä eteenpäin!

Kuvat: Petri Mast / Maria Ahokas

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Hyvää hääpäivää teille💖 meille tulee parin päivän päästä 12vuotta yhteiseloa ja syyskuussa vietetään 11:sta hääpäivää😍

Avatar

Paljon onnea ensimmäiselle hääpäivälle. ❤ Me vietettiin juuri kuudetta ja se on kyllä toistaiseksi elämäni onnellisin päivä edelleen, vaikkakin tulevan kovasti yritetyn ja toivotun esikoisen syntymä tulee varmasti nousemaan siihen vierelle.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä