32. RASKAUSVIIKKO

Siis a-p-u-a, miten nopeasti aika menee. En ole valmis olemaan näin viimeisillään raskaana! Päivittelen varmaan koko ajan samaa juttua, mutta aiemmissa raskauksissa on tuntunut, että aika matelee, ja sitten jossain vaiheessa havahduin tajuamaan, että oho menipä loppujenlopuksi nopeasti, mutta tämä raskaus on kyllä mennyt koko ajan todella nopeasti. Aika kuluu ihan hullua tahtia! Jokainen viikko on ihan hetkessä ohi. Tuntuu, että tämä raskaus on aivan liian pian jo muisto vain. Nautin raskaana olemisesta ja tulen ikävöimään tätä niin paljon.

Haluaisin hirveästi päästä ihan kunnolla nauttimaan tästä raskausajasta, mutta pelottaa, että nyt en ehdi ollenkaan nauttia siitä täysillä, kun aikaa on enää näin vähän jäljellä ja mun vointi on niin heikossa hapessa. Muuten kyllä voin ihan hyvin, jaksan hienosti näitä liitoskipuja, eikä pahoinvointi ja supistuksetkaan estä kohtalaisen normaalia elämää. Mutta tämä totaalinen uupumus, joka tulee raudanpuutteesta. Tätä en kestä! En jaksa laittaa mitään vauvalle valmiiksi, en jaksa siivota, en jaksa tehdä töitä, en jaksa mitään. Uupumuksen lisäksi mulla on kaikki klassiset raudanpuutteen oireet, joita on niin paljon, ettei edes jaksaisi luetella.

Kävin avoneuvolassa tosiaan pari viikkoa sitten puhumassa itselleni lähetteen ferritiinin mittaukseen, eikä sitä ensin meinattu antaa, koska Turussa on kuulemma kielletty neuvoloita antamasta lähetteitä, koska se vain villitsee tätä muoti-ilmiötä nimeltä varastorauta. Ne labrojen tulokset olikin sitten aikalailla sitä mitä odotin, eli rautalisästä huolimatta arvot ovat laskeneet tasaisesti raskauden aikana. Hemoglobiini oli 101 ja ferritiini 6. Alkuraskaudessa nämä vielä olivat noin 120 ja 33.

Näin nämä tulokset netistä tiistaina ja menin keskiviikkoaamuna neuvolaan odottavilla mielin, sillä ajattelin, että pakkohan näillä arvoilla on päästä nyt eteenpäin, jos ferritiinin ollessa alle 30 sanotaan potilaan jo kärsivän vakavasta raudanpuutteesta. Mutta terveydenhoitaja kertoi siellä ikäviä uutisia ja sanoi itsekin tämän olevan ihan naurettavaa, mutta lääkärin mukaan ei edes harkita lähetettä äitiyspolille, kun hb on yli 100. Vaikka tällä laskulla se luultavasti tässä kohtaa onkin jo alle. Ferritiinistä lääkäri sanoi, että ”onhan se vähän matalahko”, mutta ei kuulemma mitenkään kriittinen, vaikka toisilla paikkakunnilla tätä sanottaisiin hälyyttäväksi. Käytännössä siis rautavarastoni ovat täysin tyhjät. Ei ihme, että matalinkin leposykkeeni on 90, en saa kunnolla happea ja ahdistaa koko ajan. Jostain olen lukenut myös, että raudanpuute voi aiheuttaa supistuksia, joten sekin nyt mietityttää, että ehkä siitä löytyi syy myös näihin supistuksiin.

Mulla on ensi viikolla taas kontrolli TYKS:issä sen kohdunsuun ja vauvan koon takia, mutta aion siellä ottaa puheeksi tämän rauta-asian. Valitettavasti vain TYKS on kuulemma sellainen paikka, että luultavasti tämä sivuutetaan täysin. Mutta pakko yrittää. Olen odottanut tätä raskautta ja vauvaa niin paljon ja nyt multa menee tämä raskauden toinen puolisko ihan hukkaan siinä mielessä, että en jaksa ottaa tästä kaikkea irti. Ja jos en pääse infuusioon, niin mitäs sitten synnytyksen jälkeen? Miten minun on tarkoitus toipua siitä ja mahdollisesta verenhukasta? Synnytyksen jälkeen sitten joutuukin varmaan kiireellisesti verensiirtoon, kun en selviä siitä kokemuksesta fyysisesti, niin eikö olisi järkevämpää antaa rautainfuusio ennen synnytystä? Pelottaa ihan hirveästi, että tämä vielä päätyy sektioon, koska mulla ei vain ole voimia synnyttää. Mutta yritän nyt unohtaa nämä ajatukset ensi keskiviikkoon asti, jolloin mulla on se aika. Ja toivon vain parasta.

Muuten kyllä nautin raskaudesta täysillä, mutta haluaisin vain pystyä tekemään kaikkea ja saada voimia. Nämä vauvan liikkeet ovat niiiiiin ihania ja surettaa ajatella, että nekin sitten loppuvat muutaman viikon päästä. Juuri naureskeltiin Topiaksen kanssa tätä mahan myllyämistä, kun vauva on jo niin valtava! Hurjaa, kun tuntee sen pienen ihmisen liikkuvan sisällään ja nyt alkaa tajuta, että se on ihan oikea vauva, kun ne jalat jo tulevat tuosta ihosta melkein läpi, tai ainakin tuntuu siltä!

Sisaruksistaan poiketen tämä vauva ei vieläkään ole kääntynyt raivotarjontaan. Keskimmäinen oli tässä kohtaa jo kiinnittynytkin. Mutta tämä beibi viihtyy perätilassa ja aina välillä kääntyy poikittain riehumaan, mikä tekee tässä kohtaa jo tosi kipeetä. Onneksi ulkoa työntämällä vauvan saa siinä kohtaa kääntymään takaisin istuskelemaan, sillä hän karkaa aina kosketusta. Hän myös inhoaa sydänäänten kuuntelua ja lähtee aina heti pakoon. Sitten kun on vielä istukka edessä niin välillä niitä on aika vaikea löytää.

Havahduin tällä viikolla tajuamaan, että mulla ei ole tästä raskaudesta mitään kuvia muistoksi ja eilen illalla Topiaksen tullessa töistä lykkäsin sille äkkiä kameran käteen ja ikuistettiin vähän masua. Aviomies on kyllä kätevä kamerajalusta! Tämä oli tällainen viiden minuutin homma sotkuisella tukalla ja naama piilossa, mutta haluaisin hirveästi myös jotain ihania ulkokuvia niin, että jaksaisi ihan meikata ja pukea jonkun ihanan mekon. Oon vaan niin poikki, etten saa millään aikaiseksi! Mutta pakko yrittää nyt joku päivä kerätä sen verran itsestä voimia, sillä tulen katumaan niin paljon jälkikäteen, jos en ikuista tätä raskautta kunnolla. Ne mahan edistyskuvatkin jäi sitten ottamatta, kun ensin tuli se oksentamisen tuoma uupumus ja muutaman energisemmän viikon jälkeen alkoi vaivata raudanpuute.

En myöskään tällä hetkellä oikein viihdy kameran edessä, kun tätä painoa on kertynyt. Mulle on nyt tullut 8 raskauskiloa ja niistä varmaan pari kiloa on turvotusta. Sormukset ei mahdu sormeen, eilen oli parempi päivä niin sain ne hetkeksi sullottua kuvia varten sormeen, mutta useimpina päivinä ne ei mene tuon ekan nivelen ohi. Jalat on myös ihan järkyn turvonneet ja tämä turvotus usein leviää käsissä ja jaloissa molemmissa pidemmällekin, esim polvet on usein ihan tönköt. Ja sitten on se naama. En oikein tykkää tuijottaa tätä turvonnutta naamaa, joka tuntuukin tosi epämukavalta, ja sitten näyttää melkein yhtä pahalta. Lohduttaa ajatella, että turvotukset kyllä helpottaa sitten pikkuhiljaa synnytyksen jälkeen, mutta ei tämä silti kivalta tunnu. Onneksi kahdeksan kiloa on kuitenkin aika maltillinen nousu ja neuvolassa sanottiin, että mun paino on oikein hyvällä mallilla. Tässä loppuraskaudessa kiloja varmasti tulee vielä lisää, kun vauva kasvaa ja turvotus lisääntyy, mutta en ota siitä stressiä. Pudotan ne sitten pikkuhiljaa raskauden jälkeen, mutta harmittaa vaan kuvien kannalta, kun näyttää niin turvonneelta. Tässä siis syy, miksi musta näkyy nyt lähinnä vain kuvia sivuprofiilista ja niitäkin harvoin.

Mutta että tällaista tänne tällä raskausviikolla! Näitä postauksia ei olekaan enää montaa jäljellä, ja toivottavasti seuraavassa postauksessa pääsen kertomaan, että pääsen infuusioon ja pian voin pajon paremmin.

Kommentit

25 kommenttia
Avatar

Mut miks sä pelkäät sitä sektiota niin paljon ? Suomessa siitä on tehty sellanen kauhuskenaario, vaikka muissa maissa se on ihan normi synnytystä. Suunnitelluista sektioista menee kaikki nappiin suurimmilta osin, yleensä hätäsektiot on ne mistä kuulee kauhutarinoita. Meneehän osa perinteisistä synnytyksistäkin vähän päin honkia, ei sitä voi ikinä tietää. Itellä suunniteltu sektio ja olin kahden päivän päästä vaunulenkillä ilman kipuja:)

Avatar

Mullakin oli 7 ferritiiniarvo raskaana ja hb 96. Mitään ei tehty myöskään täällä ja asun Vantaalla. Oli kyl välillä tosi väsynyt olo. Tankkasin rautaa sit ite nii paljon ku sai ja pystyin ennen synnytystä. Eipä siinä muu auttanut 🙁

Avatar

Mullakin oli jo rv20 ferritiini 6 ja hb 92 (ennen raskautta 133) Söin alusta asti rautaa tupla-annoksella, mutta siitä huolimatta se oli kokoajan laskussa. Sain neuvolalääkäriltä lähetteen äitiyspolille mitä katotsottiin samalla köynnillä, kun oli raskausdiabetes seuranta. Ei kuulemma haittaa, ”kyllä se siitä tasaantuu synnytyksen jälkeen”. En siis saanut apua vaikka yritin ja neuvolastakin sitä puollettiin. Syke oli kokoajan 100-110, käsissä ei ollut tuntoa, levottomat jalat, väsymyksestä puhumattakaan plus kaikki muut mahdolliset oireet 😣 synnytyksen jälkeen olin todella kalpea kuulemma ja mua heikotti. Sitten katsottiin arvot ja sain rautatipan. Mikä helpotus, mutta voi miten paljon helpommalla olisi melkein koko raskauden päässyt kun apua olisi saanut jo silloin…

Avatar

Jos hemppa laskee alle viitearvojen, niin kyllä sulla on jo raudanpuuteanemia. Ei pelkkä raudanpuute. Raudanpuutetta kestänyt jo yli 3kk eli sitä ei riitä punasolujen valmistamiseen. Ilmeisesti sulta myös pvk? Jos mcv on alhainen, niin sekin on merkki, että punasolut ovat pieniä(eli rauta ei riitä valmistukseen).

Mä en kyllä tajua tätä lääkörien vastahakosuutta niin helpossa diagnoosissa, joka sunkin kohdalla on yksi yleisimmistä raudanpuutteen aiheuttajista: raskauden aiheuttama raudanpuuteanemia. Raskaana äiti antaa vikalla kolmanneksella rautavarastoja myös lapselleen eli kyllä sitä tarvitaan. Etkö pysty tabletteja syömään?

Avatar

Minulla todettiin työterveydessä ennen joulua paha tuo rautavaraston puutos. Arvot oli kuitenkin ferritiini 7 ja hb 124. Lääkäri laittoi ankaralle rautakuurille, 200mg/vuorokausi ja sillä mentiin kolme kuukautta. Kontrollissa arvot oli hyvin noussut ja ferritiini hipoi jo 50. Kuukausi piti vielä jatkaa pienemmällä annoksella ja syksyllä katsotaan kontrolli, että pysyykö arvot. Jos ei ois pelkät pillerit tehonnut niin sitten olisi katsottu sitä tiputusta. Onhan sinun tuohon nyt tolkku saatava, tiedän oikein hyvin tuon tunteen kun ei vaan jaksa, vaikka en sentään ole raskaana! Tsemppiä! Lujasti vaan vaadit hoitoa ja toiselta lääkäriltä sitten mielipide jos yksi on sitä mieltä, että ei tarvitse hoitoa.

Avatar

Se on kun hemoglobiini on esimerkillinen, niin ferritiini voi olla surkea, eikä sille tehdä mitään. Itsellä oli ferritiini 12, eikä asialle tehty mitään. Muuten vaan väsynyt jatkuvasti, ja hiukset putoo päästä. Masennuksen piikkiin laittoivat kaiken, ja itse sitten ottaa ferritiinit purkista, toivoen parasta.

Olipa kauniit masukuvat 🙂

Avatar

Meillä onkin ihan samat viikot käynnissä, 32 starttasi täälläkin. ja samat fiilikset siitä, että aika kuluu ihan tajutonta vauhtia. Mäkin haluaisin nauttia tästä vielä, mutta niin se aika kuluu. Nyt mulla vielä on tilanne sellainen, että on ennenaikaisen synnytyjsen riski ja pitää ottaa iisiä, plus että on pakkokin kun olo on aika tukala.

Tsemppiä hurjasti sinne <3

http://www.anna-mariak.com/

Avatar

Tsemppiä loppu ajalle! ❤️ Varmasti on todella uupunut kaiken kokeman jälkeen. Toivottavasti vointisi otettaisiin vakavasti kontrollissa niin saisit loppu viikot hehkua energisyyttä ☺️
Aivan ihania kuvia! Mistä tuo kaunis kimono on? 🌸

Avatar

Jenni Puolivälillä on instassa hyvä juttu tosta ferritiinistä, kannattaa katsoa!

Avatar

Käytä rautaa. Suihkeena saatava ei kuulemma tee vatsavaivoja. Etkä varmasti saa in fuusiota, jos et ole muita keinoja kokeillut.

Avatar

Tuo raudanpuutteen aiheuttama lamaannuttava olo on kyllä jotain kauheaa! Itselläkin hemoglobiini kävi tuossa n 100 ja ferritiini oli 11.. terkkari vaan totesi (hemppa lähti ferrodan merkkisellä lisärahalla hyvin nousuun ja ollut nyt lopussa 125-129) että ei tarvi siitä ferritiinistä yhtää huolestua ku hemppa lähteny nii hyvin nousuun. Meinasi että yks rautakuuri riittää mut ite kyllä aattelin syödä about seuraavan vuoden, koska ymmärtääkseni synnytys ja imetys nimenomaa kuluttaa entisestään noita rautavarastoja… Voi vaan sitten kuvitella mihin asti nuo molemmat laskis uudestaan jos lopettaisin nyt raudan (39+2nyt..) tsemppiä kovin!!

Avatar

Syötkö tai oletko siis syönyt rautatabletteja tällä hetkellä? Mitä jos kokeilisit niitä ensi, eri vahvuuksia ja merkkisiä. Ei se rautainfuusiokaan ole mikään sellainen äkkiä ja autuaasti pelastava asia, että yhtäkkiä sen jälkeen jaksaisitkin tehdä ihan kaikkea

Avatar

Ferritiinin viitearvon alaraja on 5. Eli ihan viitearvoissa on tuloksesi. Kai otat suun kautta rautaa, jos olet NOIN huolissasi? Rautakuurille vaan, turhaan jäät infuusiota odottelemaan!

Avatar

Heippa! Täällä Oulussa minulla oli sama tilanne raudan suhteen ja ferritiinit samaa luokkaa. Minulle sanottiin että ei kannata infuusiota tehdä, koska jos saa jonkin allergisen reaktion siitä niin se on hankala hoitaa ilman että vauva kärsii siitä. Sovittiin sitten että katsotaan laitoksella synnytyksen jälkeen ferrit ja sitten tiputus. No eihän niitä kukaan katsonut enkä itse tajunnut siinä rakkauskuplassa mitään tarkistuttaakkaan.
Minulle neuvottiin raskausaikana ottaan rautaa joka toinen päivä niin sillä sain sentään hb nostettua, vaikka eihän se rautavarastoja tietenkään kerennyt nostaan. Minulla siis menee raudasta maha sekasin vaikka kokeilin kaikki mahdolliset läpi

Avatar

ruisleipä ja appelsiini mehu aamupalaksi tekee myös ihmeitä raudalle, eikä siihen lääkäriä tarvita.

Avatar

Älä sure turvotusta tai sitä ettei kuvissa näy kasvoja! Mun mielestä nuo sivuprofiilikuvat on upeita! Sulla on ihana vauvamasu 🙂

Avatar

Mä en kans ymmärrä tätä rautainfuusioiden panttaamista. Kuukausi sitten synnyttäneellä ystävälläni oli ferritiini 2 ja hemoglobiini alle sadan, hän oli aivan väsynyt ja vauvan hoitaminenkin sen vuoksi vaikeaa – mutta infuusioon ei silti päässyt, vaikka rautalisän syömisellä ei selvästikään ollut mitään vaikutusta. Minullakin oli viime neuvolakäynnillä pudonnut hemoglobiini 105, joten aloitin nyt raudan syömisen. Totisesti toivon, että siitä on apua. Infuusion varaan kun ei näköjään voi laskea yhtään. Onneksi itse en ole kokenut oloani mitenkään erityisen väsyneeksi tai heikoksi, joten toivon, että voisin selvitä tuolla rautalisän syömisellä ja saada sillä hemoglobiinin nousuun.

Avatar

Voihan rauta ja ferritiinit. Raivostuttaa suorastaan toi höpinä muoti-ilmiöstä! Argh! Jos et tyksistä saa infuusioo, niin yksityiseltä hakemaan.. Jos saisit vaikka bloginäkyvyyttä vastaan tarjouksen 😀

Avatar

Mulla oli viikoilla 35+, viikkoa ennen kun olisin jäänyt äikkärille töistä, kammottavan väsynyt olo ja jatkuva sydämen tykytys, joka paljastui anemiaksi. Ferritiinit alle kuudessa ja Hb oli 90. Ei sille tehty mitään, en päässyt infuusioon. Annettiin retaferit vaan ja pidettiin seurantalinja. Ihme ja kumma, kun olin pari viikkoa syönyt rautalisää ja nukkunut päivittäin useamman tunnin päikkärit, olo koheni itsestään ja jaksoi taas tehä kaikkea, synnyttääkin kun aika oli siihen kypsä.

Tietysti sulla on taustalla ollut rankat pahoinvoinnit, ja syöminen on ollut koetuksella. Ehkä kannattaa muistuttaa tästä polia kun seuraavan kerran meet kontrolliin. Jos vaikka olisivat myöntyväisempiä siihen infuusioon… tsemppiä!

Avatar

Täällä sama. Mulla oli iha alkuraskaudesta asti matala hb ja loppuraskaudessa 90. Verikokeita kyllä otettiin useasti ja b12 oli kuulema matala ja sekin vaikuttaa tuohon raudan imeytymiseen. B12 vitamiinit ja rautalääkkeet sain. Ei muuta. Synnytyksen jälkeen sitten hb oli 65 ja kaksi yksikköä verta siirrettiin. Thats it. Mutta kun olin tottunut koko raskauden tohon matalaan hb, niin tuo matalin hb ei tuntunut oikein erityisemmin, että tolpillani olin.

Avatar

Kivoja kuvia, mistä toi ihana vaalea huitulavaate on? 😀

Avatar

Oma hb oli raskauden aikana 98 ja ferritiini 9 ja rautaa söin tabletteina. Ei siitä sen kummempaa numeroa tehty vaikken voinutkaan hyvin ja jälkitarkastuksen aikaan otettiin uudet labrat ja hb oli 135 ja ferritiini 35 eli kroppa korjas itse ongelman synnytyksen jälkeen eikä synnytyksessäkään tullut mitään ongelmia.
Raskaus hormonit vaikuttaa niin paljon veressä ja synnytyksessä nämä hormonit ihan romahtaa luonnollisesti eli asia korjaantuu luonnollisesti.

Avatar

Voi hitsi sulla on niin kaunis kroppa! Oon lukenu sun blogia jo sillon ku odotin ekaa lastani, 2013, ja sanonpa vaan, tämä nykyinen ulkomuoto, kroppa, olit raskaana tai et, on äärettömän kaunis ja naisellinen! Kadehdin, koska oon itse vaan yksi tikku, ei tissejä eikä pyllyä, kaikki meni kun kolmAnnen lapsen sain ja laihduin aivan liiikaa imetyksen ansiosta. Siis wau nainen! Goals👏🏼🤘🏼

Avatar

Kiitos kun jaoit tämän. Olen itse myös hg raskauden viikolla 21. Pahoinvointi on siedettävää mutta ferritiini putosi todella alas. Olen kokenut niin paljon huonoa omaatuntoa siitä etten jaksa. Infuusiota on turhaa täälläkään edes yrittää, eivät anna.

Voimia meille.

Ps. Olet todella kaunis!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä