ÄITIYSLOMAN ALKU JA SUUNNITELMIA HOITOVAPAASTA

En voi uskoa, että tämä päivä on jo täällä! Nimittäin tänään on ensimmäinen äitiyslomani päivä! Tai no oikeasti huomenna, sillä kirjoitan tätä jo perjantaina valmiiksi.

Sinänsä äitiysloman alkaminen ei mulla tunnu missään, kun ollaan tässä jo kesälomalla ja olen muutenkin ollut kotona koko vuoden, mutta tuntuu vain hyvältä sanoa, että nyt on sitten se ÄITIYSLOMA! Tuntuu koko vauvahomma taas askeleen konkreettisemmalta, kun tajuaa olevansa näin pitkällä.

Topias multa juuri kyseli, että miten olen ajatellut nyt sitten olla kotona vauvan kanssa ja sanoin heti, että mulla on ainakin tällä hetkellä tavoitteena olla se kolme vuotta, tai ainakin melkein. En siis aio tosiaan palata kouluun tässä välissä, kun minun pitäisi jatkaa opintoja jo tammikuussa vauvan ollessa vasta alle puolivuotias. Ei kiitos! Tämä vauva-aika on minulle tärkeämpää ja haluan nauttia siitä täysillä. Aiotaan kyllä jossain kohtaa laittaa tämä kuopuskin päiväkotiin, sillä ollaan koettu meidän lasten saaneen siitä hirveästi irti. Kyllä siellä päiväkodissa oppii taitoja, joita me ei kotona yhtä hyvin pystyttäisi opettamaan. Ja kun meillä on sattunut niin hyvä tuuri, että kunnallinen lähipäiväkotimme on aivan loistava.

Minä aion tosiaan nyt toistaiseksi jäädä kotiin vauvan kanssa ja vaikka ajatuksena on, että olisi kivaa olla se koko kolme vuotta, niin en ota siitä stressiä. Jokainen lapsi kun on erilainen ja elämäntilanteet muuttuvat jatkuvasti, joten voi olla, että päädytäänkin sitten aiemmin jo päiväkotiin. Esikoinen ja keskimmäinen ovat molemmat aloittaneet päiväkodin 2 -vuotiaana ja se oli myös oikein hyvä päätös. Tällä hetkellä minusta vain tuntuu, että en halua missata mitään, kun tiedän, kuinka nopeasti tämä aika menee. Mutta jos alkaa näyttää siltä, että halutaan tarjota enemmän sosiaalisia virikkeitä kuin mitä itse pystyn tarjoamaan niin ehkä jossain kohtaa aletaan hyödyntää päivähoitoa se pari päivää viikossa. Tai jos mun alkaakin jo aiemmin tehdä hirveästi mieli töihin, niin sekin sitten onnistuisi.

Topias tosiaan haluaisi tässä jossain kohtaa hakea kouluun ja mulle sopii hyvin, että nyt on Topiaksen vuoro opiskella ja minä voin sitten jatkaa omia opintojani sen jälkeen. Saan tässä hyvin aikaa miettiä, mitä minä oikein elämältäni haluan, kun en vielä yhtään tiedä. Sanoin juuri Topiakselle, että kun tulee aika miettiä sitä päivähoitoa, haluaisin yrittää etsiä jotain töitä itselleni, siis jotain ihan uutta! Mutta saa nähdä, miten siinä käy, kun minulla on vain keskeneräinen ammattikorkeakoulukoulutus ja edellinen kokemukseni asiakaspalveluasemasta on vuodelta 2009. Topias kysyi, että mitä minä sitten haluaisin tehdä, ja en oikein tiedä, mutta haluaisin kokeilla jotain erilaista! Esimerkiksi jossain lastentarvikeliikkeessä työskentely voisi olla tosi ihanaa.

Tuntuu hassulta miettiä asioita näin pitkälle, kun juuri ollaan ihmetelty, että meillä ei enää ole yhtään lasta päiväkodissa, mutta muutaman vuoden päästä sellainen sitten taas löytyy. Sillon nämä isommat ovatkin jo 9- ja 11 -vuotiaita, ihan hullua! Näitä juttuja suunnitellessa mietityttää tietty entistä enemmän, että millainen tyyppi täältä oikein tulee. Ja toisaalta mietityttää se, että millainen äiti minusta tulee? Näiden isompien ollessa ihan pieniä olin kuitenkin todella paljon nuorempi, eikä mulla ollut kärsivällisyyttä tai mitään innostusta jäädä kotiin lapsen kanssa, vaan kaipasin aikuista seuraa ja töitä. Nyt sitten taas tällä hetkellä tuntuu, että haluan ehdottomasti olla mahdollisimman pitkään kotona. Mahtaako tämä pysyä? Vai eikö kotiäitiys sovikaan minulle?

Tietenkin nämä asiat ovat minun kohdallani vähän erilaisia, kun minulla on kuitenkin tämä blogi, mutta aion kyllä pitää ihan oikeaa äitiyslomaa ja tämä blogi onkin minulle nykyään enemmän tällainen ihana harrastus ja keino taltioida raskautta ja sitten tulevaisuudessa vauvan kehitystä. Tosin jos jossain kohtaa alan taas tehdä enemmän blogia, on sitten edessä se osa-aikainen päivähoito, mutta ei se ole mikään mörkö. Mennään ihan fiiliksen mukaan! Avoinna on myös se ovi, että tässä saattaa käydä niinkin, että Topias yhtäkkiä haluaakin jäädä vanhempainvapaalle, jolloin hän ehdottomasti saa sen tehdä. Joten katsotaan sitten vaikka vuoden päästä uudestaan, että mikäs nyt on tilanne.

Kuinka kauan te olette olleet lasten kanssa kotona? Ovatko seinät kaatuneet päälle? Onko kukaan muu kokenut minun tapaani äitiyttä ensin todella nuorena ja sitten vanhempana? Tuntuiko kotiin jääminen erilaiselta?

Kommentit

9 kommenttia
Avatar

No Emilia jäi toki heti kun pystyi, eli varhennetulle. Äippärinhän voi aloittaa 30-50 päivää ennen laskettua aikaa.

Avatar

Vai että sosiaalisia virikkeitä!
Olkaa niiden puolesta ihan huoleti kotona. Pienelle lapselle riittävät kyllä ”sosiaalisiksi virikkeiksi” normaalin perheen normaalit ihmiskontaktit: vanhemmat, sisarukset, serkut, isovanhemmat, naapurit, ystäväperheet jne. Ja siinäkin piirissä on hurjasti opittavaa.

Lapsi ei päivähoitoa kaipaa, vaan yhteiskunta. Se on sitä varten, että vanhemmat voivat mennä töihin ja yhteiskuntaa pyörittämään. Ja sekin on ihan ok, jos näin tekee ja vie pienemmänkin lapsen hoitoon. Mutta sillä ei päijäkotipaikkaa voi perustella, että se olisi lapselle jokin merkittävä etu. Ei edes silloin, kun paikka on kiva ja hyvä ja lapsi siellä viihtyy. Se on vain ”hyvää bonusta”, jos kaikki tilanteesta nauttiavt.

Avatar

Olen samaa mieltä tästä.
Jos vanhempien pitää mennä töihin, niin lapsi laitetaan hoitoon.
Jos vanhempi on kotona, lapsikin on kotona.

3-vuotiaasta lähtien on kaikenlaisia kerhoja muutaman tunnin viikossa ja jos lapsella on jo sisaruksia, hän saa kyllä sosiaalisia kontaktejakin ihan riittävästi.
Korkeintaan joku 5-vuotias alkaa jo kaivata muutakin puuhaa ja siinä vaiheessa on hyvä valmistautua jo eskariinkin, mutta sitä pienempi pärjää kyllä kotona vallan mainiosti.

Vaikka lapsi viihtyisi hoidossa, ei se sitä tarkoita etteikö lapsi viihtyisi kotona. Viihdyn minäkin töissä, mutta ennemmin olisin kyllä kotona ja puuhailisin kaikkea muuta.

Avatar

Kolme vuotta kotona. Hermot meni sata/tuhat/miljoona kertaa, mutta hetkeäkään en kadu. Ihania päiviä oli niin paljon enemmän kuin niitä, kun seinät melkein kaatuivat päälle. Blogissa (tottakai) valintani kyseenalaistettiin huolella tasaisin väliajoin, joten kirjoitin aiheesta silloin hieman pidemmän tekstin. Tämä lause sieltä ehkä tiivistää ajatukseni:
”Olen sitä mieltä, että maailmassa, jossa superäiti ja teräsnainen on sellainen, joka menestyy töissä, tekee lapset vähän kuin siinä sivussa ja etenee urallaan raketin lailla, on aivan tolkuttoman rohkeaa olla kotiäiti.”

Kurkkaa, jos kiinnostaa lukea. 🙂
https://moumou.fi/bebeaulait/2017/03/22/sylkeva-tytto-eli-miksi-olen-kotiaiti/

Avatar

”maailmassa, jossa superäiti ja teräsnainen on sellainen, joka menestyy töissä, tekee lapset vähän kuin siinä sivussa ja etenee urallaan raketin lailla, on aivan tolkuttoman rohkeaa olla kotiäiti”
Hienosti sanottu Iina

Avatar

Ensimmäisen lapseni sain 17v ja nyt odotellaan neljättä ihan alkumetreillä ja ikää on 25v. Ensimmäisen ja toisen laitoin perhepäivähoitoon parina päivänä viikossa, kun opiskelin itselleni ammatin, olivat silloin 1.5v ja 3.5v. Opiskelujen jälkeen jätin kotiin, ja sitten vanhin lähtikin jo eskariin. Keskimmäinen käynyt seurakunnan kerhossa kerran viikkoon, ja nyt hänelläkin koittaa eskaritaival. Nuorimmainen ollut vain kotona, katsotaan lähteekö syksyllä samaiseen seurakunnan kerhoon kun 3v täyttää 😊 meillä on maatila, joten työt kun on kotona, on tuntunut turhalta laittaa lapsia hoitoon. Tekemistä ja puuhaa riittää 😁 välillä hetkiä kun tuntuu, että olisi kiva saada tehtyä tehokkaasti jotain hommia, mutta onneksi on tukiverkostoa joka käy auttamassa jos tarve vaatii.

Avatar

Eka 20v ja toka 30v. Kyllä kaikesta nauttii eri tavalla kun on vanhempi. Nuorempana olisi kivannut tukiverkkoa. Mutta nyt sen voi tarvittaessa ostaa. Siishoitoapua. Ihanaa tämä vaan on.

Avatar

Moi! Ihmettelen vaan tuota sun äitiysloman alkamisajankohtaa, kun mulla on laskettu aika kolme päivää myöhemmin kuin sulla, ja mulla alkaa kyllä äitiysloma vasta melkein heinäkuun puolivälissä?

Avatar

Itse arvostan kaikkia äitiyden muotoja samalla tavalla. Jokainen äiti valitkoon oman tyylinsä elämäntilanteen mukaan. Itselleni oli alusta asti selvää, että haluan vain yhden lapsen (saimme ihanan tyttären ollessamme 31v) ja että haluan palata työelämään sen ns. normaalin äitiysloman ja pitämättömien vuosilomien jälkeen. Olen aika lähellä tuote edellisen vastaajan ”uraäitiä”, mutta prioriteettini ovat kuitenkin ehdottomasti lapsen ja perheen hyvinvoinnissa. Meidän perheellä on erittäin hyvät tukijoukot, jotka mahdollistavat sen, että voin samaan aikaan tavoitella omia haaveitani sekä työelämässä että äitinä. Pointtina varmaan se, että kaikille kotiäidin rooli ei sovi. Itse olen parhaimmillani, kun koen, että minulla on sekä henkilökohtaiset että perheen yhteiset tavoitteet mitä kohdin mennään.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä