JÄNNÄT PAIKAT SYNNÄRILLÄ

Elämä on ollut aikamoista viime kuukausina tämän raudanpuutteen aiheuttaman olon kanssa. Koko ajan pitää miettiä kaikki siltä kannalta, että mitä jos pyörtyy, tai jos vaan ei saa enää henkeä eikä pysty itse soittamaan apua. Tänään sitten kävikin se, mitä olen pyrkinyt koko ajan välttämään, eli havahduin yhtäkkiä lattialta vailla mitään muistoa siitä, miten olin sinne päätynyt. Ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana siis pyörryin. Minua on kyllä pyörryttänyt koko ajan, mutta yleensä sen läpi saa taisteltua, kunhan pääsee alas.

Sieltä lattialta herätessä iski aika paniikki. Ensimmäinen tuntemus, joka minut herätti, oli kova supistus, ja ensimmäinen ajatus oli tietenkin, että onko vauva kunnossa. Nousin hitaasti ja menin soittamaan synnärille supistusten välissä, ja sieltä käskettiin tulemaan heti tarkistettavaksi. Mulla oli niin kovat supistukset, etten osannut sanoa, onko maha ottanut osumaa, lonkka ainakin jäi vähän kipeäksi.

Topias oli onneksi kotona ja lähti heti viemään minua, ja jäin sitten yksin sinne synnärille makailemaan, kun Topiaksen piti tietty olla lasten kanssa. Supistuksia tuli edelleen muutaman minuutin välein ja kun pääsin käyrälle, niitä piirtyikin sinne selkeästi koko pitkän käyrän ajalta. Vauvalla oli onneksi hyvä syke ja pian alkoi tulla paljon liikkeitäkin. Supistukset tuntui tänään selkeästi erilaisilta, kipu oli vahvempi myös selässä ja heijastui reisiin. Siinä käyrää tuijottaessa alkoikin pelottaa kohdunsuun tilanne, sillä viikkoja on vasta 32+0. Supistukset eivät vielä ole jatkuneet näin pitkään näin säännöllisinä, joten alkoi tuntua todennäköiseltä, että nämä supistukset jo tekevät jotain.

Sain tuskastella käyrällä aika pitkään, mutta seuraavaksi oli sitten lääkärin vuoro. Ja huh! Kohdunkaula oli kyllä lyhentynyt sentillä, mutta oli edelleen kiinni, ja kaulaa on hyvin jäljellä. Eli tilanne olikin vielä tosi hyvä! Nyt sitten pitäisi vain  kuulemma levätä paljon, mikä tietysti käy järkeen, kun jos supistukset jatkuvat tällä mallilla, saattavat ne alkaa vaikuttaa kohdunsuuhun.

Vauvalla oli myös ultrassa kaikki hyvin. Painoarvio oli tasan 2 kiloa, mikä on keskikäyrän yläpuolella, mutta ei mitenkään liikaa. Eli ei tarvitse enää niin pelätä sitä jättiläisvauvaa, sillä tämä vauva kasvaa aikalailla samalla käyrällä meidän keskimmäisen kanssa. Vauva oli myös nyt pää alaspäin, mutta hän on edelleen kääntyillyt, viimeksi eilen, joten en uskalla luottaa, että tämä olisi vielä pysyvää. Mutta toivotaan, että hän nyt pysyisi jo tuolla.

Tässä illan aikana supistukset ovat jo helpottaneet takaisin normitasolle ja odottelen rauhallisin mielin huomista aikaani äitiyspolille. Toivotaan, että siellä nyt otettaisiin se raudanpuute tosissaan, sillä ei ole kovin kiva viettää loppuraskautta näin. Mutta onneksi tänään selvittiin säikähdyksellä! Pelottaa vain ajatella, että jos tätä tilanneta ei lähdetä korjaamaan ja pyörtyilystä tulee arkipäivää, niin missä kohtaa käykin sitten huonosti.

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Hei kysy olisiko sinulle aika antaa kortisoni piikit vauvan keuhkoja kypsyttämään?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä