SYNNYTYSVALOKUVAUS JA TÄYDELLISET ODOTUSKUVAT

Kaikki kuvat: Sonja Siikanen

Ihan ensinnäkin, WOW. En pääse yli siitä, kuinka paljon rakastan näitä kuvia!! Moni varmaan näki instassa kuvan, jossa tilitin, kuinka erilaiselta tämä raskaus tuntuu verrattuna aiempiin, ja kuinka tällä kertaa rakastan vartaloani. Summasummarum, mielestäni Sonja onnistui näissä kuvissa taltioimaan aivan täydellisesti juurikin tuon tunteen! Tunnen oloni ihan uskomattomaksi, kun kehoni sisällä on toinen keho, ja tämä kuvien tunnelma on juuri sellainen, miltä musta koko ajan tuntuu.

Ja ei muuten ollut ihan helppoa tämä kuvaus! Meidän piti mennä Sonjan kanssa jo aiemmin napsimaan odotuskuvia muistoksi, mutta juuri sinä päivänä päädyin sinne TYKS:iin ja ajattelin jo, että en nyt sitten ehdi saada kuvia tästäkään raskaudesta. Mutta tiistaina sitten tasan 34+0 ehdittiin vielä kuvaamaan ja minäkin olen jo rautainfuusion ansiosta niin paljon paremmassa kunnossa, että selvisin tuonne vuoren huipulle! Hitaasti, mutta selvisin kuitenkin. Perillä jalat vain tärisi, ja sitten kuvatessa oli ihan hullu tuuli ja mun hiukset meni koko ajan aivan sekaisin ja sotkeutui tuohon kukkahärpäkkeeseen, ja mukaan raahaamani huntu meinasi karata tuulen mukana ja leijaili koko ajan väärään suuntaan, eikä meillä ollut mitään apukäsiä, enkä todellakaan uskonut, että tästä setistä voisi tulla onnistuneita kuvia, kun oma olo alkoi olla siinä taistellessa vähän turhautunut, mutta vau! Tässä on vain muutamat ihan lempparit, näitä kuvia on vaikka kuinka paljon ja ne ovat aivan ihania! Otettiin myös paljon erilaisia, mutta säästelen niitä sitten muihin postauksiin, kun muuten tässä olisi jo ihan liikaa kerralla.

Odotuskuvien lisäksi mulla oli haaveena saada tällä kertaa myös synnytyksestä kuvia! Viimeksi mulla tukihenkilö nappasi samalla kuvia, mutta ajattelin, että olisi ihanaa tällä kertaa saada ammattilaisen ottamia kuvia siitä upeasta hetkestä. Synnytyskuvauksethan ovat maailmalla jo todella yleisiä, mutta Suomessa vielä suhteellisen uusi juttu. Jonkin verran niitä kyllä täälläkin tehdään, mutta toistaiseksi niistä löytyy todella vähän tietoa, ja vielä vähemmän hintoja. Ne hinnat joita löysin kertoivat kuitenkin, että ehkä tämä haave ei tällä kertaa kuitenkaan sovi budjettiini, sillä vasta vuosi sitten käytettiin häihin kaikki säästömme ja enemmän.

Lähdin kuitenkin kyselemään eräästä Facebookin valokuvausryhmästä, että tekeekö joku Turun seudulla synnytyskuvausta ja mihin hintaan, jos vaikka kuitenkin tämä vielä onnistuisi. Ja mulla kävi ihan mieletön tuuri, sillä tässä aloituksessa heräsi keskustelua Sonjan kanssa, joka oli innostunut synnytyskuvauksesta ja halusi lähteä mukaan siihen bisnekseen, mutta kuten voitte kuvitella, kauhean moni ei varmaan halua sitä omaa intiimiä hetkeä esille kenenkään portfolioon, joten valokuvaajien voi joskus olla vaikea päästä tällä saralla alkuun. Itse olen kuitenkin niin överiavoin ihminen, että mulle oli ehdottomasti ok, että minun synnytykseni toimisi tulevaisuudessa Sonjan mainosmateriaalina, ja tehtiinkin tämän johdosta oikein sopivaan hintaan sopimus synnytysvalokuvauksesta. Kannatti siis avata suunsa ja kysyä!

Nyt olen jo toukokuusta asti fiilistellyt näitä tulevia kuvia ja jännittänyt ihan hirveästi, ettei nyt vain sattuisi mitään hurjaa syöksysynnytystä, ettei Sonja ehdikään mukaan synnytykseen. Nimittäin vitsi, että tulee varmasti ihania kuvia muistoksi! Ollaan pidetty Sonjan kanssa pieni palaveri ja käyty kuvaamassa näitä odotuskuvia ja näissä nähtiin, että tullaan tosi hyvin juttuun, mikä oli mulle myös tärkeää, koska onhan se tärkeä ja intiimi hetki, jota ei halua jakaa sitten ihan kenen tahansa kanssa. Sonja on ihan mahtava kuvaaja ja mahtava tyyppi, jonka kanssa mulla oli tosi rauhallinen ja luottavainen olo, ja suuntaan nyt luottavaisin fiiliksin myös siihen synnytykseen. Tosin jännitetään myös molemmat aika paljon, sillä mua jännittää itse synnyttäminen ja Sonjaa jännittää ihan ensimmäinen synnytyksen todistaminen, mutta se on sellaista positiivista odottavaa jännistystä!

Valokuvat ovat mulle todella tärkeitä, kun miettii kaikkia elämän tärkeitä hetkiä ja mua harmittaa hirveästi, että nuorena en ole vielä tajunnut, kuinka paljon laadukkaita kuvia myöhemmin arvostaa. Mulla ei ole kummastakaan aiemmasta raskaudesta mitään hienoja kuvia, eikä oikein lapsistakaan sieltä alkutaipaleelta. Onneksi mulla on ollut tämä blogi, koska sen takia on tullut paljon kuvattua, mutta kyllä mua jälkikäteen harmittaa, etten ole enemmän käynyt missään ammattilaisella. Häissähän meillä oli myös aivan mahtavat kuvaajat Petri Mast, Maria Ahokas ja Rene Garmider, ja ollaan oltu niin tyytyväisiä ja onnellisia, että päätettiin panostaa kuviin ja videoon. Se päivä oli niin täydellinen ja niin tärkeä meille, ja nyt saadaan koko loppuelämämme muistella sitä elävästi kuvien ja videon kautta.

Samalla tavalla haluan pystyä vuosien päästä muistelemaan tätä raskautta ja synnytystä! Jokainen lapsi on minulle yhtä rakas ja välillä tuntuu pahalta, että esikoisesta on vähiten kuvia, keskimmäisestä jo vähän enemmän ja tästä kuopuksesta sitten tulee varmasti olemaan eniten, mutta toisaalta voin myös ajatella, että nämä tämän raskauden odotus- ja synnytyskuvat välittävät tulevaisuudessa lapsillemmekin sen rakkauden tunteen, mikä on kuitenkin jokaisen raskauden ja synnytyksen kohdalla ollut samanlainen, vaikka kolmas kerta olikin ainoa, josta se on kunnolla ikuistettu.

Te jotka tykkäätte synnytystarinoista, valmistautukaa upeasti kuvitettuun synnytystarinaan sitten lähiaikoina! En malta odottaa!

Kommentit

5 kommenttia
Avatar

Mulla oli tokan raskauden kanssa samanlaista. Lopulta käynnistettiin mutta vauva laskeutui vasta 2h ennen syntymäänsä rv 38+4.. Olin pari senttiä auki eikä kanavaa ollenkaan kun juurikin vauvan korkealla olon takia päädyttiin ballonkiin. Meni 12h ennen ku uskalsi lääkäri puhkaista edes kalvojakaan. Päivittäin myös istuin pallolla jne mutta lääkärin mukaan pitkittynyt latenssivaihe ja useampi raskaus voi tehdä sen ettei laskeudu

Avatar

Ihania kuvia todellakin! Vuonna 2011 olisin itse halunnut että esikoiseni synnytystä olisi tuleva isä kuvannut, mutta kätilö kielsi sen 🙁 Toisen kohdalla 2013 en sitten edes viitsinyt kysyä asiaa…

Avatar

Esikoisen kohdalla muistin (?) sanoa miehelle, että pitäytyy mun pää puolella. Kamera kuitenkin oli mukana ja yksi vaikuttavimmista kuvista ikinä, on ihan hetki vauvan synnyttyä otettu kuva, jossa vauva makaa mun mahan päällä ja vero valuu ja paikat näkyy. Sitä on vaikea selittää, mutta ikkunasta lankeaa tosi hyvä valo ja se kuva on tuntunut musta tosi voimaannuttavalta, kun synnytys muuten oli mulle aika järkyttävä kokemus.

Esikoisesta jäi sitten vähän harmittamaan ettei niitä ensihetkikuvia ollut kovin montaa. Kuopuksesta sitten kehoitin miestä ottamaan enemmän. Unohdin sanoa kaikki disclaimerit ja näinpä mulla on nyt kuvia, joissa lapsen päätä vasta näkyy, lapsen pää on juuri syntynyt jne. 😀

Avatar

Ihania kuvia! Olet Emppu kyllä upea.

Avatar

Mulla on vähän sama homma lasten kuvien kanssa. määrä on varmasti kaikista aika sama, mutta 2014 kuvasin rupusella kännykkäkamerralla, 2016 jo vähän paremmalla puhelimella ja nyt tämä huhtikuussa syntynyt saa katsella jo kameran läpi kuvattuja muistoja ja hänestä pääsin malliksi raskauskuvaukseen ja vastasyntyneen kuvauksiin aloittelevan yrittäjän portfolioon. kumpa olisin raaskinut panostaa myös ensimmäisistä kahdesta, mutta onneksi on blogi 😀 Näissä sun kuvissa on kyllä upea tunnelma 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä