36. RASKAUSVIIKKO

Kuva: Sonja Siikanen

Viimeisiä viedään! Toivottavasti pääsisin vielä kirjoittamaan peräti jopa kaksi postausta, sillä olisi ihanaa selvitä täysiaikaiseksi. Nyt se tosin näyttää vähän epätodennäköiseltä. Käynnistystä ehkä voidaan lykätä kyllä viralliseen täysiaikaisuuteen, mutta sieltä ei enää raskausviikkopostauksia kirjoitella.

Tämä kuluva 36. viikko on tosiaan mennyt supistellessa. Tätäkin postausta kirjoitan taas supistusten välissä puhelimella. Toistaiseksi supistuksilla on juurikin ne kivuttomat välit, ja olen ylpeä siitä, että olin etukäteen miettinyt tekniikoita supistusten kestämiseen, ja ne ovat toimineet hienosti. Ei tätä muuten kestäisi. Ainakin näiden latenssivaiheen supistusten kanssa mulle tekee liike ja pystyasento hyvää. Tykkään nojata eteenpäin jotakin vasten ja heiluttaa lantiota supistuksen mukana. Hengitys on myös tosi tärkeää. Sitten kun pitää saada lepoa ja lisäapua kipuun, vien jumppapalloni suihkuun ja istun siellä lämpimän veden kanssa. Tunnen kyllä ison eron avautumisvaiheeseen, eikä kipu ole tässä se suurin ongelma, kun itselläkin on vauvan takia motivaatiota kestää tätä mahdollisimman pitkään. Ongelma onkin se väsyminen, sillä kun ei saa supistusten takia nukuttua kuin pätkissä, loppuu voimat nopeasti ja sektion riski kasvaa. Ja tietenkin on vaikea ennustaa sitä, koska kipu yltyy sen verran, etten enää pärjää näillä omilla keinoilla ja pitää siirtyä osastolle lääkittäväksi.

Hyviäkin kuulumisia on kyllä jakaa! Rautainfuusiosta oli nimittäin iso apu! Sen vaikutukset ovat edelleen suurilta osin vasta edessäpäin, sillä palautuminen vie tosiaan aikaa, mutta noin kaksi viikkoa infuusiosta aloin pikkuhiljaa saada voimia takaisin ja pian huomasin ihan valtavan eron. Poissa on se lamaannuttava väsymys ja voimattomuus! Poissa on päänsärky ja huimaus, ja monet muut oireet. Tuntuu ihan eri ihmiseltä jo ihan vain sen voimattomuuden takia. Ollaan sittenkin saatu laitettua kotia valmiiksi vauvaa varten, kun minäkin olen taas pystynyt toimimaan, ja onneksi infuusio tosiaan ehti alkaa vaikuttaa ennen kuin säännölliset supistukset alkoivat.

Vauva on pää alaspäin, mutta vaihtelee edelleen puolta ja asentoa aika paljon, joten laskeutuminen ei tunnu kovin todennäköiseltä. Laskeutuminen olisi sen puolesta kiva, että vauvan pää toisi vähän painetta kohdunsuulle ja synnytys sitten tulevaisuudessa etenisi paremmin. Mun kohdunsuu kun on ollut hidas lämpenemään supistuksista huolimatta aiemmissa synnytyksissä, haluaisin tietenkin että se olisi mahdollisimman pehmeä sen käynnistyksen/käynnistymisen koittaessa, jotta vältyttäisiin ylimääräiseltä puuttumiselta. Olenkin noudattanut saamiani vinkkejä ja kaikkea, mutta vauva ei niistä välitä vaan pysyttelee itsepintaisesti ylhäällä potkimassa tossa ihan tissien alla. Vauva on edelleen tosi liikkuvainen ja supistusten välissä liikkuukin peräti tosi kipeästi, hurjan vahva tyyppi! Nautin kuitenkin hirveästi kipeistäkin liikkeistä, kun tiedän, että pian tämä on ohi. On ollut niin valtava etuoikeus olla raskaana ja olo on tosi haikea.

Nyt mulla loppuu kuitenkin taas kärsivällisyys tämän kirjoittamisen kanssa, joten heippa ja palaillaan! Siirryn taas suihkuun.

Kommentit

9 kommenttia
Avatar

Ks. edellisen kommentoijan ylläoleva kommentti. Lukee aiemmassa postauksessa.

Avatar

Hei. Oletko tutustunut tens-laitteeseen? Voisiko siitä olla sinulle tässä vaiheessa apua supistusten kanssa? Tsemppiä loppu rutistukseen!

Avatar

Hei! Olen mielenkiinnolla seurannut blogiasi ja raskautesi etenemistä. On hienoa miten avoimesti kerrot myös raskauden tuomista ”huonoista” puolista! Mutta yhtä asiaa jäin miettimään, miksi synnytyksesi siis käynnistetään?

Avatar

Kuinka usein sulla siis tulee supistuksia?:)
Ja tuleeko päivin ja öin yhtä usein?
Tsemppiä!

Avatar

Moi! Ja tsemppiä ihan hirveästi loppuun! 😊 Oletko kokeillut synnytyksen käynnistämiseen koskaan vyöhyketerapiaa? Itsellä se on pehmittänyt aina kohdunsuuta ja auttanut avautumisessa, ja siinä että ei ole niin kipeät synnytykset. Kannattaa googlata ja kokeilla 👍🏻

Avatar

Minulle (ja ehkä muillekin lukijoille) on jäänyt epäselväksi, että miksi synnytys pitäisi käynnistää ja erityisesti ennen täysiaikaisuutta?

Yleensähän käynnistykseen on joku syy (vauvan koko, heikentynyt syke tms.), mutta monihan on joutunut olemaan vaikka kuulkaudenkin täysin vuodelevossa, jos kohdunsuu on alkanut avautumaan liian aikaisin.

Ethän siis ainakaan omilla toimillasi yritä edistää synnytystä, koska pääsääntöisestihän lapset syntyvät itsestään kun ovat valmiita syntymään. Ja etukäteen syntymistä yritetään yleensä estää, koska vauva kasvaa ja valmistautuu kohdussa siihen, että on valmis elämään täällä kohdun ulkopuolella.

Avatar

Suoraan Emilian aiemmasta postauksesta: ”Raudanpuutteen lisäksi puhuttiin siellä keskiviikon käynnillä näistä supistuksista, jotka ovat pysyneet muuten aika samanlaisina, mutta tiistaina oli vain se kipeämpi päivä, kun pyörtymisen jälkeen tuli tiheitä säännöllisiä supistuksia. Mulle ei nyt tähän lähemmäs enää laitettu näitä kohdunsuun kontrolleja vaan sovittiin, että jos supistukset menevät taas säännöllisiksi niin lähden synnärille, mutta muuten yritän vain levätä ja elää normaalia elämää. Mutta yksi kontrolli mulle laitettiin, nimittäin se käynnistyskontrolli viikon 36 alkuun. Se tuli vähän yllärinä, kun en itse sitä ole pyytänyt, mutta onhan se kyllä ymmärrettävä ja hyvä juttu mun historialla. Nimittäin jos nämä supistukset menevät samanlaisiksi kuin viime raskaudessa, että en saa enää levättyä yhtään ja kaikki voimat menevät tähän, niin onhan se aikainen käynnistys sitten parempi vaihtoehto kuin se, että ehdin menemään niin huonoon kuntoon, että olen liian uupunut synnyttämään lainkaan alateitse.” <— eiköhän lääkärit kuitenkin ole ottaneet kaikki asiat huomioon ja ole tietoisia mahdollisista haitoista 🙂

Avatar

Moi! Mullekin on jäänyt epäselväksi miksi synnytys pitäisi käynnistää?

Ensisynnyttäjillä on tyypillisempää, että vauvan pää ”kiinnittyy” joskus raskausviikoilla 38-40, mutta uudelleensynnyttäjillä vauvan pään kiinnittyminen etukäteen on ilmeisesti harvinaisempaa ja tapahtuu usein vasta synnytyksen jo käynnistyttyä 🙂 (lähde vau.fi)

Ja eikös latenssivaiheesta puhuta vasta, kun synnytys on jo käynnissä ja supistukset alkavat pehmittää kohdunkaulaa synnytystä varten? Voin toki olla väärässäkin, mutta näin muistelen omalta raskaus-ajaltani vuosien takaa 🙂 Vau:ssa luki vielä, että synnytyksen latenssivaihe saattaa kestää monta päivää, mutta ei sentään viikkoja. En mitenkään usko, että sun kohdalla synnytys olisi vielä aktiivisesti käynnissä, tai jos on niin miksi se sitten pitäisikään taas käynnistää?

Avatar

Kaipaisin tähän blogiin lisää interaktiivisuutta eli Emilialta vastauksia seuraajien kysymyksiin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä