KAIKKI ON TÄYDELLISTÄ – JA KAIKKI AHDISTAA

Meidän pienin murunen on 2,5 viikkoa vanha ja nämä kuluneet päivät ovat olleet ihmeellisiä. Jatkuvasti pysähdyn miettimään, miten on mahdollista olla näin onnellinen, sillä kaikki tuntuu täydelliseltä. Isommat lapset ovat ottaneet vauvan ihanasti vastaan, koira on vähän kummissaan, mutta hänkin tykkää vauvasta, koti alkaa pikkuhiljaa näyttää kodilta raskauden sotkujen kerääntymisen jälkeen ja parisuhde kukoistaa. Tänään meillä oli pappi käymässä kastekeskustelun merkeissä ja katselin siinä taas ympärilleni, että ollaan kyllä oikein kliseinen täydellinen ydinperhe. Eihän tästä puutu kuin omakotitalo!

Minulla ei siis todellakaan ole mitään syytä olla masentunut, mutta silti olen huomannut synnytyksestä asti olevani todella ahdistunut, ja samasta viasta muistan kärsineeni edellisillä kerroilla. Ahdistus on aina alkanut jo sairaalassa ja vaikeuttanut elämää tosi paljon. Ensin aloin pelätä, että ei kai minulle nyt ole iskemässä synnytyksenjälkeinen masennus, ja sitten aloin masentua siitä ajatuksesta, että elämässä on kaikki hyvin, mutta en pääse eroon kamalasta ahdistuksesta. Jos en imettäisi, olisin jo aikoja sitten rynnännyt turvautumaan lääkkeisiin, sillä olo on oikeasti välillä ollut ihan kamala. Tuntui tosi pahalta, kun ihan ilman mitään näkyvää syytä tulee jatkuvasti kamalia ahdistuskohtauksia.

Lähdin sitten miettimään viime viikolla tälle mahdollisia syitä, kun en ymmärtänyt millään tätä omaa oloa, kun se menee ihan nollasta sataan. Ensin saatan olla täydellisen onnellinen, kuten olen suurimman osan päivästä, mutta yhtäkkiä ihan puskista olen järjettömän ahdistunut. Googletin sitten imetys+ahdistus -komboa ja löysin vastauksen näihin ajatuksiin. Minä kärsin D-MER:istä.

Imetyksen tuen FB-ryhmä on ollut iso tuki mulle raskausaikana ja nyt vauvan ensimmäisinä viikkoina, ja Imetyksen tuen nettisivuilta löytyi vastaus tähänkin pulmaan.

D-MER tulee sanoista Dysphoric Milk Ejection Reflex, ja se tarkoittaa kirjaimellisesti juuri ennen tai maidon herumisen aikana tulevia negatiivisia tunteita, jotka kestävät muutamasta kymmenestä sekunnista muutamaan minuuttiin.

Tunteet tulevat yhtäkkiä, ikään kuin pyyhkäisevät yli aallon lailla ja usein juuri ennen herumisen tunnetta. Ja jo ennen kuin ensimmäinen heruminen on ohi, olo helpottaa. Herumisen aiheuttama fyysinen pahan olon tunne on eri asia, ja siihen voi auttaa veden juominen ja kevyt syöminen juuri ennen imetystä.

D-MER:iä kuvataan monilla eri sanoilla. Näitä voivat olla mm: ahdistus, surullisuus, kauhu/pelko, hermostuneisuus, ärtyneisyys, toivottomuus, ikävä tunne vatsan pohjalla.

Äiti voi tuntea ahdistusta joko imetyksen ensimmäisellä herumisella tai kaikilla herumisilla riippuen D-MER:in voimakkuudesta. Samoin ahdistus voi tulla myös pumpatessa tai herumisen alkaessa spontaanisti ilman, että vauva on rinnalla, ja tämäkin riippuu D-MER:in voimakkuudesta.

D-MER on refleksi, jota hormonit kontrolloivat, ja jolle äiti ei voi itse mitään. Sitä ei saa puhumalla tai järkeilemällä loppumaan tai häviämään. Sillä ei myöskään ole mitään tekemistä nännien koskettamisen kanssa. Tuntemukset eivät ole oikeita ajatuksia, vaan yksinomaan hormonien aiheuttamia.

Maidon heruminen alkaa, kun prolaktiinihormonin tasot nousevat jo ennen kuin maito alkaa virrata maitorauhasista rintojen läpi nänniin. Dopamiini auttaa kontrolloimaan prolaktiinin eritystä, ja siksi dopamiinitason tulee laskea hieman, että prolaktiinia erittyisi. Kun prolaktiinitaso alkaa nousta, dopamiinin eritys tasaantuu. Tämä tapahtuu kaikilla imettävillä naisilla.”

Tunnistin itseni tästä tekstistä täysin ja aloin teksti luettuani tarkkailla tätä ahdistusta. Huomasinkin heti, että aina, kun ahditus iskee, parinkymmenen sekunnin päästä alkaa maito herua. Nyt on ollut tosi hassua, kun aina tiedän etukäteen, koska alkaa tulla maitoa. D-MER:istä lukeminen on auttanut sietämään tätä oloa, sillä nyt pystyn sentään ajattelemaan, että minussa ei ole mitään vikaa, enkä oikeasti ole ahdistunut, vaan tämä on vain hormonaalinen ilmiö, joka toivottavasti menee ohi pian. Ymmärrän kuitenkin hyvin, miksi jotkut päätyvät D-MER:in takia joka lopettamaan imetyksen, sillä tämä ahdistus on aivan hirveää. Mitä ikinä oletkin ajatellut sillä hetkellä, kun se ahdistus iskee, olipa kyseessä sitten syöminen tai lapset, juuri se asia alkaa tuntua ahdistuksen lähteeltä. Mutta ”kohtauksen” mennessä ohi olo on taas täysin normaali. Vähän aikaa on vain sellainen höntti olo, että miksi minusta tuntuu tältä.

Mulle tulee tätä ahdistusta ihan läpi vuorokauden joka kerta maidon heruessa, eikä tarvitse olla vauvaa sylissä. Sen läpi on tosi raskasta taistella, mutta onneksi se menee sitten kohtuullisen nopeasti ohi.

”Dopamiinin tiedetään vaikuttavan mielialaan, ja D-MER-äidillä dopamiinitason lasku on  normaalista poikkeava (liian laaja, liian nopea tai liian matalalle). Tämä poikkeavuus aiheuttaa ahdistuksen ja negatiiviset tunteet. Dopamiinitason laskiessa aivojen mielihyväkeskuksessa sijaitsevat dopamiinireseptorit jäävät ilman tarvittavaa dopamiinia, ja tämä aiheuttaa negatiivisten tunteiden hyökyaallon. Kun dopamiinitaso jälleen vakiintuu, olo on poissa. D-MER -tuntemukset vaihtelevat eri äitien kohdalla lievästä koti-ikävän tunteesta aina vahvaan vihan ja itsetuhoisuuden tunteisiin.

Joillain D-MER alkaa hyvin varhaisessa vaiheessa ja on hävinnyt ennen kuin vauva on kolmikuinen. Toisilla tila jatkuu siihen asti, että lapsi vieroitetaan riippumatta lapsen iästä. Kuitenkin monien äitien on sitä helpompi tätä ahdistuksen tunnetta imetyskerran alkaessa on kestää ja sietää, mitä vanhemmaksi vauva tulee. Toisinaan tilan sietäminen voi olla vaikeaa niille äideille, joilla on esimerkiksi ahdistushäiriö.”

En kyllä ennen ollut edes kuullut tällaisesta ja mulle tuli ihan uutena tietona tämä dopamiinitason lasku. Onneksi on tämä Imetyksen tuki! Googlen kautta tuon linkkaamani artikkelin löydettyäni hain aiheesta tietoa myös fb-ryhmästä ja sieltäkin löytyi paljon vertaistukea. Nyt vain toivon, että minä kuulun niihin äiteihin, joilla tämä menee ohi parissa kuukaudessa, sillä toivon pitkää imetystä, enkä tiedä pystynkö selviämään tästä oikeasti vuosia. Imettäisin mielelläni ehkä noin 3 -vuotiaaksi, mutta jos tämä D-MER ei katoa, en kyllä tiedä jaksanko. On ihan hirveä tunne, kun sulla on sylissä se vauva, jota olet vuosia toivonut ja odottanut ja josta olet niiin onnellinen, ja saat imettää sitä omaa rakasta ja olet siitä niin ylpeä, mutta vauvaa katsoessasi koet vain järjetöntä ahdistusta ja iskee hirveä syyllisyys siitä, miten voit olla näin ahdistunut ja surullinen, kun kaikki on niin hyvin. Onneksi sitten, kun se dopamiinilasku tasoittuu, olo on taas hyvä ja tuntuu ihanalta imettää ja tuijottaa sitä omaa vauvaa. Mutta se vajaa minuutti kamalaa oloa on välillä silti liikaa.

Oletteko te kuulleet ennen tästä aiheesta? Onko jollekin itselleen D-MER tuttu? Koska se teillä on helpottanut?

Kommentit

7 kommenttia
Avatar

Tämä oli ihan uusi juttu, mutta nytpä sain nimen tuolle mystiselle ahdistukselle mitä olen kokenut jokaista lasta imettäessä, nyt kolmas menossa. Tätä on tullut lähinnä öisin, heti imetyksen alussa, ihan jäätävä ahdistus, joka kestää ihan pienen hetken. Kamala tunne.

Nyt kun vauva on 3kk, ei ole ainakaan pariin viikkoon noita ollut, joten jospa se meni ohi. Aiemmillakin lapsilla muistan että helpotti näillä paikkeilla.

Avatar

Mulla oli ihan sama juttu, kun vauva oli pieni, (ensimmäiseltä ei ollut) mutta toiselta tuli.. eli vähän ennen herumista tuli sellainen jopa ”voisinpa kuolla pois”-olo, joka meni kyllä äkkiä ohi, mutta se oli INHOTTAVAA. Se epämääräinen ahdistuneisuus varjosti vauva-aikaa paljon, mutta kyllä se ajan myötä helpotti. Nyt imetettävä on 1,5-vuotias, enkä huomaa enää koko asiaa! Eli olen joko tottunut siihen tai sitten se on vain ajan myötä loppunut. Tsemppiä, ihana äiti olet!

Avatar

Mulla tuli imetyksen yhteydessä semmoisia kauheita väsymys uupumus aaltoja. Ne meni yhtä nopeaa ohi kuin tulikin ja kestikin sen muutaman minuutin. ennestään jo tiesin että näitä voi olla, niin en huolestunut, vaikka minulla on alttius masentua yms. Mutta ei vauvavuosi oli täydellinen 💜💜💜💜💜

Avatar

Jep! Mulla oli samaa ekan lapsen kohdalla. Aina imettäessä iski kauhea ahdistus ja todella negatiiviset ajatukset. Se olikin varmaan suurin syy miksi imetyksestä itsestään ahdistuin ja se loppui aika lyhyeen 😕 Harmittaa vähän jälkikäteen kun ei ketään puhunut silloin mistään tämmösestä. Kysyin jo tyksissä asiasta, mutta ei hoitaja osannu sanoa tähän mitään. Enkä oo muuten ennen kuullut et jollain muulla samaa 😁 Tsemppiä!

Avatar

Hep, täällä kanssa yksi, jolla D-MER. Tällä hetkellä imetän taaperoa, jolla ikää vähän reilu vuosi ja oireet nykyään melko lievät. Pahaolo saattaa tulla silloin jos olen ollut koko päivän imettämättä.
Mutta alkuun tämä oli ihan hirvittävää. ”Kohtaus” saattoi tulla kesken kauppareissun ja luulin kuolevani sinne. Itkin lapsi sylissä kassajonossa, enkä ymmärtänyt mikä minua vaivasi. Googlasin myös D-MER:in vahingossa, kun lapsi oli 7kk ikäinen ja helpotus oli suuri kun ymmärsin mistä kaikki johtui. Sen jälkeen kaikki on ollut paljon helpompaa. Toivottavasti sinulla helpottaa nyt myös kun tiedät mistä pahaolo johtuu.

Avatar

Mulle tuli myös toisen lapsen kohdalla. Aina hetki ennen kun alkoi maito herumaan tuli tosi surullinen ja ahdistunu olo. Kesti mulla vaan alle puoli minuuttia enintään. Tieto että tällänen on ”normaalia” helpotti myös oloa. Pikkuhiljaa se alko onneks loppumaan enkä edes muistanu, että sellasta oli kun vauva oli pienempi. Sitä kesti ehkä noin pari kuukautta enintään. Lopulta imetin poikaa noin 1,5 vuotiaaksi. ☺️

Avatar

Minulla kolme lasta ja tämä sama ollut kahden nuorimman kohdalla. Kun toinen lapsi syntyi ja imetyksen aikaiset alakulo kohtaukset alkoivat, Googletin oireet ja sain helpotusta huomattuani etten ole ainut joka tästä kärsii… suunnittelimme silloin talonrakennusprojektia josta olin innoissani. Aina kun maito nousi, koko rakennusprojekti alkoi tuntumaan kauhean ahdistavalta. Lopulta päädyttiin siirtämään koko projekti ja keskittymään vauvavuoteen minun ahdistuskohtauksieni takia… Lopulta päätimme ostaa talon valmiina ja nykyäänkin ahdistun ajatuksesta rakentaminen. Toista lastani imetin 1v3kk ja imetyksen aikainen alakulo kesti koko sen ajan. Kolmas lapseni nyt 6kk ja sama jatkuu, mutta olen jo tottunut tähän ja aion imettää vuoden ikäiseksi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä